yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

Eli motiivinasi oli saada ruohonleikkurisi myydyksi. Lisäksi
väljimmänkin tulkintani mukaan kyse olisi käyttötaiteesta,
jonka muoto pyrkii tukemaan lähinnä omaa erinomaisuuttaan
ja käyttökelpoisuuttaan. ks. aiemmat viestini. Ei kirjekään
ole taidetta 1:1 VAIN sen takia, että se välittää viestin.

Mutta sikäli olet oikeassa, että kyseessä VOI olla taidetta. ;)

Todellakin -

Mitään arvolatausta en anna sille, mitä tekijä
pyrkii välittämään.

Summaus : Mun ja sun taidekäsitykset on lähes täydelleen yhtenevät (on ollu koko tän topikin ajan), mut universaaleja kenenkään käsityksistä ei saa (no vaikka se IMFHO taas tähän väliin, koska sama antiuniversaalius taitaa pätee tähänkin negaatioon), joka oli mun piste.

Voi olla, et kaikkien kannattaa vaan keskittyä tekemään just sellasta taidetta kun taiteellisimmaks kokee, ja jokaisen kannattaa kuluttaa sellastakin taidetta mitä kohtaan tuntee ennakkoluuloja.

Kiasma on muuten perjantai-iltasin ilmanen. Viikonloppuja.

Voi olla, et kaikkien kannattaa vaan keskittyä tekemään just sellasta taidetta kun taiteellisimmaks kokee, ja jokaisen kannattaa kuluttaa sellastakin taidetta mitä kohtaan tuntee ennakkoluuloja.

Jos sit yrittäsin päästä tänä viikonloppuna Harry Potter-
ennakkoluuloistani (köyhä Books Of Magic -kevytversio vai
viihteen mestariteos?).

http://www.geocities.com/SoHo/2973/bmagic.html

Tim Hunter vs. Harry Potter :mad:

Jos sit yrittäsin päästä tänä viikonloppuna Harry Potter-
ennakkoluuloistani (köyhä Books Of Magic -kevytversio vai
viihteen mestariteos?).

...vai amelién vastine vähemmän varttuneelle väelle? feelgood-aste nousee kyllä aika korkeeks;)

Ok..? Tämähän on selvää. Onko nyt siis jotain erityistä syytä, että haluat tuoda tämän seikan esiin? Esim minun posteissani? Olenko täyttänyt ehtolauseesi joltain kohdin?

Ymmärrän hyvin! Käytän usein sekavaa kieltä peittääkseni sen tosiasian etten ole omnipotentti...:007:

Ei nyt erityisemmin, tuon vain ymmärsin tarkoittavan
että peitelet sitä ettet tiedä kaikkea puhumalla
sekavasti.

IMHO ihminen ei tod hae tasapainoa, vaan ylivaltaa! Vai onko ihminen toimissaan tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa, pitäen luontoa tasa-arvoisena itsensä kanssa tehdessään kriittisiä päätöksiä?

Ja tästähän seuraa ettei ihminen ole "luonnossa kaikkien eliölajien" joukossa..?

Ei ihminen ehkä tarkoituksenmukaisesti lajina hae
tasapainoa, ainakaan vielä. Mutta jossain vaiheessa
resurssit alkavat olemaan siinä määrin vähissä ja
maapallo siinä tilassa että tasapainoon on pakko
pyrkiä. Vaihtoehtona on sukupuutto.

Mutta miksi ihmisen pitäisi pitää luontoa tasa-
arvoisena itsensä kanssa tehdessään kriittisiä
päätöksiä? Eikö osapuolen pitäisi olla kykenevä
päätösten tekemiseen jotta se voisi vaikuttaa
päätöksen tekoon? Näkisin että ihmisen täytyy
ottaa luonto huomioon vain siinä määrin kuin
se on oman harkinnan mukaan järkevää.

Mutta itsesuojelu ei ole yhtä kuin luonnonsuojelu.

Pakana tarkoittanee lauseensa siten, että itsesuojelu olisi partitiivissa.

Kuinka vanha evolutiivisesti on sielu?

Käsitteenä? Uskoisin, että menee kivikaudelle. Ovat silloin jo uskoneet "pahoihin henkiin" joten kaippa ne uskoo johonkin kropan sisällä olevaan henkeenkin. Vaan en tiedä.

