Originally posted by Zao:
Tengwar kuulostaa puhuttuna aivan uskomattoman kauniilta.
Nussitaan nyt iha vahasen pilkkua, mutta Tengwar ei ole kieli vaan aakkosjarjestelma, mita kaytetaan tosin myos keskimaan haltiakielten quenyan (Suurhaltiat i.e. Noldor - mm. Galadriel) ja sindarin (Salohaltiat i.e. Sindar - mm. Legolas, Celeborn, Haldir) kirjoittamiseen. Muuten samaa mielta, etta elokuvassa haltiakieli (quenyalta se enemman vaikuttaa) kuulostaa kauniilta - heti kiksubiiseja kyhailemaan silla kielella, heti!
Nonniih, mutta nyt vakavasti otettaen elokuvasta: loistavahan se on, mutta siltikin maailmaan uppoutuneelle, kuten minulle, jaa helposti sellainen maku suuhun, etta elokuva menee pikakelauksella eteenpain. Mitaan ei oikein ehdita kasitella sen vaatimalla arvokkuudella ja tunteella, mita kirjan vannoutuneena ystavana voisin odottaa. Ehkapa se on sitakin, etta kun itse on aina uhrannut useamman viikon illat tarinan tarkkaan lapikaymiseen ja kokemiseen omassa mielessaan - on siihen nyt yhtakkia vaikea suhtautua, kun koko se sama tarina onkin tiivistettyna kolmen tunnin visuaaliseen ilotulitukseen.
Minun on jotenkin vaikea kuvitella mita kirjan lukemattomat saavat elokuvasta irti - muuta kuin toimintaa ja kauniita maisemia. Jotenkin tuntui, etta hahmot jaavat jotenkin tyhjiksi ja samantekeviksi, seka kaikki pienet vihjeet keskimaan historiaan epaselviksi - sellaiselle joka ei sita kaikkea jo valmiiksi tieda, sellaiselle jolle jokainen hahmo ei ole rakas jo pelkan nimen kuullessaan.
Merkittavaksi taman tietyn onttouden tekee se, etta kyse kuitenkin on taysin kuvitteellisessa maailmasta, johon seikkailun asettaminen on tavallaan aina vaikeampaa - koska katsoja ei tunne miten se maailma toimii. Ja vaikka tama onkin kirjoissa ja appendixeissa selitetty kielineen kaikkineen loistavasti ja pikkutarkasti, niin tuntuisi, etta elokuvassa ne pienet vihjeet hukkuvat maailmaan vihkiytymattomalta. Toisaalta ne samat vihjeet taas tarjoavat kirjat lukeneelle herkullisia pienia viitteita suuremmasta maailmasta, historiasta mika ulottuu useamman ajan taakse. Jotenkin itselle silti jai sellainen maku, ettei tata maailman selittamista ja ymmartamista tehty riittavan tehokkaasti. Suuntaan taikka toiseen, sita olisi voinut olla vahemman tai enemman - paha sanoa kumpi olisi paremmin onnistunut. Mutta talla kertaa ainakin kirjan yksi vahva teema - elokuvassa alkupuheen ja Galadrielin vihjaisema "maailman vaheneminen" jai kaikessa surussaan ja kauneudessaan taysin selittamatta. (Tama tosin lopulta kasvaa oleellisemmaksi kolmannessa osassa, mutta olisi kuulunut jo tahankin) Peittoon myos jaivat hobittien motivaatiot ja ystavyys, kuten myos Gimlin ja Legolasin eripura ja kasvava side (ja samalla vihjaukset rotujen eroihin, irrallisuuteen ja koko sormusten sotaa varten liittoutumiseen) - seka monta muutakin pienta asiaa (itsekin olisin halunnut nahda Tom Bombadilin ja erityisesti haudanhaamut olisivat lisanneet alun synkkyyteen ja pelkoon, mutta ymmarrettavasti kaikki ei voi mahtua elokuvaan ja tama oli odotettavissakin).
Ja kuten joku taisi sanoakin, oli elokuvaan mahdutettu myos liikaa hollywood one-linereita (Torohuuli-Tylerin "If you want him, come and claim him", sattui erityisesti korvaan) pilaamaan tunnelmaa. Ja sekin tuntui hieman kummalta, kun joissain keskusteluissa joka toiseen lauseeseen kaytettiin haltiakielta ja joka toiseen englantia - vaikka se sentaan ilahdutti, etta haltiakielta oli otettu mukaan ollenkaan.
Nayttelijavalinnat menivat mielestani aika nappiin, paitsi kaksi lievasti arsyttavaa kasvoa olivat Hugo Weavingin Elrond ja Liv Tylerin Arwen - tassa kyse ei ollut niinkaan nayttelemisen epaonnistumisesta, vaan pikemminkin siita, etta molemmat kasvot oli liian helppo yhdistaa johonkin tavallisempaan - Weaving Matrixin loistavasti kusipaiseen Agenttiin, Tyler Aerosmith-videoihin ja Armageddoniin. Jotenkin nama molemmat muistutukset nayttelemisesta, todellisesta maailmasta, hollywoodista - palauttivat minut katsojana takaisin maanpinnalle, elokuvateatteriin, sen sijaan etta olisin voinut uppoutua ja muuttua osaksi keskimaata, niinkuin lukiessaan on helppo tehda. Kyse lienee henkilokohtaisesta ongelmasta
Musiikki toimi kohtuullisesti, kummemmin hairitsematta, kummemmin sykahdyttamatta - tuntuu jotenkin, etta nama klassiset kuoromusiikit on nykyaan enemman saanto kuin poikkeus - olivat sentaan positiivisesti iskeneet mukaan pari Enyan kappaletta, mutta jattaneet sen oleellisimman "Lothlorien":in valiin (oikeasti sykahdyttavan kaunis instrumentaali, joka kahlitsee nimensa tunnelman lahes taydellisesti).
Lopulta kuitenkin, loistava elokuvahan se oli - huolimatta tasta kaikesta valittamisesta, ei minun henkilokohtaisia odotuksiani olisi voinut tayttaa edes kahdella kolmen tunnin elokuvalla (siis pelkasta ensimmaisesta kirjasta). Enka mina osaisi sita paremmin tehda, vaikka kuinka jalkiviisas olisinkin. Pitaa vain toivoa kovasti, etta aikanaan tulee sitten dvd:lla (pitanee viimeistaan silloin hankkia dvd) myos se pidempi 3,5h:n versio, niin ehka saa jotain siita mita nyt jai puuttumaan...
Kuitenkin, nauttikaa - tama nyt on vain vanhan Tolkien-friikin henkilokohtaista aukenimista - hyva elokuvahan se on!
[ 04 January 2002: Message edited by: caddy ]
[ 04 January 2002: Message edited by: caddy ]
