Originally posted by petrus.g:
Andy, my friend, samassa veneessä ollaan. Mulla edessä vasta kuukautta myöhemmin; maaliskuusa
Kumpis meistä siirtää et päästään samaan aikaan?!
Ois kyllä vähän liian luksusta!!
pileetpileet
Kumpis meistä siirtää et päästään samaan aikaan?!
Ois kyllä vähän liian luksusta!!
pileetpileet
en mene, olin jo 6kk vekaranjärvellä tykkimiehenä..
Tarkotus olis kesällä mennä Hyrylään jotain leikkimään. Frendi on sielä nyt Spollina vielä muutaman kuukauden.
Posts: 947
Omakohtaisia ajatuksiani ja kokemuksiani tästä aihepiiristä.
Itselleni armeijakysymys oli ajankohtainen keväällä/kesällä 1999. Olin enempiä kyseenalaistamatta ajatellut mennä suorittamaan 'asevelvollisuuttani' Kontiolahdelle. Ajattelin tuolloin että pääsen helpoimmalla kun lusmuilen sen 6 kk.
Ajatuksiini oli myös iskostunut oletus, että työpaikan saaminen sitten joskus tulevaisuudessa on vaikea(mpa)a, jos ei ole suorittanut armeijaa vaan sivarin. Kävin kutsunnoissa ja sain palvelukseenastumismääräyksen. Vasta kutsuntatilaisuudessa ja sen jälkeen koko ajatus alkoi tuntua vastenmieliseltä.
Päätökseni sivariin menosta ei ollut helppo, ja sitä edelsi suuri määrä keskustelua eri ihmisten kanssa (btw. kiitokset rohkaisusta erityisesti äidilleni, silloiselle tyttöystävälleni ja - yanalle ) ja asioiden tarkastelua eri aspekteista. 13 kk tuntui etukäteen ajatellen pitkältä ajalta, ja ajatus syrjityksi tulemisesta tulevaisuudessa (!) hieman ahdisti.
En kuitenkaan voisi koskaan tappaa ketään, joten miksi menisin inttiin. Armeijassa tuskin kauheasti ymmärreittäisiin kasvisruokavaliotani, ja - suoraan sanoen - minua hieman ällötti ajatus siitä että seuraavat 6 kk vietän samojen amisdropoutien seurassa joita olen viimeksi nähnyt yläasteella. Pieneltä paikkakunnalta kun olin ja tunnetusti teknohörhö ja ties mitä muuta, niin en ollut pikkuganstojen suosiossa muutenkaan.
What the heck, ajattelin, ja soitin pääesikuntaan tilatakseni lomakkeen jolla voin "osoittaa vakaumukseni". Seuraavana päivänä nimi paperiin ja rasti ruutuun, paperi postiin ja parin viikon päästä tuli postissa lappu, jossa kerrottiin minun olevan siviilipalvelusvelvollinen.
Tässä vaiheessa alkoikin sitten palveluspaikan omatoiminen etsiminen. Palveluspaikoissahan on siis se juju että mestan tulee olla tyyliin joku valtion, koulun, kirkon tms. alainen tms. yleishyödyllinen taho. Ensisijaisesti olisin halunnut Helsinkiin, mutta koska en entuudestaan asunut siellä, osoittautui palveluspaikan hankkiminen hankalaksi: Useimmat palveluspaikat eivät olleet innokkaasti lähtemässä maksamaan kouluttamattoman nuoren sivaripojan asuntoa tai sitten joku muu ehti varata mielenkiintoisen/haluamani palveluspaikan ensin. Olisin kylläkin päässyt atk-hommiin esimerkiksi Kepaan - jossa Mekaanikko/Zzompp/Oras olivat -, mutten halunnut odottaa ½ vuotta paikan vapautumista. Kiasmaan minut oltaisiin myös otettu ilomielin, mutta joku muu oltiin ehditty jo valita vain paria päivää aiemmin. "Vain nopeat sivaroivat..", eh.