Konkreettisesti olemassa olevana asiana? Yhtä kauan kuin on syntikin ollut olemassa. :003:

Jos ihminen ei ulosta, kaikki se paska jää ...

Hyvä Tres! Taedium Vitaen ajatusmaailman oppitunti #1 on suoritettu kiitettävin arvosanoin! Kaikki mitä ihminen tekee on itsekkäistä syistä. Ulostaminenkin.

Ihmislajin olemassaolo tuskin merkitse maailman tuhoa, elähän kiiruhda...

Kommentoidakko vai eikö kommentoida?

jos taiteen määritelmä on jotain vain minulle,
se on yhtä tyhjän kanssa.

Taitavasti kerroit, että minun käsitys taiteesta on väärä. Vaikka kykenen sen joten kuten omin sanoin muille selittämään. Silti sillä ei ole merkitystä? Onko siis joka ikinen sana sinun mielestäsi jonkin ryhmän keksimä? Koskaan ei yhden ihmisen? Yhden ihmisen, joka käyttää sitä ja siitä se sitten leviää?

Mutta miksi ihmisen pitäisi pitää luontoa tasa-
arvoisena itsensä kanssa tehdessään kriittisiä
päätöksiä?

Hm. Tuota tuota. Palatakseni tuohon tasapainojuttuun... Mielestäni ihminen on luonnostaan nyt luonnon "yläpuolella". Meillä ei ole luonnossa mitään, joka tasapainottaisi meidän määrää tai valtaa. Esmes sopuleilla on mm. pöllöt. Muutoin sopulikanta nousisi. Tapetaan luonnosta kaikki sopuleiden luonnolliset viholliset ja jäädään katselemaan kasvaako sopulikanta niihin mittoihin, että sopulikanta tappaa itse itsensä esmes syömällä koko elinympäristönsä tyhjäksi, vai löytääkö se "harmonian".

Pakana tarkoittanee lauseensa siten, että itsesuojelu olisi partitiivissa.Käsitteenä? Uskoisin, että menee kivikaudelle. Ovat silloin jo uskoneet "pahoihin henkiin" joten kaippa ne uskoo johonkin kropan sisällä olevaan henkeenkin. Vaan en tiedä.

Puhutaanko nyt pakanoista vai yleensä ihmisestä? Mä ajattelen, et ihmisen ego on joskus kivikaudella ollut yhtä pieni ku piripään kulli. Ne on oikeesti nähnyt yhtäsun toista....

Käyttötaiteella on välinearvo, esim. lentolehtisen pitää tiedottaa.
Käyttötaide on käyttöesineen ja taideteoksen unohdettu
äpärä, ja kieltämättä olisi ehkä selkeämpää laskea ne vain
yleisesti käyttöesineisiin, joilla on jokin käytännön tehtävä
(siis vaikka ne olisivat sisustustauluja, niillä ON tehtävä).

Aika rankka heitto, IMO. Tuon määritelmän mukaan melkeinpä mikä tahansa pre-1800 taideteos on käyttötaidetta. Ja mitäs jos minä ostan Kalervo Palsan taulun ja laitan sen seinälle? Tuleeko siitä käyttötaidetta? Ja jos ei, siksi ettei Kalle sitä sisustuselementiksi tarkoittanut, niin mistä itse asiassa tiedämme ettei tarkoittanut? Entä talo, joka jää tyhjilleen, lakkaako se olemasta arkkitehtonista käyttötaidetta, muuttuen Taiteeksi? (En tässä yritä väittää että olisit arvottanut käyttötaidetta jotenkin "Taidetta" huonommaksi, iso T vain selkeyden vuoksi.)

