yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

Mä oon melko varma, että tänne mahtuis vielä enemmän ihmisiä, jos toiminta järjestettäis nykyistä tehokkaammin.

Ja mä taas oon sitä mieltä, että Utopiaa me emme tule koskaan saavuttamaan.

skeidausgenre? tarkotitkohan sä skedeskenee vai puhutko fetisseistä?

Mitä on skedeskene? Kuulostaa spedeilyltä. Mä voisin olla hyvä siinä.

Siis tarkoitin niitä kun niillä laudoilla, joissa on renkaat alla mennään rampeissa. Scate board ja siitä skeittaus ja siitä slangia hyväksikäyttäen muunnelma skeidausskene.

edit: Pakanan quotesta hukkasin yhden ] -merkin.

Anteeksi yksinkertaisuuteni.Ja sunko elämäs ei ole? Siis kaikki on sulle selkeää, eikä Plan-B ole sulle tuttu?

Saat. Ei ole. On, ei ole. Siis Elämän tasolla.

Siis hupparista? ... En oo jaksanu lukee nyt mitä mä oon sulle hupparista avautunu, mutta stereotypiana käytän melko usein pipopäätä ja hupparia hip-hop genren, skeidaus genren ja nu-metalligenren tunnusmerkkeinä.

Tässä esim ristiriita, dissaat goottiskeneä uniformukkaaksi, ja sitten itse kuitenkin ruokit samaa stereotyyppistä ajattelutapaa.

Aaaa... siis kirjoitit ylläolevat sarkastisella huumorilla. Pahoitteluni tosikkomaisista vastauksistani.

Bbbbbb.... Ei tarvii pahoitella. Ne oli sarkastisella (ja laskujen sävyttämällä) huumorilla, mutta täysin sinne tähdättyjä. Tarkoitettu hämäykseksi, jotta et olisi täysin varma miten suhtautua. Ongelmasi, epävarmuuden pelko, näin esimerkin kautta havainnollistettuna. Olet mielummin varma tuhosta, kuin epävarma onnesta. Kaipaat hyväksyntää, mutta et myönnä sitä. "Rehellisesti" avaudut kuinka olet itsekäs ihmisvihaaja, mutta näin siis olet "ainakin rehellinen" (et edes!). Se taas sisältää muiden dissausta, verrantona että muut olisivat jotenkin epärehellisiä, esim minä sanoessani haluavani pelastaa ihmisen. Olet myöskin puheittesi mukaan rakastettava ja lämmin ihminen. Ja siis misantrooppi. Eli verrantona keskitysleirin vartija, jota uunia tyhjentävät juutalaiset rakastavat.

Herää pahvi! Sä olet ajatteleva ihminen (ja sellaisena jo pelastunut), joka ei uskalla myöntää rakastavansa maailmaa ja kaikkia, koska se ei ole nyt muotia, eikä loogista, eikä mitään sellaista, minkä voisit todentaa, pilkkoa ja analysoida!

Utopia itsessään sisältää saavuttamattomuuden. Mutta hyväksykäämme relatiivinen utopia, vaatikaamme sitä. Murhaton maailma on mahdoton. Myöskin yhden murhan maailma. Mutta jossain vaiheessa tulee vastaan raja, joka on mahdollinen. Relatiivinen utopia. Voiko siitä tinkiä? EI!

Skeidausta... ROTF!

- tämähymiöpäivä -

Ei ole. On, ei ole. Siis Elämän tasolla.

Ohhoh. Joko sulla menee sitten paremmin, kuin 99.999...% ihmisistä, tai sitten sä et vaan näe.

Tässä esim ristiriita, dissaat goottiskeneä uniformukkaaksi, ja sitten itse kuitenkin ruokit samaa stereotyyppistä ajattelutapaa.

Ilmeisesti viittasit stereotypian ruokkimisella omaa pukeutumistani, etkä sitä että leimaan mustan nahkan ja niitit goottigenreen. Dissaan kaikkea, jossa pukeudutaan johonkin asuun vain siksi kun muut pukeutuu. Mulla on ollut "goottiuniformu" yllä siksi, koska itse pidän siitä tyylistä. Ja niitä pukuja, mitä pidän ylläni, vaikkakin niitä voisi uniformuiksi kutsua (lähestulkoon kaikkea asustetta näkee kyllä. Nuo vaatekauppiaat kun ovat tehneet kummallisen salaliiton, ja valmistaneet useamman kuin yhden kappaleen jokaista tuotetta ihan vaan voittojen maksimoimiseksi.) mutta niitä pidän ajasta ja paikasta riippumatta. Joskus harvoin tulee mietittyä, että sopiiko tuo tuonne, mutta sekin siinä tapauksessa, kun haluaa itseltään ongelmia pois. Esmes lenkkareita (ei sellaisia valkoisia - niitä en laittaisi jalkaani, kuin maksusta. Ja silloinkin riittävä hinta.) en pistäisi, jos klubille on matka. Haluan päästä niiden portsareiden ohi. En mene naamiaisiin, sillä en halua pukeutua hassuun asuun vain koska kutsussa lukee "kaikki hassut asut päälle ja iloinen ilme naamalle." En pukeudu metalli-iltamiin mustaan nahkaan siksi, että muutkin pukeutuu ja se sinne sopii, vaan koska pukeudun usein muutenkin niin. Joskus sattuu niin, että olen (Kuten viimeeksi esmes Mael Mórdhan keikalla olin heijastinhousut jalassa, enkä mustassa nahkassa, kun ei vain huvittanut sinä päivänä pukeutua nahkaan. Tilaisuus olikin kunnon kuka-ei-kuulu-joukkoon. Itse en siitä kummosemmin välittänyt, mutta huomasin melko mielenkiintoisia ilmeitä goottien keskuudesta. Enkä erityisesti pue tapahtumia varten, vaan aamulla puen vaatteet ja illalla riisun - siksi usein vaatteeni on tilaisuuksien kanssa ristiriitaisia. Vaan joskus niitäkin on pakko valkata.)

Olet mielummin varma tuhosta, kuin epävarma onnesta. Kaipaat hyväksyntää, mutta et myönnä sitä. "Rehellisesti" avaudut kuinka olet itsekäs ihmisvihaaja, mutta näin siis olet "ainakin rehellinen" (et edes!). Se taas sisältää muiden dissausta, verrantona että muut olisivat jotenkin epärehellisiä, esim minä sanoessani haluavani pelastaa ihmisen. Olet myöskin puheittesi mukaan rakastettava ja lämmin ihminen. Ja siis misantrooppi. Eli verrantona keskitysleirin vartija, jota uunia tyhjentävät juutalaiset rakastavat.

Aikas muuten hyvin kirjoitettu ja analysoitu. Ihan noin pahasti en kyllä kärjistäisi. En välttämättä sanoisi olevani rakastettava, mutta avoin ja iloinen ulospäin. Ja kyllä minä voin tuon dissauspuolen allekirjoittaa, sillä uskon, että jokainen tekisi itsekkään ratkaisun jokaisessa kriisitilanteessa. En suoranaisesti halua dissata ja syyttää sormea, enkä myöskään halua ketään pakottaa tunnustamaan minun mielipidettä oikeaksi, mutta minä pysyn kannassani ja olen sitä mieltä, että sinäkin ajattelet 101% ajastasi itsekkäästi. Itsekkyys vaan voi naamioitua auttamiseksi ja jopa uhrautumiseksi. En pysty myöskään näkemään tuota keskitysleirin vartija vertausta mitenkään lähellekkään omaa kantaani.

