Jotta voidaan todeta "tietoisuuden ulkopuolinen todellisuus on kyseenalainen", pitää ehtojen
- "tietoisuuden ja muun todellisuuden välillä on selvä raja" sekä
- "tietoisuus voi olla olemassa ilman ulkopuolista todellisuutta"
myös täyttyä- tietoisuuden itsensä olemassaolostahan oltiin kai jo varmoja.
No ei näin. Nimenomaanhan yritän sanoa, että tietoisuuden ja muun todellisuuden välillä ei välttämättä ole mitään rajaa. Väite "tietoisuuden ulkopuolinen todellisuus on kyseenalainen" voidaan muotoilla eksaktimmin näin:
1. Kartesiolaisen epäilyn metodin kautta olen vakuuttunut oman tietoisuuteni olemassaolosta. (Kuten aiemmin sanoin, en itse ajattele ihan näin mutta jos ryhdyn tästä vielä skeptisemmäksi niin mennään niin korkealentoiselle tasolle että keskustelu alkaa jo olla hankalaa.)
2. Teoreettisesti voidaan ajatella, että olisi olemassa jotain (-> "maailma") joka on olemassa em. tietoisuudestani riippumatta.
3. Se, onko tällaista teoreettista "maailmaa" olemassa, on kyseenalaista.
4. Kohdan 3 voi ilmaista joko muodossa "ulkopuolista maailmaa ei ehkä ole olemassa" tai "ulkopuolinen maailma ei ehkä ole erotettavissa tietoisuudesta" (tai toisin sanoen: "ns. ulkopuolinen maailma on tietoisuutemme tuote"). Ero on siinä, miten määrittelemme esimerkiksi olemassaolon käsitteen, eli ongelma on tässä vaiheessa päättelyä viime kädessä kielellinen.
Eli ensimmäinen mielestäsi vaadittu ehto ei todellakaan sisälly esittämääni väitteeseen. Toinenkaan ehto ei ole varsinainen lähtöoletus, vaan eräänlainen väitteen seuraus: jos tietoisuus on olemassa, mutta ulkomaailmaa ei ole olemassa, tietoisuuden täytyy voida olla olemassa ulkomaailmasta riippumatta. Koska kuitenkin ulkomaailman olemassolo on epävarmaa, myös tämän väitteen totuudellisuus on epävarma, koska alkuperäinen väite ei ole kielto vaan epäily. Ei siis: "tietoisuuden ulkopuolista maailmaa ei ole olemassa" vaan tosiaankin "...maailman olemassaolo on epävarma".
Vääntääkseni vielä rautalangasta asiaa, esitän seuraavanlaisen analogian:
Olettakaamme, että tiedämme varmasti, että maailma on olemassa, ja olemme kyseenalaistaneet sen, että Jumala on luonut maailman. Tästä ei toki seuraa, että täytyisi olla Jumala, mutta voidaksemme kyseenalaistaa Jumalan luomistyön, meillä täytyy olla ao.
teoreettiset käsitteet. Ts. väitteeseen "Jumala ei ole luonut maailmaa" ei sisälly kätkettynä oletuksena Jumalan (tai luomisen) olemassaoloa. Jos väitteeseen "tietoisuuden ulkopuolinen todellisuus on kyseenalainen" sisältyisi ehto "tietoisuuden ja muun todellisuuden välillä on selvä raja", väite kumoaisi itsensä, koska ehtoon sisältyy oletus siitä että on olemassa "muu todellisuus". Eihän olemattomalla voi olla rajaa.
Menikö tarpeeksi hankalaksi? =)
Esimerkinomaisesti; voit ajatella vaikka heterogeenistä aineseosta, jossa yhdessä kohdassa tapahtuva reaktio kiistää muun seoksen olemassaolon vain siksi, että on niin monimutkainen että ei hallitse itseään.
En ymmärrä tätä analogiaa. Voitko täsmentää mitä tarkoitat?