Palveluspaikkaa ei vielä ollut, mutta peruskoulutus alkoi. Uusi erä sivareita saapuu Lapinjärvelle (sij. n. 90 km Helsingistä koilliseen) joka toinen viikko. Itse lähetin huhtikuussa mailia [email protected] -osoitteeseen ja tiedustelin, josko toukokuun erään mahtuisi. Ja mahtuihan sinne. Touko-kesäkuu oli Lapinjärvellä ihan luksusta verrattuna ajatukseen että siellä olisi pitänyt olla talvellla. Paikkakunta on eräs maan lämpimimpiä ja sivarikeskus sijaitsee rauhallisella maaseudulla järven rannalla.
'Peruskoulutuksesta' sain vapautuksen sillä perusteella että sovin paikallisen atk-vastaavan kanssa voivani tuurata atk-vakisivaria, jota keskuksella ei tuolloin ollut. Kuukausi menikin melko leppoisasti about lomaillen ja irkaten ja hain mielenkiintoista palveluspaikkaa edelleen aktiivisesti. Lopulta sain palveluspaikan erään uusmediakoulutusprojektin atk-tukena, läheltä vanhempieni kotia.
1 kk peruskoulutusjakso oli tosin ehtinyt jo loppua ja jouduin palvelukseenastumista odotellessa olemaan kaksi viikkoa Lapinjärvellä ns. legioonalaisena (henkilönä, jolla ei peruskoulutuksen jälkeen ole vielä palveluspaikkaa). Homma oli käytännössä lomailua, ja mikäs siinä oli naputellessa konetta ja istuen nurtsilla +30 asteen hellepäivänä kuunnellen pikkumankasta kiksua, ja safkalta palaavat fellow-sivarit kerääntyvät ympärille pelaamaan footbagia jne.
Täytyy myös mainita että Lapinjärvellä on erittäin hyvät safkat (myös kasvis- & vegaani) ja siellä saa myös syödä ihan riittävästi. Miinusta tuli takkuisista nettiyhteyksistä, mutta oikeesti siis ei tuonne webaamaan kannata lähteäkään. Vaikka ei olisi tarvinnut, kävin muutamilla luennoilla ihan mielenkiinnosta ja suoritin ensiapukortin. Mainita tulee myös että tutustuin keskuksessa useisiin samanhenkisiin (myös tekno-)hörhöihin ja olikin yllätys huomata että samalla peruskoulutusjaksolla oli pari tuttua skenettäjääkin. Muutoin väki oli ihan laidasta laitaan: nuorista kotipojista, rentuista ja punk-henkisistä ihmisistä perus-opiskelijoihin, sekä 28-vuotiaisiin lääkäreihin / juristeihin sun muihin saakka. Hieman yksinkertaisemmasta huippuälykkääseen jne. En siis pystyisi lokeroimaan keskivertosivaria kuuluvaksi johonkin tiettyyn ihmisryhmään, sillä väkeä oli monenlaista.
Njooh, sitten alkoi sivariduuni ja 11,5 kk hommia. Positiivista oli se että sain vuoden työkokemuksen ja siitä (erinomaisen) työtodistuksen. Kannattipa olla ahkera: Tästä työtodistuksesta oli todella paljon hyötyä hakiessani nykyistä, opiskeluaikaista työpaikkaani, joka kumoaa täysin aiemmin ajattelemani ajatuksen siitä että sivarin olisi vaikeampi saada duunia. Tietysti tämä saattaa olla hieman toimialakohtaista (esim. jos jollain vanhaa teollisuusalaa edustavalla firmalla on hieman konservatiivisesti ajatteleva johtokunta), mutta asiaa voi todellakin ajatella siltä kannalta, että haluaako oikeasti olla duunissa sellaisessa mestassa joka alkaa nipottamaan sivariuudesta ja armeijan skippaamisesta. Totta puhuen - en ainakaan minä haluaisi olla.
Tästä kaikesta on kulunut jo muutama vuosi eikä asia silleen ihmeemmin ole päätä pakottanut.
Lisätietoja em. asioista kiinnostuneille:
http://www.sivarikeskus.fi/ http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/
Todellakin täytyy mainita myös että Sivarikeskukseen soittamalla saa asianmukaisen vastauksen. Myös [email protected] palvelee hyvin.
