Taru sormusten herrasta

Kävin tuossa tapaninpäivän ratoksi katselemassa elokuvan Sormuksen ritarit ja ei voi muuta sanoa kuin huh huh!!!
Jos joku leffa voi kertalaakista mennä numero ykköseksi
omalla listalla, niin tämä sen teki...
Leffa oli kaikelta osalta niin hyvin tehty kuin vain voi
olla, eikä se kolme tuntia tuntunut yhtään liian pitkältä...
Vituttaa vaan vuosi venaa seuraavaa leffaa,tiedossa on
varmaankin aika synkkä elokuva...

T: Tero

Noniin, nyt leffa on nähty kaksi kertaa ja itse pidin toisella katsomiskerralla vielä entistä enemmän. Pystyi keskittymään täydellisemmin itse elokuvaan eikä huomioimaan kirjan ja elokuvan tarinan eroavaisuuksia. Ainoa valittamisen aihe itselleni oli elokuvan kesto, eli pituutta olisin suonut elokuvalle lisää ainakin puolisen tuntia, jolloin esimerkiksi Lorienissa olisi ollut aikaa huilata pidempäänkin.

Jacksonin ensimmäinen kasaanleikattu versio oli kuuleman mukaan reilu kolme ja puolituntinen, joten toivottavasti saamme vaikkapa dvd:llä mahdollisuuden nähdä poiskarsittuja kohtia.

Jeps, tästä leffatrilogiasta on tulossa itselleni kova haastaja originaalin star wars-saagan rinnalle, tuntui nimittäin vähän siltä kuin tämä taru olisi aloitettu suoraan Empire Strikes Backillä ja Kaksi Tornia on tunnelmaltaan vähintään yhtä synkkä joten herkkua on luvassa :)

ps. Yksityiskohtia on kyllä kankaalla niin paljon, etten vieläkään huomannut että hobitit ja Aragorn pysähtyvät Bilbon aikanaan kohtaamien kivettyneiden peikkojen luona juuri ennen Arwenin tapaamista. Myös Legolasin kevyt haltiakäveleminen lumen päällä muitten rämpiessä polvia myöten kinoksissa on mainio yksityiskohta johon ei välttämättä kiinnitä huomiota.

Originally posted by Paarma:
[QB]Noniin, nyt leffa on nähty kaksi kertaa ja itse pidin toisella katsomiskerralla vielä entistä enemmän.
QB]

Kyllä taisi itsellenikin käydä niin tämän leffan kohdalla, että ekaa kertaa tulee mentyä leffateatteriin toistamiseenkin katsomaan sama leffa...

T: Tero

Iiiiiih! *ihastuksen kiljahdus*

Leffahan oli kaiken kaikkiaan melko lailla hyvä. Piru vie. Kävin katsomassa sen eilen valitettavasti huonoilla paikoilla Tennarin ykkösen kakkorivillä, joten pitää ottaa uusinta jossain vaiheessa selkeästi.

Voi sitä yksityiskohtien määrää... ja muutenkin leffaan oli saatu kiva fiilis kaiken kaikkiaan. Ainoastaan muutamat jenkkityyliset onelinerit tyyliin "Let's kick some ass" onnistuivat sitä hieman tyrimään.

Morian kaivokset olivat luku sinänsä... Very tasty.

Originally posted by Dani Cior:
Sarumanin pääörkkiä Urukia vai Crishnackia, kumpi se nyt olikaan, lukuunottamatta örkit oli kyllä tosi luuseria possea verrattuna hyvään ja uljaaseen fellowshipiin. Ne näytti pahoilta ja örisi mutta ei osunut nuolillaan eikä saanut muutenkaan aikaan oikein mitään.

Se oli Grishnákh, rodultaan Uruk-Hai, jalostettu örkkirotu. Isompia, kovempia, pahempia, fiksumpia, ja komeampia kuin peruspiipittäjät. Eihän ne örkit mitään fiksuimpia olioita olekaan, pahoja mutta tyhmiä (sekoilivat vaan laumoissa). Eihän niille muuten joku sormussaattue pärjäisikään, mutta Urukit olivat jo uhka, sarumanin viisauden jalostamat hirmut HUI!.

ps. jo nimien, hahmojen ja mytologian perusteella huomasi että Babylon 5 on Tolkienille paljosta velkaa.