Tää erittelyajattelu heijastelee aikalaistensa uskonnollisia taustoja ja ns. vallitsevaa maailmankäsitystä. Tietoisuudella tarkoitetaan valitettavan usein samankaltaista asiaa kuin sielulla.
Nyt olet kyllä ymmärtänyt väärin. En ole missään nimessä puhunut "sielusta" saati sitten dualistisesta "hengen" ja "materian" erottelusta.
Mun käsitys on kylläkin totta vain materiapohjaisessa maailmassa. Voi hyvin olla, että muunlaisesta maailmasta ei ikinä saada ensi käden tietoa, vaikka sellaisen olemassaolon joku onnistuisi todistamaankin.
Tuota noin, mitä ensi käden tietoa sulla on materiapohjaisesta maailmasta? Mulla ei ainakaan edelleenkään ole kuin aistitietoa, jonka oikeellisuuteen taas ei voi luottaa (vrt. Matrix, Blade Runner, Descartesin demoni, The Simulation Argument, Chuang Chou ja perhonen...), joten en voi tietää elänkö "materiapohjaisessa" maailmassa.
Aikaisemmassa duunissani oli aika paljon simulaatioita tekeviä tyyppejä, joten aihe tuli jossain määrin tutuksi. Joka tapauksessa, hyvälaatuinen atomitason simulaatio, jossa muutaman sadan vuorovaikuttavan atomin systeemiä simuloitiin millisekunnin verran, vei gigaisella linux-koneella muutaman tunnin.
Muutama sata atomia on vähemmän kuin triljoonasosa (puhun eurooppalaisesta triljoonasta, jossa on 18 nollaa) siitä atomimäärästä, mitä on grammassa jotain ainetta, esim. ilmaa, vettä tai paperia.
Täsmennänpä vielä, mikä siinä oikein kestää. Tyypillinen atomitason tapahtuma kestää luonnossa noin nanosekunnin. Jos halutaan simuloida tällainen älyttömän lyhyt tapahtuma tarkasti, täytyy simulaation aika-askeleen olla paljon lyhyempi kuin tapahtuman kesto. Käytännössä miljoonasosa riittää, joten simulaation aika-askeleelle sopiva kesto on noin femtosekunti (10^-15 s). Lisäksi pitää muistaa, että atomitason tapahtumat eivät tapahdu - edes simulaatioissa - aivan tuosta vaan, ja että esim. kemialliset reaktiot ovat useiden atomitason tapahtumien muodostamia ketjuja. Siksi on järkevää seurata systeemiä käytännössä paljon kauemmin kuin mitä yksi tapahtuma kestää. Käytännössä simulaatiossa siis halutaan tutkia ajanjaksoja kestoltaan mikrosekunnista sekuntiin.
On myös huomioitava, että sataan atomiin mahtuu aika monta keskinäistä vuorovaikutusta, suuruusluokkaa 100 x 100 = 10 000, joista käytännön simulaatioissa ignoroidaan osa. Jokainen mukanaolevista vuorovaikutuksista pitää laskea uudelleen jokaista simulaation aika-askelta varten. Näin ollen prosessori huutaa armoa ja muistiakin on hyvä olla aika paljon, että edes hyvin mitättömän kokoisia systeemejä saadaan simuloitua. On helppo huomata, mitä laskettavan datan määrälle tapahtuu, kun siirrytään käsinkosketeltaviin ainemääriin (10^23 - 10^30 atomia) ja arkipäiväisiin aikaskaaloihin (sekunneista vuosiin). Mainitaan nyt vielä, että tämä ylläoleva koski siis simulaatioita, joissa sovelletaan vain klassista teoriaa. Vielä parempaan tulokseen pääsy edellyttää kvantti-ilmiöiden huomioimista, eli tietää suomeksi sanottuna perkuleesti enemmän laskettavaa
No, ajatusleikkiä jatkaaksemme. Tämän hetken nopeimmat supertietokoneet ovat n. 100 000 (10^5) kertaa nopeampia kuin 1 GHz pöytäkone. Jos Mooren laki pitää likimain paikkansa mielivaltaisen pitkälle tulevaisuuteen, tietokoneiden nopeus kasvaa vuosisadassa n. 10^18 -kertaiseksi. Mä en tiedä miten laskettavien vuorovaikutusten määrä kasvaa suhteessa ainemäärän kasvuun, mutta jos oletamme että se on vaikka suhteessa ainemäärän neljänteen potenssiin, pystyttäisiin tuon esimerkissä po. ainemäärän käyttäytymisen mallintamaan reaaliajassa (1 sekunnin tapahtumat laskemaan 1 sekunnissa) ennen vuotta 2100, 1 gramma vuonna 2500, Auringon massa vuonna 3200 ja 10^36 Auringon massainen universumi vuonna 4000.
