V#tuttaako?!

alotin sivarin tossa hiljattain.
päivä- ja ruokarahojen maksuperusteet selvitettiin minulle 'hieman' hämärästi, nyt selvisi juuri, että kaikki maksetaan takautuvasti: ts. koko heinäkuun ruokarahat (jotka siis maksetaan, mikäli ruokailua ei järjestetä palveluspaikassa, kuten minun tapauksessani) maksetaan vasta elokuussa.. WTF? sääli vaan ettei oikeen voi syödä 'takautuvasti'. koko heinäkuun joutuu lusikoimaan hernesoppaa intin päivärahoilla, puhumattakaan siitä, että paras aika vuodesta menee vituilleen pers'aukisena.
vituttaa niin paljon ettei veri ees kierrä!

kiehuttaa. pyörän takarengas väännettiin viikonloppuna
baarin jälkeen lukitulla sisäpihalla niin pahasti mutkalle,
ettei sillä liikuttu milliäkään. kotimatka onneksi ei ollut
paljoa yli 3km.

Sama homma käyny joskus itellekki. Ei voi paljoa enempää vituttaa ku se, ettei pääse aamulla fillarilla liikkelle.

ei noista naisista kyllä tuu koskaan ottaa selvää.

tai ylipäätänsä kenestäkään. ja onko sillä loppujenlopuksi mitään väliäkään. tuskin.

Oon jostain syystä ollut koko aamun aivan saatanan pahalla päällä, ilman
mitään syytä. Viikonloppu oli mukava, ei oo tapahtunut mitään erityistä,
yksinkertaisesti vaan vituttaa. Tekis mieli huutaa kaikille urpoille jotka soitte-
lee duuniin ja lässyttää typeriä, mut ei tietenkään voi. Onneksi osaan tees-
kennellä, että oon vaan väsynyt kun en jaksa jauhaa duunikavereitten
kanssa viime viikonlopusta tai jostain hassusta mitä niitten pikku kissan-
pennut on kotosalla keksiny tehdä. Ngh. :mad:

Onneksi osaan teeskennellä, että oon vaan väsynyt kun en jaksa jauhaa duunikavereitten kanssa viime viikonlopusta tai jostain hassusta mitä niitten pikku kissanpennut on kotosalla keksiny tehdä. Ngh. :mad:

Sama juttu, etenkin maanantaisin voi vedota väsymykseen, kun pari urpoa jauhaa viikonlopun teinikänneistään, fritsujen peittely-yrityksistään tai sitten omista pikku kullanmurulemmikeistään, jotka ei sivullisia voisi helvetin paljon vähempää kiinnostaa :mad: Työpaikoille vois tulla voimaan laki, joka kieltää keskustelun työntekijöiden lemmikeistä ja niiden "hassunhauskoista" tekosista. Lain rikkomisesta rangaistuksena potkut.

Onneksi osaan teeskennellä, että oon vaan väsynyt kun en jaksa jauhaa duunikavereitten kanssa viime viikonlopusta tai jostain hassusta mitä niitten pikku kissanpennut on kotosalla keksiny tehdä. Ngh. :mad:

Sama juttu, etenkin maanantaisin voi vedota väsymykseen, kun pari urpoa jauhaa viikonlopun teinikänneistään, fritsujen peittely-yrityksistään tai sitten omista pikku kullanmurulemmikeistään, jotka ei sivullisia voisi helvetin paljon vähempää kiinnostaa :mad: Työpaikoille vois tulla voimaan laki, joka kieltää keskustelun työntekijöiden lemmikeistä ja niiden "hassunhauskoista" tekosista. Lain rikkomisesta rangaistuksena potkut.

Word! Ja eniten muo ärsyttää duunissa kyllä se, jos toinen vaan puhuu
ja puhuu ja puhuu eikä osaa ollenkaan lukea tilannetta, eli kiinnostaako
toista laisinkaan, katsooko se silmiin, kuunteleeko se vai kirjoittaako se
mahdollisesti jotain. Varsinkin jos kirjottaa jotain pitkää, ajatusta vaativaa
mailia jonkun kanssa ja sit siihen selän taakse tulee joku höpöttämään
jotain täysin tarpeetonta... prkl.

Nyt on kyl sellanen olo et mieluiten sitä istuis vaan himassa hiljaa
pimeessä tai kattois jotain typerää leffaa. Yksin. ihan rauhassa.

Word! Ja eniten muo ärsyttää duunissa kyllä se, jos toinen vaan puhuu
ja puhuu ja puhuu eikä osaa ollenkaan lukea tilannetta, eli kiinnostaako
toista laisinkaan, katsooko se silmiin, kuunteleeko se vai kirjoittaako se
mahdollisesti jotain.

Oon nyt joutunu pari kesää tekeen tollasta tehdasduunia, johon valikoituu voisko sanoo vähän "lahjattomampia" yksilöitä pääosin duuniin. Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan, kun koko työpaikalla on vakituisia työntekjöitä about 3 joiden kanssa voi jutella mistään. Onneks muut kesätyöläiset on sentään suurimmaks osaks ihan mukavaa jengiä.