Ja minä taidan alitajuisesti olla nimestäni velkaa Tolkienille. Taitaapi olla juuri tuon Uruk-Hai johtajan nimestä tämäkin, vuosia sitten johonkin kerpin/WHFB:n peliin väännetty.. ja sitten otin purkkeilukäyttöön..
Tyhmä alitajunta, eihän tämä nyt niin omaperäinen enää olekaan :>

Originally posted by Gnizhak:
Ja minä taidan alitajuisesti olla nimestäni velkaa Tolkienille.

Et ole pahimmasta päästä Rumban Nälle Östermanilla oli bändi nimeltä Gandalf.
Norjassa oli murhaaja, natsi, satanisti ja potentiaalinen vallankumouksellinen nimeltä Christian Varg Vikernes, ( hyi että se inhosi etunimeään ) joka tunnettiin myös nimeltä Count Grishnack, jonka yhden miehen bändin nimi oli Burzum ( muistaakseni tarkoittaa pimeää örkkikielellä). Sitten Norjassa oli projekti, jonka nimi oli Isengard ja Saksasta tais olla bändi nimeltä Morgoth.

Kaverin keskimmäinen nimi on Celeborn, ja sen 9:lla tai 10:lla sisaruksella on kaikilla haltijanimi.

Hörhöjä löytyy joka lähtöön

Originally posted by Dani Cior:
Et ole pahimmasta päästä Rumban Nälle Östermanilla oli bändi nimeltä Gandalf.
Norjassa oli murhaaja, natsi, satanisti ja potentiaalinen vallankumouksellinen nimeltä Christian Varg Vikernes, ( hyi että se inhosi etunimeään ) joka tunnettiin myös nimeltä Count Grishnack, jonka yhden miehen bändin nimi oli Burzum ( muistaakseni tarkoittaa pimeää örkkikielellä). Sitten Norjassa oli projekti, jonka nimi oli Isengard ja Saksasta tais olla bändi nimeltä Morgoth.

Kaverin keskimmäinen nimi on Celeborn, ja sen 9:lla tai 10:lla sisaruksella on kaikilla haltijanimi.

Hörhöjä löytyy joka lähtöön

Mun kaveri kertoi juuri että sillä oli penskana koira jonka nimi oli peräisin Sormusten Herrasta (en just muista että mikä) ja kasvattajakennelin nimi oli Reppuli. Antoivat kuulemma siellä kaikille pennuille nimen tuosta "ehtymättömästä hakuteoksesta"



Mua kävi jotenkin leffassa häiritsemään niiden Sarumanin hybridiörkkien ulkonäkö: niiden sotamaalausten kanssa ne muistutti jotenkin erehdyttävästi Uuden-Seelannin ja Austraalian alkuperäiskansoja, ja assosiaatiota varmaan lisäs se, kun tiesi missä leffa oli kuvattu. Tuli jotenkin sellanen olo että nyt sitä taas näytetään maorit ja aboriginaalit huonossa valossa. Ehkä kaikki oli kuitenkin vaan mun mielikuvitusta tai sitten Jackson on pahemman luokan ra...
tuskinpa kuitenkaan

Originally posted by Paarma:
ps. Yksityiskohtia on kyllä kankaalla niin paljon, etten vieläkään huomannut että hobitit ja Aragorn pysähtyvät Bilbon aikanaan kohtaamien kivettyneiden peikkojen luona juuri ennen Arwenin tapaamista. Myös Legolasin kevyt haltiakäveleminen lumen päällä muitten rämpiessä polvia myöten kinoksissa on mainio yksityiskohta johon ei välttämättä kiinnitä huomiota.

kummatki menny ohi, pitää varmaan mennä kattoo uuestaan!!
välillä hämäs kauempaa kuvatuissa otoksissa että "hobitit" oli korvattu kääpiöillä..

