Kirjat

Jean-Paul Sartre - Inho
-Tähän kirjaan on onnistuneella tavalla koottu eksistentialismin keskeiset piirteet sisältyneenä fiktiiviseen tarinaan. Lopussa kokee eksistentialistisen heräämisen, ns. "Ahaa!-elämyksen".

Richard Harris - Kolmannen Valtakunnan Salaisuus
-Fiktiivinen tarina kansallissosialistisesta Saksasta vuonna 1964. Loistavasti kirjoitettu ja suunniteltu. Pelottavan realistinen kuvaus siitä, mitä olisi Euroopalle käynyt jos Hitler olisi saanut rauhassa mellestää.

Dalton Trumbo - Sotilaspoika
-Kertoo 1. maailmansodassa haavoittuneesta miehestä, joka makaa sairaalassa ilman raajoja. Pommi on vienyt myös kuulon, näön ja puhekyvyn. Hänellä ei ole mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta eikä ajankulusta. Seuranaan hänellä on vain omat ajatuksensa. Tätä kirjaa lukiessa tulee aina etova olo ja rupeaa miettimään, pitäisi sinne armeijaan mennäkään...

Ilkka Remes - Pedon Syleily
-Remes on aina ässä, mutta tämä on paras hänen kirjoistaan. Se ei voisi olla täydellisempi. Muut kirjailijat voisivat ottaa oppia miten hyvä kirja kirjoitetaan.

V.I. Lenin - Valtio Ja Vallankumous
-Pitihän se sosialistinen internationaalikin vetää tähän mukaan, mutta ei sille voi mitään. Lenin-setä oli viisas mies.

[ 10 July 2002: Message edited by: Silentium ]

Originally posted by ideazione:
Tietäisikö joku muuten jotain hyvää ja kevyttä kesälukemista biitsille?? Aku Ankat on jo luettu.. (eikä sitten dekkareita, scifiä tai testosteronia kiitos =)

Meinasin ehdottaa Harry Potteria, mutta jonkun mielestä sekin voi olla liian scifiä. Ne on kyllä muuten osottautunu loistavaksi lomalukemiseksi. Toinen vaihtoehto vois olla Muumi-kirjat.

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

On IMO hauskaa biitsiluettavaa.

Mistä saa suomennettuja elämänkertoja/ bändien historiikkeja/biographioita?

[ 10 July 2002: Message edited by: delphion ]

Originally posted by Silentium:
[QB
Dalton Trumbo - Sotilaspoika
-Kertoo 1. maailmansodassa haavoittuneesta miehestä, joka makaa sairaalassa ilman raajoja. Pommi on vienyt myös kuulon, näön ja puhekyvyn. Hänellä ei ole mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta eikä ajankulusta. Seuranaan hänellä on vain omat ajatuksensa.
[ 10 July 2002: Message edited by: Silentium ][/QB]

Tää oli upea.

Dalton Trumbo - Sotilaspoika
-Kertoo 1. maailmansodassa haavoittuneesta miehestä, joka makaa sairaalassa ilman raajoja. Pommi on vienyt myös kuulon, näön ja puhekyvyn. Hänellä ei ole mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta eikä ajankulusta. Seuranaan hänellä on vain omat

"Metallica - One" kertoo tästä samasta.

Muistin juuri, että pikkupoikana tykkäsin lukea niitä "interaktiivisia" kirjoja. Onko joku teistä lukenut niita?

Eräskin avaruusseikkailukirja oli siten, että vähän aikaa kun lukee, niin tulee sivun alalaidassa päätöksen teko. Tehdäänkö niin vai näin? Ja itse sitten valitsee ja jos teet niin, niin siirry sivulle x, jos taas näin, siirry sivulle y.

Ja sitten piti päästä johonkin miellyttävään lopputulokseen. Tuollaisen kirjan jaksoi lukea pikkupoikana monasti läpi, kun loppu muuttui ainiaan. (No nykyään nuo on vähän lapsellisia. ...vai onko sittenkään?)


<offtopic>

Originally posted by delphion:
Dalton Trumbo - Sotilaspoika

"Metallica - One" kertoo tästä samasta.