Mut silti mikään ei oo kamalampaa, kun 5 kpl n. 40-v pubiruusuja puhumassa viikonlopun panoistaan viinan ja tupakankatkuisena maanantaiaamuna. :panic:

kiehuttaa. pyörän takarengas väännettiin viikonloppuna
baarin jälkeen lukitulla sisäpihalla niin pahasti mutkalle,
ettei sillä liikuttu milliäkään. kotimatka onneksi ei ollut
paljoa yli 3km.

Sama homma käyny joskus itellekki. Ei voi paljoa enempää vituttaa ku se, ettei pääse aamulla fillarilla liikkelle.

Globaali ongelma; Ei taloyhtiötä ilman mulkkuja. Meitin talossa jokainen, vähänkin maastopyörää muistuttava fillari saa runtua raskaimman mukaan. Myös oma..
Siinä mitkään lukot ja kettingit auta, kun hoksaa, että pyöränkumit on puhkaistu/ilmat päästetty. Ja auta Armias, jos jompikumpi pyöristä on jäänyt lukitsematta..

Ja eniten muo ärsyttää duunissa kyllä se, jos toinen vaan puhuu ja puhuu ja puhuu eikä osaa ollenkaan lukea tilannetta, eli kiinnostaako toista laisinkaan

Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä joillekin ihmisille, vaikka toinen vain murahtaisi kerran parissa minuutissa jotakin kyllästynyttä tyyliin "jaa" tai "aha". Muuten, juuri kun oltiin eilen avauduttu noista lemmikkijutuista, niin eikös vaan myöhemmin sinä iltana töissä eräs idiootti tuonut taukohuoneeseen jonkun lemmikkilehden ja alkanut lukea ÄÄNEEN sinne lähetettyjä juttuja lukijoiden lemmikkien tempauksista :angry: Toisinaan on hetkiä, jolloin tukahdutetut väkivaltaiset taipumukseni pyrkivät pintaan...

Ahdistaa.
Itkettää.
Vituttaa.

Viime yönä tyttöystäväni soitti joskus kolmen aikaan ja kertoi ettei hän ikinä enää tahdo nähdä minua ja että hän haluaa olla "villi" ja "vapaa" enkä minä mahdu hänen "suunnitelmiinsa".
Hän haluaa olla sinkku.

Neljän vuoden seurustelu meni pöntöstä alas.

Yritin soittaa hänelle takaisin ja lähdin keskellä yötä käymään hänen luonaan mutta hän ei avannut ovea.
Ei mitään vastausta.
Perkele.

Vituttaa.
Itkettää.
Ahdistaa.

Taidanpa mennä makaamaan sängylleni apaattisena ja pistää soimaan vaikkapa Sarah McLachlanin Angel-biisin.

Ahdistaa.
Itkettää.
Vituttaa.

Viime yönä tyttöystäväni soitti joskus kolmen aikaan ja kertoi ettei hän ikinä enää tahdo nähdä minua ja että hän haluaa olla "villi" ja "vapaa" enkä minä mahdu hänen "suunnitelmiinsa"...

Tuliko tilanne täysin yllätyksenä? Aikaisemmista viesteistä voit lukea, että minulle kävi vähän samanlainen homma n. viikko sitten...kyseessä oli vielä ihminen johon luotin kaikkein eniten ja josta en olisi koskaan uskonut mitään vastaavaa. Koita pärjätä! Itse olin pari ekaa päivää lähestulkoon paniikissa. En pystynyt syömään yhtään mitään ja jopa hengittäminen tuotti tuskaa, koska tuntui kun joku puristaisi rintaa ruuvipenkissä. Kyl tää viel joku päivä helpottaa. Tsemppiä!

Tätä on näköjään liikkeellä enemmänkin.
Kuten aiemmin jo sanottu, ihmiset osaa olla paskamaisia.
Eikä se auta, vaikka kuinka yrittää olla varuillaan. Aina sattuu.
Eikä siihen mitkään sanat sitten autakkaan. Aika se on, se klisee.


Itke, itke ja itke. Joku päivä heräät ja huomaat että ei se enään satukkaan.

Viime yönä tyttöystäväni soitti joskus kolmen aikaan ja kertoi ettei hän ikinä enää tahdo nähdä minua ja että hän haluaa olla "villi" ja "vapaa" enkä minä mahdu hänen "suunnitelmiinsa".
Hän haluaa olla sinkku.

Neljän vuoden seurustelu meni pöntöstä alas.

Yritin soittaa hänelle takaisin ja lähdin keskellä yötä käymään hänen luonaan mutta hän ei avannut ovea.
Ei mitään vastausta.
Perkele.