Laskelma on varmasti *erittäin* optimistinen (ja mahdollisesti vituillaan, mulla ei toi laskurutiini ole "kovin" vahva), mutta tarkoitus on lähinnä osoittaa että laskutehon rajaton eksponentiaalinen kasvu johtaisi aika äkkiä huikeisiin tuloksiin. (Toki on luultavaa että ei tuo loputtomiin jatku tuo laskentatehon kasvukaan.) Toisaalta vaikka tuo laskenta olisi eksponentiaalisesti vaativampaa, niin ainakin seuraavat argumentit puoltavat ajatusta, että laskutehoa ei tarvita niin paljon kuin voisi kuvitella:
- Maailmahan tarvitsee simuloida vain sille tasolle minkä simulaation asukit pystyvät havaitsemaan. Sitä voidaan laajentaa tarvittaessa. Jos simulaatio kattaa vain Maapallon, oman aurinkokuntamme puolista maailmaa ei liene vielä kiire kovin tarkasti mallintamaan.
- Meidän on vaikea päätellä mitään "oikean" maailman luonnonlaeista vain simulaatiota havainnoimalla. Kenties simulaation pyörittäjät ovat tarkoituksella tehneet meidän maailmamme luonnonlaeista monimutkaisempia tai jopa lisänneet satunnaistekijöitä tms. (Jotkut Bostromin ajatusten kannattajat muuten ovat leikkineet idealla että ehkä kvanttimekaniikan ongelmat ovatkin simulaation rakentajien tarkoituksellinen kapula rattaisiimme.)
Tieteellinen käsitys itsessään pyritään selittämään, todistamaan mahdollisimman uskottavasti, teorioin ja käytännön kokein- hyvin usein siinä onnistuen. Uskoa ei varsinaisesti selitetä, eikä uskontoihin kuuluvia tekijöitä ole onnistuttu todistamaan.
Osaako joku sanoa, miten yleinen toi ajatus tuollaisesta mystisestä uskomisesta on muissa kuin näissä Lähi-Idän uskonnoissa? Mulla on vähän sellainen fiilis että esimerkiksi ns. primitiivisissä uskonnoissa tuo jaottelu ei toimi, vaan niissäkin haetaan yleisiä lainalaisuuksia ns. yliluonnollisten voimien toiminnassa jopa kokeellisesti (tyyliin: poltin härän notskissa, tuli hyvä sato, Jahve siis diggaa kun poltan härkiä uhrilahjoina).
Ei tieteissäkään kaikkia oletuksia ole koskaan todistettu. Tieteen aksiomeja ei perustella lainkaan ja joka hetkellä eri tieteessä vallitsee hypoteeseja joita ei ole vielä todistettu oikeaksi tai vääräksi.
Vaikka ihminen periaatteessa toimisi ko. maailmassa itse, jonkun täytyy ohjelmoida ihminen (itseasiassa koko universumi) äärettömine variaatioineen.
Oletettavasti itse itseään kehittävät ohjelmointityökalut hoitaisivat homman von Neumannin koneiden tapaan, eli tuskin Suuren Simulaattorin tarvitsisi itse jokaista koodiriviä vääntää, kunhan tietyt alkuparametrit asettaisi kohdalleen.