Ehkä lähempänä olisi se jannu, jonka naapuriin on pystytetty keskitysleiri, eikä pyri vapauttamaan juutalaisia, muttei kyllä soita keskitysleirin vartijoillekkaan, mikäli havaitsee paon. Tuollaisessa tilanteessa en myöskään antaisi apua juutalaisille pakoa yrittäville, sillä keskitysleirin henkilökunta jos sen saisi tietää, olisin itse siellä asiakkaana tämän jälkeen. Ja mikäli henkilökunta pyytäisi minulta apua juutalaisten takaisin kiinnisaamiseksi, näyttelisin avuliasta, mutta tekisin niin vähän sen eteen, kuin mahdollista. (Sillä en haluaisi olla missään tekemisissä aiheen kanssa.) Vain oman nahkani pelastamiseksi. Syynä ihan yksinkertaisesti se, että keskitysleirillä on huomattavan paljon suurempi voima - ja tahto käyttää sitä - takanaan, kuin minulla. Vaarantaisitko itse henkesi siinä tilanteessa?

Ja tuo vartija juttu muutenkin. Olen ollut mertotunneleissa pyörimässä sellaset hassut haalarit yllä ja musta muovinen patukka vyöllä. En sopinut joukkoon, sillä en nauti lyömisestä, vaan käytin niin vähän väkivaltaa, kuin mahdollista. Silloin kun olin yksin jollain asemalla, ei siellä ollut järjestyshäiriöitä niinkään paljon, eikä niiden vähäisten häiriöiden aiheuttajatkaan oikein aiheuttanut ongelmia. Kummallista oli, että aina kun oltiin pareittain tai kolmisin, oli niitä painitilanteita huomattavasti useammin. Samat henkilöt jostain syystä varmaan tykkää hyökätä mieluummin usean vartijan kimppuun, kuin yksinäisen. Enkä jaksanut olla kiiskenä sillä toisella rannalla, joten lopetin työt. Ehkä olisi pitänyt lukea "Taisteluni" tai hengata Itiksen Gazissa, jotta olisi taas se työ maittanut.

Ja tuo esimerkki, jonka Varvana kirjoitti siitä kyydistä ja äidistä ja lapsesta on kyllä tavallaan käsitelty aikaisemmin. Väittäisin, että jokainen siinä tilanteessa käyttäytyisi itsekkäästi. Kukaan ei uhrautuisi, ellei itse siitä hyötyisi. => Onko se silloin uhrautumista, vai maksamista? Äiti, joka laittaa lapsensa kyytiin ajattelee lajin säilymisen kannalta - ei välttämättä tietoisesti. Äiti, joka menee itse ajattelee itsensä säilymisen kannalta. Henkilö, joka menee mieluummin itse, kuin päästää kumpaakaan ajattelee myös itseään. Joka päästää taas jomman kumman heistä niin... no tämä lause tulisi rönsyilemään ehtolauseineen lajin säilymisestä, taivaspaikoista, omantunnon puhtaudesta yms. asioista melko laajaksi. Päätelkää itse ja lukekaa vaikka aikaisempia kommenttejani.

Herää pahvi! Sä olet ajatteleva ihminen (ja sellaisena jo pelastunut), joka ei uskalla myöntää rakastavansa maailmaa ja kaikkia, koska se ei ole nyt muotia, eikä loogista, eikä mitään sellaista, minkä voisit todentaa, pilkkoa ja analysoida!

Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta. Rakastan elämää. Vihaan elämää tuhoavaa. Itse en ole Teuvo, joten en voi rakastaa kaikkia. Uuden henkilön tavatessani otan lähtöarvoksi, ettei hän ole vihamielinen, ellei hän niin käyttäydy. Pyrin pitämään sen kannan, jolloin oma käyttäytymiseni on myös positiivista, jolloin itse olen helpommassa asemassa. Ja paineen alaisuudessa pyrin pitämään malttini. Ehkä se tilanne on sellainen, mistä itse saan jotain sadistista tyydytystä, kun jollain menee hermot ja menee raivoamiseksi, mutta itse pidän viileyden. Jotenkin tunnen olevani henkisesti yläpuolella. Hm. kai kaikilla on se oma sadistinen puolikin. Muuten en saa tyydytystä opastamisesta, ohjaamisesta tms. kouluttamisesta. Omia mielipiteitä esitän kyllä, mutta en pyri muuttamaan muiden elintapoja. En katso, että se on minun velvollisuus, eikä minulla siihen ole oikeuttakaan.

Mikäli joku henkilö saa minut raivon valtaan, petyn itseeni. Miksi en pystynyt pitämään malttiani? Miksi olen heikko? Esmes meillä on työpaikalla kaksi henkilöä, joiden kuolinilmoituksen lukisin mielelläni lehdestä. Kumpikaan näistä henkilöistä ei tiedä, että - (uskaltaisinko sanoa jopa vihaan?) - en pidä heistä. Minulle ei ole edullista antaa mielipidettäni heistä ilmi, sillä he eivät kummoisesti tule häiritsemään minun työskentelyäni. Minun työilmapiiriäni häiritsisi, mikäli olisi julkisessa tiedossa se fakta, että en pidä heistä. Jätän siis kertomatta, siksi että vaikutus olisi pelkästään negatiivinen. Muutenkin välittömässä läheisyydessäni olevia negatiivisia asioita en anna ilmi, ellei siitä ole minulle hyötyä. Eli jos haluan korjata jonkun, jonka koen aiheuttavan minulle vääryyttä, niin silloin. Muussa tapauksessa vältän tämän ilmaisua, sillä se vain vaikeuttaisi omaa elämääni.

(ja laskujen sävyttämällä)

Oliko hauska viikonloppu? :)

Relatiivinen utopia.

Hyvä kohde. Siihen voisimme pyrkiä. Ja itse asiassa mahdollisuuksien mukaan pyrin elämään ympäristöäni vahingoittamatta, eli omasta olemassa olostani ei olisi haittaa muille. Tavoitteenani, että tämän tyylin nähdessään, muutkaan eivät haittaa omaa oloani. Minulla tulee vaan Don Quijote fiilis todella helposti kierrätyksen ja muun mahdollisen kanssa, joten teen sen, mihin on minun verovaroillani panostettu. Jos on kierrätyspiste, laitan sinne ne mitä kuuluu. Jos ei, kaikki menee samaan.