[ 01 January 2002: Message edited by: SAMi ]

Tykkäsin kovin

Rakastuin. Legolas oli suuuuulonen

Tulis jo lisäää.
Aivan upea elokuva kyllä. vähän jännitti kyllä, mutta enkai mä paljoa kiljunut..

'pakko' kai mennä uudestaan.. jo ihan siksi että multakin on jäänyt huomaamatta siinä alkujännäilyssä tuollaisia pikku yksityis kohtia..

Saakeli kirjoitin tässä pitempää erittelyä aiheesta, kun paska selain otti ja kaatui. Lyhyestä virsi kaunis:

- hyvä leffa, suosittelen lämpimästi
- ei puutunut takapuoli, olisi imho voinut olla pitempikin
- legolas oli mies mun makuun (mun ei-niin-salainen viehtymys tummakulmaisiin vaaleatukkaisiin kauniisiin miehiin)

Näyttävä elokuva, vaikka ei tosin (tietenkään) kilpaile samassa sarjassa kirjan kanssa.
Visuaalisesti näyttävä elokuva, niinhän on Tolkienin
kirjoitustyylikin. John Howen ja Alan Leen kädenjälki elokuvan taustoissa yms näkyy.

Itselleni tosin jäi elokuvasta hieman hätäinen ote; koko ajan oltiin menossa mielettömällä vauhdilla.
Sekä jotkin elokuvaan sovitetut juonelliset seikat, kuten
örkkien synty jäi hieman hämäämään. Missä maininnat Melkorista(Morgoth)....Tom Bombadilinkin olisin mielelläni nähnyt.

Noista pikkuseikoista voisi kiukutella vaikka kuinka kauan, mutta kyllähän elokuva kelpasi.
Tengwar/Quenya kuulostaa puhuttuna aivan uskomattoman kauniilta.

[ 04 January 2002: Message edited by: Zao ]

Originally posted by Zao:

Tengwar kuulostaa puhuttuna aivan uskomattoman kauniilta.

Nussitaan nyt iha vahasen pilkkua, mutta Tengwar ei ole kieli vaan aakkosjarjestelma, mita kaytetaan tosin myos keskimaan haltiakielten quenyan (Suurhaltiat i.e. Noldor - mm. Galadriel) ja sindarin (Salohaltiat i.e. Sindar - mm. Legolas, Celeborn, Haldir) kirjoittamiseen. Muuten samaa mielta, etta elokuvassa haltiakieli (quenyalta se enemman vaikuttaa) kuulostaa kauniilta - heti kiksubiiseja kyhailemaan silla kielella, heti!

Nonniih, mutta nyt vakavasti otettaen elokuvasta: loistavahan se on, mutta siltikin maailmaan uppoutuneelle, kuten minulle, jaa helposti sellainen maku suuhun, etta elokuva menee pikakelauksella eteenpain. Mitaan ei oikein ehdita kasitella sen vaatimalla arvokkuudella ja tunteella, mita kirjan vannoutuneena ystavana voisin odottaa. Ehkapa se on sitakin, etta kun itse on aina uhrannut useamman viikon illat tarinan tarkkaan lapikaymiseen ja kokemiseen omassa mielessaan - on siihen nyt yhtakkia vaikea suhtautua, kun koko se sama tarina onkin tiivistettyna kolmen tunnin visuaaliseen ilotulitukseen.

