Omia kokemuksia löytyy jonkun verran, mutta kertokaa oma kantanne asioihin.
Itse en koe kuuluvani kumpaankaan joukkoon, tosin olen minäkin saanut jokusen kerran maistaa kiusattuna olemista. Olin koulussa aina ensimmäisenä puolustamassa heikoimpia, mistä monet minut muistavatkin.
Se mikä tässä kaikessa on käsittämättömintä, on opettajien väliinpitämättömyys. Ainakin omassa koulussani Kauklahden ylä-asteella opettajia ei liiemmin näyttänyt kiinnostavan kiusattujen puolustaminen. Koulussa ei kiusattuja kovinkaan montaa ollut, mutta silti sen verran, etteivät he voineet jäädä huomaamatta.
Kiusaajille on saunan takana tilaa! :mad:
Se mikä tässä kaikessa on käsittämättömintä, on opettajien väliinpitämättömyys. Ainakin omassa koulussani Kauklahden ylä-asteella opettajia ei liiemmin näyttänyt kiinnostavan kiusattujen puolustaminen. Koulussa ei kiusattuja kovinkaan montaa ollut, mutta silti sen verran, etteivät he voineet jäädä huomaamatta.
Kiusaajille on saunan takana tilaa! :mad:
En ollu kumpaakaan. Mä osasin olla niin joutava ja yhdentekevä, ettei kukaan jaksanu kiinnittää edes sen vertaa huomiota. En ottanu kantaa mihinkään, enkä puolustanu ketään.
Koulukiusaaja on muuten yhdyssana.. :003:
Koulukiusaaja on muuten yhdyssana.. :003:
En ollu kumpaakaan. Mä osasin olla niin joutava ja yhdentekevä, ettei kukaan jaksanu kiinnittää edes sen vertaa huomiota. En ottanu kantaa mihinkään, enkä puolustanu ketään.
Koulukiusaaja on muuten yhdyssana.. :003:
Koulukiusaaja on joo yhdyssana.
Nojaa, enpä taida kallistua suuntaan taikka toiseen. Pienenä mut saatto laskee ehkä koulukiusaajaks, ois kiva tietää mitähän sekin termi tarkoittaa. Noh, rauhoituin ja yläasteen alusta lähtien olen ollut ns. neutraali tyyppi koulussa. Varsinkin kakkosella-kolmosella on tullut aika kylmä asenne muita opiskelijatovereita kohtaan, ei paljon nappaa ne ihmiset siellä. Onhan siellä tietysti mukavaa porukkaa ja harvoin yksin käytävillä liikun mutta muutamaan otteeseen on tullut huomattua että ne ns. ystävät saattavat osoittautua tosi ärsyttäviks & typeriks. Eipä mulla oo kovin läheistä sidettä ku muutamaan meidän koulussa, ja siinä olenkin sen pyrkinyt pitämään. Edelleen tulee liikaa haukuttua/arvosteltua ihmisiä joita en tunne, mutta onneksi tosi harvoin.
Ei muakaan pahemmin kiusattu. Ennen ysiluokkaa tuli muutama tyyppi aina vittuilemaan ja yritti nolata ja tehdä mut naurunalaiseks. Mua pidettii heittosäkkinä jne, kunnes eräänä päivänä palo pinna ja karjuin kurkku suorana niille tyypeille että "haistakaa pitkä vittu. jos viel vittuilette ni tulee turpaa ja rankemman kautta" :) Paiskasin vielä jonku tyypin niskalenkillä
johonkin tmv.
Vittuilu loppui.. sen jälkeen mitä olen tyyppejä nähnyt, ovat nykyään todella mukavia. Aikuistuneet ja viisastuneet. Muutama pyyteli jopa anteeksi tapahtuneita :)
Eli.. mitä turhaan muistelemaan teinixaikoja pahalla.
Sen lisäks oon aina ollu puolustelemas kiusattuja.
johonkin tmv.
Vittuilu loppui.. sen jälkeen mitä olen tyyppejä nähnyt, ovat nykyään todella mukavia. Aikuistuneet ja viisastuneet. Muutama pyyteli jopa anteeksi tapahtuneita :)
Eli.. mitä turhaan muistelemaan teinixaikoja pahalla.
