Minusta tuntuu että kaikki ihmiset ovat loppupeleissä ateisteja, suurin osa ei vain kestä myöntää sitä ja hakee lohdutusta mistä tahansa, kuten uskosta tai uskonnoista.
Aika mielenkiintoisia näkemyksiä. Minulla ei ollut nuorempana
mitään ongelmia myöntää itselleni ja muille olevani ateisti,
ennemminkin koin hiukan hankalaksi korjata omaa
maailmankuvaani havaintojeni perusteella ateismista hengelliseen -
muutos ja kasvaminen ei aina ole helppoa. En myöskään koe
hakevani lohdutusta uskonnosta: uskominen ei poista inhimillistä
kärsimystä, tai tee minusta automaattisesti dopamiinirusheissa
leijailevaa herra aurinkoista.
Ymmärrän toki näkemyksesi sikäli, että pidät selvästi maailmaa
paljon pahempana paikkana kuin minä pidän, ja siksi uskominen
saattaa vaikuttaa oljenkorsiin tai niiden kuvajaisiin
takertumiselta. Itse en pidä maailmaa niin pahana paikkana
(itseasiassa en pidä maailmaa sen kummemmin hyvänä
kuin pahanakaan), etteikö täällä voisi selvitä uskoen tai
uskomatta, ja vaikka tiedänkin monien lähteneen uskonnollisten
yhteisöjen piiriin silkkaa turvattomuuden tunnettaan, ei turvan
hakeminen ole ainakaan itselleni ollut uskonnollisen elämäni ydin
tai uskonnollisten kokemusten laukaisija. Uskonnollisia ihmisiä
on moneen lähtöön, niputat suotta kaikki samaan kastiin.
Tavallaan se on hyvä, hullut, raivoisat ja angstiset ihmiset pysyvät näin joka päivä nuhteessa, eivätkä tuskissaan raatele toisiaan ja meitä kunnon ihmisiä.
Tottakai tuo raivo kanavoituu silloin tällöin uskonnollisiin sotiin, ja tuhoaahan usko lopulta hallitsemansa ihmiset, mutta kai se on siedettävä hinta maksettavaksi yhteiskunnan rauhasta.
Kuulun mielestäsi ilmeisesti kategoriaan 'hullut'.
Kerrotko vielä, noin 'kunnon' ihmisenä, ovatko mielestäsi
kaikki veriteot, rikokset, petokset, provokaatiot ja valheet
näiden halveksimiesi uskovien tekosia? Herää kysymys, millaisten
uskovaiseksi itseään väittävien kanssa olet joutunut tekemisiin.
Melkoisia ennakkoluuloja.
Yksityisen ja paremman ihmisen kasvattamisessa usko on kuitenkin vaarallisinta myrkkyä, ja minä kun haluan aina kasvattaa parempia ihmisiä! :D
Toistaiseksi olen mielestäsi ollut ainakin heikko, hullu, 'ei-
kunnollinen', nyt listaan voidaan siis lisätä vielä 'ei-yksityinen'
ja 'huonompi'. Saatat olla hyvinkin oikeassa, olen jäävi
kommentoimaan. Itseasiassa heikkouden myönnän, sillä
pidän hiukan matalaa profiilia oikeassa elämässä, sen
takia että täällä ateistien keskuudessa joudun joka tapauksessa
jatkuvasti puolustamaan omaa maailmankuvaani, ja niin
olen tehnytkin. En vain pidä tarpeellisena toistella samoja
asioita samoille kuuroille korville vuodesta toiseen, sillä
kuten sinäkin, he halveksuvat minua jo valmiiksi uskoni takia,
eikä mikään saa heitä muuttamaan mielipiteitään. Olen
heikko, koska en jatkuvasti jaksa puolustaa omaa maailman-
kuvaani yhteiskunnassa yleisesti vallitsevaa ateistis-
materialistis-nihilististä maailmankuvaa levittäviä vastaan.
Olen myös ilmeisen hullu yhä uudelleen osallistuessani
keskusteluun, jossa en voi omaksumallani rationaalisuuteen
pyrkivällä esitystavallani puolustautua, ja jossa vastakkaisen
näkemyksen omaavilla tuntuu olevan vakavia asenneongelmia
ja muurinmurtaja-mentaliteetti minua ja muita uskovia kohtaan.
Samoin kuin varsin kapea-alainen näkemys uskontojen
luonteesta.
Mutta olenko nyt ei-yksityinen? Olenko vähemmän yksilö kuin
sinä, ja miksi? Sinä julistat samaa sanomaa kuin tässä
yhteiskunnassa (topikista puhumattakaan) lähes jokainen,
monet heistäkin, jotka muodollisesti esiintyvät valtauskontoa
tunnustavina, vaikkeivät todellisuudessa ole minkäänlaista
uskoa elämässään kokeneet. Minä taas puolustan yksilön
vapautta kokea hengellisyys omassa elämässään hänelle
ominaisella tavalla, ja vapautta uskoa ilman että naapuri
tulee julistamaan hulluksi, huonommaksi ihmiseksi tai
vaikka heikoksi.
Vielä; miksi oma uskosi näihin asioihin
Kun paskaa sataa niskaan, sillä ei ole mitään tarkoitusta, sitä vaan sataa.
Elämälle on aivan sama ryvetkö shaissessa vai kullassa, tärkeintä on että sinä opit "kantapään kautta", ei siksi että sillä olisi joku tarkoitus, vaan koska olet siinä tilanteessa.
Seuraavalla kerralla olet enemmän perillä asioista, sinulla on kokemusta ja osaat suhtautua tyynemmin asiaan, koska tiedät että jos kirpaisee niin sitten kirpaisee.
Elämä ei anna mitään takuita tai palkintoja, on pelattava niillä korteilla jotka saa. Ei ole mitään syytä olla katkera vierustoverin paremmasta kädestä, koska pelin loputtua kukaan ei kävele täältä pois rahojen kanssa. Kannattaa nauttia itse pelistä ja seurasta, bluffata silloin tällöin ja puhua pelikaverien kanssa paskaa.
on erilaista kuin minun uskoni esim. siihen ettei maailma ole sen
kummemmin hyvä kuin pahakaan paikka? Ymmärrän
näkemyksesi, ja nihilismi saattaa tuntua oikealta ratkaisulta,
mutta edelleen kysyn: miksi sinun uskosi on jotenkin
hyväksyttävämpää ja vähemmän hullua kuin minun? Sillä
uskomuksista on nähdäkseni kyse, jos esität, että "Elämälle on
aivan sama ryvetkö shaissessa vai kullassa, tärkeintä on että
sinä opit "kantapään kautta"".
Siis: esität, että elämässä on jotain ennalta-annettuja arvoja
samalla kun halveksut uskovia, ja tälle kaipaan perusteluita -
en noille quottaamilleni näkemyksillesi.