Minun on jotenkin vaikea kuvitella mita kirjan lukemattomat saavat elokuvasta irti - muuta kuin toimintaa ja kauniita maisemia. Jotenkin tuntui, etta hahmot jaavat jotenkin tyhjiksi ja samantekeviksi, seka kaikki pienet vihjeet keskimaan historiaan epaselviksi - sellaiselle joka ei sita kaikkea jo valmiiksi tieda, sellaiselle jolle jokainen hahmo ei ole rakas jo pelkan nimen kuullessaan.
Merkittavaksi taman tietyn onttouden tekee se, etta kyse kuitenkin on taysin kuvitteellisessa maailmasta, johon seikkailun asettaminen on tavallaan aina vaikeampaa - koska katsoja ei tunne miten se maailma toimii. Ja vaikka tama onkin kirjoissa ja appendixeissa selitetty kielineen kaikkineen loistavasti ja pikkutarkasti, niin tuntuisi, etta elokuvassa ne pienet vihjeet hukkuvat maailmaan vihkiytymattomalta. Toisaalta ne samat vihjeet taas tarjoavat kirjat lukeneelle herkullisia pienia viitteita suuremmasta maailmasta, historiasta mika ulottuu useamman ajan taakse. Jotenkin itselle silti jai sellainen maku, ettei tata maailman selittamista ja ymmartamista tehty riittavan tehokkaasti. Suuntaan taikka toiseen, sita olisi voinut olla vahemman tai enemman - paha sanoa kumpi olisi paremmin onnistunut. Mutta talla kertaa ainakin kirjan yksi vahva teema - elokuvassa alkupuheen ja Galadrielin vihjaisema "maailman vaheneminen" jai kaikessa surussaan ja kauneudessaan taysin selittamatta. (Tama tosin lopulta kasvaa oleellisemmaksi kolmannessa osassa, mutta olisi kuulunut jo tahankin) Peittoon myos jaivat hobittien motivaatiot ja ystavyys, kuten myos Gimlin ja Legolasin eripura ja kasvava side (ja samalla vihjaukset rotujen eroihin, irrallisuuteen ja koko sormusten sotaa varten liittoutumiseen) - seka monta muutakin pienta asiaa (itsekin olisin halunnut nahda Tom Bombadilin ja erityisesti haudanhaamut olisivat lisanneet alun synkkyyteen ja pelkoon, mutta ymmarrettavasti kaikki ei voi mahtua elokuvaan ja tama oli odotettavissakin).

Ja kuten joku taisi sanoakin, oli elokuvaan mahdutettu myos liikaa hollywood one-linereita (Torohuuli-Tylerin "If you want him, come and claim him", sattui erityisesti korvaan) pilaamaan tunnelmaa. Ja sekin tuntui hieman kummalta, kun joissain keskusteluissa joka toiseen lauseeseen kaytettiin haltiakielta ja joka toiseen englantia - vaikka se sentaan ilahdutti, etta haltiakielta oli otettu mukaan ollenkaan.

Nayttelijavalinnat menivat mielestani aika nappiin, paitsi kaksi lievasti arsyttavaa kasvoa olivat Hugo Weavingin Elrond ja Liv Tylerin Arwen - tassa kyse ei ollut niinkaan nayttelemisen epaonnistumisesta, vaan pikemminkin siita, etta molemmat kasvot oli liian helppo yhdistaa johonkin tavallisempaan - Weaving Matrixin loistavasti kusipaiseen Agenttiin, Tyler Aerosmith-videoihin ja Armageddoniin. Jotenkin nama molemmat muistutukset nayttelemisesta, todellisesta maailmasta, hollywoodista - palauttivat minut katsojana takaisin maanpinnalle, elokuvateatteriin, sen sijaan etta olisin voinut uppoutua ja muuttua osaksi keskimaata, niinkuin lukiessaan on helppo tehda. Kyse lienee henkilokohtaisesta ongelmasta

Musiikki toimi kohtuullisesti, kummemmin hairitsematta, kummemmin sykahdyttamatta - tuntuu jotenkin, etta nama klassiset kuoromusiikit on nykyaan enemman saanto kuin poikkeus - olivat sentaan positiivisesti iskeneet mukaan pari Enyan kappaletta, mutta jattaneet sen oleellisimman "Lothlorien":in valiin (oikeasti sykahdyttavan kaunis instrumentaali, joka kahlitsee nimensa tunnelman lahes taydellisesti).

Lopulta kuitenkin, loistava elokuvahan se oli - huolimatta tasta kaikesta valittamisesta, ei minun henkilokohtaisia odotuksiani olisi voinut tayttaa edes kahdella kolmen tunnin elokuvalla (siis pelkasta ensimmaisesta kirjasta). Enka mina osaisi sita paremmin tehda, vaikka kuinka jalkiviisas olisinkin. Pitaa vain toivoa kovasti, etta aikanaan tulee sitten dvd:lla (pitanee viimeistaan silloin hankkia dvd) myos se pidempi 3,5h:n versio, niin ehka saa jotain siita mita nyt jai puuttumaan...