Jep jep. Ja lisää yhtäläisyyksiä:

Originally posted by Silentium:
Richard Harris - Kolmannen Valtakunnan Salaisuus
-Fiktiivinen tarina kansallissosialistisesta Saksasta vuonna 1964. Loistavasti kirjoitettu ja suunniteltu. Pelottavan realistinen kuvaus siitä, mitä olisi Euroopalle käynyt jos Hitler olisi saanut rauhassa mellestää.

Puolue.cjb.net

</offtopic>

edit: quoten sisälle ei muuten mee toinen quote.

[ 10 July 2002: Message edited by: Taedium ]

Edellisestä viestistä unohtunut snobahtava
kirjailijat top 3, kategoria: ns. Korkeakulttuuri

- Jegor Radov
No, okei, olen lukenut Radovia yhden kirjan verran
(Käärmeimuri) eikä muusta tuotannosta ole itseasiassa
hajuakaan Mutta tässä kirjassa onkin aineksia
kokonaiseen Päätalon tuotantoon
Verbaalitykitystä, joka ei kuitenkaan jaa tekstin
itsetarkoitukseksi, vaan oikeaa asiaakin on, juoni
huimaa päätä, ja kirja toimii takaraivossa vielä
muutama vuosi lukemisen jälkeenkin.

- Günther Grass
Maskuliinista angstia ja äitikomplekseja (Peltirumpu),
atavistisia viboja (Kampela). Kahden kirjan perusteella
samaistun varsin pitkälle Grassin itseluotaaviin
teksteihin.

- Nick Cave
Lyyrikkona omaa luokkaansa, ja Caven pitkä romaani
Kun aasintamma näki herran enkelin on yksi
intensiivisimpiä ja raadollisimpia lukukokemuksiani.
Alleviivaava ja puistattava läpileikkaus ihmisyyden
pimeästä puolesta.

Namedroppingia namedroppingin vuoksi harrastaakseni,
oheisella listalla olisin yhtä hyvin voinut mainita
Gabriel Garcia Marguezin, Jorge Luis Borgesin,
Kurt Vonnegutin, William Burroughsin, Jack Kerouacin
tai vaikka Mark Twainin, mutta yllä mainitsemiini
kirjailijoihin liittyy oman elämäni käännekohtia
ja ovat siksi erityisasemassa omassa kirjahyllyssäni.

Yksi parhaita lukemiani kirjoja on
Magnus Mills : Ei mitään uutta idän pikajunasta

Kirja on äärettömän hauska, tragikoominen kuvaus miehestä, joks viettää lomaa englantilaisessa pikkukylässä omituisten ihmisten seurassa, eikä pääse pois, vaan juuttuu kaikenlaisiin omituisiin hommiin ja velkakierteisiin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Jos jollain on tieto muista Magnus Millsin kirjoista, niin otan tietoa ilomielin vastaan!

muutamia kirjoja löytyy:

Eiji Yoshigawa: Musashi
Douglas Adams: Linnunradan Käsikirja Liftareille
Willian Gibson: Neuromancer
Hermann Hesse: Siddhartha & Arosusi
Michel Foucault: Madness and Civilization
Alan Watts: Way of Zen & This is It
David Michael Levin: Opening of Vision
Masao Abe: Zen and Western Thought
Emil Cioran: History and Utopia
Ken Knabb: Joy of Revolution
Gordon Pruett:Meaning and End of Suffering for Freud and the Buddhist Tradition
Keiji Nishitani: Self-overcoming Nihilism

Camus'n, Sartren, Cioranin ja monen muun teokset, joita en ole lukenut tarpeeksi.

[ 01 August 2002: Message edited by: Dani Cior ]

Sanottakoon heti alkuun, että luen aivan liian vähän, varsinkaan fiktiota. Näin ollen en ole mikään kovin kummoinen kirjallisuusasiantuntija, eli kannattaa lukea näitä kommentteja siinä valossa.

