Jostain muistan lukeneeni, että Serkisille oltaisiin petaamassa sivuosaehdokkuutta maaliskuussa jaettaviin Oscareihin. Ennen leffan katsomista juttu kuulosti minusta oudolta, mutta eilen nähtyäni Kaksi tornia saatoin vain toivottaa ehdokkuuden tervetulleeksi. Vielä kun tietäisi, mikä kaikki Klonkussa on näyttelijän- ja mikä tehostetyötä. Upea hahmo joka tapauksessa, ja elokuvan koskettavin kaikessa kaksijakoisuudessaan. Muut LOTR-hahmothan tuppaavat olemaan vähän yksitotisia hyvyydessään tai pahuudessaan.
Helmin syvänteen taistelu oli paras sotakohtaus mitä olen missään leffassa nähnyt. Kohtaukselta se toista tunnin pituinen mätkintä nimittäin tuntui, vaikka välissä oli Puuparta-juontakin. Kun kyseessä eivät olleet ns. oikeat historialliset tapahtumat (vrt. Pelastakaa sotamies Ryan, Rukajärven tie, Full Metal Jacket), saatoin katsojana innostua taistelun seuraamisesta täysillä enkä inhoten kautta häveten.
Se kohta siinä Helmin Syvänteen taistelussa oli paras, kun kuuluu vaan se örkkien tömistely ja ensimmäinen nuoli lensi. Kyllä silti jää toiseksi Sotamies Ryanin alkumättöön Omaha (vai Utah...?) Beachilla.
Olen miettinyt vähän OUTOJA poikkeavaisuuksia kirjasta:
1. Kirjassa Aragorn ei katoa missään vaiheessa,.. En tajua, miksi tuollainen kohta piti elokuvaan änkeä, sillähän ei ollut mitään oleellista tekemistä juonen kanssa.
2. Loríenin Haldirin kuolema. Kirjassahan Haldir ei kuole, ainakaan muistaakseni...?
3. Faramirin alku"pahuus"
4. Frodon ja Samin vieminen Osgiliathiin