Sen lisäks oon aina ollu puolustelemas kiusattuja.
Ainakin omassa koulussani Kauklahden ylä-asteella opettajia ei liiemmin näyttänyt kiinnostavan kiusattujen puolustaminen. .
Kiusaajille on saunan takana tilaa! :mad:
Itsekin saman laitoksen käyneenä voin sanoa että siellä ei ketään kiinnosta mikään.
Aiheeseen: Mua ei ole kiusattu tai ainakaan en ole välittänyt jos joku on jotain yrittänyt. Itse en ole myöskään kiusannut fyysisesti, kaikkihan nyt jotain pientä pahaa toiselle sanonut...
Mua kiusattiin varsinkin seiskalla. Mua oli helppo kiusata kun olin alle 160 cm hukkapätkä. Sitte musta tuli 100 kiloinen ja annoin kiusaajille pleksiin. Tosin mä en katsonut Rocky pätkiä ja uhonnut et kyllä mä vielä kostan, siinä vaan kävi niin. Ikävintä kiusaamisessa on se että kaikki haluaa olla ns. voittajien puolella. Mitä enemmän sua kiusataan sitä yksinäisempi olet. Vaatii vitusti luonnetta asettua kiusatun puolelle. Ne jotka sen ovat tehneet/tekevät niin iso hatun nosto.
No edelleen teen niin, että jos jotain heikompaa kiusataan selkeesti, niin meen väliin sanoo, että päästäkää toinen ees karkuun.
Jos taas tappelu on parin jannun kesken, niin selvitelköön nyrkein keskenänsä. Pahin asia on mennä väliin, kun pojat tappelee. Siinä jää vaan heille keskenään kauna ja itte saa vielä vihat niskoille. Kun ne on toisiaan piessy riittämiin, niin sitten ne on taas kavereita. - Poikkeuksena selkeät kiusaustapaukset.
Itse olin koulussa vähän outolintu. Siksi muakin kyllä kiusattiin, mutta mä en oo paljo välittäny, vaan lähinnä kerjännykkin sitä nyt kun aattelee. Kun seiskalle meni, niin tietty kasi ja ysiluokkalaiset vähän nälvii. Siinä ei auta, että punaniska kylässä kun on, niin muutenkin pitkätukkanen kaveri sai ylimäärästä huomiota. No siinä sitten koulussa oli jopa toinen pitkätukkanen kaveri ja heti tietty alkuvaiheilla fiksuna menin sille (tyyppi oli pahis ja ysiluokalla ja itsekeskeinen ja katseli itseään peilistä ja harjasi kullankiharaa tukkaansa välitunnit) sanomaan, että "tiesitkö, että kultakutri vastoin yleistä käsitystä olikin mies?" ... no hetken se kelaili ja loppuvuosi olikin melko helvettiä ... Idiootti olin jo seiskaluokalla. Niin no seiskalla sitten punaniskat kävi aukoo pitkästä letistä. Tottakai kun kaikilla on armeijatyylinen tukka, niin se pitkätukkanen on sillo tietty tyttömäinen tai homo tai jotain. Ja kaikkein ikävintä oli se, että tietty jotain jäynää piti keksii takasin. Se ei kyllä vähentäny mitään.
Eikä sitten auttanut, kun tulin kouluun puku päällä. Oikee silkkipaita ja skraga ja salkku. No yhtään ei vähentäny kiusaamista se, että leikkasin puvun lahkeet poikki polvista ja hihat pois paidasta ja takista ja sitten tukka tupeerattiin puolimetrisiksi piikeiksi - varmuuden vuoksi turkoosin väriseksi.
Onneksi muutin sieltä maalta veke. Enkä sinne enää mene. Kaupungissa ollaan suvaitsevaisempia. Tällänen verta nenästään kaivava kaverikin saa pitää kuontalonsa muuttumattomana pidempään.
Tapasin muuten sattumalta sen tyypin joku vuosi sitten, jolle menin aukomaan kultakutrista. Hänkin oli aikuistunut ja minä hieman myös.