En ole ihan niin nihilisti, kuin teksteistäni voi päätellä. Pääkopan sisällä on melko negatiivinen asenne, mutta yritän. En ole myöskään niin misantrooppi, kuin teksteistäni voi päätellä. Edelleen, pääkopan sisällä on - napa voimakkaampi, kuin + napa. Silti yritän - joka päivä, jokainen tunti, jokainen minuutti. Siihen menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että muiden murheita en halua ottaa hartioilleni. Itse asiassa kun puhuttiin tuolla aikaisemmin niistä, että vähennetään raa'asti väkilukua. Tällä hetkellä rutto olisi hyvä asia ihmiskunnalle ja tälle planeetalle. Tai koska meillä on neutronipommi jo keksitty, niin siitä sitten 3 miljardia ihmistä pois. Eli aloittaen eniten apua kaipaavista valtioista ja eniten saasteita ja ympäristöä haittaavia asioita sisältävistä valtioista. Sen jälkeen suurimmat ihmisryppäät. Eli alku lähtisi, että Eurooppa, Kauko-Idän suurimmat teollisuuskeskukset, entiset Neuvostoliiton maat, Pohjois- ja Väli-Amerikka tuhoamisensa takia, sekä Afrikka sotien ja avuntarpeen takia hyvinkin voimakkaasti pienemmäksi. Lähi-Itä globaalisti haittaavien aseidensa takia. Ja siitä sitten jatkaen viimeisenä Kiina, Intia, Pakistan... ja muut vastaavat valtiot, joissa on aivan liikaa kansoitusta. Kun saavutetaan se vähän reilu 3 miljardia ihmistä, niin voidaan lopettaa ja kokeilla rakentaa jokin noin suurinpiirtein toimiva yhteiskunta. Ja ennen tuon operaation aloittamista mulle matka Galapagokselle. Siihen voisin pistää koko omaisuuteni ja omat tiedot, taidot ja muut mahdolliset. (Ja oma itsesuojeluvaisto ja pakonomainen selviytymisvietti jo sinällään todistaa, etten ole 100% nihilisti. Itse asiassa jos halutaan määritellä, niin pohuismi on lähempänä. Punkkarit tietää.)

Taedium, tollanen helppo ratkasu ois tietysti jätte kiva. Vähän niin kuin lottovoitto - elämä muuttuis kertaheitolla, eikä ois huolta huomisesta.

Utopian saavuttaminen utopistisin keinoin on vaan tuplasti utopistinen ajatus. Ruton varaan ei voi laskee, eikä mulla ainakaan ois sydäntä sellasta aiheuttaa. Onneks tulevaisuus ei vaikuta vielä ihan niin synkältä, että ees tarvittais tommosia silmänkääntötemppuja. Väkiluvun kasvu näyttäis hidastuvan jatkuvan kiihtymisen sijaan, hillitön lapsitehtailu taitaa olla ongelmayhteiskuntien tapa varmistaa jatkuvuus... en sano ettäkö olis helppoa vaikuttaa kehittyneiden yhteiskuntien rikkonaisiin arvoihin saatikka rakentaa kehittyvät yhteiskunnat jo valmiiks kestävämmiks- mut on se mahdollista.

Esim. ympäristöliikkeen synnyn voi nähdä signaalina ihmiskunnan omastatunnosta ja terveestä itsesuojeluvaistosta. Suunnanmuutos on mun nähdäkseni jo alkanu, mut kun kyseessä ei o mikään ihan pieni systeemi, niin prosessi voi viedä helposti satoja vuosia. Ja sen pystyy ehkä hahmottamaan vasta kun se on tapahtunut. Jokainen asiasta kiinnostunut voi tökkiä sitä prosessia eteenpäin, 6 miljardia pientä askelta oikeeseen suuntaan on valtavan pitkä matka.

60 miljardia askelta joka päivä kymmenen vuoden ajan vie jo perille.

Ruton varaan ei voi laskee, eikä mulla ainakaan ois sydäntä sellasta aiheuttaa.

Totta. Ei minullakaan. Ja jos näin tapahtuisi, olisin surullinen, sillä todennäköisesti minulle jotain merkitseviä ihmisiä kuolisi myös. Heitä surisin. Joitain jopa pidempään.

Onneks tulevaisuus ei vaikuta vielä ihan niin synkältä, että ees tarvittais tommosia silmänkääntötemppuja.

Näemme saman, mutta koemme eri tavalla.

60 miljardia askelta joka päivä kymmenen vuoden ajan vie jo perille.

Pikku puroista syntyy joki. Mutta mä en ota asiakseni olla se ensimmäinen pisara, vaan valun jo kulunutta uomaa pitkin. Se on helpompaa. Valitettavaa, eikä siitä pitäisi olla ylpeä. Tämä onkin yksi asia, jonka minun pitäisi periaatteessa muuttaa, mikäli haluaisin kutsua itseäni hyveelliseksi. Mutta en pyrikkään täydellisyyteen.

Tavoitteeni päästä mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta. Tiedän, ettei tahto riitä korkeammalle. Kunhan olen oman elämäni voittaja.

Ja tuo esimerkki, jonka Varvana kirjoitti siitä kyydistä ja äidistä ja lapsesta on kyllä tavallaan käsitelty aikaisemmin. Väittäisin, että jokainen siinä tilanteessa käyttäytyisi itsekkäästi. Kukaan ei uhrautuisi, ellei itse siitä hyötyisi. => Onko se silloin uhrautumista, vai maksamista? Äiti, joka laittaa lapsensa kyytiin ajattelee lajin säilymisen kannalta - ei välttämättä tietoisesti. Äiti, joka menee itse ajattelee itsensä säilymisen kannalta. Henkilö, joka menee mieluummin itse, kuin päästää kumpaakaan ajattelee myös itseään.

Eli siis silloin kaikissa mahdollisissa tapauksissa toiminta olisi aina itsekästä? Mikä silloin olisi epäitsekästä toimintaa? Sanoisin että tuolla tavalla sanojen merkitystä venyttämällä voidaan tosiaan tulla siihen tulokseen, että jokainen ihmisen tekemä teko on tavalla tai toisella itsekäs. Silloin ei epäitsekkyyttä käsitteenä olisi ollenkaan, jolloin ei olisi mielekästä puhua myöskään itsekkyydestä - eihän näillä käsitteillä olisi mitään väliä, kun kaikki teot ovat joka tapauksessa itsekkäitä. (Miksi turhaan luoda sana käsitteelle jota ei ole edes olemassa?)

Suuri osa meistä kuitenkin on sitä mieltä, että näillä sanoilla (itsekkyys ja epäitsekkyys) on selkeä ero. Useimmat ihmiset esimerkiksi sanoisivat, että jos äiti menisi itse, hän toimisi itsekkäämmin kuin antaessaan lapsen mennä. Meillä on tietty intuitiivinen kuva siitä mitä käsite itsekäs pitää sisällään: joku asettaa oman etunsa muiden etujen edelle. Vastaavasti epäitsekäs asettaa muiden edun oman etunsa edelle. Itsekkyys ovat selvästi eri asia kuin se että jollakulla on motiivi teolleen. Kun äiti laittaa lapsensa siihen kyytiin, hänellä on motiivina se että nuorempi heistä, lapsi, jäisi eloon. Tämä motiivi on selvästi ristiriidassa äidin henkilökohtaisen edun kanssa (henkilökohtaisestihan kuolema on yksilölle yksi pahimpia asioita mitä voi tapahtua). Se että äiti pystyy perustelemaan tämän teon, alitajuisesti tai tietoisesti, ei tee siitä itsekästä. Henkilö voi tehdä paljon asioita, jotka vahingoittavat häntä yksilönä, mutta jotka edesauttavat yhteisöä. Eikö tämä juuri ihan määritelmänkin mukaan ole epäitsekästä toimintaa?

Ohhoh. Joko sulla menee sitten paremmin, kuin 99.999...% ihmisistä, tai sitten sä et vaan näe.

Tai sit mä näen. Sä et edes suostu katsomaan. "The better u look, more u c." Mistä sä ton prosentinki repäsit? Hanuristas?

mutta minä pysyn kannassani ja olen sitä mieltä, että sinäkin ajattelet 101% ajastasi itsekkäästi. Itsekkyys vaan voi naamioitua auttamiseksi ja jopa uhrautumiseksi.