Älkäämme mitenkään vähättelemättä unohtako myös toisenlaista näkökantaa asioihin:
http://www.mil.fi/
Tähän loppuun vielä faktaa/nippelitietoa:
- Kutsuntaikäisitä suomalaismiehistä asepalvelukseen ilmoittautuu n. 80% ikäluokasta. Tämä lukema on todella korkea, verrattiinpa mihin maahan maailmassa tahansa. Sivariin ilmoittautuu 7-8% ikäluokasta ja loput saa vapautuksen tms. tai laitetaan kotiin kasvamaan. (Minulla ei ole tilastoja siitä, kuinka suuri osa miehistä suorittaa kunkin palveluksen loppuun.)
- Asetukset sanovat että siviilipalvelusmahdollisuudesta tulisi tiedottaa yhtä lailla siinä missä asevelvollisuudestakin. Näin ei kuitenkaan (yllättävää.. not) tapahdu - siksipä sivarista liikkuu niin paljon ennakkoluuloja ja jopa väärää tietoa. Tämä on harmillista, sikäli kun asepalvelus ja sivari ovat nyky-Suomessa toisilleen yhtä lailla tasavertaisia vaihtoehtoja. (En sano että kumpikaan olisi parempi tai huonompi, sillä molemmissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa.) Suomen Puolustusvoimien tiedotus toimii megabudjetilla siinä missä sivarista tiedottaminen on lähinnä vapaaehtoisuuteen perustuvan (vähävaraisen) Aseistakieltäytyjäliiton harteilla.
- Siviilipalvelusvelvolliseksi voi ilmoittautua joko ennen kutsuntoja, kutsuntojen aikana tai niiden jälkeen - myös asevelvollisuuden alettua. Sivarista on myös mahdollisuus yhden (1) kerran vaihtaa takaisin asepalveluksen puolelle, mikäli mieli ehtii muuttua ennen sivaripalveluksen alkamista. Toisinpäin vaihtaminen ei kuitenkaan enää onnistu, eli jos sivari on jo alkanut, armeijaan ei (periaatteessa) enää ole asiaa.
Toivottavasti näistä näkemyksistä on jollekulle asiaa pohtivalle jonkinlaista hyötyä. Kantaa en ota minkään asian puolesta, paitsi sen että esimerkiksi asepalveluksen ja sivarin mahdollisuutta miettiessään kannattaa selvittää huolella, mikä vaihtoehto on itselle sopivin. Käytännössä 17-19-vuotiaana nämä asiat tuntuvat merkittäviltä ja kaveripiirikin on olevinaan kiinnostunut omista valinnoista, mutta mitä enemmän ihmiselle tulee ikää, sitä vähemmän oikeasti ketään nappaa mitä kukin tekee: Kaikki on omista valinnoista kiinni. (Nämä sanat olivat lainaus 28-vuotiaalta lääkäriltä, jonka kanssa juttelin Lapinjärvellä.)
Itselleni armeijakysymys oli ajankohtainen keväällä/kesällä 1999. Olin enempiä kyseenalaistamatta ajatellut mennä suorittamaan 'asevelvollisuuttani' Kontiolahdelle. Ajattelin tuolloin että pääsen helpoimmalla kun lusmuilen sen 6 kk.
Ajatuksiini oli myös iskostunut oletus, että työpaikan saaminen sitten joskus tulevaisuudessa on vaikea(mpa)a, jos ei ole suorittanut armeijaa vaan sivarin. Kävin kutsunnoissa ja sain palvelukseenastumismääräyksen. Vasta kutsuntatilaisuudessa ja sen jälkeen koko ajatus alkoi tuntua vastenmieliseltä.
Päätökseni sivariin menosta ei ollut helppo, ja sitä edelsi suuri määrä keskustelua eri ihmisten kanssa (btw. kiitokset rohkaisusta erityisesti äidilleni, silloiselle tyttöystävälleni ja - yanalle ) ja asioiden tarkastelua eri aspekteista. 13 kk tuntui etukäteen ajatellen pitkältä ajalta, ja ajatus syrjityksi tulemisesta tulevaisuudessa (!) hieman ahdisti.