Lovecraft kun on mainittu niin moneen kertaan niin pitää nyt mainita että nuorempana kahlasin käytännössä miehen koko tuotannon (ei ole kauhean laaja, alle 2 000 sivua varmaan yhteensä) läpi alkukielellä kaikkia keskeneräisiä pöytälaatikkokirjoitelmia myöten. Arvostan Howard Phillipsiä ennen kaikkea miljöön kuvaajana, en kauhukirjailijana (Herbert West - Elvyttäjä on varmaan ainut miehen kirjoitus joka on aiheuttanut minkäänlaista pelkoefektiä). Suosikkini miehen tuotannosta on Dream-Quest of Unknown Kadath; muutoinkin Cthulhu-myytin ulkopuolinen tuotanto lämmittää paljon enemmän kuin nämä tunnetuimmat teokset. Apropos, kun täällä riittää noita alan harrastajia, niin tämä saattaisi ehkä kiinnostaa: Teatteri Jurkassa (Vironkatu 17 tjsp.) pyörii ilmeisesti tällä hetkellä (tai sitten se on tulossa piakkoin) näytelmäsovitus Charles Dexter Wardin tapauksesta, ilmeisesti ihan kotimaisen dramaturgin työstämänä. Voisi olla mielenkiintoinen kuriositeetti.

Peter Høegin Lumen taju on paras lukemani kirja. Rakenteeltaan se on dekkari mutta ensinnäkin se välttää genren tylsimmät kliseet ja toisikseen - mikä on kirjan ehdottomasti suurin ansio - sen miljöö- ja tunnelmakuvaus on aivan uskomattoman intensiivistä ja elävää. Niitä harvoja täysimittaisia romaaneja joka on vain pakko lukea kerralla loppuun meni siinä miten kauan aikaa hyvänsä. Høegin muussakin tuotannossa on helmiä, Rajatapaukset kenties parhaana mutta aivan samalle tasolle muut lukemani miehen teokset eivät yllä.

Mihail Bulgakovin tuotantoon en ole valitettavasti tutustunut Saatana saapuu Moskovaan -teosta laajemmin, mutta yksin se on riittänyt minut vakuuttumaan kirjailijan neroudesta. Järjettömän hauska mutta samalla myös syvempiä teemoja käsittelevä teos. Samaan hengenvetoon täytyy suositella toisen neuvostoliittolaisen absurdistin, Daniil Harmsin nerokkaasta tuotannosta koostettua Sattumia -teosta, jonka tyylistä kertoo paljon vaikkapa "novelli" nimeltä Sininen vihko n:o 10 (ohessa kokonaisuudessaan):

Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia. Hänellä ei liioin ollut hiuksia, joten häntä sanottiin punatukkaiseksi tietyin varauksin.

Hän ei pystynyt puhumaan, koska hänellä ei ollut suuta. Edes nenää hänellä ei ollut.

Hänellä ei ollut käsiä eikä jalkojakaan. Eikä vatsaa, selkää tai selkärankaa eikä edes sisälmyksiä. Hänellä ei ollut yhtään mitään! Joten on epäselvää, kenestä on kysymys.

Taitaa olla parasta, ettemme puhu hänestä enempää.

(BTW, tuota kirjoittaessa muistui mieleeni Jukka Tilsan vähän tunnettu ja hyvin "harmsmainen" Kellontekijä ja muita kertomuksia. Jos joku sattuu kyseisen teoksen missä hyvänsä muodossa (paperilla tai datana) omistamaan, niin olisin aivan suunnattoman kiitollinen kopiosta.)

Gabriel García Márquez on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoitani. Sadan vuoden yksinäisyys nyt on luonnollisesti jokaisen "siis niinku tosi taiteellisen" lukioikäisen suosikkikirja =), mutta itselläni sen hohto ei ole toistaiseksi laantunut. Myös Surullinen ja uskomaton tarina ja Rakkautta koleran aikaan ovat hienoja teoksia, vaikka toki García Márquez tylsääkin on kirjoittanut (faktateostensa kuten Haaksirikkoisen kertomus ja Uutinen ihmisryöstöstä lisäksi esim. Kukapa everstille kirjoittaisi). Toisaalta miehen terä ei ole vielä lähes puolen vuosisadan kirjoittajanuran jälkeenkään kadonnut (tjeu: Rakkaudesta ja muista riivaajista, 1996).

