Mutta olenko silti outo jos elokuvasaagan ykkösosa hetkautti elämääni yhtä paljon kuin Ally McBealin 74. jakso?
Olihan se ihan hienon näköinen, mutta elokuvana, whats the damn fuzz about?
Kyllähän se oli parasta antia mitä tuolla käsikirjoituksella saa, mutta silti?
Täytynee lukea kirja ja katsoa uudestaan.
Ja palaan asiaan heti kun kakkonen on käyty katsomassa.