Kuitenkin, nauttikaa - tama nyt on vain vanhan Tolkien-friikin henkilokohtaista aukenimista - hyva elokuvahan se on!

[ 04 January 2002: Message edited by: caddy ]

[ 04 January 2002: Message edited by: caddy ]

Tämmöinen sattui silmiin LOTR-FOTR:in DVD-julkaisuun liittyen:

"And here's some good news for fans disappointed by some of FOTR's omissions: the DVD, being released later this year, should have an extra thirty to forty minutes of footage on it. The additions would include some much-needed interaction and development among the members of the Fellowship, an important aspect of the book that was weakly portrayed in the film. Another addition would include the sequence in which Gimli falls for Galadriel, a turning point for his distrust of Elves."

Kaikki on varmasti vielä epävirallista tietoa, mutta mikäli näin tosiaan on, uskon että elokuva toimii vieläkin paremmin. Koko artikkelin löytää täältä:
http://filmforce.ign.com/lotr/articles/317236p1.html


PS. ehdottomasti kattavin tietolähde netissä liittyen Tolkien-trilogian filmatisointiin on tämä:
www.theonering.net

Originally posted by caddy:
[QB]Nussitaan nyt iha vahasen pilkkua, mutta Tengwar ei ole kieli vaan aakkosjarjestelma, mita kaytetaan tosin myos keskimaan haltiakielten quenyan

Ah, niinpäs olikin. Onnistun aina sekoittamaan nuo.
Olinpa melkein joskus vuosia sitten opettelemassa
tuota, mutta pääsi unohtumaan. Ehkä sitä voisi nyt...

Niin ja toivottavasti tuolle dvd julkaisulle tosiaan tulee
enemmän materiaalia.

Originally posted by caddy:


Nayttelijavalinnat menivat mielestani aika nappiin, paitsi kaksi lievasti arsyttavaa kasvoa olivat Hugo Weavingin Elrond ja Liv Tylerin Arwen - tassa kyse ei ollut niinkaan nayttelemisen epaonnistumisesta, vaan pikemminkin siita, etta molemmat kasvot oli liian helppo yhdistaa johonkin tavallisempaan - Weaving Matrixin loistavasti kusipaiseen Agenttiin, Tyler Aerosmith-videoihin ja Armageddoniin. Jotenkin nama molemmat muistutukset nayttelemisesta, todellisesta maailmasta, hollywoodista - palauttivat minut katsojana takaisin maanpinnalle, elokuvateatteriin, sen sijaan etta olisin voinut uppoutua ja muuttua osaksi keskimaata, niinkuin lukiessaan on helppo tehda. Kyse lienee henkilokohtaisesta ongelmasta

Todellakin, henkilökohtainen ongelma...leffageekkiyden alhainen taso. Itse ainakin tunnistin aika ison joukon näyttelijöitä heti, Hugo Weavingin ja Liv Tylerin lisäksi. Ian McKellen näytteli jokusen vuosi sitten psykopaattista Richard III:sta, sitten veti upean roolin mallioppilaassa (josta taisi saada oskarin) jenkkeihin paenneena natsina, dr Magneto X-Menistä tulee ainakin heti mieleen. Äijä sai oskarinkin muutama vuosi sitten ja on sir Ian, tunnettu julkihomo. Äijä veti Gandalfin roolin mainiosti.

Entäs the great Christopher Lee - viimeinen suuri Dracula, ja myös Gremlins 2:sta muistettu geenimanipuloija - äijä alkaa olla jo tosi vanha, mutta oli meikattu upeasti ylvääksi Sarumaniksi. Hieno rooli.

Cate Blanchett on ollut tosi monissa leffoissa viime vuosina, varsinkin historiallissa pukudraamoissa, joista en paljon perusta ehkä Philip Leconten Ridiculea lukuunottamatta: Galadrelina upea.

