Fiktiota on se kuva, minkä lukija saa tekstistä. Siitä saa enemmän myönteisemmän kuvan kuin negatiivisen.
Siinä oli
neutraali sävy aika pitkälle. Ainoa mikä oli, oli ne mitä haastateltiin. Ja he vaikuttivat olevan ... ööö ... just tasan sitä porukkaa jota minä olen nähnyt ympääriinsä bileissä ja bileiden ulkopuolella. Perus porukkaa. Osa saattaa käyttää, osa ei. Eikä ne huumeet ole niille tyypeille mikään elinehto. Suurimmat ongelmat aiheuttaa lainsäädäntö.
Tietysti on olemassa tapauksia, jossa mennään yli. Yks kaveri on hypänny ikkunasta mömmöjen takia. Tai no siis ahdistuskohtauksen, jota lähes päivittäinen essojen napsiminen ei varmaan auttanut.
Kaikessa tapahtuu ylilyöntejä. Mutta kun Suomessa alkoholinkin valtion taholta mainostaminen on jokapäiväistä, jotta saadaan naureskella, että ettehän te osaa edes viinaa juoda, ja samalla kaikki ei-täysin negatiiviseen sävyyn kirjoitetut tarinat huumeista tuomitaan, että kirjoittaja on täys narkkari. Ja suomalaiset menee halpaan. "Jaa ei vai? No haetaas tuosta kossua ja mennään hakkaamaan narkkareita."
Ei tämä ei ole muuten nyt mitään kannabishehkutusta, (
Amsterdamissa asuvana pitää tämä diskleimeri mainita koska ihmiset ei tiedä että sielläkin asuu "taviksia" ja koska aina jos vertaa huumeet vs alkoholi leimataan aina kannabinistiksi) vaan kahdesta eri kolikon kääntöpuolesta. Eli se, että valtio mainostaa alkoholia medioissa lähes päivittäin ja siitä, että tosiaan mistään ei-verotettavasta huumeesta ei saa puhua. Tai myös verotettavasti, jotka on pimeästi ostettu on pahasta puhua mihinkään muuhun kun syyttävään sävyyn.
Mä en oikeesti tunne yhtä ainotta heroinistia. En yhtään. (Enää... Ainoo jonka tunsin muutti jenkkeihin.) Eikä tee mieli. Ne jotka kiskoo nappeleitaan ja nippeleitään ja tunkee seteleitä sieraimiin, tunkekoon. Sama mulle. Sillo ku ne bilettää ne on vähä sekasin, mut niin oon minäki ku kiskasen kymmenen Dunkel-Weissia illassa. Eikä ne karsasta mun sekoilua, niin onko mulla oikeus karsastaa niiden sekoiluu? Samaa sontaa se on. Ei mut ai nii, mun huumeet on laillisii ja ne kuitenkin myy lastentarhan edessä tenaville?
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun laki on voimassa, sitä totellaan. Mut mä en ole lain valvoja. Jos sä haluut siinä vieressä pistää vaikka rahas hihaan, ni pistä - ei kuulu mulle. Niin kauan ku mä en saa siitä sontaa niskaan, ni ei vaan kuulu mulle. Sit jos rupeet olee ympäristölle haitaks etkä vihjailuu tai suoraa sanaa tajuu ni mietin että a) onko laimee tapaus, eli ei välttämättä henkilövahinkoo rupee tulee jolloin mä pyyhin vaan sun numeron mun kännykästä vai b) rupee tulee kohta ruumiita - itse tai toisen - sit mietitää et josko viranomasille kertos jotka saa siitä huolehtimisesta oikee palkkaa. Tai no täs tapauksessa voi myös vanhemmille/kavereille/yms. ensin...
Noni, nyt ko on tämä pohjustus alla, niin päästään aiheeseen:
Se, että pyritään muuttamaan sitä mediassa mainostettua huume-kulttuuria vastaan vähän todenmukaisemmilla jutuilla - siis tämä on taas empiirisestä mutu pohjasta, sillä omasta kaveripiiristä 99,9% jotka on ikinä mitään vetäny vois allekirjoittaa ton jutun ja ne miksaantuu niiden kaikkien muiden kavereiden sekaan saumattomasti jotka ei vedä / on vetäny mut ei enää / ei ole kokeillutkaan eikä haluakkaan.
Jos ei tule tämännäköistä tekstiä ns. mattimeikäläisen suusta joka on opiskellut ja nyt jossain Nokialla pikkupomona ja sanoo, että joskus tulee essoja vedettyä, niin millä muuttuu järkevämmäks?
Enemmän resursseja menee jonku hipin tutkimiseen, sen puolen gramman hasispalan mittaamiseen, raportointiin, syyttämiseen, yms yms. Säästäisivät ne rahat ja menis heroiinin salakuljettajien ja raiskaajien perään.
Ja koska Suomessa on helposti narkkarin leima otsassa jos kerran jäät kiinni, niin systeemihän promotoi sitä, että herskanarkkarit pidetään systeemin ulkopuolella, eikä päinvastoin kuten pitäisi. Jos herskanarkkari on lopunikäänsä herskanarkkari yhteiskunnan silmissä, niin luuletko, että on helppo pysyä kuivilla? Minä en tiedä, kun en tosiaan herskanarkkareita tunne. Pysyn erossa. En haluakkaan tietää. Tästä mielipiteestäni suurimman osan on muovannut media ja yhteiskunnan arvot.
Enemmän lähtisin niitä psyykelääkkeiden vetäjiä ahdistelemaan. Suomessa kun tuputetaan jos jonkinmoiseen vitutukseen pilleriä naamariin. Suomihan on narkkarimaa. Siellä nämä fiksut työssäkäyvät satunnaisesti esson napsasevat ovat omasta mielestäni sitä fiksuinta porukkaa, kun vertaa esmes päivittäin masennuslääkkeen sivuvaikutusten kanssa painivaa keski-ikäiseen rouvashenkilöön. Ne pelottaa mua. Oikeesti. Yhtään ei voi arvata semmosen seuraavaa tekoa, ku silmät kiiluen on taas käyty hakee vähä "lääkettä" lekurilta. Nii ja ahnaasti kiskoo sen vesilasin kanssa sen, ja ottaa päälle konjakkiryypyn. Huhhuh ja taas mentiin. Pelottaa.*
Ja vaikka antaisikin enemmän myönteisen ku kielteisen kuvan (itse pidin neutraalina - käyttäjätkin vastas erittäin fiksusti - piikkihuumeet tuomittiin heti ens kättelystä ja moni sano siihen suuntaan, että kokaiinia koittanu, ei tykänny ei enää, yms.) niin mitä sitten? Onko sinulla se Oikea Tieto(tm) joka kertoo, että esmes nippelit ja nappelit vie aina turmiolle? Sanoit, että sinä olet vetänyt joskus nuorempana mömmöjä. Menitkö sinä turmiolle? Vai tuliko laskut? Entä onko koskaan ollu krapulaa? Entä kolmen päivän krapulaa ryyppyputken jälkeen? Miksi ryyppyjuhlien jälkeisellä krapulalla saa hehkuttaa ja sitä isommat kassit hehkuttajalla on kuka suurimman krapulan saa? Entä jos asia onkin kuten tuossa lehdessä mainittiin? Eikö sitä saa sanoa? Ja vaikkei,
eikö huumeista saa keskustella muuten kuin tuomitsevaan ja negatiiviseen sävyyn?
Meitsi menee nyt partsille lukee kirjaa ja vetää bissen. Työviikkoiltana!
* Tämä kappale oli tarkoituksella provo.