Tämä on se solmu. Sä pelkäät altruismia niin paljon, et haluat ajatella muitaki yhtä itsekkäiks paskoiks ku itteäs, ettei hävettäis nii paljoa. Ja sä vielä silaat sen "rehellisyydellä". Oksettaa tollanen tekopyhyys. Kyllä, on myös tekopyhää systemaattisesti ja jääräpäisesti syyttää toista sellaisesta, mitä tämä ei tee. Varsinkin kun motiivina on oma mielenrauha ja mitätön minäkuva, jonka siis haluaa projisoida kaikkiin. Tosin se on yleistä; kun tekee "väärin", niin yleensä mielessä loistaa:"muutki tekee näin...", ja heti on helpompi saada unen päästä kiinni. Opettele hyväksymään ja ymmärtämään maailman absurdi.

Ehkä lähempänä olisi se jannu, jonka naapuriin on pystytetty keskitysleiri, eikä pyri vapauttamaan juutalaisia, muttei kyllä soita keskitysleirin vartijoillekkaan, mikäli havaitsee paon. Tuollaisessa tilanteessa en myöskään antaisi apua juutalaisille pakoa yrittäville, sillä keskitysleirin henkilökunta jos sen saisi tietää, olisin itse siellä asiakkaana tämän jälkeen.

Just ton takia niitä leirejä pystytäänkin rakentamaan. Mikset varmista, ettei sellaista leiriä ikinä edes rakenneta naapuriisi?

Vaarantaisitko itse henkesi siinä tilanteessa?

Kyllä.

Ja tuo esimerkki, jonka Varvana kirjoitti siitä kyydistä ja äidistä ja lapsesta on kyllä tavallaan käsitelty aikaisemmin. Väittäisin, että jokainen siinä tilanteessa käyttäytyisi itsekkäästi. Kukaan ei uhrautuisi, ellei itse siitä hyötyisi.

No entäs sellaiset jotka ovat jo uhrautuneet? Sellaista tapahtuu, koko ajan.

Jotenkin tunnen olevani henkisesti yläpuolella.

Huhhuh. No se menee kyllä ohi tolla asenteella...

Oliko hauska viikonloppu? :)

Oli. Helmee.

Tällä hetkellä rutto olisi hyvä asia ihmiskunnalle ja tälle planeetalle.

"Taivas voi pudota koska tahansa ja rutto voi saapua seuraavalla laivalla." - A.Artaud
Tää quotti oli perusteluna sille, että teatterin (so. taiteen) pitäisi olla "rutto" sellaisina vakauden aikoina, jolloin uhkakuvia ei ole jokapäivä esillä tai kun ne on piilotettu spektaakkelin taakse. Se, että en ole niiden nykyisten leirien ulkopuolella kylttien kanssa johtuu siitä, että olen valinnut toisen tavan. Kirjoittamisen.

- yleinenhymiöerikoinen -

Joo mut ennenku kukaan jatkaa siitä, että ihmisiä on tällä pallolla liikaa, niin joutuu kyllä esittämään sen laskelman, joka näyttää että 6 miljardia ihmistä ei voisi elää menestyksekkäästi tän kokosella planeetalla. 6 miljardia jenkkiä tukehtuis omiin ihroihinsa alta vartin, mut montako nepalilaista mahtuis? Ite olin ennen kans jyrkästi sitä mieltä, että jengiä on liikaa, mut tarkemmin kun tutkii, niin huomaakin et osa jengistä käyttää tuhatkertasesti resursseja toisiin nähden, mutta eivät silti edistä lajin jatkumista mitenkään paremmin kuin ne toisetkaan.

No siis, ton lajin säilymisen kannalta turhan voi oikeastaan ymmärtää kahdella tavalla: toinen on toi, että liikaa ihmisiä kuluttaa resursseja, eikä siten edistä säilymistä. Tuo on totta, mitä sanot, vaikka toisaalta kannattaa muistaa, että ne nepalilaiset myös lisääntyvät nopeammin kuin amerikkalaiset, joten anyway jossain vaiheessa tulisi raja vastaan. Toinen tapa ymmärtää on se, että lajin säilymisen ja geenipoolin monimuotoisuuden kannalta varmasti vähemmänkin kuin 6 miljardia riittää.

Voi kisu sun kanssas :) kukas nyt ajattelee kristillisesti?

No kyllähän toi luomakunnan kruunu-ajatus on peräisin ihan suoraan Raamatusta. Idässä nähdään toisin :)

Norsuilla ja perhosilla on kärsineenkin vähän vielä matkaa ylipäätään mihinkään minkä toteuttaminen vaatii koordinoitua, suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä yksilöiden kesken.

Perhosilla kyllä, norsuilla, muuraihaisilla, simpansseilla ja meerkateilla (en tiedä niiden suomenkielistä nimeä) ei niinkään. Yllättävää sosiaalista koordinaatiota löytyy kyllä muualtakin kuin ihmislajin sisältä. Kun meerkatit valittiin maapallon sosiaalisimmaksi lajiksi, ihminen jäi kirkkaasti kakkoseksi.

Mulle ei tosiaankaan tuu mieleen toista lajia, joka kykenis ennakoimaan maisemanvaihdon tarpeen, ennen kuin on liian myöhästä, ja konkreettisesti vaihtamaan maisemaa siinä vaiheessa ku tää on kulutettu loppuun.

Olet toki oikeassa, mutta kukas sen maiseman alunperin kuluttikaan loppuun? Ei ainakaan perhoset ja norsut. Ja kun kuitenkin kritisoit länsimaiden piittaamattomuutta ympäristön tuhosta ja holtitonta kulutusta, niin muista, että se on hyvin pitkälle tuo sama luomakunnan kruunu-ajattelu, joka on sallinut järjestelmällisen riiston.

No siis periaatteessa alaikäisenä itse en ainakaan ymmärtänyt maailman menosta niin paljoa, kuin nyt.

Minä tunnen monta täysi-ikäistä, jotka eivät vieläkään ymmärrä maailman menosta niin paljoa. Silti heidän äänensä on hyväksyttävä ja nuorten, vaikka valistuneidenkin, ei? En nyt oikeastaan halua kinata äänestämisen ikärajasta, koska loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että joku raja on oltava. Toisaalta se voisi mielestäni olla alhaisempikin. Ehkä sillä saisi nuoret vähän aikaisemmin mukaan politiikkaan; nyt tiedostavuuteen heräävät teinit tottuvat ensimmäisenä ajatukseen, että päätökset tehdään tuolla jossain, eikä minulla ole mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Mikä silloin olisi epäitsekästä toimintaa?

Epäitsekäs toiminta on itseään haittaavaa. Jos kaivetaan riittävän syvälle, ei epäitsekästä toimintaa ole olemassa. Siksipä jos aivan tarkkoja oltaisiin, ei koko sanonta ole validi imo. Mutta karkeammalla siivilällä voidaan katsoa, että uhrautuva äiti tekee sen lapsensa, ei itsensä takia. Itse kuitenkin pidän mielipiteestäni kiinni ja sanon, että koko käsite on paradoksi.

Mistä sä ton prosentinki repäsit? Hanuristas?