John Rhys-Jones, on vetänyt lukuisia hyvin gimlimäisiä rooleja, taisi olla ensimmäisessä Indiana Jonesissa ym.

Sean Astinia on tullut nähtyä leffoissa...

Ian Holm on vanha guru, joka on esiintynyt lukuisissa tv ym. leffoissa.

Viggo Mortensen, veti pääroolin mm. Harlinin Prisonerissa, Sean Pennin Indian Runnerissa ym.

Boromirin näyttelijä Sean Bean on ollut Bondissa ja monessa IRA:ta käsittelevässä leffassa, ainakin oli Patriot Gamesissa ja tietty myös Lady Chattrleyn rakastajassa.

Ei tässä leffassa ollut mitenkään tuntematon näyttelijäkaarti. Liv Tyler nyt on eniten julkkis tosin, jä vähiten näyttelijä... mut sekin veti hyvän roolin, varsinkin puhui ihanasti quenyaa, kuulosti tosi hyvältä.

Originally posted by Dani Cior:
Todellakin, henkilökohtainen ongelma...leffageekkiyden alhainen taso. Itse ainakin tunnistin...

...Ei tässä leffassa ollut mitenkään tuntematon näyttelijäkaarti. Liv Tyler nyt on eniten julkkis tosin, jä vähiten näyttelijä... mut sekin veti hyvän roolin, varsinkin puhui ihanasti quenyaa, kuulosti tosi hyvältä.

Hei hei, hei - hei hei, hei! Ei kysymys nyt ollut siita, ettenko ma tuntisi niita muita nayttelijoita, tai siita, ettenko olisi nahnyt paljon niiden elokuvia ennenkin.

Tarkoitin lahinna sita tuolla ongelmallani - etta juuri nuo kaksi nayttelijaa, Tyler ja Weaving muistuttivat liikaa niita edellisia osiaan, muistuttivat liikaa siita, mita todellisuudessa ovat, elokuvan sijasta. Eihan esim. John Rhys-Davisia tunnistanut kaiken meikin, tai vuorosanojensa alta mitenkaan siksi laskiksi sahlaavaksi Sallahiksi Indy leffoista, taikka Gandalfin hyvantahtoista naurua ja velhomaisuutta voinut mitenkaan yhdistaa Richard III:nen lieroon juonittelijaan. Ongelmaksi noiden kahden (enemman Tylerin - toisella katsomiskerralla Weavingkin alkoi sopimaan osaansa paremmin) kanssa muodostui se, etta ne erosivat niin kovasti siita kuvasta mika itsella kyseisista roolihahmoista kirjojen perusteella.

Arwenin pitaisi enemmankin olla eteerisen kaunis (Silmarillionin lukeneet tietavat, etta Arwenin veressa on myos Maia Melianin - jumalan verta), etainen, hieman pelottava, mutta silti ihanan kaunis - ennenkaikkea jotakin, jonka katsominenkin on jo etuoikeus kuolevaisille silmille (tosin lopulta kuitenkin antaen rakkautensa kuolevaiselle miehelle -Aragornille). Tyler - poskeenottaja huulineen - ei oikein vastaa kuvaani siita, puhukoon vaikka kuinka paljon haltiakielta. (mita me tasta kavereiden kanssa keskusteltiin, niin Sophie Marceau olisi voinut sopia teoriassa paremmin - mutta lopulta jalleen, ei Arwenin kauneutta ja vahvaa olemusta omaa yksikaan elava nayttelija).

Elrondin taas olen nahnyt enemman ylpeana, viisaana, mutta siltikin suruisana ja lempeana hahmona - Weavingin tulkinta oli paikkapaikoin liian vihainen (ja nain ollen muistutti Matrixista) ja katkera ("_mina_ neuvoin Isilduria, mutta eiiiii, han minua kuunnellut - ihmiset ovat heikkoja" - ei jokseenkin sovi, ottaen huomioon, etta Elrond itsekin on puolhaltia, sukua ihmisille siina missa haltioillekin.).

Muiden nayttelijoiden kohdalla vastaavia maanpinnalle palautumisia en kokenut, joten siksi en niista mitaan maininnut.