En kuitenkaan voisi koskaan tappaa ketään, joten miksi menisin inttiin. Armeijassa tuskin kauheasti ymmärreittäisiin kasvisruokavaliotani, ja - suoraan sanoen - minua hieman ällötti ajatus siitä että seuraavat 6 kk vietän samojen amisdropoutien seurassa joita olen viimeksi nähnyt yläasteella. Pieneltä paikkakunnalta kun olin ja tunnetusti teknohörhö ja ties mitä muuta, niin en ollut pikkuganstojen suosiossa muutenkaan.
What the heck, ajattelin, ja soitin pääesikuntaan tilatakseni lomakkeen jolla voin "osoittaa vakaumukseni". Seuraavana päivänä nimi paperiin ja rasti ruutuun, paperi postiin ja parin viikon päästä tuli postissa lappu, jossa kerrottiin minun olevan siviilipalvelusvelvollinen.
Tässä vaiheessa alkoikin sitten palveluspaikan omatoiminen etsiminen. Palveluspaikoissahan on siis se juju että mestan tulee olla tyyliin joku valtion, koulun, kirkon tms. alainen tms. yleishyödyllinen taho. Ensisijaisesti olisin halunnut Helsinkiin, mutta koska en entuudestaan asunut siellä, osoittautui palveluspaikan hankkiminen hankalaksi: Useimmat palveluspaikat eivät olleet innokkaasti lähtemässä maksamaan kouluttamattoman nuoren sivaripojan asuntoa tai sitten joku muu ehti varata mielenkiintoisen/haluamani palveluspaikan ensin. Olisin kylläkin päässyt atk-hommiin esimerkiksi Kepaan - jossa Mekaanikko/Zzompp/Oras olivat -, mutten halunnut odottaa ½ vuotta paikan vapautumista. Kiasmaan minut oltaisiin myös otettu ilomielin, mutta joku muu oltiin ehditty jo valita vain paria päivää aiemmin. "Vain nopeat sivaroivat..", eh.
Palveluspaikkaa ei vielä ollut, mutta peruskoulutus alkoi. Uusi erä sivareita saapuu Lapinjärvelle (sij. n. 90 km Helsingistä koilliseen) joka toinen viikko. Itse lähetin huhtikuussa mailia [email protected] -osoitteeseen ja tiedustelin, josko toukokuun erään mahtuisi. Ja mahtuihan sinne. Touko-kesäkuu oli Lapinjärvellä ihan luksusta verrattuna ajatukseen että siellä olisi pitänyt olla talvellla. Paikkakunta on eräs maan lämpimimpiä ja sivarikeskus sijaitsee rauhallisella maaseudulla järven rannalla.
'Peruskoulutuksesta' sain vapautuksen sillä perusteella että sovin paikallisen atk-vastaavan kanssa voivani tuurata atk-vakisivaria, jota keskuksella ei tuolloin ollut. Kuukausi menikin melko leppoisasti about lomaillen ja irkaten ja hain mielenkiintoista palveluspaikkaa edelleen aktiivisesti. Lopulta sain palveluspaikan erään uusmediakoulutusprojektin atk-tukena, läheltä vanhempieni kotia.
1 kk peruskoulutusjakso oli tosin ehtinyt jo loppua ja jouduin palvelukseenastumista odotellessa olemaan kaksi viikkoa Lapinjärvellä ns. legioonalaisena (henkilönä, jolla ei peruskoulutuksen jälkeen ole vielä palveluspaikkaa). Homma oli käytännössä lomailua, ja mikäs siinä oli naputellessa konetta ja istuen nurtsilla +30 asteen hellepäivänä kuunnellen pikkumankasta kiksua, ja safkalta palaavat fellow-sivarit kerääntyvät ympärille pelaamaan footbagia jne.