Just. Harmonikkaa soittaen. Siitä, että jos yhdelle ihmiselle maailmassa kaikki asiat ovat selviä ja kaikkiin kysymyksiin on yksibittinen vastaus, niin 6.3:sta miljardista kun otaa yhden, niin prosentuaalisesti se on 99.999...%. Pahoitteluni, että asia käsitettiin faktana. Tässä keskustelussa näköjään pitää olla millintarkkana. Asia on siis mielipiteeni.

hävettäis nii paljoa.

Jotku asiat kyllä hävettää mua. Mutta kyllä, kun ajattelee muita, niin se on monasti helpottanut. Ei nyt siinä merkityksessä mitä sinä nyt tässä kuvaat, mutta niin, että kun itse ajattelen joitain noloja tilanteitani ja muistan, että en ole ainutlaatuinen lumihiutale. Häpeä katoaa, sillä tiedän, että samat kömmähdykset ovat tapahtuneet satoja, jopa miljoonia kertoja joillekkin muille. Eli asia on "normaalia" - ei siis mitään hävettävää.

Ja sä vielä silaat sen "rehellisyydellä". Oksettaa tollanen tekopyhyys.

Ei. Painotan, että mielipiteeni on rehellinen mielipiteeni. Saattaa muuten kuulostaa agitoinnilta tai muuten vaan läppäheitolta. Ja ilmaisen myös joissain tapauksissa, että uskon muiden väitteiden olevan rehellisyyspohjaltaan erilaiset, kuin omani. Tämä on minun totuus. Mikä on sinun?

Kyllä, on myös tekopyhää systemaattisesti ja jääräpäisesti syyttää toista sellaisesta, mitä tämä ei tee.

Hahaa. Mutta suoraan en ole syyttänyt epärehellisyydestä täällä kovinkaan hanakkaasti. Oma rehellisyyden painottaminen voidaan tulkita siten, että jotkut muut eivät ole rehellisiä, mutta se myöskään ei ole ketään kohtaan syyttävä sormi. Yleisellä tasolla se voi päteä, mutta joka ikinen ihminen voi olla poikkeus. Get it? (Poliitikoksiko pitäisi ryhtyä?)

Varsinkin kun motiivina on oma mielenrauha ja mitätön minäkuva, jonka siis haluaa projisoida kaikkiin.

En väitä, että tämä olisi fakta, vaan minun uskomus. Sillä on ero. (Ei mennä sellaseen keskusteluun tiedostamisesta, kun tuolla uskontopalstalla on siitä onko tietoisuus totuus ja aistit luotettavia... jooko?) Mitätön minäkuva? Just. No haluaisin uskoa, että itse olen ykkönen kaikessa. Totuus on, että en ole juuri mitään. Merkitykseltään olemme kuin Isä Aurinkoinen ja Kaasukompania nimisen yhtyeen "Paskaa" kappaleen sanoitukset. Ja taas tarkennetaan, ettei äkäisimmät luule faktaksi: IMO.

Just ton takia niitä leirejä pystytäänkin rakentamaan. Mikset varmista, ettei sellaista leiriä ikinä edes rakenneta naapuriisi?

Äänestän siten, ettei kansallissosialismi nosta päätään. Mitä sinä tekisit? Itse asiassa tekstisi rauhoittaa myös minun mieltäni. Mikäli oikeasti olet tuota mieltä ja oikeasti näin tekisit, niin minun elämä on helpompaa. Jos tulee sota tms. niin riittää tykinruokaa rintamalle, eikä minun tarvitse täältä palata sinne puolustamaan huonosti virkaansa hoitavaa presidenttiä, jota arvostan yhtä paljon, kuin talon alle kuollutta näätää. (En puhu nykyisestä presidentistä, vaan kaikista niistä presidenteistä, jotka eivät pysty neuvottelemaan rauhaa sodanuhan alaisuudessa. - Voi olla, että presidentti tekee kaikkensa, eikä Suomesta löydy parempaa ihmistä sillä hetkellä sitä hommaa hoitamaan, mutta siinä tapauksessa koko kansa on kykenemätön. Minut mukaanlukien. Ja siinä tilanteessa teen rotat uppoavan laivan kanssa. En halua puolustaa mitään, mihin en usko.)

Felis kirjoitteli jälkeläisten suojelemisesta

Jep, ja tähän on myös biologinen syynsä: (itsekäs) lajin säilyminen. Niinpä (erit. Taedium) altruisimi ei ole luonnotonta, vaan ihmisille ja muillekin sosiaalisille lajeille tyypillistä käyttäytymistä, mikä on lukuisissa tutkimuksissa todettu. Poikkeuksiakin tietysti voi esiintyä.

Telkkarista tuli jokin aika sitten dramatisoitu dokumentti neadhertalin ihmisten elämästä. Siinä kerrottiin, kuinka vaikeina aikoina lauma saattoi tappaa sellaiset lapset, jotka eivät vielä kyenneet huolehtimaan itsestään lainkaan.

Nykyään moinen taitaa olla aika harvinaista. Tosin olen kyllä sukulaiseltani kuullut eräästä rouvasta (nykyään kuollut jo vanhuuttaan tms), jonka kerrotaan sotien jälkeisinä köyhinä aikoina hukuttaneen pari ei-toivottua ja ylimääräistä lastaan koskeen, kun ei parempaakaan vaihtoehtoa keksinyt.

Nykyään moinen taitaa olla aika harvinaista.

Kyllä. Ei tuota nykypäivänä enää tapahdu. Kiinassakaan orpokodeissa on tyttöjä ja poikia tasapäin, eikä pelkästään tyttöjä, niinkuin dokumentit sanoo. Eikä sieltä pelloilta löydetyt tyttövauvojen luut ole oikeasti tyttövauvojen luita, vaan ihan kanan ja porsaan.

Jotku asiat kyllä hävettää mua. Mutta kyllä, kun ajattelee muita, niin se on monasti helpottanut. Ei nyt siinä merkityksessä mitä sinä nyt tässä kuvaat, mutta niin, että kun itse ajattelen joitain noloja tilanteitani ja muistan, että en ole ainutlaatuinen lumihiutale. Häpeä katoaa, sillä tiedän, että samat kömmähdykset ovat tapahtuneet satoja, jopa miljoonia kertoja joillekkin muille. Eli asia on "normaalia" - ei siis mitään hävettävää.

QED.
Jos puhut jostakusta paskaa tai raiskaat jonkun, siinä ei ole mitään hävettävää, koska niin on tehty jo miljoonia kertoja. Sun logiikkas on pistämätöntä.

Ei. Painotan, että mielipiteeni on rehellinen mielipiteeni. Saattaa muuten kuulostaa agitoinnilta tai muuten vaan läppäheitolta. Ja ilmaisen myös joissain tapauksissa, että uskon muiden väitteiden olevan rehellisyyspohjaltaan erilaiset, kuin omani. Tämä on minun totuus. Mikä on sinun?

"rehellisyyspohjaltaan erilaiset" Poliitikon vikaa tuntuis olevan. Kommunikaation perusedellytys on, että uskoo toisen viestin tämän rehelliseksi mielipiteeksi ja/tai näkemykseksi. Sun jatkuva asian esille tuominen ja painottaminen, johtaa siihen, et kun et niin mainitse puhut paskaa tai ilmoitat toiselle piiloviestinä tämän tekevän niin.

Hahaa. Mutta suoraan en ole syyttänyt epärehellisyydestä täällä kovinkaan hanakkaasti. Oma rehellisyyden painottaminen voidaan tulkita siten, että jotkut muut eivät ole rehellisiä, mutta se myöskään ei ole ketään kohtaan syyttävä sormi.

