Osuipa kohdalle herkullinen aihe =)
Ensiksi voisin ottaa kantaa suomalais-ugrilaisten kielten kuolemiseen. Mielestäni vieras vaikutus tai vieraiden kielten invaasio ei sinänsä tapa kieltä. Hälyttävin merkki kielen kuolemisesta on se, että lapset puhuvat mieluummin jotain muuta kuin äidinkieltään. Seuraavassa poiskuihtumisen vaiheessa vanhemmat puhuvat lapsilleen äidinkieltä, mutta lapset vastaavat valtakielellä. Alkuperäinen äidinkieli on kouluissa ja kansan joukossa epäsuosittu maajussien kommunikointitapa. Tällaisessa jamassa ovat esim. Inuitin kansat sekä lukuisat suomalais-ugrilaiset kielet, kuten mari ja udmurtti. Pitäkää mielessä, että suomi ja viro ovat ainoat itämerensuomalaiset kielet, joilla voi suorittaa korkeakoulututkinnon ja asioida lähes kaikissa tilanteissa politiikasta mikrobiologiaan. Englanti on tosin valtaamassa kaupan ja IT:n alaa melko tehokkaasti.
Mihin sitten kirjakielen tiukkoja normeja tarvitaan? Jos kirjakieltä ei olisi vuosisatoja sitten alettu suunnitella, Suomessa olisi nykyisin Savon kieli, Uudenmaan kieli, Lapin kieli ja lukuisia muita murteita, joista ei saa selvää ilman erillistä opiskelua. Kirjakieli on standardi siinä missä mittayksiköt tai w3:n speksit; se pitää yllä edes jonkinlaista järjestystä ja tarjoaa mahdollisuuden kommunikoida virallisissa tilanteissa samalla kielellä. Kotonaan jokainen voikin viljellä rektio- tai kongruenssivirheitä minkä sielu sietää. "Virhe" tosin on hieman kyseenalainen termi.
Jossain vaiheessa kirjakieltä on pakko mukauttaa ikuisesti muuttuvaan puhuttuun kieleen. Tässä olen todennut kolme eri kehityksen suuntaa:
- Kielioppia korjataan vastaamaan paremmin puhekieltä, oikeinkirjoitusta muutetaan ja kieltä yksinkertaistetaan yleisesti. Esimerkkeinä Ruotsi ja Hollanti. Jos Suomi menisi tätä tietä, viralliset muodot olisivat mm. alkaa tekemään/tekee(n), pojat istuu, mä tuun ja me mennään. Ennustettavissa on, että tulevaisuudessa ainakin jotkut noista piirteistä hyväksytään kirjakielen joukkoon.
- Kirjakieli pyritään säilyttämään jäykkänä puhekielen muuttuessa jatkuvasti. Syntyy kasapäin monimutkaisia ääntämissääntöjä. Esimerkkinä Ranska. Suomen kieleen vastaava menettely sopisi huonosti, sillä esim. minä kuuluisi ääntää mä ja (mennä) tekemään äännettäisiin tekee.
- Kirjakielen rinnalle kehittyy erillinen puhekieli, joka käyttää eri taivutusmuotoja ja rektioita. Tämä on Suomen puhe/kirjakielen nykytilanne. Virossa esimerkiksi sanojen lyhentely on edennyt pidemmälle ja hyväksytty jo kirjakieleen. Arabian maissa taas klassinen Arabia säilytetään muuttumattomana ja eri maiden murteet vaihtelevat suuresti. Koulutetut henkilöt pystyvät kuitenkin keskustelemaan standardikielellä.
Miksi siis puhekieltä oikeastaan kauhistellaan? Koska se on Internetin yleistymisen myötä päässyt asemaan, jossa ennen on nähty vain kirjakieltä. Netissä on lukuisia tilanteita, joissa puhe- ja kirjakielen ominaisuudet sekoittuvat keskenään. Paras esimerkki on tietenkin IRC. Siellä ajatuksiaan ei useimmiten jaksa muotoilla vaan kirjoittaa kuten normaalisti puhuisi. Välimerkkien ja kirjakielen käyttäjiä katsotaan jopa hieman oudosti. Ne jotka väittävät, että tuossa tilanteessa kirjallisen ulosannin pitäisi olla yo-aineen tai gradun tasoista, eivät näe tosiasioita. Www-foorumit ovatkin hieman eri asia. Siinä chatti/tekstarikielellä viestiminen jättää kirjoittajasta hieman vähemmän koulutetun kuvan. En itsekään jaksa vapaamuotoisessa tekstissä noudattaa esim. kongruenssisääntöä (pojat istuvat, me menemme), mutta virheillä ja virheillä on eroja. Ei ole vain puhe- ja kirjakieltä, vaan kukin kieliopillinen piirre asettuu jonnekin ylä- ja alatyylin välimaastoon. Ketä tän graffitin piirti?
Luolamiestason oikeinkirjoitusvirheet mainoksissa ja tiedotteissa vituttavat kyllä pahasti. Usein en voi vastustaa kiusausta oikaista mainosjulisteessa komeileva yhdyssanavirhe. Englannin invaasion haittapuolet näkyvät tässä selvimmin, englannissa kun ei yhdyssanoja pahemmin tarvita. Toinen asia,joka saa näkemään punaista,on kyvyttömyys kirjoittaa tietokoneella välimerkkejä. Kaiken kruunaa kylläkin kädettömyys potentiaalin käytössä. Jos et tiedä, mikä on potentiaali, unohda sana "lienee" äläkä ikinä koske siihen! :mad:
Taedium kirjoitti ihan äsken suomen kielen vaikeudesta. Mielestäni suomalais-ugrilaisten kielten vaikeus on selviö, jota ei ole tarpeen korostaa. Minkä tahansa indoeurooppalaisen kielen oppii helpommin kuin suomen. Ja viron kieliopin vaikeus on suomi potenssiin kolme. Toiset kielet vain ovat vaikeampia kuin toiset, ja epäloogisuuksia löytyy kyllä jokaisesta kielestä. Synteettisesti pakotettu latinan kielioppi taas on potaskaa, suomen kieliopissa vahvin vaikutus tulee ruotsista. Rikkaudesta tai köyhyydestä en olisi myöskään varma; suomessa on ilmaisuja, joita ei pysty englanniksi sanomaan kolmellakaan lauseella - ja toisinpäin. Väite, että jokin kieli on ilmaisultaan köyhä, kertoo yleensä kielen puhujan taitamattomuudesta. Voisin itse väittää, että ruotsin kieli on pirun köyhä, mutta en vain osaa sitä natiivin tai kielitieteilijän tasolla, joten pidän suuni kiinni =)