Jos tätä taide-viihde-käyttötaide -sekamelskaa haluaa lähteä perkaamaan niin mä lähtisin jotenkin tällä lailla:

Ensinnäkin on olemassa kulttuuri. Mielestäni kulttuuria on kaikki se ihmisen toiminta, joka ei ole puhtaasti vaistonvaraista (lisääntyminen, syöminen jne. sinänsä - toki on olemassa ruokakulttuuria, seksikulttuuria ym.) ja joka toteutetaan jossain yhteisössä omaksuttua toimintatapaa käyttäen. Kulttuuri on siis aina yhteisöllistä; tämä yhteisö voi olla hyvin pieni, vaikkapa vain perhe tai jopa pariskunta, mutta mielestäni kulttuuriin ehdottomasti liittyy sosiaalinen komponentti. Samoin keskeistä on, että on olemassa jokin muoto; kulttuuria ei ole esimerkiksi satunnainen sekoilu kännispäissään (taas an sich) - sen sijaan tapa vetää perseet olalle joka perjantai taas on kulttuuria mitä suurimmassa määrin.

No, oli mitä mieltä hyvänsä edellä esitetystä kulttuurin määritelmästä, siitä päästään siihen että on olemassa eräs sen alle kuuluva kokonaisuus, jota minä olen toistaiseksi kutsunut taiteeksi. Jotkut ilmeisesti haluavat varata tämän sanan toiseen käyttöön, mutta riippumatta siitä, miten sana määritellään, kyseessä on se kulttuurin osa, jolla ei ole välitöntä hyötyfunktiota. Hyödyn määritteleminen on hyvin ongelmallista, enkä nyt lähde siihen, mutta jos oletamme että kaikki implisiittisesti ainakin jollain tapaa ymmärtävät termin, voidaan vielä täsmentää, että toki taiteilija voi saada hyötyä teoksistaan esim. ne myymällä, tai itse taideteoksen valmistaminen voi olla hyvin terapeuttinen prosessi, mutta teoksella itsellään ei ole välitöntä hyötyfunktiota.

Tämä kokonaisuus (josta siis tässä käytän sanaa taide), voidaan edelleen jakaa ns. "korkeaan taiteeseen" (joka ilmeisesti on se taiteen osa-alue, jolle moni haluaisi koko sanan puhtaasti varata), "viihteeseen" ja "käyttötaiteeseen".

Käyttötaide on taidetta, joka on osa käyttöesinettä tai muuta hyötyfunktiollista entiteettiä (sen ei siis tarvitse olla kiinteä esine), ts. hyötyfunktioton osa tai "kerros" objektia, jolla on joku muukin kuin itsetarkoituksellinen funktio. Siis vaikkapa teollinen muotoilu "osana" fyysistä tuotetta, ns. luova ratkaisu osana mainosta jne.

Sitten jäljelle jää vain viihteen ja korkean taiteen raja, joka mielestäni on lähinnä taideyhteisön mielivaltaisesti vetämä. Karkeasti ottaen taide, joka - tai tarkemmin sanottuna, jonka laji (tai genre) - yleisesti miellyttää suuria kansanjoukkoja, lasketaan viihteeksi (tai "toritaiteeksi" kun puhe on kuvataiteesta), "korkeaa taidetta" taas on sellainen taide jonka arvostaminen on aquired taste on "korkeaa taidetta".

Raja "viihteen" ja "korkean taiteen" välillä on loppujen lopuksi hyvin subjektiivinen. Meille ehkä tekno on taidetta ja Las Ketchup viihdettä. Klassisen musiikin harrastajat tyypillisesti niputtavat nämä kaksi samaan kategoriaan, ja joku voi olla sitä mieltä että suurin osa klassisestakin on pelkkää viihdettä.

Keskustelun hedelmänä aloin miettiä mm. äärimmilleen
vietyä motiivin ja tulkinnan kohtaamisen teoriaa, jossa
taide olisi itseasiassa jopa teoksesta irrallinen tekijä, mihin
jo aiemmat kommenttini muotoseikkojen välinearvosta
viittaavat. Taide ei siis olisi mitään konkreettista, ja taideteokset
olisivat vain välitysformaatti itse taiteelle. Samaan tyyliin
kuin kirje ei ole viesti itsessään, vaan tapa jolla se välitetään.

Tähän täytyy kommentoida sen verran, että vaikka tuskin tarkoitit mitään platonistista universalia ante rem -tyyppistä ideaa, niin vaarallisesti tuo alkaa sinne luisua.

Ymmärrän kyllä vertauksen kirjeeseen, mutta mielestäni taiteessa jos missä kyse on ennen kaikkea partikulaareista universaalien sijaan. Klassiseksi esimerkiksi käy vaikkapa Man Rayn "Man" ja "Woman", jotka ovat siis kaksi vedosta _samasta_ valokuvasta, kuitenkin eri teoksia - eri teoksia koska taiteilija on intentionaalisesti ne kahdeksi eri teokseksi määritellyt.