Täytyy myös mainita että Lapinjärvellä on erittäin hyvät safkat (myös kasvis- & vegaani) ja siellä saa myös syödä ihan riittävästi. Miinusta tuli takkuisista nettiyhteyksistä, mutta oikeesti siis ei tuonne webaamaan kannata lähteäkään. Vaikka ei olisi tarvinnut, kävin muutamilla luennoilla ihan mielenkiinnosta ja suoritin ensiapukortin. Mainita tulee myös että tutustuin keskuksessa useisiin samanhenkisiin (myös tekno-)hörhöihin ja olikin yllätys huomata että samalla peruskoulutusjaksolla oli pari tuttua skenettäjääkin. Muutoin väki oli ihan laidasta laitaan: nuorista kotipojista, rentuista ja punk-henkisistä ihmisistä perus-opiskelijoihin, sekä 28-vuotiaisiin lääkäreihin / juristeihin sun muihin saakka. Hieman yksinkertaisemmasta huippuälykkääseen jne. En siis pystyisi lokeroimaan keskivertosivaria kuuluvaksi johonkin tiettyyn ihmisryhmään, sillä väkeä oli monenlaista.
Njooh, sitten alkoi sivariduuni ja 11,5 kk hommia. Positiivista oli se että sain vuoden työkokemuksen ja siitä (erinomaisen) työtodistuksen. Kannattipa olla ahkera: Tästä työtodistuksesta oli todella paljon hyötyä hakiessani nykyistä, opiskeluaikaista työpaikkaani, joka kumoaa täysin aiemmin ajattelemani ajatuksen siitä että sivarin olisi vaikeampi saada duunia. Tietysti tämä saattaa olla hieman toimialakohtaista (esim. jos jollain vanhaa teollisuusalaa edustavalla firmalla on hieman konservatiivisesti ajatteleva johtokunta), mutta asiaa voi todellakin ajatella siltä kannalta, että haluaako oikeasti olla duunissa sellaisessa mestassa joka alkaa nipottamaan sivariuudesta ja armeijan skippaamisesta. Totta puhuen - en ainakaan minä haluaisi olla.
Tästä kaikesta on kulunut jo muutama vuosi eikä asia silleen ihmeemmin ole päätä pakottanut.
Lisätietoja em. asioista kiinnostuneille:
http://www.sivarikeskus.fi/ http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/
Todellakin täytyy mainita myös että Sivarikeskukseen soittamalla saa asianmukaisen vastauksen. Myös [email protected] palvelee hyvin.
Älkäämme mitenkään vähättelemättä unohtako myös toisenlaista näkökantaa asioihin:
http://www.mil.fi/
Tähän loppuun vielä faktaa/nippelitietoa:
- Kutsuntaikäisitä suomalaismiehistä asepalvelukseen ilmoittautuu n. 80% ikäluokasta. Tämä lukema on todella korkea, verrattiinpa mihin maahan maailmassa tahansa. Sivariin ilmoittautuu 7-8% ikäluokasta ja loput saa vapautuksen tms. tai laitetaan kotiin kasvamaan. (Minulla ei ole tilastoja siitä, kuinka suuri osa miehistä suorittaa kunkin palveluksen loppuun.)
- Asetukset sanovat että siviilipalvelusmahdollisuudesta tulisi tiedottaa yhtä lailla siinä missä asevelvollisuudestakin. Näin ei kuitenkaan (yllättävää.. not) tapahdu - siksipä sivarista liikkuu niin paljon ennakkoluuloja ja jopa väärää tietoa. Tämä on harmillista, sikäli kun asepalvelus ja sivari ovat nyky-Suomessa toisilleen yhtä lailla tasavertaisia vaihtoehtoja. (En sano että kumpikaan olisi parempi tai huonompi, sillä molemmissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa.) Suomen Puolustusvoimien tiedotus toimii megabudjetilla siinä missä sivarista tiedottaminen on lähinnä vapaaehtoisuuteen perustuvan (vähävaraisen) Aseistakieltäytyjäliiton harteilla.
- Siviilipalvelusvelvolliseksi voi ilmoittautua joko ennen kutsuntoja, kutsuntojen aikana tai niiden jälkeen - myös asevelvollisuuden alettua. Sivarista on myös mahdollisuus yhden (1) kerran vaihtaa takaisin asepalveluksen puolelle, mikäli mieli ehtii muuttua ennen sivaripalveluksen alkamista. Toisinpäin vaihtaminen ei kuitenkaan enää onnistu, eli jos sivari on jo alkanut, armeijaan ei (periaatteessa) enää ole asiaa.