Hohoo. Epäsuora syyttely onki pahempaa, sellasta pelkurien harjoittamaa piilovittuilua. Ja taas toi -tun tulkinta! Koita sanoa kerralla selvästi, ni ei tarvi aina pähkäillä. Minä VÄITÄN (perusteluina kaikki tarvittavat tulkinnat ja ristiriidat posteissasi) että sinulle yksityiskohdat, pinta ja helyt merkitsevät, koska et tajua kokonaisuudesta, sisällöstä tai sielusta vielä mitään. Jätät aina tulkinnan varaa, jotta pystyt myös kääntämään huppariasi heti, kun se pelastaa sinun perseesi.(tästäkin löytyy quotti aikaisemmista) Ei ehkä syyttävä sormi mut jalusta sulle, että pääset muitten yläpuolelle.

(Poliitikoksiko pitäisi ryhtyä?)

Hah. Älä vitussa. Sust tulis noilla tuuliviiriheitoilla kyl hyvä väyrynen.

En väitä, että tämä olisi fakta, vaan minun uskomus.

Okei. Älä sitten VÄITÄ enempiä. Väitelause on kuitenkin faktaa esittäjänsä mielessä. Uskomus eri juttu. Sä VÄITÄT ettei kukaan uhrautuisi aidosti altruistisessa mielessä, eli esmes VÄITÄT mun puhuvan paskaa. Se että uskoisit niin onki toinen juttu. VÄITTEELLE pitää löytää perusteluita, uskomukselle riittää et pistää sen IMHOn siihen.

No haluaisin uskoa, että itse olen ykkönen kaikessa. Totuus on, että en ole juuri mitään.

Ja silti olet "henkisesti yläpuolella"? Hohhoijaa. Jälleen ristiriita. "Haluaisit uskoa"? No mikä estää uskomisen? "Uskothan" sä senki, et kukaa ei uhrautuis, vaik totuus on toisenlainen.

Kerääpä kaikki postauksesi yhteen läjään ja analysoi ne objektiivisesti. Varaa viereen punakynä ja oksennuspussi.

- hippahymiö -

QED.
Jos puhut jostakusta paskaa tai raiskaat jonkun, siinä ei ole mitään hävettävää, koska niin on tehty jo miljoonia kertoja. Sun logiikkas on pistämätöntä.

Mistä sä näitä keksit? Eikö se vielä ole tullut selväksi, että mä en puhu kenestäkään paskaa, enkä raiskaa ketään? => Kommenttisi ei ole validi. Mä en puhunut tuossa yleisesti, vaan omasta itsestäni. Vai vihjaatko minua raiskaajaksi?

Kommunikaation perusedellytys on, että uskoo toisen viestin tämän rehelliseksi mielipiteeksi ja/tai näkemykseksi. Sun jatkuva asian esille tuominen ja painottaminen, johtaa siihen, et kun et niin mainitse puhut paskaa tai ilmoitat toiselle piiloviestinä tämän tekevän niin.

Normaalistihan en näin tee. (Painota.) Mutta olenkin huomannut, että sinä kun tartut pilkkuihin yhtä hanakasti, kuin minä, niin on pakko koittaa sulkea vääriä ovia jatkuvasti. No kyllä muutenkin silloin tällöin sitä teen, mutta olen huomannut tämän tavan yleistyneen juurikin tämäntyyppisissä melko hedelmättömissä keskusteluissa.

Jätät aina tulkinnan varaa, jotta pystyt myös kääntämään huppariasi heti, kun se pelastaa sinun perseesi.(tästäkin löytyy quotti aikaisemmista)

En kiistä.

Okei. Älä sitten VÄITÄ enempiä. Väitelause on kuitenkin faktaa esittäjänsä mielessä. Uskomus eri juttu. Sä VÄITÄT ettei kukaan uhrautuisi aidosti altruistisessa mielessä, eli esmes VÄITÄT mun puhuvan paskaa. Se että uskoisit niin onki toinen juttu. VÄITTEELLE pitää löytää perusteluita, uskomukselle riittää et pistää sen IMHOn siihen.

Mä väitän, että mun mielestä kukaan ei uhraudu pyytettömästi. Uskoni tähän on niin vahva, että aivoni tulkitsevat sen faktaksi. Voi silloin tällöin lipsahtaa tekstissäkin se faktan omaiseen muotoon. Olen kyllä tuonkin mielestäni korjannut, kun siitä on kärhämää tullut. Ja sitäpaitsi olenhan minä jo useampaankin otteeseen perustellut uskomukseni, miksi pidän tätä asiaa faktana.

Ja silti olet "henkisesti yläpuolella"?

:rolleyes: Hieno tapa sinulla. Yksittäisestä asiasta otetaan yleinen kanta. Hienoa. Jos sanon, että tilanteessa, jossa toinen menettää hermonsa, tunnen jostain syystä olevani henkisesti yläpuolella. Ja sinä otat siitä jonkun hienosti keksityn ristiriidan vääntäen sen minun yleiseksi kannaksi. Taidan jäädä kyllä agitoinnissa kakkoseksi. Tunnustan tappioni.

Jälleen ristiriita. "Haluaisit uskoa"? No mikä estää uskomisen? "Uskothan" sä senki, et kukaa ei uhrautuis, vaik totuus on toisenlainen.

Hei, otas nyt järki johonkin siihen lähettyville. Pliis. Kun sinulle tuli totuus ilmi, että joulupukkia ei ole olemassa, niin halusitko silti palata takaisin siihen uskomukseen, että joulupukki on todellinen? Mä haluaisin sulkeutua omaan pieneen maailmaani ja pitää itseäni kuninkaana Lassi ja Leevi sarjakuvan Lassin tavoin. Mutta minulle on edullisempaa tiedostaa, että en ole paras. En ole edes lähelläkään sitä. Se antaa enemmän realismia siihen, mitä voin yrittää. En halua tuhlata aikaani esmes siihen, että "kyllä mä äkkiä kartanon tosta iltapuhteina rakennan." Ei osaa, enkä pysty. Haluaisin osata. Haluaisin edes uskoa osaavani.

edit: Tarkensin yhtä lausetta, ettei tarvii taas otta herneistä sitä koko palkoa molempiin sieraimiin. (Ja sitten vielä kirjoitin sen lauseen sun quoteen, enkä omaan kommenttiin... jouduin editoimaan uudelleen... Nakkeja sormien tilalla...)

Mistä sä näitä keksit? Eikö se vielä ole tullut selväksi, että mä en puhu kenestäkään paskaa, enkä raiskaa ketään? => Kommenttisi ei ole validi. Mä en puhunut tuossa yleisesti, vaan omasta itsestäni. Vai vihjaatko minua raiskaajaksi?

Ei ole tullut. Jos sellainen toiminta auttaisi sinua suojaamaan ja edistämään omaa hyvääsi, olisit siihen valmis. Tätä et edes kiistä, ks. ed postisi. En vihjaa raiskaajaksi, mutta osoitin loogisuutesi mahdottomuuden, noin ajatellen raiskaajakin saa häpeänsä pois. Vai käytätkö jotain vain sinulle kuuluvaa logiikkaa, jota ei tule yleisesti käyttää? Silloin Sinä et ole validi.

Mä väitän, että mun mielestä kukaan ei uhraudu pyytettömästi.