Franz Kafka on toinen varsinkin lukioikäisenä kovasti lukemani kirjailija. Oikeusjuttu on kyllä sellainen klassikko että itse kunkin olisi hyvä se jo yleissivistyksen nimissä lukea (ainakin ennen kuin käyttää sanaa "kafkamainen"). Amerikka (a.k.a. Mies joka katosi) ja Linna ovat myös varsin mainioita teoksia, novelleissa on sitten jo enemmän hajontaa mutta kyllä sieltäkin helmiä löytää. Itse en niinkään lämpeä Kafkan (proto-)eksistentialistiseen ahdistusläppään kuin nimenomaan tuohon absurdiin, tahattomaankin huumoriin, mutta angstihakuisemmat lukijat varmasti saavat Kafkasta kicksejä meikäläistäkin enemmän.

Faktapuolelta on pakko mainita jälleen kerran Bill Brewsterin ja Frank Broughtonin upea Last Night a DJ Saved My Life, joka tulisi jokaisen konemusiikin harrastajan lukea ajatuksella läpi jotta oppisi ymmärtämään ja arvostamaan DJ-vetoisen musiikin hienoa, pitkää traditiota. Insinööreille ja koodaajille puolestaan suosittelen Jakob Nielsenin Usability Engineeringiä, jonka pitäisi olla pakollista lukemista kaikissa teknisissä oppilaitoksissa.

Ai niin. Kevyttä rantalukemista jos hakee niin P.G. Wodehousen Jeeves-sarja on aivan huippu. Alkukielellä ehdottomasti, koska käännöksissä katoaa suuri osa teosten parhaasta puolesta, älyttömyyksin asti menevästä brittiläisestä understatementistä.

Originally posted by Sun:

Sitten muutamaan en tekijää muista: Rama, Shogun ja Gaijin

Rama - Arthur C. Clarke

Shogun ja Gai-Jin - James Clavell


Asimovin säätiö ja robotti sarjat on kyllä loistavaa kesäloma lukemista. Pitää lukee taas pari vuoden paussin jälkeen uudelleen.

Originally posted by mekaanikko:

Mihail Bulgakovin tuotantoon en ole valitettavasti tutustunut Saatana saapuu Moskovaan -teosta laajemmin, mutta yksin se on riittänyt minut vakuuttumaan kirjailijan neroudesta.

Bulgakovilta on Saatana saapuu Moskovaan lisäksi suomennettu tietääkseni kaksi romaania eli Valkokaarti ja Teatteriromaani. Edellinen on ainakin minusta hiukan hankalatajuinen, koska sen ymmärtämiseksi pitäisi tuntea Venäjän historiaa melko tarkasti. Jälkimmäistä en ole lukenut vaikka kovasti mieli tekisikin, en vain ole sattunut törmäämään siihen yhdessäkään divarissa, ilmeisesti Bulgakovin kirjat harvemmin jäävät antikvariaattien hyllyille pölyttymään. Romaanien lisäksi häneltä on (tekstin epäselvyydestä päätellen vahvassa humalassa) suomennettu Kohtalokkaat munat -kokoelma, josta löytyy ehkä paras ikinä lukemani novelli, Koiran sydän. Ilmeisesti Diaboliadi-kokoelma löytyy sekin suomeksi, mutta en ole asiasta täysin varma. Sitten jos osaisi venäjää, niin luettavaa taitaisi löytyä vielä läjäpäin.

Samaan hengenvetoon täytyy suositella toisen neuvostoliittolaisen absurdistin, Daniil Harmsin nerokkaasta tuotannosta koostettua Sattumia -teosta,

Jep, tuota kirjaa ei voi kuin suositella. Ja pitää tietysti kunnioittaa herra Harmsin rohkeutta, kun uskalsi niin suoraa neuvostojärjestelmän kritiikkiä esittää kuin mitä tuokin teksti sisältää.. ihme että kirjoitukset ovat ylipäänsä säilyneet.

edit: meni quotet hiukka pieleen..

[ 12 July 2002: Message edited by: woland ]

Ihan kuin tästä aiheesta olisi ennenkin ollut keskustelua, mutta kuitenkin, tässä muutama lukemisen arvoinen kirja:

• Albert Camus - Sivullinen Tämä on edelleen paras kirja ikinä, joka ensimmäisen kerran päämäärättömänä teininä (yhtä hukassa se elämä tosin edelleen tuntuu olevan..) luettuna kolahti tosi lujaa.
  
