Mitä onnellisuus merkitsee? Viekö se johonkin? Mitä mieltä elämässä on, jos se on vain onnellista? Kuka päättää tai mikä määrää sen, mikä on oikeanlaista onnellisuutta? Selviytyykö laji, joka tavoittelee onnellisuutta?
Tuo pitää paikkansa jos on sitä mieltä että elämän pitäisi viedä
johonkin. Vastakysymyksenä voisi esittää, että mitä mieltä elämässä
on jos se ei ole onnellista?
Kun ihmislaji on kyseessä näkisin että lajin selviytymisen takaa
lähinnä kollektiivinen älykkyys, eli se ettei tuhoa elinehtojaan.
Yksilöiden onnellisuus on se mikä on toimivan yhteiskunnan
tarkoitus.
Kaikki elämänmuodot ovat pääperiaatteeltaan lisääntymisautomaatteja. Toiset yksinkertaisempia, toiset monimutkaisia ja jotkut idioottivarmoja, toiset jatkuvalla veitsenterällä. Mun nähdäkseni se on jo jotain, verrattuna vaikka kuuhiekkana olemiseen.
Tällä hetkellä kaikki "tarkoitukset" on täysin ihmisajattelusta lähtöisin. Me ollaan mahdollisesti ainoita, jotka muodostaa sellaisia käsitteitä kuin "minkä takia" ja "mitään väliä". Eli ilman sen puun kaatumisen havainnoijaa, ei olisi edes tarvetta miettiä havainnoijan puuttumisen merkitystä.
Jos puhutaan lisääntymistehokkuudesta, niin bakteerithan ovat
ylivertaisin eliölaji. Ihmisen tekee mielestäni "ylivertaiseksi" juuri
se että ihminen pystyy miettimään tuollaisia asioita. Tuskinpa
älykkäinkään eläin pohtii olemassaolonsa tarkoitusta. Biologisessa
mielessä ihminen on vain eläin muiden joukossa, mutta äly nostaa
sen pallomme tärkeimmäksi elämänmuodoksi.
Mieluummin noin. Nykyään ollaan aika kaukana tästä, vaikka tuotannon tehokkuudella ja taloudellisella tehokkuudella onkin oma yhteytensä. Pitkällä tähtäimellä öljystä luopuminen tuottaisi kaikille huomattavia säästöjä, mutta vähemmän voittoa harvoille - pääomasyistä ollaan jumissa monen muunkin asian kanssa.
Ehkä ton tehokkuuden saavuttamisen ongelma on yleinen päämäärättömyys.
...
Kun suuret, kantavat ideologiat hiipuvat, niin pienet, toistensa vastapainoiksi syntyneet aatteet vetävät kaikki eri suuntiin ja tulos on nolla - liike pysähtyy, vaikka jalat polkee ja voimia kuluu.
Öljystä luopuminen edellyttäisi tietysti vaihtoehtoisten energia-
muotojen keksimistä. Sanoisin että jos ihmiskunta saisi fuusion
toimimaan, maapallon ongelmat vähentyisivät kertaheitolla aika
helvetisti.
Juuri tuon tehottomuuden ja pääomasyiden takia ihmiskunta ei
toimi niin hyvin kuin voisi. Sen takia toivoisin ihmiskunnan
yhdentymisen jatkuvan mahdollisimman nopeasti. Globalisaatio
on ideologisessa mielessä mahtava idea, kunhan sen eriarvoistava
vaikutus saataisiin kuriin.
Ja ideologioista voisin sanoa sen verran että sokeat ja suvaitsemattomat
ideologiat ovat mielestäni olleet syynä lähes kaikkiin ihmiskunnan
suuriin konflikteihin ja yleiseen taantumukseen. Esimerkiksi ilman
järjestäytynyttä kristinuskoa Eurooppa ja sitä kautta koko maailma
olisi satoja vuosia nykystä kehitystä edellä. Uskontojen ideaalit
ja henkilökohtainen usko ovat yleisesti mahtavia, muuta heti kun
niistä aletaan tekemään politiikkaa ja sanomaan että juuri oma
uskonto on ainoa oikea, niin mennään metsään ja lujaa.
Ei mitn. Kaikkeen tottuu :) Mul on tohon kaks näkökulmaa. Järki sanoo, että kunnes monimutkaisen kemian, impulssien ja soluelämän seasta löydetään jotain muita toimijoita kuin erikoistuneita soluja, niin sinne se ajattelu palautuu. Eikä sitä oo ees niin vaikee hyväksyä, koko mun oma keho on järjettömän monimutkanen ja hienostunut systeemi
...
Toiseks toi on mulle lohdullinen tapa ymmärtää itteni. Se, että mun oma minuus ei oo muuta kuin monimutkaista ainetta ja sen vuorovaikutusta, sitoo mut mielekkäällä tavalla kaikkeen tässä ympärillä. Se, että mä oon samaa tavaraa kaiken sellasen kanssa, mitä pidän ihmistä kauniimpana, auttaa mua hyväksymään itteni. Ei oo ketään taistelemassa mun sielusta, ei ketään vetelemässä mistään naruista.
Tähän on mielenkiintoinen näkökulma teköälyjen kehittämisessä.
Jos saataisiin kehitettyä tietoinen, oikeasti älykäs, tekoäly, niin
se todistaisi kiistatta että ajattelu on vain solujen, tai oikeammin
neuroverkkojen toimintaa.
Itselleni ei ole niinkään tärkeää miten ajattelu toimii, vaan se että
ajattelua
on. Se on mielestäni niin uskomattoman hieno
asia, että sanat loppuvat kesken. Ajatelkaa nyt tätäkin keskustelua:
tällä ei ole vähintäkään merkitystä minkään selviytymisen tai
lisääntymisen kannalta, ei minkäänlaista "tarkoitusta". Täysin
turhaa evoluution ja ihmislajin kannalta. Mutta silti yksilöt saavat
tästä henkistä tyydytystä (ainakin toivottavasti :)).
Meil on vastuu ainoastaan siitä, että me pyrittäis ymmärtämään meille ainutlaatusen ominaisuuden kehittymättömyys, ja sen täydellisen hallinnan vaikeus. Älyn, kasvavan ja kehittyvän resurssin käyttäminen tehokkaasti taitaa olla se suurin haaste.
Huh. Näin. Kyllä. :eek:
Originally posted by Taedium
Itselläni jää vain T:n kuva ajatuksesta ja tietoisuudesta hämäräksi. T, uskotko, että ajatus on jotain muuta, kuin aivokemiaa tahi aivosähköä? Itse uskon, että olemme kehittyneet ajattelukyvyltämme lähes jumalan asemaan, verrattuna vaikka siiliin, mutta silti rautatasolla olemme samalla asteella. Meillä on vaan tehokkaampi prossu. Softapuoli on monipuolisempi myös. Vielä kun sais kaikki bugit pois.
Näin juuri itsekin ajattelen. Ihmisen aivoissa ei ole oikeastaan
mitään erityisen kummallista, mutta se mitä niillä voimme tehdä...
Äärettömyys.
Olen tämän keskustelun aikana huomannut omassa ajattelussani
mielenkiintoisen kohdan: en oikeastaan usko että ajattelukyvyn
fysikaalisessa toiminnassa olisi mitään biologiaa ylittävää, mutta
silti koen että ajattelu on jollakin tapaa sen "yläpuolella". Ja minä kun luulin etten uskon transkendenssiin. Hämmentävää :)