(Armeija...) kuitenkin antaa kokemusta yhdenlaisen organisaation johtamisesta jota varmasti voinee soveltaa esim. henkilöstön johtamisessa.
Mielestäni johtajan tulee tietää johtamastaan alasta vähintään saman verran kuin alaisensakin ja siksipä johtajalta vaaditaan johtamistaitonsa lisäksi myös muita taitoja, joita ei taatusti sotaväessä opita.
näin juuri. ja vielä lisäyksenä, että kun armeijassa saa kokemusta intti-organisaation johtamisesta, niin taitoa voidaan hyödyntää sitten .. juuri niin, intti-organisaation johtamiseen. ja suoraan verrannollisten johtamiseen.
lähinnä tolle r.petelle, kun sieltä suunnalta alkoi nyt kuulua hirveää itkua :) eli jos olet sitä mieltä, että intissä voi oppia vastuuta ja 5-30 miehen johtamista, niin sitä voi suoraan hyödyntää vain täysin vastaavassa tilanteessa. ja täysin vastaavaa tilannetta voitaisiin yritysmaailmasta karkeasti hakea vaikka rakennustyömaalta, jossa ehkä jengin työmotivaatio, koulutustaso ja yleinen työilmapiiri ovat samaa luokkaa kuin armeijassa. raksalla pomona toimimista harvemmin kuitenkaan kuvataan termillä "yritysjohtajuus", jota alkuperäinen keskustelu käsitteli.
termi "yritysjohtaja" kun liitetään nykypäivänä enemmän asiantuntija/palveluorganisaation johtajaan, jolloin armeijan opeilla ei ole mitään merkitystä. jos armeijan oppeja suoraan käytettäisiin tälläisessä työympäristössä, tulos olisi luultavasti puolen vuoden sisään huomattavasti kasvanut henkilöstön vaihtuvuus. okei, näitäkin esimerkkejä itseasiassa on ja olen itsekin nähnyt, mutta tälläisten alaiset ovat kyllä valmiina puukottamaan johtajaansa työelämässä selkään ihan samalla asenteella, kun he armeijassa olivat valmiina ampumaan alikessun ekana kun saavat kovat piippuun.
Sanomattakin lienee selvää, että alaisten saattaminen tyytyväisiksi tälläisessä ympäristössä on esimiehelle todellinen haaste ja jos siihen pystyy hyvin tuloksin, niin voi mielestäni olla todella tyytyväinen itseensä ja johtamiskäyttäytymiseensä.
Armeijassa saat siis ilmaista kokemusta johtajana olemisesta, kuinka moni sivaripaikka voi tarjota samaa?
armeija on kyllä ainutlaatuinen ympäristö, jossa "organisaatio" on paikalla siksi että siellä on asevelvollisuuslain mukaan pakko olla paikalla. tällöin hyvän johtajan ominaisuuksiin todella kuuluu pitää ihmiset edes vähän motivoituneina ja kiteytettynä kai "selviytymään kokemuksen läpi". harva kuitenkin jää inttiin palveluksen loputtua.
työympäristössä, yrityksessä, sensijaan ihmiset ovat paikalla siksi että he ansaitsevat elantonsa ja toivottavasti myös nauttivat työstään, eivätkä koe oloaan pakoksi. henkilöstöstä on myös hyötyä yritykselle, muuten henkilöstö ei olisi paikalla kuten armeijassa. kun henkilöstöstä tarvitsee ottaa irti maksimaalinen teho siten, että henkilöstö kokee olonsa vielä mukavaksi, sanoisin että hyvä johtaminen on aivan erilaista kuin armeijassa.
varsinkin palvelu/asiantuntijaorganisaatioissa ja tietty teollisuudessa, joihin tämä yleinen termi "yritysjohtaja" yleensä viittaa, päivittäinen esimiestyö, ihmisten motivoiminen ja ohjaaminen parempiin tuloksiin, tulosvastuun saavuttaminen ja siinä auttaminen, työssä kehittyminen ja "uraputken rakentaminen" ovat mielestäni täysin erilaista toimintaa työympäristössä kuin armeijassa.
pienenä esimerkkinä, hyvässä työympäristössä pomon päätösten kyseenalaistaminen perustellusti ja ehkä paremman ratkaisun esittäminen on sallittua ja jopa toivottavaa. miten intissä suhtauduttaisiin tähän?
kaikenkaikkiaan yritysjohtajan tai edes päällikkö-tason henkilön joka hoitaa työympäristössä 5-30 hengen esimiestehtäviä ei opi armeijassa, tai edes korkeakoulussa, ne opitaan työelämässä.
summa summarum: sillä ei ole yhtään mitään vitun väliä, käytkö armeijan vai sivarin ja tuleeko susta isona yritysjohtaja. jos tähtäät raksajätkien komentajaksi, niin suosittelen intin käymistä :)
Itse en kuitenkaan näkisi noita johtajuusvertailuja kovinkaan mielekkäinä.
samoin :)
Tietenkin jos suomalaiset firmat menestyvät noissa vertailuissa huonosti, on se luonnollisesti itsetutkiskelun paikka meille kaikille.
off-topic, mutta näin on. ja vaikka vertailut ovat, kuten juuri sanoit, suurimmaksi osaksi bullshittiä, yleinen arvostus maailmalla suomalaista yritysjohtajuutta kohtaan ei ole mitenkään kovassa huudossa. nokian lisäksi täällä ei ole kovin montaa näkyvää teollisuusjättiä (no, UPM, m-real, fortum..), mutta kysymys kuuluukin tässä vaiheessa että miksi meillä ei ole montaa asiantuntija-, palvelu- tai teollisuusyritystä jotka olisivat maailmalla arvostettuja? ei suomen pienuutta voi aina syyttää, kyllä hyvä yritysjohtaja (tai pikemmin -johtajat) voivat rakentaa maailmanluokan yrityksiä pienissäkin maissa.