Ei nyt erityisemmin, tuon vain ymmärsin tarkoittavan
että peitelet sitä ettet tiedä kaikkea puhumalla
sekavasti.

Ahaa... Älä välitä, mä puhun välillä sekavasti.;)
Joo, se on kyllä kauheeta ku ei tiedä kaikkea, voin kertoo. Nyt naamiaiset ovat ohi! Kuulkaa kaikki, kuulkaa kaikki, nyt loppu salailu ja peittely. En tiedä kaikkea kaikesta. Toivottavasti saan petokseni anteeksi...

Peittelen sekavuudellani myös tosiasiaa, etten ole kuolematon... tulkoon nyt paljastetuksi tuokin.

Ymmärretyksi tuleminen ei aina vaadi selkeyttä. Vaikka itse usein ilmoitan:"Kaiken minkä voi sanoa, voi sanoa selkeästi" se ei tarkoita, etteikö voi sanoa epäselvästi, silloin vain pitää olla huolellinen, jotta tulee ymmärretyksi. Nyt en siis ole siinä onnistunut. En siis peittele tietämättömyyttäni, koska se on niin ilmiselvää, ettei se sitä tarvitse. Itse asiassa hieman hiveli tuo luulo, että tietäisin kaiken, tai edes uskottelisin niin. Vai onko kertomatta jättäminen myös salailua?

Siihen syyllistyisin myös, jos joka kerta, kun en saa täsmällisiä sanoja suustani, olisin hiljaa, enkä turvaisi edes sekaviin kiertoilmaisuihin tai kielikuviin, jotta kokonaisuus tulisi ilmi. Joutuisin hiljentymään. Brr...:012:

Ja vielä, käyttämäni kieli toimii myös filtterinä.

Mutta miksi ihmisen pitäisi pitää luontoa tasa-
arvoisena itsensä kanssa tehdessään kriittisiä
päätöksiä?

Aivan, mutta ensin siis pääpointti. Olemmeko luontoa vai emme? Ei vielä syita ja/tai seurauksia, vain perusteita. No, tuossahan ne ovat sisäänkirjoitettuna: jos ihminen pystyy itse määrittämään itsensä eri suhteessa kuin luonnon, emme ole tasa-arvoisia sen kanssa. "Pitäminen" tässä tarkoittanee keinotekoista samlaa tasalla kannattelua, jota ilman luonto vaipuisi automaattisesti ihmisen alapuolelle? Eikä suinkaan ihmisen nostamista ylös, luonnon rinnalle ja ohi.

Klassiseksi esimerkiksi käy vaikkapa Man Rayn "Man" ja "Woman", jotka ovat siis kaksi vedosta _samasta_ valokuvasta, kuitenkin eri teoksia - eri teoksia koska taiteilija on intentionaalisesti ne kahdeksi eri teokseksi määritellyt.

Paluu perusongelmaan, jos puu kaatuu metsässä. Kuvitteellinen tilanne: arkeologi löytää kyseiset kuvat, eikä niistä ole säilynyt mitään referenssiä missään. Tajuaako löytäjä kahdeksi eri teokseksi?

Ajan siis takaa miten objekti ja subjekti määrittävät teoksen? Onko yhteneväisyyksiä?

- irhymiöony -

Aika rankka heitto, IMO. Tuon määritelmän mukaan melkeinpä mikä tahansa pre-1800 taideteos on käyttötaidetta.

Eh? Jätitkö lukematta kaikki aiemmat viestini. Korostan
ennenkaikkea taiteen tulkinnanvaraista kommunikaatio-aspektia,
joskin myönnän että erottelu käyttötaiteen ja taiteen välillä
lähestyy hiusten halkomista. Mutta tämänkin jälkeen: millä
perusteella vaikkapa Tizianon 'Europan raiskaus' (maalattu
vuosina 1559-62) on esittämäni käyttötaiteen määritelmän
mukaan käyttötaidetta? Tai Martorellin 'Pyhä Yrjö tappaa
lohikäärmeen' (1430-35) Molemmilla on uskonnollis-mytologinen
aihe, mutta taiteilijoiden tulkinta ja näkemys ovat voimakkaasti
esillä, eikä kyseessä (taidehistoriankaan perusteella [ei ole
luvatonta käyttää olemassaolevaa tietoa teosten tulkintaan])
ole pelkkä koriste.

