yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

Oli kerrassaan loistavia sanaselityksiä herra Bracelta

Tässä taas Havaijilta lähetetty linkki ihmisen tarpeesta suojella luontoa itseltään.

Human Arrogance and the Decline of the Earth

Tässä vähän rankkoja sitaatteja ihmisen ongelmasta, englanniksi, jotka löysin:

Ernest Becker's 'Escape from Evil'

'The key problem of the human condition is humanity's 'dread of
insignificance', it is this form of hubris that accounts for the ever-
occurring triumph of evil in human affairs. The stupdity and evil in
which the human animal is constantly enmeshed cannot be blamed, pace
Rousseau and Marx, on social institutions or economic arrangements.
Inequality, tyranny, and war are caused by, and can only be
comprehended in terms of, man's deep psychic frailty (comment from
Henry Clark: The language of patriarchism is entirely appropriate,
for we are talking about an ideology elaborated by power-obsessed
males.)

Humans are a species that is driven to desperation by its awareness
of finitude and a fear of death. Only a deep rooted sense of terror
because of our smallness, weakness, and guilt can explain the
excesses of which we are capable (and that we exhibit again and
again).

Norman O.Brown 'Life against Death':
'Money may have been minted in the form of round coins made of shiny
metals because it was seen as containing the life-giving potency of
Nature. (Clark: it was not merely an instinct for ribaldry that
inspired the artists of Pompeii to compare élan vital of sexuality to
that of money in their representations of the penis being weighed in
a scale against a sack of gold.) Money has come to represent 'the
cosmological unification of visible and invisible powers' that
enables humans to transcend finitude; it is the latest 'immortality
ideology' of our culture. We cannot bear the thought of economic
equality because having more money than others is a source of
reassurance we must always have (but can never have enough of) that
the gods are with us and that therefore we will not (cannot!) die.
We cling to our money and to our 'right' to amass more of it than
others, because 'man dies when his little symbols of specialness
die'.'

Becker:
'But there isn't enough money in the world (or any given society) to
satisfy the insatiable appetite for reassurance of the entire
population, so tyranny and war are the expedients we usually end up
resorting to. There is nothing quite so invigorating, as physical
triumph over others.

Elias Canetti 'Crowds and Power':
'Man is the creature who raises his head above a field strewn with
corpses, feels the sun shining on his face, smiles and proclaims that
life is good!'

Becker:
'Thus, men tend always to indulge themselves in the great ritual
gratifications of war and to submit to tyrants who promise ever
greater conquests. Even the hardships and injustices imposed by
tyrants are welcomed as a form of expiation of the guilt we feel
because of our insignificance and our frantic efforts to overcome it
by standing on the bodies of those we have vanquished. Economic
activity can also be seen as expiatory, and conspicuous consumption
is a form of religious devotion - but nothing can relieve us of the
need for fresh reassurance or deliver us from the evils we commit
to generate it.'

'Even our finest sentiments and our noblest strivings are infected
with the virus of death-denial. The most terrible paradox is
that "evil comes from man's urge to heroic victory over evil"'

Arthur Koestler :
'Both crowds and tyrants magnify our propensity to wreak havoc in the
name of ideals, but its cause is within each person, put there by the
exigencies of a childhood in which we are 'baffled from within and
transcended from without', and from which we emerge with a crushing
sense of guilt, inadequacy, and insecurity. We grow up with a need to
lie, even (or especially) to ourselves, and we therefore develop a
positive desire to be mystified.

Otto Rank:
"Man is a frightened animal who must lie to live. Even each person's
concept of his or her own character is a vital lie. Every society
becomes a hero system which promises victory over evil and death, and
every society is 'a hopeful mystification of a determined lie'.



[ 30 August 2001: Message edited by: Dani Cior ]

Originally posted by mekaanikko:


Eli oletat että 1) on olemassa epäilys (tai ajatus, asialla ei ole päättelyn loogisen rakenteen kannalta merkitystä), että 2) epäileminen edellyttää subjektin olemassaolon, ja että 3) epäilyksen subjekti olet sinä.

Esitän sinulle kolme vastaväitettä:

1) Mistä tiedät, että on olemassa epäilys? Sinusta voi tuntua siltä, että epäilet, mutta eihän se ole ehdoton todiste siitä että todella epäilet mitään. Minustakin voi tuntua esimerkiksi siltä että olen hereillä, vaikka nukkuisin.
2) Mistä tiedät, että epäileminen edellyttää subjektia? Eikö epäilys voi olla olemassa an sich? Jos ei, miksi ei?
3) Jos postuloimme, että epäilys on olemassa ja jopa sen että tästä seuraa myös epäilevän subjektin olemassaolo, mikä takaa sen, että tuo subjekti olet juuri sinä, vaikka sinusta siltä tuntuukin? Ts. jos joku onkin olemassa, mistä tiedät että juuri sinä olet olemassa. Tästä voisi vielä oman pohdiskelunsa siitä, mikä on "sinä" tai "minä", mutta siihen ei liene nyt ole tarvetta mennä.

1.Epäily voi tarkoittaa epävarmuutta tiedosta, jos en ole varma jostakin epäilen. Eli koska en ole oikeastaan mistään täysin varma, epäilen koko ajan. Minuus muuttuu epäilyksi .

2. Subjektin edellyttäminen voi olla kulttuurinen konventio, jokin tekee jotain tai joku on aina subjekti, jonkin tekijä.

3. päättelysäännöt voidaan kehittää, ad hoc, sopimuksen mukaan vastaamaan sosiaalisia tarpeita. 'Minä' määritellään erilaiseksi kuin 'sinä'...ja sitä käytetään eri henkilöstä.

tässä mun 3 senttiä (kun pian toi eurokin on tulossa)

[ 05 September 2001: Message edited by: Dani Cior ]

Originally posted by Sampsa:
Luin joskus ton Canettin kirjan Joukko ja valta. Oli lievästi sanottuna kuivaa tekstiä, kun herra lähti syömisen valtasuhteista liikkeelle.

[ 31 August 2001: Message edited by: Sampsa ]

Kuitenkin Canetti on aihepiirin tärkeimpiä asiantuntijoita, varmaankin kannatti lukea vaikka olikin kuiva.

Jep, Wilhelm Reich kirjoitti jonkun kirjan massahysteriasta ja fasismista, joka vois myös kiinnostaa sua.

Suurin osa mm. nyky-yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvista ihmisistä hehkuttaa Guy Debordin situationalistista 'Society of The Spectaclea'. Sit on Jean Beaudrillardin postmoderni 'The Consumer Society', ja anarkistien hehkuttama Gilles Deleuzen-Felix Guattarin myös melko postmoderni 'The Thousand Plateus'. Kaikki alunperin ranskaksi kirjoitettuja.

Sit on se uusin Hardt-Negrin: Empire. Itse en ole lukenut näistä vielä yhtään kokonaan, oon lähinnä keskustellut niistä ja lukenut pätkiä siitä täältä. Mut pitäis kyl lukea noi kaikki ja vielä ehkä se Canetti. Sit monet on suositellut italialaisen julkaisijan Roberto Calasson 'the Ruin of Kaschia'.

Foucaultilla oli kans pirun kovia juttuja.

cheers