Toivottavasti näistä näkemyksistä on jollekulle asiaa pohtivalle jonkinlaista hyötyä. Kantaa en ota minkään asian puolesta, paitsi sen että esimerkiksi asepalveluksen ja sivarin mahdollisuutta miettiessään kannattaa selvittää huolella, mikä vaihtoehto on itselle sopivin. Käytännössä 17-19-vuotiaana nämä asiat tuntuvat merkittäviltä ja kaveripiirikin on olevinaan kiinnostunut omista valinnoista, mutta mitä enemmän ihmiselle tulee ikää, sitä vähemmän oikeasti ketään nappaa mitä kukin tekee: Kaikki on omista valinnoista kiinni. (Nämä sanat olivat lainaus 28-vuotiaalta lääkäriltä, jonka kanssa juttelin Lapinjärvellä.)
Originally posted by TfO:
...voin suositella russarön linnaketta
Ai, sinäkin olit siellä. Mutta älä silti suosittele. Russarön linnake on lopetettu, olin itse toiseksi/kolmanneksi(?) viimeisessä saapumiserässä (I/00), josta tungettiin sinne väkeä. Mutta joo, jos ei pää hajoa siihen, että ympärillä ei ole mitään, niin kiva paikka.
.we progress
Huomenna lähtee juna klo 13.55 kohti Riihimäkeä... Voi että kun olen niin innoissani enkä millään malttaisi odottaa .
Joo Joo joo joo.. mä meen jo kertaan?
Originally posted by ad:
Huomenna lähtee juna klo 13.55 kohti Riihimäkeä... Voi että kun olen niin innoissani enkä millään malttaisi odottaa .
noni, sama juna sama aika ... aattelinki, et eiks tääl yanan lisäks ketää muita riksulaisia oo, viestirykmentti herranjestas ...
ja yana, 17 vuotiaana armeijaan ei taida olla läheskään niin perverssiä kuin 25 vuotiaana. ja mikä käänsi pään, no lepoahan sinne mennään hakeen! =)
hyviä palvelus aamuja vaan kaikille teille jotka huomenna aloitatte palveluksen sivarissa tai kasarmilla!
mulla toi armeija on jo takana päin..
mulla toi armeija on jo takana päin..
Originally posted by Nautilus:
Dragsvik - Heinäkuu 2002
Anyone?
Ajattelin, että ajanhukan sijaan, jos vaikka oppisin hieman ruotsin kieltä, siksi valitsin Dragsvikin. Olikos kukaan muu suuntaamassa sinnepäin?
Minä suuntaan sinne Tammikuussa 2003.
Kesällä siellä on kuulema aika hienoa veden ääressa
Originally posted by Nautilus:
Dragsvik - Heinäkuu 2002
Anyone?
Ajattelin, että ajanhukan sijaan, jos vaikka oppisin hieman ruotsin kieltä, siksi valitsin Dragsvikin. Olikos kukaan muu suuntaamassa sinnepäin?
Nähdään siellä!
*laskee tunteja*
Mä suuntaan tonne Pirkkalan rennostoon ei ku siis lennostoon!
Originally posted by plink:
jep, viestille minäkin.
Ois helmeä olla tupakavereina plattarilaisia..! Eletään toivossa...
Originally posted by orm:
noni, sama juna sama aika ... aattelinki, et eiks tääl yanan lisäks ketää muita riksulaisia oo, viestirykmentti herranjestas ...
ja yana, 17 vuotiaana armeijaan ei taida olla läheskään niin perverssiä kuin 25 vuotiaana. ja mikä käänsi pään, no lepoahan sinne mennään hakeen! =)
sua on kyl vaikee kuvitella intissä ja maastopukuun ainakin muualla kuin riihimäellä
[ 07 January 2002: Message edited by: yana ]
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Aina pitää päästä kevyimmällä ja helpoimmalla tavalla kaikesta.. Eniten mua intissä otti päähän just se helppo osa, eli odottelu ja ajoittainen vetelehtiminen. Sillon, kun kaivo nenällä tunnelia Suomen kamaraan, niin päivätkin hujahti ohi ihan huitasemalla. Plus että intissä oli pakko tutustua "mielenkiintosiin" ihmisiin, avarti kummasti näkemystä maailmasta.