Sitä en kiistä, etteikö osa esimerkiksi ikoneista olisi puhtaasti
käyttötaidetta esittämäni määritelmän mukaan niiden
uskonnollisen tehtävän takia.

Ja mitäs jos minä ostan Kalervo Palsan taulun ja laitan sen seinälle? Tuleeko siitä käyttötaidetta? Ja jos ei, siksi ettei Kalle sitä sisustuselementiksi tarkoittanut, niin mistä itse asiassa tiedämme ettei tarkoittanut?

Voithan halutessasi käyttää patsasta tuhkakuppina tai
Palsaa saunan lämmittämiseen. Tämä ei mielestäni tee
taiteesta käyttötaidetta, mutta kuten sanoit, emme voi lopullisesti
tuntea taitelijan motiiveja. Ehkä Palsakin esim. teoksillaan
Happy Togerther http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255000.jpg
tai Kaksin http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255100.jpg
halusi vain luoda jotain pikkukivaa julisteiksi ihmisten
seinille. Oma subjektiivinen kokemukseni ja tulkintani näistä
teoksista kuitenkin antaisi olettaa, että kyse ei ole mistään Art
Nouveau-tyylisestä (jo lähtökohtaisesti sisustamiseen
suunnatusta) käyttötaiteesta, jo pelkästään teosten
muotoseikat viestivät mielestäni tästä. Tekijän motiivi ja kokijan
tulkinta.

Tähän täytyy kommentoida sen verran, että vaikka tuskin tarkoitit mitään platonistista universalia ante rem -tyyppistä ideaa, niin vaarallisesti tuo alkaa sinne luisua.

Ehkäpä. Pidän kuitenkin käsitettä 'taide' lähempänä käsitteitä
'kokemus' tai 'tulkinta' kuin 'esine' tai 'väline'.

Ymmärrän kyllä vertauksen kirjeeseen, mutta mielestäni taiteessa jos missä kyse on ennen kaikkea partikulaareista universaalien sijaan. Klassiseksi esimerkiksi käy vaikkapa Man Rayn "Man" ja "Woman", jotka ovat siis kaksi vedosta _samasta_ valokuvasta, kuitenkin eri teoksia - eri teoksia koska taiteilija on intentionaalisesti ne kahdeksi eri teokseksi määritellyt.

Eri teoksia vai sittenkin diptyykki? Ja ainakin vuoden 1918
teoksissa Mies ja Nainen ovat kuvia eri esineistä, eivät samasta.
Vai yhdistinkö nimet vääriin teoksiin?

Triviaalia sinänsä, ja varsinaiseen pointtiin: universaali ja
partikulaari -vastakkainasettelu ei ehkä parhaiten kuvaa
taiteen ja muun kommunikaation välistä suhdetta. Kumpikaan
käsitteistä ei sisällä sitä tulkinnanvaraisuutta, jota pidän
taiteelle ominaisena: taide ei nähdäkseni jäljennä ja esitä
täsmällisesti kohteitaan, vaan välittää intuitiivisempia kokemuksia.

Edelleen, kuvattava kohde voi olla vaikkapa mies, jota
vaikkapa Man Ray kuvaa vaikkapa vatkaimella (varjoineen).
Mutta tämä on vasta teoksen muoto. Tulkinnanvaraista on
se, miksi Man Ray kuvaisi vatkainta miehenä - puhumattakaan
siitä, kuvasiko Man Ray vatkainta miehenä. ;) Tekijällä
on motiivi, ja minulla on tästä motiivista tulkinta. Teos on
herättänyt ajatuksia ja kysymyksiä, välittänyt kokemuksen jne -
semminkin kun samassa viitekehyksessä (tekijä, tekotapa,
esitystapa, ajankohta) meille tarjotaan näkemys naisesta.
TS. teoksen aihepiiri voi olla yhtä lailla partikulaari tai universaali,
siinä missä jokin käsitekin voi olla partikulaari tai universaali,
mutta itse taiteen suhteen koko jaottelu on mielestäni
triviaali.