Neljä vuotta ja jättää puhelimitse? Mä kävisin varmaan puhkomas-
sa autonrenkaat ja heittämässä kiven ikkunasta sisään, mut mä
oonki tällanen sekopää näissä asioissa :D Jotain kunnioitusta
luulis löytyvän, et antais ees kunnon syyn ja selittäis kasvo-
tusten, mut sitä lienee turha odottaa oikeestaan keltään. Tuntuu
et nykyään pitää selvittää tällaset asiat mahdollisimman nopeesti
ja itseään säästäen, eli esim. jättää tekstarilla eikä vastaa puhe-
limeen, ja hankkii vielä varmuuden vuoksi lähestymiskiellon.
Jestas mitä paskaa :(

No, jos nainen on tollanen, ni et paljoa menettänyt.

Kyl se helpottaa :(

On se kyl niin ihmeellist, kun on ollu vuosia yhdessä ja sitten tulee ero niin eroa haluava osapuoli lopettaa yhteydenotot siihen.. oikeesti..

Tuntuu ihan naurettavalta jos näkee jälkeenpäin niin sitä sit leikitään kun ei olis koskaan ollu mitään suhdetta.. älytönt touhuu..

Ei voi kuin ihmetellä miten ko henkilö haluaa vetäistä roskapönttöön kaikki muistot neljän vuoden ajalta ja olla "villi ja vapaa". Ja ilmoittaa asiasta puhelimella. Pitäis olla kanttia selvittää asia kasvotusten. Jos ei tuon vertaa kunnioitusta löydy niin et paljon menettänyt.

On se kyl niin ihmeellist, kun on ollu vuosia yhdessä ja sitten tulee ero niin eroa haluava osapuoli lopettaa yhteydenotot siihen.. oikeesti..

Tuntuu ihan naurettavalta jos näkee jälkeenpäin niin sitä sit leikitään kun ei olis koskaan ollu mitään suhdetta.. älytönt touhuu..

Tavallaan kyl ymmärrän et välit laitetaan kokonaan poikki, on ehkä
helpompaa opetella elämään ilman sitä toista kuin ottaa pari as-
kelta veke ja yrittää väkisin jutella säästä. Saatanan hankalaksi
se menee sitten siinä vaiheessa, kun kuvioon astuu muut miehet
tai naiset, kun ei siitä mustasukkasuudestakaan kovin helpolla mo-
net pääse irti...

Tuliko tilanne täysin yllätyksenä?

Miten sen voisi sanoa?
Olimme viikonlopun kestävällä reissulla Lahdessa kahdestaan.
Tuli kokeiltua sambatansseja ja vaikka mitä, oli mukavaa molemmilla.

Sitten sunnuntaina hän menikin yhtäkkiä hiljaiseksi ja kun koitin kysyä että mikä vaivaa, niin sain vastaukseksi "Ei täs mitään, mä vaan mietiskelen..." .

Ja sitten maanantaiyönä hän soittaa ja kertoo ettei halua nähdä minua enää. Ikinä.


Tekisi mieli mennä istumaan baariin ja vinkua kaikki murheet baarimikolle ja vetää oikein perskännit.
Kaikki kaveritkin ovat intissä niin ei ole ketään kenelle puhua.

Mä tartten halin... :sad:

Miten sen voisi sanoa?
Olimme viikonlopun kestävällä reissulla Lahdessa kahdestaan.
Tuli kokeiltua sambatansseja ja vaikka mitä, oli mukavaa molemmilla.

Sitten sunnuntaina hän menikin yhtäkkiä hiljaiseksi ja kun koitin kysyä että mikä vaivaa, niin sain vastaukseksi "Ei täs mitään, mä vaan mietiskelen..." .

Ja sitten maanantaiyönä hän soittaa ja kertoo ettei halua nähdä minua enää. Ikinä.

Voi helvetti...ei tässäkään mitään järkee :/
Itse oon vaan voinu ihmetellä miten meki viel pari päivää ennen eroa suunniteltiin yhteistä elämää innoissamme ja sit yhtäkkiä nainen onkin niin tulenpalavasti ihastunu johonki duunikaveriin ja pistää poikki vailla yhtään kyyneltä (lähinnä tuli kylmästi ilmoittamaan et tää on nyt ohi, mä tästä sitte lähdenki sen mun uuden äijän kainaloon, terve!) :(
Tota edellisenä päivänä kaikki oli mun mielestä täysin normaalisti.
Ei kyl tommosen jälkeen varmaan voi enää koskaan 100% luottaa kehenkään naiseen...
Mut koita pärjäillä ja elä päivä kerrallaan!

Mä tartten halin...

Iso sellainen.

[eikä me kaikki olla samanlaisia..]

Yritin soittaa hänelle takaisin ja lähdin keskellä yötä käymään hänen luonaan mutta hän ei avannut ovea.
Ei mitään vastausta.

Toi on muuten kaikkein typerintä käytöstä, ettei voida puhua asioita selväks heti kerralla, ja säilyttää sitä puheyhteyttä tästäkin eteenpäin. Ei kaksi pitkään ollutta ihmistä voi erota samassa silmänräpäyksessä toisistaan, joten miksei edes yrittää pitää välit inhimillisinä?