Jos taas tappelu on parin jannun kesken, niin selvitelköön nyrkein keskenänsä. Pahin asia on mennä väliin, kun pojat tappelee. Siinä jää vaan heille keskenään kauna ja itte saa vielä vihat niskoille. Kun ne on toisiaan piessy riittämiin, niin sitten ne on taas kavereita. - Poikkeuksena selkeät kiusaustapaukset.
Itse olin koulussa vähän outolintu. Siksi muakin kyllä kiusattiin, mutta mä en oo paljo välittäny, vaan lähinnä kerjännykkin sitä nyt kun aattelee. Kun seiskalle meni, niin tietty kasi ja ysiluokkalaiset vähän nälvii. Siinä ei auta, että punaniska kylässä kun on, niin muutenkin pitkätukkanen kaveri sai ylimäärästä huomiota. No siinä sitten koulussa oli jopa toinen pitkätukkanen kaveri ja heti tietty alkuvaiheilla fiksuna menin sille (tyyppi oli pahis ja ysiluokalla ja itsekeskeinen ja katseli itseään peilistä ja harjasi kullankiharaa tukkaansa välitunnit) sanomaan, että "tiesitkö, että kultakutri vastoin yleistä käsitystä olikin mies?" ... no hetken se kelaili ja loppuvuosi olikin melko helvettiä ... Idiootti olin jo seiskaluokalla. Niin no seiskalla sitten punaniskat kävi aukoo pitkästä letistä. Tottakai kun kaikilla on armeijatyylinen tukka, niin se pitkätukkanen on sillo tietty tyttömäinen tai homo tai jotain. Ja kaikkein ikävintä oli se, että tietty jotain jäynää piti keksii takasin. Se ei kyllä vähentäny mitään.
Eikä sitten auttanut, kun tulin kouluun puku päällä. Oikee silkkipaita ja skraga ja salkku. No yhtään ei vähentäny kiusaamista se, että leikkasin puvun lahkeet poikki polvista ja hihat pois paidasta ja takista ja sitten tukka tupeerattiin puolimetrisiksi piikeiksi - varmuuden vuoksi turkoosin väriseksi.
Onneksi muutin sieltä maalta veke. Enkä sinne enää mene. Kaupungissa ollaan suvaitsevaisempia. Tällänen verta nenästään kaivava kaverikin saa pitää kuontalonsa muuttumattomana pidempään.
Tapasin muuten sattumalta sen tyypin joku vuosi sitten, jolle menin aukomaan kultakutrista. Hänkin oli aikuistunut ja minä hieman myös.
Olin ala- ja yläasteella koulukiusattu.
Syynä ylipainoisuus.
Jotenki kauhukuvia koulusta sen takia.
Lukiossa sit oli taas ihan eri juttu. Uudet ihmiset, uudet kuviot ja jotenki sit oli saanu kesälläki itsevarmuutta et pysty menemään juttelee kaikille ihmisille ja sieltä saikin paljon kavereita sit yhellä rysäyksellä.
Kuitenki vielki välil tulee jotain niit juttuja mieleen mitä ala-asteella toiset tytöt kävi sanomassa. Ja pienet lapset on tosi julmia. Ei ne sitä ite tajuu, mutta ku aattelee jälkeenpäin ni ne on tosi ilkeitä juttuja mitä ne päästää suustaan.
Noh kaikest on selvitty.
Nyt on kyl maailman ihanimmat kaverit ympärillä..ei vois parempii toivoo.
:)
Syynä ylipainoisuus.
Jotenki kauhukuvia koulusta sen takia.
Lukiossa sit oli taas ihan eri juttu. Uudet ihmiset, uudet kuviot ja jotenki sit oli saanu kesälläki itsevarmuutta et pysty menemään juttelee kaikille ihmisille ja sieltä saikin paljon kavereita sit yhellä rysäyksellä.
Kuitenki vielki välil tulee jotain niit juttuja mieleen mitä ala-asteella toiset tytöt kävi sanomassa. Ja pienet lapset on tosi julmia. Ei ne sitä ite tajuu, mutta ku aattelee jälkeenpäin ni ne on tosi ilkeitä juttuja mitä ne päästää suustaan.
Noh kaikest on selvitty.