Ulostaminenkin.Kommentoidakko vai eikö kommentoida?Taitavasti kerroit, että minun käsitys taiteesta on väärä. Vaikka kykenen sen joten kuten omin sanoin muille selittämään. Silti sillä ei ole merkitystä? Onko siis joka ikinen sana sinun mielestäsi jonkin ryhmän keksimä? Koskaan ei yhden ihmisen? Yhden ihmisen, joka käyttää sitä ja siitä se sitten leviää?

Äläs nyt ota itseesi heti ;)

Viittasin siihen että jos minä yritän esim. kommunikoida sanomalla
'lknew opije nwet' ja minusta se tarkoittaa hyvinkin täsmällisesti
sitä, että minulla on puoli kiloa hapankaalia nahkahousujeni
takataskussa, ei kommunikointi ole kovin tehokasta koska
kenellekään muulle tuo kirjainyhdistelmä ei merkitse mitään
- tai ainakaan sitä mitä itse yritin viestittää (relevanttiuden
nimissä en nyt siis ota huomioon sitä mahdollisuutta,
että ylä-kirgisiassa tällä fraasilla ehkä saa ostettua kolme kiloa
kutunjuustoa tai että dadaisti Tristan Tzaran pöytälaatikosta
löytyy hänen toistaiseksi tuntematon esikoisrunonsa joka
alkaa juuri noilla sanoilla).

Toki voin selittää fraasin merkityksen ja lanseerata sen käyttöön,
mutta voi myös kysyä, miten mielekästä on esim. kutsua
kenkää puudeliksi ja sitten yrittää selittää ihmisille minkä takia
juuri 'puudeli' sanana kuvaa esinettä kenkä paremmin kuin
aiemmin käytetty käsite.

Se on se taide niin vaikeeta.

Se on se taide niin vaikeeta.

Taiteen selittäminen muulla kuin taiteella, siinä haaste :rolleyes:

Taiteen selittäminen muulla kuin taiteella, siinä haaste :rolleyes:

Taiteen selittäminen taiteella, siinä taidetta!:001:

"Perse on pitkä, kirjeet valkoisia!" - R.Kuilu

- latihymiönisti -

Vai onko kertomatta jättäminen myös salailua?

tesavuu iski... :003: ...Mut ei jatketa, jooko?

Pidän kuitenkin käsitettä 'taide' lähempänä käsitteitä
'kokemus' tai 'tulkinta' kuin 'esine' tai 'väline'.

Hyvä kommentti.

Äläs nyt ota itseesi heti ;)

Unohdin hymiöt lopusta. Jälkikäteen: :) :003:

Viittasin siihen että jos minä yritän esim. kommunikoida sanomalla [...]

Meinasin kirjoittaa lähes 1:1 samanlaisen esimerkin tuohon. (Tosin olisin keksinyt uuden suomenkielisen sanan, enkä uzbekistanilaista... vai mikäseolikaan?) :)

Käsitysero oli ilmeisemmin.

edit: Tuo linkki meni jotenkin metsään noiden auto url tagien kanssa... emmätiiä...

Mutta tämänkin jälkeen: millä
perusteella vaikkapa Tizianon 'Europan raiskaus' (maalattu
vuosina 1559-62) on esittämäni käyttötaiteen määritelmän
mukaan käyttötaidetta? Tai Martorellin 'Pyhä Yrjö tappaa
lohikäärmeen' (1430-35) Molemmilla on uskonnollis-mytologinen
aihe, mutta taiteilijoiden tulkinta ja näkemys ovat voimakkaasti
esillä, eikä kyseessä (taidehistoriankaan perusteella [ei ole
luvatonta käyttää olemassaolevaa tietoa teosten tulkintaan])
ole pelkkä koriste.

Sitä en kiistä, etteikö osa esimerkiksi ikoneista olisi puhtaasti
käyttötaidetta esittämäni määritelmän mukaan niiden
uskonnollisen tehtävän takia.