Kylla ma siis ihan oikeasti olen korkean tason leffa-geekki, ja ylpea siita

Originally posted by caddy:

Tarkoitin lahinna sita tuolla ongelmallani - etta juuri nuo kaksi nayttelijaa, Tyler ja Weaving muistuttivat liikaa niita edellisia osiaan, muistuttivat liikaa siita, mita todellisuudessa ovat, elokuvan sijasta. Eihan esim. John Rhys-Davisia tunnistanut kaiken meikin, tai vuorosanojensa alta mitenkaan siksi laskiksi sahlaavaksi Sallahiksi Indy leffoista, taikka Gandalfin hyvantahtoista naurua ja velhomaisuutta voinut mitenkaan yhdistaa Richard III:nen lieroon juonittelijaan.

Elrondin taas olen nahnyt enemman ylpeana, viisaana, mutta siltikin suruisana ja lempeana hahmona - Weavingin tulkinta oli paikkapaikoin liian vihainen (ja nain ollen muistutti Matrixista) ja katkera ("_mina_ neuvoin Isilduria, mutta eiiiii, han minua kuunnellut - ihmiset ovat heikkoja" - ei jokseenkin sovi, ottaen huomioon, etta Elrond itsekin on puolhaltia, sukua ihmisille siina missa haltioillekin.).

Muiden nayttelijoiden kohdalla vastaavia maanpinnalle palautumisia en kokenut, joten siksi en niista mitaan maininnut.

Kylla ma siis ihan oikeasti olen korkean tason leffa-geekki, ja ylpea siita

ok

Ei mun mielestä Tylerin Aersosmith leffoistahan on vuosia, enkä mä ainakaan yhdistänyt ilkeää Agentti Smithia mitenkään Elrondiin. Elrond on jopa 'ihmismäinen', agentti Smith on kuin joku Terminaattorin.

John Rhys-Davies on tosi onistunut gimlina, mutta on se vetänyt samanlaisia rooleja muissakin leffoissa, ei se niin paljon poikennut niistä muista IMO.

Gandalf oli tosi onnistunut rooli McKellenilta, vaikuttavaa duunia...

Kyllähän Weavingin Elrond oli ylpeä ja kaiken kokenut. Siis olihan se oli mukana kun sormus vietiin Sauronilta ja toki Isildurin valinta, joka tuotti niin paljon kärsimystä voisi oikeuttaakin lievään katkeruuteen ja jopa vihaisuuteen.

Elrondin pointti kuitenkin oli että ihmset ovat liian lyhytnäköisiä ja epäviisaita sormuksen hallitsemiseen, kuten Boromirkin paljasti. Haltijoilla on enemmän kontrollia ja 'forcea'


Tylerkaan, vaikka sillä onkin tosi sexyt huulet, ei ollut niin sexyn flirtti kuin pelkäsin vaan oikeastaan aika eteerisen kauniin tyttömäinen.

Tosin olihan niillä molemmilla loppujen lopuksi aika pienet roolit. Itse ainakin pidin niitä eihan jees rooleina..

Jälleen kerran lähdin epäilevin mielin katsomaan leffaa joka on tehty kirjan pohjalta. Itse joskus jumituin oikein kunnolla lukemaan kirjaa ja luinpa jälkeenpäin vielä Hobbitin, Silmarillionin ja hiukkasen sitä Tolkienin jälkikasvun kokoamaa Kadonneiden tarinoiden kirjaa (?).

Liv Tylerin uskottavuus kärsii ehkäpä siitä että tyttöä on nähty musiikkivideoissa ja siirappisissa Hollywood-leffoissa kuten Armageddon. Mutta eipä Livin rooli tässäkään elokuvassa ollut kovinkaan kummoinen, elokuvan naishenkilöt jäivät melko heikoiksi ja pintapuolisiksi, lieneekö syynä se, etteivät alkuperäisen teoksen naishahmotkaan kovin syviä olleet (miten mahtoi olla herra Tolkienin seuraelämän laita?).. Muuten näyttelijävalinnat olivat mielestäni onnistuneita, vaikka Boromir ja Konkari olivat mielestäni turhan samannäköisiä, itse ainakin sekoitin heput toisinaan..