Nyt on kyl maailman ihanimmat kaverit ympärillä..ei vois parempii toivoo.
:)
hmmhmm.
Mua joskus ala-asteella kiusattiin jonkun verran. Mut se oli sit sillai et ite kiusasin takasin. :)
Hmms. mut henkistä kiusaamista on joo ollu joskus. hmm. ala-asteen lopulla. Kiva mennä kouluun kun ei oo ketään ystävää
eikä ketään kaveria eikä ketään.
Mut. semmost sattuu. :(
Mua joskus ala-asteella kiusattiin jonkun verran. Mut se oli sit sillai et ite kiusasin takasin. :)
Hmms. mut henkistä kiusaamista on joo ollu joskus. hmm. ala-asteen lopulla. Kiva mennä kouluun kun ei oo ketään ystävää
eikä ketään kaveria eikä ketään.
Mut. semmost sattuu. :(
Taisin joskus ihan ala-asteen ensimmäisillä luokilla lällätellä jollekin pojalle, jonka seurauksena se poika tuli itkien kotiin, jonka seurauksena sen äiti soitti mulle ja antoi kunnon läksytyksen puhelimessa. Se oli se mun kiusaajauran ainoa hetki. (:
Kiusattavana olemisesta mulla onkin sitten valitettavasti enemmän kokemuksia. Ajallisesti tää sijoittui onneksi hyvin lyhyen aikahaarukan sisälle, mutta oli sen verran rankka kokemus että jätti muhun monella tavalla jäljet jotka näkyy vielä nykyäänkin mun persoonassa. Mikään ei ole hirveämpää kuin joutua naispuolisena (yksin) ison miespuolisen joukon kiusaamaksi. On hyvin vaikea kuvata sanoilla kuinka nöyryytetty ja alistettu voi olla tilanteessa jossa tämä miesjoukko kohdistaa naispuoliseen kiusattuun niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalista väkivaltaa. Siinä ei oikeastaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä, muuta kuin purra hammasta ja yrittää olla näyttämättä että sattuu mieleen tai ruumiiseen.
Oikeastaan on ihme että musta ei tullut militanttimiestenvihaajafeministiä (no ehkä jonkun mielestä mussa saattaa olla hitunen sitäkin). Monen vuoden ajan vihasin niin paljon kuin vain voi vihata, mutta ehkä se tunne on nyt ehtinyt vähän vuosien varrella hiipua. Tosin vieläkin, kun nyt tässä taas tulin miettineeksi asiaa, tietynlainen berserkkiraivon kipinä kuristaa taas jossain aivojen takaosassa, mutta ainakin tietoisella tasolla asiaan osaa suhtautua kohtalaisen objektiivisesti.
Jäljet siitä kuitenkin jäi, parin arven lisäksi paljon enemmän henkiselle puolelle. Seksuaaliset preferenssini ja suhtautuminen esimerkiksi raiskauksiin selittyvät hyvinkin suoraan tuon avulla. Ennen kaikkea se herätti sen ajatuksen että vaikka kuinka nujerrettaisiin, kerta toisensa jälkeen, niin sitä iloa ei nujertajille tule antaa etteikö siitä tilanteesta vielä nousisi. Luokkakokous pari vuotta sitten oli itse asiassa aikamoista balsamia haavoille, kun näki että ko. henkilöt ovat nyt kovaa vauhtia päätymässä alkoholisoituneiksi tyhjäntoimittajiksi paikalliseen räkälään, ja itse on kuitenkin saanut pullat ihan hyvin uuniin elämässään.
Keskimäärin olen kuitenkin aika yllättynyt siitä että muhun kohdistunut kiusaaminen tapahtui vain noiden tiettyjen ihmisten toimesta ja vain lyhyen aikaa (lukion alkaminen sekoitti pakan onneksi sen verran että kiusaaminen loppui sitten siihen). Olin kuitenkin sen verran outo lintu koko koulun ajan mun koulumenestyksen takia, että olisi ollut ymmärrettävämpää että mua olisi kiusattu hikarina, se kuitenkin taitaa olla aika yleinen kiusaamisen aihe. Kumma kyllä tän kohteena en joutunut koskaan olemaan.