No myönnettäköön että en tunne Tizianin ja kumppaneiden ajan taidetta ja taideskeneä lainkaan riittävästi voidakseni kovinkaan laajasti arvioida niitä syitä jotka johtivat mainittujen teosten tekemiseen (tai pikemminkin, niiden tilaamiseen - olennaista mielestäni on että tuon ajan taideteokset lähes poikkeuksetta olivat tilaustöitä, jolloin niiden mahdollista hyötyfunktiota tulisi mielestäni arvioida nimenomaan tilaajan näkökulmasta), mutta jos otamme esimerkiksi vaikkapa antiikin Rooman taiteen, havaitsemme, että taideteoksia tilattiin ja hankittiin lähinnä seuraavista syistä:

1) uskonnollisista (tai maagisista) syistä
2) vallan välineenä (julkinen taide)
3) yksityisen omistajansa varallisuuden ja sivistyneisyyden osoittamiseksi
4) dokumentointivälineenä
5) ilmaisemaan jotakin hyvin konkreettista asiantilaa (esim. rakennuksen seinään maalattu fresko joka vihjaa rakennuksen käyttötarkoituksesta tai historiallisen tapahtuman kuten taistelun ikuistaminen muistomerkkiin)
6) esteettisistä syistä

Olen herrojen Honour & Fleming antanut itselleni kertoa, että nimenomaan tämänkaltaiset vaikuttimet ohjasivat taiteentekemistä hyvin pitkälti ennen 1800-luvun alkua, jolloin taidekauppa ja -keräily alkoi vilkastua Euroopassa. Edelleenkin länsimaisen taideyhteisön (joka ei toki maantieteellisesti rajoitu välttämättä länsimaihin, esimerkiksi tämän yhteisön aasialaisten jäsenten teoksia saimme taannoin ihailla Kiasman mainiossa Cities on the Move -näyttelyssä) ulkopuolella tehtävä taide on useinkin nimenomaan tämänkaltaisista motiiveista syntynyttä.

Voithan halutessasi käyttää patsasta tuhkakuppina tai
Palsaa saunan lämmittämiseen. Tämä ei mielestäni tee
taiteesta käyttötaidetta, mutta kuten sanoit, emme voi lopullisesti
tuntea taitelijan motiiveja. Ehkä Palsakin esim. teoksillaan
Happy Togerther http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255000.jpg
tai Kaksin http://www.fng.fi/fng/pic/huge/art/collecti/55/N0255100.jpg
halusi vain luoda jotain pikkukivaa julisteiksi ihmisten
seinille. Oma subjektiivinen kokemukseni ja tulkintani näistä
teoksista kuitenkin antaisi olettaa, että kyse ei ole mistään Art
Nouveau-tyylisestä (jo lähtökohtaisesti sisustamiseen
suunnatusta) käyttötaiteesta, jo pelkästään teosten
muotoseikat viestivät mielestäni tästä. Tekijän motiivi ja kokijan
tulkinta.

No juu. Palaamme tekijän motiiviin, ja tottahan on että vaikea taiteen käsitettä on määritellä jos tekijän motiivi täytyisi tyystin sulkea määritelmän ulkopuolelle, ellei sitten mennä ihan täysin relativistiselle pohjalle.

Apropos, itse pidän art nouveausta kovasti juuri siksi, että se osin hylkää ulkoisen merkityksen hakemisen ja keskittyy estetiikkaan. =) Täytyy kyllä mainita, että ainakin minusta kyllä esimerkiksi suomalainen art nouveau, siis jugend/kansallisromantiikka, ei kyllä ole mitenkään merkitysvapaata, vaan päinvastoin, suuri nationalistinen kertomus näkyy hyvinkin vahvasti tuon ajan taiteessa.

Eri teoksia vai sittenkin diptyykki? Ja ainakin vuoden 1918
teoksissa Mies ja Nainen ovat kuvia eri esineistä, eivät samasta.
Vai yhdistinkö nimet vääriin teoksiin?

