Milloin on mietitty sanotaanko "Taipalsaarella" vai "Taipalsaaressa"jne.
Tuottaa muuten kyl henkista tuskaa paikannimien taivutukset, varsinkin kun en koskaan muista saantoa koska piti olla lla ja koska ssa. Jokin hamara visio kolkuttaa paan jossain kolkassa etta se liittyy nimen viimeiseen tavuun, mutta enpa ole varma.
Ei mulle oo koulusta jaanyt oikein mitaan suomen kieliopista mieleen muuta kuin etta se oli arsyttavaa, vaikeata ja sita mentiin lapi vuositolkulla. Koitan kuitenkin valtella pahempia mokia, mutta kylla niita aina silloin talloin lapi lipsuu. Ongelmaa tietenkin hankaloittaa seikka etta ajattelen usein englanniksi (en muuten osaa englannin kielioppiakaan kunnolla - englannista oli yleensa todistuksessa 9 ja aidinkielesta 7, kauppiksen lapuissa tais olla en 5 ja fi 3), vaikka asunkin suomessa ja olen syntyperainen suomalainen. Joskus kylla tuntuu silta etta on helpompi ilmaista itseaan englanniksi kuin suomeksi, vaikka arvioin etta englanninkielen taitoni on normaalia keskitasoa, huolimatta siita etta kun noin 20 vuotta sitten aloitin sen opiskelun ala-asteella, olen pyrkinyt kayttamaan kielta paivittain (olipas kamala, pitka lause).