Aika rankka heitto, IMO. Tuon määritelmän mukaan melkeinpä mikä tahansa pre-1800 taideteos on käyttötaidetta.
Eh? Jätitkö lukematta kaikki aiemmat viestini. Korostan
ennenkaikkea taiteen tulkinnanvaraista kommunikaatio-aspektia,
joskin myönnän että erottelu käyttötaiteen ja taiteen välillä
lähestyy hiusten halkomista. Mutta tämänkin jälkeen: millä
perusteella vaikkapa Tizianon 'Europan raiskaus' (maalattu
vuosina 1559-62) on esittämäni käyttötaiteen määritelmän
mukaan käyttötaidetta? Tai Martorellin 'Pyhä Yrjö tappaa
lohikäärmeen' (1430-35) Molemmilla on uskonnollis-mytologinen
aihe, mutta taiteilijoiden tulkinta ja näkemys ovat voimakkaasti
esillä, eikä kyseessä (taidehistoriankaan perusteella [ei ole
luvatonta käyttää olemassaolevaa tietoa teosten tulkintaan])
ole pelkkä koriste.
Sitä en kiistä, etteikö osa esimerkiksi ikoneista olisi puhtaasti
käyttötaidetta esittämäni määritelmän mukaan niiden
uskonnollisen
tehtävän takia.
Ja mitäs jos minä ostan Kalervo Palsan taulun ja laitan sen seinälle? Tuleeko siitä käyttötaidetta? Ja jos ei, siksi ettei Kalle sitä sisustuselementiksi tarkoittanut, niin mistä itse asiassa tiedämme ettei tarkoittanut?
Voithan halutessasi käyttää patsasta tuhkakuppina tai
Palsaa saunan lämmittämiseen. Tämä ei mielestäni tee
taiteesta käyttötaidetta, mutta kuten sanoit, emme voi lopullisesti
tuntea taitelijan motiiveja. Ehkä Palsakin esim. teoksillaan
Happy Togerther
http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255000.jpg
tai Kaksin
http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255100.jpg
halusi vain luoda jotain pikkukivaa julisteiksi ihmisten
seinille. Oma subjektiivinen kokemukseni ja tulkintani näistä
teoksista kuitenkin antaisi olettaa, että kyse ei ole mistään Art
Nouveau-tyylisestä (jo lähtökohtaisesti sisustamiseen
suunnatusta) käyttötaiteesta, jo pelkästään teosten
muotoseikat viestivät mielestäni tästä. Tekijän motiivi ja kokijan
tulkinta.
Tähän täytyy kommentoida sen verran, että vaikka tuskin tarkoitit mitään platonistista universalia ante rem -tyyppistä ideaa, niin vaarallisesti tuo alkaa sinne luisua.
Ehkäpä. Pidän kuitenkin käsitettä 'taide' lähempänä käsitteitä
'kokemus' tai 'tulkinta' kuin 'esine' tai 'väline'.
Ymmärrän kyllä vertauksen kirjeeseen, mutta mielestäni taiteessa jos missä kyse on ennen kaikkea partikulaareista universaalien sijaan. Klassiseksi esimerkiksi käy vaikkapa Man Rayn "Man" ja "Woman", jotka ovat siis kaksi vedosta _samasta_ valokuvasta, kuitenkin eri teoksia - eri teoksia koska taiteilija on intentionaalisesti ne kahdeksi eri teokseksi määritellyt.
Eri teoksia vai sittenkin diptyykki? Ja ainakin vuoden 1918
teoksissa Mies ja Nainen ovat kuvia eri esineistä, eivät samasta.
Vai yhdistinkö nimet vääriin teoksiin?
Triviaalia sinänsä, ja varsinaiseen pointtiin: universaali ja
partikulaari -vastakkainasettelu ei ehkä parhaiten kuvaa
taiteen ja muun kommunikaation välistä suhdetta. Kumpikaan
käsitteistä ei sisällä sitä tulkinnanvaraisuutta, jota pidän
taiteelle ominaisena: taide ei nähdäkseni jäljennä ja esitä
täsmällisesti kohteitaan, vaan välittää intuitiivisempia kokemuksia.
Edelleen, kuvattava kohde voi olla vaikkapa mies, jota
vaikkapa Man Ray kuvaa vaikkapa vatkaimella (varjoineen).
Mutta tämä on vasta teoksen muoto. Tulkinnanvaraista on
se, miksi Man Ray kuvaisi vatkainta miehenä - puhumattakaan
siitä, kuvasiko Man Ray vatkainta miehenä. ;) Tekijällä
on motiivi, ja minulla on tästä motiivista tulkinta. Teos on
herättänyt ajatuksia ja kysymyksiä, välittänyt kokemuksen jne -
semminkin kun samassa viitekehyksessä (tekijä, tekotapa,
esitystapa, ajankohta) meille tarjotaan näkemys naisesta.
TS. teoksen aihepiiri voi olla yhtä lailla partikulaari tai universaali,
siinä missä jokin käsitekin voi olla partikulaari tai universaali,
mutta itse taiteen suhteen koko jaottelu on mielestäni
triviaali.