Tikkakoskelle pääsee muuten erillisellä "Hakemus erikoisjoukkoihin" -paperilla (erikois my ass..), joita saa kyselemällä esikunnista.
Ja vielä vinkki: älkää lykätkö palvelusta, oli se sitten mitä lajia tahansa. Nopeesti vaan alta pois, niin pääsee siitäkin eroon, eikä tartte kymmentä vuotta masentua "kohta" koittavasta lähdöstä.
Lapsena sinne inttiin kannattaa mennä, eikä ns kaiken nähneenä, kokeneena ja tietävänä, valaistuksen kokeneena maailmankansalaisena.
Tikkakoskelle pääsee muuten erillisellä "Hakemus erikoisjoukkoihin" -paperilla (erikois my ass..), joita saa kyselemällä esikunnista.
Ja vielä vinkki: älkää lykätkö palvelusta, oli se sitten mitä lajia tahansa. Nopeesti vaan alta pois, niin pääsee siitäkin eroon, eikä tartte kymmentä vuotta masentua "kohta" koittavasta lähdöstä.
Lapsena sinne inttiin kannattaa mennä, eikä ns kaiken nähneenä, kokeneena ja tietävänä, valaistuksen kokeneena maailmankansalaisena.
Onnea inttiin lähtijöille! Tänään se alkaa...
Toivotaan hyviä kelejä.
Toivotaan hyviä kelejä.
Originally posted by ioni:
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Aina pitää päästä kevyimmällä ja helpoimmalla tavalla kaikesta.. Eniten mua intissä otti päähän just se helppo osa, eli odottelu ja ajoittainen vetelehtiminen.
Samaa mieltä.. mikään ei siellä hajoita enempää ku
odotteleminen, vempassa ollessa saa kokoajan pelätä että
joutuu tekee jotain paskahommia. Sekunnit tuntuu tunneilta..
kivempi oli juosta kun vetelehtiä.
Originally posted by Juska:
Mutta älä silti suosittele. Russarön linnake on lopetettu, olin itse toiseksi/kolmanneksi(?) viimeisessä saapumiserässä (I/00), josta tungettiin sinne väkeä.
Ja samaa sanottiin vuotta myöhemmin mulle... mutta tällä kertaa luultavasti paikkansa pitävästi, kun asiaa puitiin kaikissa medioissakin... voi siis olla että sinne ei enää kutsunnoista pääse vaan ainoastaan siirtona.
Pakko ottaa osaa tähän inttikeskusteluun...
Neuvo teille jotka meette inttiin: Pois kaikki ennakkoluulot tai odotukset tai asenteet(tyyliin 6kk ja äkkiä vittuun)
Noin mäkin sanoin, seuraus: pakotettiin auk:n, hajosin auk:n, ylennettiin ekaksi meidän patterista kersantiksi.
Älkää ajatelko, teidän puolesta ajatellaan!
Neuvo teille jotka meette inttiin: Pois kaikki ennakkoluulot tai odotukset tai asenteet(tyyliin 6kk ja äkkiä vittuun)
Noin mäkin sanoin, seuraus: pakotettiin auk:n, hajosin auk:n, ylennettiin ekaksi meidän patterista kersantiksi.
Älkää ajatelko, teidän puolesta ajatellaan!
Originally posted by funkyboy:
Neuvo teille jotka meette inttiin: Pois kaikki ennakkoluulot tai odotukset tai asenteet(tyyliin 6kk ja äkkiä vittuun)
Toinen neuvo: Ei kaikkea tarvitse ottaa liian vakavasti, vuosi intissä voi olla ihan hyvääkin lepoa, jos siviilielämässä stressi painaa päälle. Itse sain intistä uskomattomia kokemuksia ja siellä on välillä (ihan oikeastikin) hauskaa, kun vaan asennoituu oikein.
Suosittelen muuten kaikille lämpimästi laivastoa, merellä on meininki ihan toinen kuin maalla.
nimim. Laivaston kessu