• Hunter S. Thompson - Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa Kirjaa on aivan turha lähtä vertaamaan elokuvaan (joka on minusta vain tavallista parempi komedia). Kirjassa on huomattavasti enemmän syvyyttä, teemana on yksilönvapaus ja se yhteiskunnallinen murros joka 60-luvulla sai nuorisoliikkeiden myötä alkunsa. Lisäksi Thompson on kirjoittajana erinomainen.
  
• Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk Itä-eurooppalaiset tuntuvat hallitsevan satiirin parhaiten, ja tämä kirja on alansa ehdoton klassikko. Ensimmäisen suomennoksen ilmestyttyä joskus 30-luvulla kirjaa puitiin oikeudessa ja sitä syytettiin uskonnon, virkavallan, yhteiskunnan ja kaikkien muiden mahdollisten arvojen pilkasta.
  
• Leonid Andrejev - Juudas Iskariot Kertoo nimensä mukaisesti Juudas Iskariotin ja Jeesuksen viimeisistä päivistä, todella hienoa ihmisen psykologian käsittelyä.

Ääh.. olisihan noita vaikka mitä hienoja kirjoja..

Hunter S. Thompsonista tuli mieleen, että kannattaa lukaista Suuri Hainmetsästys jossa on miehen lehtikirjoituksia ym. aika laajasti. Tästä löytyy myös Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -leffan punainen lanka

Nyt on kyllä pakko hehkuttaa:

ROBERT JORDAN: WHEEL OF TIME

Tähän mennessä yhdeksan tuhat sivuista eeposta samaa tarinaa joka ei ole vieläkään päättynyt ( varaus kirjakaupassa seuraavaan syksyllä ilmestyvään kirjaan )
Suomeksi kirjastosta saatavana kai 13 ensimmäistä osaa suomeksi tai yhdeksän englanniksi...
Kaikille fantasian ystäville ehdoton ykkös valinta

IMHO parempi kuin Tolkien

Originally posted by mekaanikko:
Franz Kafka on toinen varsinkin lukioikäisenä kovasti lukemani kirjailija. Oikeusjuttu on kyllä sellainen klassikko että itse kunkin olisi hyvä se jo yleissivistyksen nimissä lukea (ainakin ennen kuin käyttää sanaa "kafkamainen").

Oikeusjuttu on jo pelkästään rakenteensa vuoksi helvetin ahdistava kirja lukea, sellaisia sivun mittaisia lauseita. Kun on päässyt lauseen loppuun pitää melkein aloittaa alusta että löytää sen mitä yritettiin sanoa.

Loistohan on julkaissut kaikki Kafkan suomennetut novellit ja pikkupätkät kätevästi samassa kirjassa. Siitä kevyttä kesälukemista rannalle =)

Originally posted by mekaanikko:

Franz Kafka on toinen varsinkin lukioikäisenä kovasti lukemani kirjailija. Oikeusjuttu on kyllä sellainen klassikko että itse kunkin olisi hyvä se jo yleissivistyksen nimissä lukea (ainakin ennen kuin käyttää sanaa "kafkamainen"). Amerikka (a.k.a. Mies joka katosi) ja Linna ovat myös varsin mainioita teoksia, novelleissa on sitten jo enemmän hajontaa mutta kyllä sieltäkin helmiä löytää. Itse en niinkään lämpeä Kafkan (proto-)eksistentialistiseen ahdistusläppään kuin nimenomaan tuohon absurdiin, tahattomaankin huumoriin, mutta angstihakuisemmat lukijat varmasti saavat Kafkasta kicksejä meikäläistäkin enemmän.

Ja ne, joille kolahtaa, hakevat kirjastosta kaikki sarjakuvat, joiden kannessa lukee Marc-Antoine Mathieu.

kesälukemisena Frank Hebertin Dunen varsinaiset kolme ekaa osaa (mihin Lynchin leffakin pohjautuu) on aika jees.

Mökillä laituri-rentoutumis-kirjana ihan ykköskamaa