Eli ota toi "mä väitän" pois, ja aloita lause "Mun mielestä..." Näin olet selkeämpi ja vähemmän kukko. "Minä väitän uskovani!" Hohhoijaa, se ei kiinnosta tässä kontekstissa, mitä sinä hehkutat uskovasi. Tää on tää sormi joka osoittaa kuuta etc. Sulle sen uskomuksen alleviivaaminenko sitten on tärkeämpää kuin itse uskomus?

Hieno tapa sinulla. Yksittäisestä asiasta otetaan yleinen kanta.

Moraalis-eettisesti ihminen käyttää yksittäisissä asioissaan yleisestä kannasta johdettuja käyttäytymismalleja. Jos niin ei tee, sen yleensä mainitsee perusteluineen. Yleisestä pitää päästä yksityiseen johtoteeman muuttumatta tai syyllistyy itsepetokseen. Jos olet todella sitä mieltä ettet ole mitään, täys nolla (huom! mä en oo tätä mieltä sinusta), ja sit tunnet, vaikka vain hetkisen, olevasi jonkun yläpuolella, niin ristiriitahan se on. Sama ku kristittyjen (yleinen) ohjenuorista yksi on "älä tapa", ja jos yksilö, joka on kristitty (yksityinen), tappaa, niin on se silti ristiriitaista. Yksitysestä yleiseen ja vice versa.

Kun sinulle tuli totuus ilmi, että joulupukkia ei ole olemassa, niin halusitko silti palata takaisin siihen uskomukseen, että joulupukki on todellinen?

Joulupukkejahan on. Itsekin olin joulupukki firman pikkujouluissa. Ja jos tarkoitetaan Joulupukkia, mikään ei estäisi minua uskomasta siihen. Siis jos haluaisin. Et ilmeisesti ymmärrä uskomisen, mielipiteen, väitteen ja faktan eroja.

Väittelyssä jäät kakkoseksi, koska et ole tarkkana omien sanomisiesi kohdalla. Skarppausta, ni kyl se siit.

- eksynythymiö -

Jos sellainen toiminta auttaisi sinua suojaamaan ja edistämään omaa hyvääsi, olisit siihen valmis.

Kyllä, mikäli edut ylittäisivät haitat. En vain keksi mitään tilannetta siihen, enkä itse asiassa mitään aikakauttakaan, jolloin olisin tämä pääkoppa hallussani niin tehnyt. Yhtenä syynä se, että itse en näe siinä mitään hyvää. En usko, että saisin vehjettäni edes siihen kuntoon, että asia onnistuisi. Vaikkapa jos minulle maksaisit rahassa, joka on tavallaan epäjumalani, niin tämäkään ei ole mikään peruste siihen. Oma henkinen hyvinvointi menee asian yli aika pitkälle. Toisaalta kiintymystä lukuunottamatta kaikki on kaupan. (Lisätään tähän se imo :p) Oma hintani vaan olisi (alunperin "on", mutta lisäsin konditionaalin, jottei tätäkin lausetta nyt sitten ruveta vääntelemään ilman mitään todellista tarkoitusta selvittää tätä dilemmaa.) niin suuri, että monella ei ole minua varaa palkata tuollaista tekoa tekemään. En keksi summaa. Ajattelen nyt, että kaikki maailman rahat eivät siihen riitä, sillä en halua jäädä kirjoihin raiskaajana. En tiedä miten toimisin, jos todellinen tilanne tulisi ja 100 miljardia paukahtaisi tilille, mikäli näin olisi. Haluan elää uskomuksessa, että en silti tekisi niin. Toinen puoli minusta pitää totuutena sitä, että kaikki, paitsi kiintymys on ostettavissa.

Eli ota toi "mä väitän" pois, ja aloita lause "Mun mielestä..."

Joo joo... ajetaan tässä taas sitä pilkun paikkaa oikeeseen. En nyt jaksa korjailla joka lausetta. Jos nyt kuitenkin huomaat, niin mahdollisimman moneen asiaan olen kirjoittanut, että tässäpä perustelut, ja niihin, mitkä olen jostain lukenut, ovat faktoja, mutta olen maininnut, että ei ole esittää sitä faktaa. Mitä jää jäljelle kirjoituksissa, jos otetaan ne pois, joissa kirjoitan faktan ja osoitan sen, sekä kirjoitan faktan ja kerron, että tämän olen lukenut faktana, mutten pysty todistamaan? No älä kommentoi tähän. En jaksa ruveta miettimään tätä kommettiani sen kummosemmin. Ei tämä mihinkään johda. Mä vaikka luovutan, ettei mene tämän enempää palstatilaa hukkaan.

Moraalis-eettisesti ihminen käyttää yksittäisissä asioissaan yleisestä kannasta johdettuja käyttäytymismalleja. Jos niin ei tee, sen yleensä mainitsee perusteluineen.

Okei, no perustele sitten se mun ristiriita tässä nimenomaisessa asiassa. Jos minä _tiedän_ etten ole juuri mitään, niin tarkoittaako se, että olen pakan alimpana? Ei, en tarkoittanut. Tiedätkö mitä tarkoittaa ko. lauseessa sana "juuri"? Sen takia, koska en määritellyt itseäni absoluuttisesti alimmaiseksi, voin kyetä tuntemaan itseni henkisesti yksittäisen henkilön yläpuolelle. Ilman, että aiheutan siinä ristiriitaa ja ilmaisen jotain jumaluuskompleksista. Oletko sinä koskaan kokenut olevasi yhdenkään henkilön yläpuolella henkisesti? Koitko jumaluuden tällöin kolkuttelevan mielesi ovia?

Todisteeksi tässä vielä quote itseltäni:

Totuus on, että en ole juuri mitään.

Joulupukkejahan on.

Okei, ei sitten... Unohdetaan tämä keskustelu. Jos oikein yrittämällä haluat ymmärtää asiat väärin, niin turhahan meidän on jatkaa.

Tuo viesti itse asiassa sai jopa kirosanan aikaiseksi ajatuksissani. Ei ihan suulle kerennyt, kun rauhoitin mieleni. Aivoja voi myös väärinkäyttää. Tämä on viimeinen viestini aiheesta, mikäli tulkitsen seuraavan vastauksesi yhtä pelleilyksi, kuin tuon joulupukkivertailun.

Originally posted by Felis
Tuo on totta, mitä sanot, vaikka toisaalta kannattaa muistaa, että ne nepalilaiset myös lisääntyvät nopeammin kuin amerikkalaiset, joten anyway jossain vaiheessa tulisi raja vastaan. Toinen tapa ymmärtää on se, että lajin säilymisen ja geenipoolin monimuotoisuuden kannalta varmasti vähemmänkin kuin 6 miljardia riittää.

Luulis joo riittävän... mennään mun tietämyksen rajoilla, mut voihan olla et perinteinen valintaan ja sopeutumiin perustuva evoluutio on ihmisten keskuudessa korvautumassa ylileveän geenipohjan ja satunnaisemman vaihdannan mahdollistamalla hakuammunta-evoluutiolla. Toisin sanoen kilpailuasemansa vakiinnuttanut laji pyrkii kehittymään eri tavalla kuin elintilasta taisteleva.

Kaikissa kulttuureissa taitaa tosiaan olla tällä hetkellä omat vikansa, mut oon taipuvainen ajattelemaan niin et suurin osa nykyisistä tasapaino-ongelmista on nimenomaan kulttuuriin liittyviä, eikä niinkään ihmislajin biologisia välttämätömyyksiä. Sen takia niihin pitäis pystyy vaikuttamaan, vaikka tehtävä onkin melko mittava.

