Eikö moraalinen toiminta ole nimenomaan omien motiiviensa kyseenalaistamista, pyrkimystä tilanteen objektiiviseen hahmottamiseen ja ratkaisujen tekemistä vasta sitten?
Felis, toivoisin että kykenisit ottamaan huomioon sun ajattelun kehitysasteen suhteen yleiseen. Kaikki ei tosiaankaan edes ymmärrä mitä moraali tarkoittaa, saatikka sitten osaisi käyttää sitä pragmaattisesti toimintansa apuvälineenä. Moraali käsitteenä viittaa myös laajemmin "oikeaan tapaan toimia", joka ei välttämättä edellytä kovinkaan vaativaa ajattelua. Mun ja lienee Mixankin mielestä joidenkin (ai että mun tekis mieli sanoa et suurimman osan mut sepä ois niiiin hankala todistaa) moraali nojaa nimenomaan kaikkeen muuhun kuin omaan ajatteluun. Joukkoon kuuluminen on paitsi henkisesti tärkeää, myös toiminnan kannalta edullista.
Ymmärrän kyllä, ja siksi yritinkin selventää kantaani, mutta ilmeisesti kumpikaan teistä ei ymmärtänyt sitä. Olisi absurdia väittää, että moraali olisi yhtä kuin yhteiskunnassa x ajassa t vallitsevat moraalisäännöt, koska, kuten jo aikaisemmin sanoin, myös säännön noudattamatta jättäminen voi olla moraalinen valinta. Sen sijaan nähdäkseni moraali nousee nimenomaan tilanteista, joissa pitää valita kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta, ja tuo valinta pitää jokaisen tehdä ihan itse yksin oman päänsä sisällä (jos päätös tehdään painostuksen alaisena, kyseessä ei ole moraalinen toimija, ainakin useimmat ovat tästä yhtä mieltä). Jostain kumman syystä ihmisillä on taipumus aina pyrkiä valitsemaan paras mahdollinen vaihtoehto, mutta käsitykset tuosta parhaasta vaihtelevat rajusti; yhteistä on vain pyrkimys "hyvään", joka sinänsä on täysin tyhjä käsite. Tämä on se pyrkimys "oikeaan tapaan toimia".
Tietysti vallalla olevat moraalisäännöt vaikuttavat päätöksen tekoon, sehän on niiden tehtävä. Niiden tarkoitus on helpottaa valinnan tekemistä; jos mietit hetken kuinka monta valintaa joudut tekemään päivittän, huomaat että niitä on niin paljon, ettet selviäisi niistä ilman jonkinlaista apuvälinettä. Yksinkertaisissa tapauksissa (tappaako viaton ihminen, koska se on ärsyttävä, vai ei) sääntöjä on harvoin tarpeen kyseenalaistaa, mutta koska säännöt ovat välttämättä varsin yleisluontoisia, ongelmia ilmaantuu varmasti ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta loputon kyseenalaistaminen ei sekään ole hyvästä, koska se lamauttaa, joskus kun pitäisi toimiakin.
Otetaanpa esimerkki läheltä: sinä Pakana olet mielestäni erittäin moraalinen ihminen, vaikka emme aina ole samaa mieltä asioista. Kyseenalaistat, kritisoit ja otat usein kantaa vallitsevia tapoja vastaan. Mixan ja sinun esittämäsi kannan mukaan ihminen voi kuitenkin olla vain lammas tai amoraalinen; tämä tarkoittaisi silloin, ettei sinulla olisi moraalia lainkaan, et kykenisi jakamaan asioita tavoiteltaviin ja vältettäviin saati sitten toimimaan sen perusteella (sekaannuksen välttämiseksi luovun hetkeksi hyvän ja pahan käsitteiden käytöstä). Oletko itse valmis hyväksymään tämän? IMO tälläinen näkemys sotisi sitä vastaan, miten tulisieluisesti argumentoit omien näkemystesi puolesta :)
Sitä paitsi väität kahta ristiriitaista asiaa:
1)"Eikö moraalinen toiminta ole nimenomaan omien motiiviensa kyseenalaistamista, pyrkimystä tilanteen objektiiviseen hahmottamiseen ja ratkaisujen tekemistä vasta sitten?"
2)"moraali nojaa nimenomaan kaikkeen muuhun kuin omaan ajatteluun"
Jos tarkoitat tällä, että moraalin
pitäisi olla sitä mitä sanot kohdassa 1, mutta tavallisesti ymmärretään kohdan 2 mukaan, olen suurin piirtein samaa mieltä, ja olen sitä yrittänyt tässä selittää. Jos et tarkoita sitä niin korjaa.
Toi, että moraalinen ihminen ajattelisi enemmän on täysin absurdi ajatus. Moraali on toki yksilöllinen, mutta myös tulkinnanvarainen riippuen yhteisön arvoista. Luuletko, että en käytä omaa aivokapasitettiä ajattelemiseen, vaikka en välttämättä omaa yhteisön asettamaa moraalikoodia?
Käsittääkseni juuri sinä sanoit aikaisemmin, että moraalin mukaan toimiva ihminen ei toimi tietoisesti. Toisin sanoen jos aseistakieltäytyjä rikkoo lakia ja normia vastaan oman moraalisen vakaumuksensa perusteella, niin mistä hän keksii vakaumuksensa kun normi on poissuljettu vaihtoehto, vai eikö hänen vakaumuksensa mielestäsi ole moraalinen, koska se rikkoo normia vastaan?
...tai kun puhut auktoriteetistä....luuletko, että Jumala ei auktoriteetiksi riitä???
En tietääkseni puhunut Jumalasta yhtään mitään, koska tietoisesti rajasin uskonnon keskustelun ulkopuolelle - sinähän itse teit jaottelun moraali - uskonto - tunne. Näistä minä hyväksyn ainoastaan uskonnon kriittistä ajattelua rajoittavaksi tekijäksi, koska se on inhimillinen konstruktio. Tunne ja moraali sen sijaan ovat luonnollisia piirteitä, joita ei voi irrottaa ihmisistä. Moraali siksi, että koska olemme tietoisia ja meillä on käsitys tulevaisuudesta, pyrimme vaikuttamaan siihen ja tekemään siitä parhaan mahdollisen omasta näkökulmastamme katsottuna.