Myönnän tuntevani Man Rayn tuotantoa todella heikosti, mutta olin doublechekcaavinani intter netskusta että kyseessä oli tosiaan kaksi vedosta siitä samasta vispilän kuvasta, jotka siis vieläpä esitettiin toisistaan erillään (Woman kai "valmistui" pari vuotta Mania ennen). Tietysti Man Rayn ja kumppanit tuntien, enpä ihmettelisi, vaikka hänellä olisi useampikin samanniminen teos ihan vain yleisön sekaannuksen lisäämiseksi.. =)

Itälä: Poliisien lisäys ei ole ratkaisu rikollisuusongelmiin

60 nuorta epäillään huumerikoksista Pohjois-Satakunnassa

Siis. Noita huumejuttuja lukee koko ajan enemmän ja enemmän. Jos kokaiinia käyttäviä on ihan Samuli Edelmanista lähtien, niin nyky-yhteiskunnan tulisi pelata mukana. Poliisilla ei ole resursseja. Eipä kai ole, sillä Suomessa pidetään siitä kiinni, että laki kun on laki, niin sehän on silloin laki. Ja lakia valvotaan. Piste.

Se, että sanotaan, ettei Suomi ole poliisivaltio on vähän väärä. Ei Suomi siinä mielessä ole niin tiukka, kuin monet islamin valtiot. Mutta Suomessa se laki on niin tiukkaan valvottu, ja lakeja on niin turhia, että ei ihme, ettei riitä resursseja. Suurimpia resurssien viejiä pitäisi tutkia ja katsoa, miten sieltä saa ne "turhat" tapaukset pois.

Tiukempaa valvontaa, voisin suosia, mikäli lakia toisesta päästä löysätään. Eli ne pienemmät rikkeet, joihin nyt menee uskomattomat resurssit, kun laillistaa tai muuten tekee niin, ettei valvontaa tarvita niin, voimme taas toisesta päästä kiristää.

Irlannin tapa ei ole myöskään hyvä. Monia asioita täällä poliisi katsoo läpi sormien, kun on resurssipulaa. Suomessa niuhotetaan pilkkujen mukaan ja kirotaan, kun on resurssipulaa. Molemmat tapaukset ovat mielestäni väärin. Lain valvonta pitää pitää uskottavana, mutta löysääkin pitää kansalle antaa. Leipää syövä ja sirkushuveista nauttiva kansa jaksaa tehdä töitä.

"Poliisi toimii pienillä resursseilla ja korkealla moraalilla. Miksi he salakuuntelisivat ketään muita?" ... Koskaan en ole kuullut, että poliisin toiminta olisi ollut edes siviilissä mitenkään lainvastaista... :rolleyes:

edit: Blah. Voita sormissa...

Mäkin näkisin että ihminen 'pyrkii' melko lailla tasapainoon, ihminen ei isojensa aivojen takia ole löytänyt tasapainopistettä ympäristönsä kanssa ja kykenee teknologian sekä sivilisaationsa takia massiiviseen ekspansioon. Pohjimmiltaan kuitenkin kaikki lajit pyrkivät tasapainoon ympäristönsä kanssa hallitsemalla ympäristönsä oikkuja, ettei laji kuolisi yllätyksellisen muutoksen tullen sukupuuttoon.

Siis evoluutioteorian mukaan lajit ei pyri mihinkään muuhun kuin pitämään itsensä olemassa, koska muuten ne vain kylmästi häviävät. Kuitenkin lajien aikaperspektiivi on kymmenistä tuhansista miljooniin vuosiin ja tämä mielestäni viittaa melko lailla viittaa siihen että tasapaino olisi suotavaa.

Tasapaino on pop!:)

Ihmetyttää että katolinen kirkko ja islam tuntuu pyrkivän takaisin luonnolliseen yhteiskuntajärjestykseen kun taas heidän käsityksensä kuoleman jälkeisestä eksistenssistä tuntuvat luonnottomuuden huipulta. Seksikielteisyyskin on ollut vain pragmaattista joillekin aavikolla hilluineille heimoille. Aasiassa ei ikinä ole ollut samanlaista seksikielteisyyttä eikä oikeastaan muillakaan paitsi näille Lähi-Idästä polvetuneiden myyttien seuraajille.

Tota, kyllä toi Islam on perinteisesti ollut myönteisempi seksuaalielämää kohtaan kuin Kristinusko. Se, että naisen pitää julkisuudessa pukeutua säädyllisesti ei rajoita sitä, mitä kotona tapahtuu. Keskiajalla ja pitkälti sen jälkeen länsimaissa islaminuskoisia pidettiin yleisesti moraalittomina ja säädyttöminä juuri tuon seksimyönteisyyden vuoksi.