No kyllähän toi luomakunnan kruunu-ajatus on peräisin ihan suoraan Raamatusta. Idässä nähdään toisin :) - clip- Muista, että se on hyvin pitkälle tuo sama luomakunnan kruunu-ajattelu, joka on sallinut järjestelmällisen riiston.

Tästä taisin just mainitakin tuolla uskontotopikissa, mut mun määritelmä ei nyt sit kuitenkaan perustu raamattuun. Mä nään (joojoo, paremman tiedon puutteessa, tää on puhdasta imomutuilua) elämän yhtenä jatkuvana reaktiona, jonka helpoimmin erottuva ominaisuus on monimutkaistuminen ajan kuluessa. Toistaseks näyttää siltä, et älyn ja sen ohjailemien ominaisuuksien hyperkompleksin järjestelmän ilmaantuminen on vaatinu planetaarisessakin mittakaavassa erittäin pitkän ajan, ja monta onnekasta sattumaa. Tää nyt lepää aika raskaasti Darwinin Kallen harteilla, mut jos "elämäreaktio" tosiaan alko simppeleistä yksisolusista ja on nyt saanut tällaisen muodon, joka vaihtaa ajatuksia internetin välityksellä, niin ihminen voidaan nähdä reaktion "huipputuloksena".

Tää ei tietenkään anna meille samanlaisia valtaoikeuksia kuin luomakrunnan kruunu-ajattelu.

Perhosilla kyllä, norsuilla, muuraihaisilla, simpansseilla ja
meerkateilla (en tiedä niiden suomenkielistä nimeä) ei niinkään. Yllättävää sosiaalista koordinaatiota löytyy kyllä muualtakin kuin ihmislajin sisältä. Kun meerkatit valittiin maapallon sosiaalisimmaksi lajiksi, ihminen jäi kirkkaasti kakkoseksi.

En mä tätä kielläkään, uskaltaisin jopa epäillä et esim. delfiineiden sosiaalielämässä lymyilee vielä parikin uutispommia. Vaikka onkin hankala tarkastella oman lajinsa toimintaa ulkopuolelta, niin kyllä mä nään ihmisen toiminnassa ainutlaatusen vahvoja piirteitä... joita ei vielä tosin osata hyödyntää erityisen tehokkaasti. Yks mikä nostaa meiän häntää on sopeutumiskyky. Teoriassa me osataan ennustaa muutos ympäristössämme, arvioida oma kykymme sopeutua siihen, ja tarpeen tullen jopa kääntää sen muutoksen suunta. Muilla lajeilla on huomattavasti hitaammat mekanismit tällasten tilanteiden varalta.

Olet toki oikeassa, mutta kukas sen maiseman alunperin kuluttikaan loppuun? Ei ainakaan perhoset ja norsut.

Hei kylhän tää nyt vielä pyörii, vaikka meiän hölmöilyt on ylittäny riskirajan jo moneen otteeseen. Kuitenkin näyttää siltä, että tää elinympäristö ei ois ikuinen - meistä riippumattomista syistä. Must tuntuu et ihmisellä on paremmat mahdollisuudet ettiä uus ja sopeutua siihen kuin esimerkiksi perhosilla?

mennään mun tietämyksen rajoilla, mut voihan olla et perinteinen valintaan ja sopeutumiin perustuva evoluutio on ihmisten keskuudessa korvautumassa ylileveän geenipohjan ja satunnaisemman vaihdannan mahdollistamalla hakuammunta-evoluutiolla. Toisin sanoen kilpailuasemansa vakiinnuttanut laji pyrkii kehittymään eri tavalla kuin elintilasta taisteleva.

Mun logiikallani tuo voisi olla aivan hyvin mahdollista. Yksinkertaisena esimerkkinä nykyaikainen lääketiede pystyy (usein) pelastamaan sellaisia yksilöitä, jotka luonnollisessa ympäristössä olisivat tuohoon tuomittuja. Toisaalta nuo geneettiset muutokset ovat niin hitaita, että täysin mahdotonta sanoa, mikä sen vaikutus tulevaisuudessa on. Toisaalta väestönräjähdys on aika hiljattainen tapahtuma (siihenhän on osasyynä lääketieteen kehitys), joten on aika mahdotonta, että ihminen lajina olisi tässä ajassa kyennyt muuttamaan selviytymisstrategiaansa. Taitaa ihmisillä edelleen jyllätä tuo lisäännytään ja täytetään maa-sääntö.

Mä nään (joojoo, paremman tiedon puutteessa, tää on puhdasta imomutuilua) elämän yhtenä jatkuvana reaktiona, jonka helpoimmin erottuva ominaisuus on monimutkaistuminen ajan kuluessa. Toistaseks näyttää siltä, et älyn ja sen ohjailemien ominaisuuksien hyperkompleksin järjestelmän ilmaantuminen on vaatinu planetaarisessakin mittakaavassa erittäin pitkän ajan, ja monta onnekasta sattumaa. Tää nyt lepää aika raskaasti Darwinin Kallen harteilla, mut jos "elämäreaktio" tosiaan alko simppeleistä yksisolusista ja on nyt saanut tällaisen muodon, joka vaihtaa ajatuksia internetin välityksellä, niin ihminen voidaan nähdä reaktion "huipputuloksena".

Mä yritän epätoivoisesti muistaa, miksi tuota tutkimussuuntaa kutsutaan; mieleen tulee vain kompleksisuuden tiede. Onhan se aika in nykyään, enkä epäile hetkeäkään, etteikö siinä olisi jotain perääkin. Tutkimustuloksia ei vain taida olla vielä niin paljon. Olen kyllä sinänsä samaa mieltä tuosta monimutkaistumisen huiputuotteesta (hei, me ollaan samaa mieltä jostain! :015: ). Toisaalta vuorovaikutus on suhteellista, ja koska suurin osa ympärillä olevista ihmisistä ei kykene tähän erilainen mutta samanarvoinen - ajatteluun, niin painotan puheessani usein ihmistä lajina muiden joukossa, ihan vain avatakseni näkökulmia.

Yks mikä nostaa meiän häntää on sopeutumiskyky.

Niin siis, sopeutumisessahan me ollaan samassa jengissä torakan ja rotan kanssa (mistä varmaan jotuu, että niitä vastaan käydään armotonta sotaa elintilasta, prkl, pahimmat kilpailijat).

Telkkarista tuli jokin aika sitten dramatisoitu dokumentti neadhertalin ihmisten elämästä. Siinä kerrottiin, kuinka vaikeina aikoina lauma saattoi tappaa sellaiset lapset, jotka eivät vielä kyenneet huolehtimaan itsestään lainkaan.

Oliko oikeesti neanderthalin ihmisistä? Jos oli, niin mua kyllä kiinnostais tietää, mistä niistä nyt yhtäkkiä on noin syvällistä tietoa kaivettu :015:

Oliko oikeesti neanderthalin ihmisistä? Jos oli, niin mua kyllä kiinnostais tietää, mistä niistä nyt yhtäkkiä on noin syvällistä tietoa kaivettu :015:

Fossiililöytöihin siinä muistaakseni aika paljon viitattiin. Sitä en tiedä, miten niistä päätellään tuollaisia asioita.