Yleinen asenne kirjoittamiseen tuntuu olevan paljon vapautuneempi kuin vain vuosikymmen sitten. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Suomen kieli on ehkä erityisen vaikeaa kirjoitetun ja puhutun kielen erotessa valtavasti toisistaan. Itse kirjoitan harvoin oikeaa kirjakieltä, enkä ehkä sellaista enää osaisikaan. Kirjakieltä kirjoittaessa saattaa tuloksena olla helposti insinöörimäista kapulakieltä ("Annetuissa puitteissa toimittaessa on syytä huomioida..") Aktiivinen lukuharrastus ("oikeita" kirjoja) auttaisi varmasti asiaan, mutta harvempi meistä kuitenkaan lukee todella aktiivisesti.
TV-chateissa kieli on ehkä huonointa mahdollista julkisesti esitettävää. Niissä yhdistyvätkin kaksi "pahaa": tekstiviestit ja chatit (puhekielinen ilmaisu). Uusia teknologisia leluja tulee jatkuvasti lisää, eikä kirjoittamisen tulevaisuus näytä mielestäni lainkaan positiivisemmalta, vaikka uusissa kännyköissä pidemmät tekstiviestit olisikin.
Lopuksi (jos tämä aihe nyt ketään sattui kiinnostamaan =) haluaisin kysyä, onko kellään hyviä keinoja (kirjallisuuden lisäksi) oikeaoppisen kirjoitustaidon edistämiseen? Lisäksi kiinnostaisi tietää, haittaako ihmisiä yleensäkään kirjoituksen "evoluutio" vapaampaan suuntaan?
ps. melkein unohtui mainita hyviä puolia kirjoittamisen vapautumisesta. Tässä muutama:
+ eri koulutustason ihmiset eivät poikkea enää niin paljon toisistaan kirjallisessa ilmaisussa -> tasa-arvoa
+ kirjoittaminen voi olla paljon eloisampaa kuin asiatyylillä
+ kirjoittamis- ja lukemustilanne voivat tuntua helpommilta
+ itse asiasisältö voi olla helpompi/sujuvampi tuottaa tekstiksi ilman jäykkiä kaavoja
Ja sitten ne huonoimmat puolet, tai ainakin muutama sellainen:
- tekstin luettavuus heikkenee, eli se on vaikeampaa ymmärtää
- asiakirjoja tehdessä tarvitaan oikeaoppista kirjoitustaitoa
- eri ihmisryhmien on vaikeaa saada selkoa toisten teksteistä, esimerkiksi sukupolvien välinen kuilu