Kiusattavana olemisesta mulla onkin sitten valitettavasti enemmän kokemuksia. Ajallisesti tää sijoittui onneksi hyvin lyhyen aikahaarukan sisälle, mutta oli sen verran rankka kokemus että jätti muhun monella tavalla jäljet jotka näkyy vielä nykyäänkin mun persoonassa. Mikään ei ole hirveämpää kuin joutua naispuolisena (yksin) ison miespuolisen joukon kiusaamaksi. On hyvin vaikea kuvata sanoilla kuinka nöyryytetty ja alistettu voi olla tilanteessa jossa tämä miesjoukko kohdistaa naispuoliseen kiusattuun niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalista väkivaltaa. Siinä ei oikeastaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä, muuta kuin purra hammasta ja yrittää olla näyttämättä että sattuu mieleen tai ruumiiseen.
Oikeastaan on ihme että musta ei tullut militanttimiestenvihaajafeministiä (no ehkä jonkun mielestä mussa saattaa olla hitunen sitäkin). Monen vuoden ajan vihasin niin paljon kuin vain voi vihata, mutta ehkä se tunne on nyt ehtinyt vähän vuosien varrella hiipua. Tosin vieläkin, kun nyt tässä taas tulin miettineeksi asiaa, tietynlainen berserkkiraivon kipinä kuristaa taas jossain aivojen takaosassa, mutta ainakin tietoisella tasolla asiaan osaa suhtautua kohtalaisen objektiivisesti.
Jäljet siitä kuitenkin jäi, parin arven lisäksi paljon enemmän henkiselle puolelle. Seksuaaliset preferenssini ja suhtautuminen esimerkiksi raiskauksiin selittyvät hyvinkin suoraan tuon avulla. Ennen kaikkea se herätti sen ajatuksen että vaikka kuinka nujerrettaisiin, kerta toisensa jälkeen, niin sitä iloa ei nujertajille tule antaa etteikö siitä tilanteesta vielä nousisi. Luokkakokous pari vuotta sitten oli itse asiassa aikamoista balsamia haavoille, kun näki että ko. henkilöt ovat nyt kovaa vauhtia päätymässä alkoholisoituneiksi tyhjäntoimittajiksi paikalliseen räkälään, ja itse on kuitenkin saanut pullat ihan hyvin uuniin elämässään.
Keskimäärin olen kuitenkin aika yllättynyt siitä että muhun kohdistunut kiusaaminen tapahtui vain noiden tiettyjen ihmisten toimesta ja vain lyhyen aikaa (lukion alkaminen sekoitti pakan onneksi sen verran että kiusaaminen loppui sitten siihen). Olin kuitenkin sen verran outo lintu koko koulun ajan mun koulumenestyksen takia, että olisi ollut ymmärrettävämpää että mua olisi kiusattu hikarina, se kuitenkin taitaa olla aika yleinen kiusaamisen aihe. Kumma kyllä tän kohteena en joutunut koskaan olemaan.
Yhdeksänteen luokkaan saakka olin alipainoinen (8. luokalla 170cm/45kg). Siitä sain ala-asteella kuulla jonkun verran. Yläasteella oli jotain pientä kiusaamista. Pientä ja ujoa poikaa on helppo kiusata, jolla ei ole itsetuntoa yhtään. Ysin lopussa aloin käymään punttisalilla -> paino ja itsetunto alkoi nousemaan.
..
Muutettuamme Virosta Suomeen -92 olin jälkimmäinen muutaman vuoden ajan. Pari vuotta vanhemmat tyypit kiusasivat ja haukkuivat ryssäksi. Kiusaaminen rajoittui lähinnä tuuppimiseen ja tavaroiden piilottamiseen. Ei mul o pahemmin mitään muistikuvia siitä ajasta.. Taitaa olla muistot jossain syvällä alitajunnassa :)
Koulukiusauksella voi olla todella syvä ja pitkäaikainen vaikutus... Henkilökohtaisesti olin sen verran diplomaattinen että ylensä puolustin kiusattuja... Ainakin niitä jotka olivat frendejä :rolleyes:
Kaikille kiusatuille: Leuka pystyyn, kiusaajat eivät ylensä pärjää elämässään kauhean hyvin enivei.