Tietokoneanimaatio on jälleen kerran parantunut huomattavasti ja ehkäpä parin vuoden kuluttua näemme elokuvia joissa digitaalista kuvaa ei enää erota filmille kuvatusta joka kerta... Balrog oli harvinaisen onnistunut ilmestys ja maisemissa olisi ollut katseltavaa pidemmäksikin aikaa. Vetivät vertoja Star Wars Episode ykkösen mattamaalauksillekin.

Nazgulit olivat kirjan aiheuttamiin mielikuviin verrattuna väsyneitä versioita jediritareista, ratsuhevoset olivat hieman ratsastajiaan pelottavampia

Pidin valaisusta, lavastuksesta ja puvustuksesta. Niiden ansiosta elokuva on mielestäni yksi vuoden kauneimmista.

Kehottaisin kaikkia elokuvasta pitäneitä etsimään käsiinsä itse kirjan ja lukemaan sen jos sitä ei ole vielä tullut tehtyä. Kokemus on varmasti erilainen ja eheämpi.

Kahta Tornia odotellessa...

Originally posted by *PingU*:
Hassua, näin viime yönä unta että näin sen leffan!

Mä olen lukenut TSH;n ekan kerran seiskaluokalla ja siitä sitten tasaseen tahtiin kahden vuoden välein, nyt useammin kun sain jokunen vuosi sitten omaksi kyseisen kirjan yksissä kanssissa.
Ja teos on oikeesti mulle kuin raamattu (no ehkei sentään, mutta...).
Dragon Lancet ja muut menee viihteen puolelle koska ne on mun mielestä loistavia mutta keveää luettavaa, toisin kuin tämä kaikkien fantasia kirjojen isä.
Aika rankkaa luettavaa se on, mutta siihen ei koskaan kyllästy. Aloitin joskus englanniksi sitä ja hylkäsin idean ensimmäisen sadan sivun aikana.

Olen menossa katsomaan elokuvaa (täällä Raumalla luulen ettei se edes tuota suuria vaikeuksia sillä ainut kerta milloin elokuvateatteriin on jonotettu minun aikanani oli Titanic...) mutta kuitenkin mä koko ajan pohdin että onko se viisasta. Kun kirjan luettuaan on kehittänyt mielikuvituksessaan millaiset romaanin hahmot on ja mitäs sitten jos elokuva tuottaakin pettymyksen.
Olen valmis ottamaan riskin, sillä elokuvantekijäthän ovat ottaneet sen suurimman riskin.
Elokuvan traileri varmaankin sai mut lopulliseen päätökseen. Se näytti niin mielikuvituksen kanssa käsikkäin kulkevalta, että mun on pakko nähdä se.

Ja leffa varmasti tulee jokusen viikon viiveellä tänne joten olkaa kilttejä; älkää kertoko mulle mitään!

Oli muuten tosi hyvä leffa!!
Mä oon ollu aina tolkien "fani" ja fantasiakirjallisuutta muutenkin tullu luettua.
Ja mun mielestä se leffa oli oikeestikkin hyvä, vaikka ei hyväkään leffa voi korvata kirjaa. ei kannata huolehtia niistä hahmoista, se leffa ei sodi kovinkaan paljon sen kirjan kanssa.

Jeppjepp,täytyy yhtyä aika pitkäksi jo venyneeseen ylistyskuoroon...aivan pettämättömän erinomaisen loistava leffa,rakastuin aivan totaalisti ...herkkua mielelle,silmille ja aivoille. *praise*

Luultavasti on pakko mennä toiseen kertaan katsomaan, tällä kertaa voi keskittyä huikaisevaan visuaaliseen maisemaankin enemmän..ensimmäisellä kerralla silmille tulvii niin paljon kaikkea,ettei ehdi seurata intensiivisesti sekä tarinaa että kuvallista puolta.
Ei tässä toivo muuta kuin että tarina olisi tosi

¤C