Kaikille kiusatuille: Leuka pystyyn, kiusaajat eivät ylensä pärjää elämässään kauhean hyvin enivei.
Hmm, itse olen ollut kiusaaja ja se kaduttaa niin saatanasti, olen pyytänyt anteeksi joita olen jotenkin loukannut silloin joskus ylä-asteella ja olen ilmeisesti anteeksi saanutkin koska osa heistä on mun hyviä kavereita..
Sanotaan näin, että sille kiusaamiselle ei ole ollut mitään syytä tai sitten se syy oli se että halusin kuulua porukkaan, who knows? en tiedä itsekkään.
Todellakaan helppoa ei ole ollut mullakaan ole ollut, saa vapaasti haukkua kusipää kiusaajavittupääksi, minä se olen.
Vieläkin tunnen syyllisyyttä asioista mitä tein vaikka siitä on jo vuosia, tuskin se olo koskaan menee ohi.
flame on.
Sanotaan näin, että sille kiusaamiselle ei ole ollut mitään syytä tai sitten se syy oli se että halusin kuulua porukkaan, who knows? en tiedä itsekkään.
Todellakaan helppoa ei ole ollut mullakaan ole ollut, saa vapaasti haukkua kusipää kiusaajavittupääksi, minä se olen.
Vieläkin tunnen syyllisyyttä asioista mitä tein vaikka siitä on jo vuosia, tuskin se olo koskaan menee ohi.
flame on.
Hmm, itse olen ollut kiusaaja ja se kaduttaa niin saatanasti, olen pyytänyt anteeksi joita olen jotenkin loukannut silloin joskus ylä-asteella ja olen ilmeisesti anteeksi saanutkin koska osa heistä on mun hyviä kavereita..
Sanotaan näin, että sille kiusaamiselle ei ole ollut mitään syytä tai sitten se syy oli se että halusin kuulua porukkaan, who knows? en tiedä itsekkään.
Todellakaan helppoa ei ole ollut mullakaan ole ollut, saa vapaasti haukkua kusipää kiusaajavittupääksi, minä se olen.
Vieläkin tunnen syyllisyyttä asioista mitä tein vaikka siitä on jo vuosia, tuskin se olo koskaan menee ohi.
flame on.
Mitäs tosta nyt fleimailemaan. Miehen teko että myönnät sen mitä olet tehnyt ja osaat olla siitä pahoillasi.
Itse olen suurimmalle osalle kiusaajistani antanut anteeksi ja olen muutaman kanssa jopa ihan hyvissä väleissä nykyään. Eipä sillä mun kiusaamisellani nyt niin kauheasti väliä ole ollut, mitä nyt on ehkä tehnyt musta ehkä hieman toisenlaisen ihmisen kuin muuten olisin. Lähinnä säälittää niiden muiden puolesta, joille tiedän vastaavan höykytyksen samoilta henkilöiltä aiheuttaneen pahempaa jälkeä.
...ja juu, ne jotka luulevat että viittaan heihin edellämainitulla tekstillä, ovat väärässä. :)
Mua kiusattiin aika paljon ihan ala-asteen alussa mut se loppu kun sai sillo frendei, jotka mua sit puolusti. Tosin kiusaus alko uudestaan kun menin yläasteelle. Eniten vitutti kun kaikki ala-asteen frendit käänty sillon kiusaajien puolelle. Kai niiden oli pakko kuuluu porukkaan :/ Sitten kun alotin lukion, pääsin kouluun jossa mua ei tunnettu nii kiusauskin loppu eikä oo tähän mennessä alkanu uudestaankaan.
Kyl toi takavuosien kiusaus on jättäny aika selkeet merkit. Nykyään oon aika sulkeutunut ja on pirun vaikeeta luottaa ihmisiin, jonka takii frendien määrä on aika alhainen. Noh, kyllä yksinkin pärjää :)
Kyl toi takavuosien kiusaus on jättäny aika selkeet merkit. Nykyään oon aika sulkeutunut ja on pirun vaikeeta luottaa ihmisiin, jonka takii frendien määrä on aika alhainen. Noh, kyllä yksinkin pärjää :)