Montako sinulla on, ja mitä laatua?
Meillä on tollasia, useampi:
Meillä on tollasia, useampi:
Multa löytyy ainostaan villakoiria mun sängyn alta.
Meillä on ollu koiria siitä asti ku oon syntyny, mut nyt ei pariin vuoteen enään oo ollu mitään eläimiä.(jos nyt ei kylän villikissoja lasketa lukkuun, ku ne pyörii meillä koko ajan).
Meillä on ollu koiria siitä asti ku oon syntyny, mut nyt ei pariin vuoteen enään oo ollu mitään eläimiä.(jos nyt ei kylän villikissoja lasketa lukkuun, ku ne pyörii meillä koko ajan).
Sain uuden elukan elämääni tässä parisen viikkoa sitten.
Mun luona asustelee poika_mies kani. Sellanen leijonanharja-angorakanin risteytys.
Tässä sitä taas harjoitellaan lähes alusta asti tuollaisen elukan hoitaminen.. kun viimeksi mulla oli kani joskus pari vuotta sitten ja se olikin kymmenen vuotta mun hoivissa, ennenku se pääsi tuonne jonnekin parempaan hoivaan.
Mun luona asustelee poika_mies kani. Sellanen leijonanharja-angorakanin risteytys.
Tässä sitä taas harjoitellaan lähes alusta asti tuollaisen elukan hoitaminen.. kun viimeksi mulla oli kani joskus pari vuotta sitten ja se olikin kymmenen vuotta mun hoivissa, ennenku se pääsi tuonne jonnekin parempaan hoivaan.
Siitä asti kun oon ollut ihan pieni oon pelännyt koiria.Tietysti tuollaisen pelon kanssa oppii elämään kun koiria tulee koko ajan vastaan. Siksi varmaan en oo ikinä edes ajatellut hankkivani koiria.
Tapa millä sitten loppujen lopuksi hankkiuduin eroon koirapelostani oli aika raju. Olin -96 intissä (sissikompaniassa) ja meidän päivän harjoitus liittyi siihen kuinka koiria koulutetaan ja mitä järkeviä keinoja on harhauttaa jäljittävät koirat perästään. Koulutusta varten kompaniaamme tuli vierailemaan sotilaspoliisikoirakouluttaja (toi ei voi olla yhdyssana?). Kävimme päivällä teoriaa läpi ja sen päätyttyä kouluttaja kysyi vapaaehtoisia pieneen "näytökseen". Tiesin, että hetkeni oli tullut päästä peloistani. Nostin ensimmäisenä käden ylös ja lähdimme läheiseen metsään. Alkuhäröilyjen ja koirien erinomaisen hajuaistin testauksen jälkeen minulle pistettiin hyvin paksu puku päälle, joka oli minulle hieman pienehkö, varmasti johtuen siitä että olen 193cm pitkä. Minut pistettiin puuta vasten n. 50 metrin päähän koirasta ja n. 150 silmäparista jotka tiesivät mun pelon koiria kohtaan. Kouluttaja kysyi olenko valmis ja olin kauhusta jäykkänä. ISO saksanpaimenkoira (tai mikälie?) lähti hurjaa vauhtia syöksymään minua kohti. Olin ihan varma, että kuolen siihen paikkaan. Silmissä sumeni ja hetkessä koira repi uskomattomalla voimalla mun kättä ja tunsin koiran hampaat paksun puvun läpi. Kouluttaja komensi koko ajan että "irti" mutta se totteli vain ehkä n. 5 sek. kunnes se hyökkäsi uudestaan kimppuun. Se repi niin lujaa pukua, että mun käsi tuli suojapuvun sisältä esille ja se sai napattua siitä kiinni. Verta ei tullut paljon ja oikeastaan huomasin tämän, ihme ja kumma, vasta jälkeenpäin. Olin ilmeisesti niin peloissani, että kipua ei ehtinyt tuntua kuin jälkeenpäin. oli vielä muutama muut juttu mitä mun olisi pitänyt tehdä mutta jätin sen väliin vaikka kaikki yrittivätkin mua saamaan ne tekemään (esim. juoksemaan karkuun puku päällä ja koiran olis pitäny pysäyttää mut...).
Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen sanon vaan lyhyesti, että en pidä eläimistä. Ei ne ota sitä henkilökohtaisesti ja en minäkään. Siksi mulla ei ole elukoita.
Sorry, jos oli vähän off-topic...
Tapa millä sitten loppujen lopuksi hankkiuduin eroon koirapelostani oli aika raju. Olin -96 intissä (sissikompaniassa) ja meidän päivän harjoitus liittyi siihen kuinka koiria koulutetaan ja mitä järkeviä keinoja on harhauttaa jäljittävät koirat perästään. Koulutusta varten kompaniaamme tuli vierailemaan sotilaspoliisikoirakouluttaja (toi ei voi olla yhdyssana?). Kävimme päivällä teoriaa läpi ja sen päätyttyä kouluttaja kysyi vapaaehtoisia pieneen "näytökseen". Tiesin, että hetkeni oli tullut päästä peloistani. Nostin ensimmäisenä käden ylös ja lähdimme läheiseen metsään. Alkuhäröilyjen ja koirien erinomaisen hajuaistin testauksen jälkeen minulle pistettiin hyvin paksu puku päälle, joka oli minulle hieman pienehkö, varmasti johtuen siitä että olen 193cm pitkä. Minut pistettiin puuta vasten n. 50 metrin päähän koirasta ja n. 150 silmäparista jotka tiesivät mun pelon koiria kohtaan. Kouluttaja kysyi olenko valmis ja olin kauhusta jäykkänä. ISO saksanpaimenkoira (tai mikälie?) lähti hurjaa vauhtia syöksymään minua kohti. Olin ihan varma, että kuolen siihen paikkaan. Silmissä sumeni ja hetkessä koira repi uskomattomalla voimalla mun kättä ja tunsin koiran hampaat paksun puvun läpi. Kouluttaja komensi koko ajan että "irti" mutta se totteli vain ehkä n. 5 sek. kunnes se hyökkäsi uudestaan kimppuun. Se repi niin lujaa pukua, että mun käsi tuli suojapuvun sisältä esille ja se sai napattua siitä kiinni. Verta ei tullut paljon ja oikeastaan huomasin tämän, ihme ja kumma, vasta jälkeenpäin. Olin ilmeisesti niin peloissani, että kipua ei ehtinyt tuntua kuin jälkeenpäin. oli vielä muutama muut juttu mitä mun olisi pitänyt tehdä mutta jätin sen väliin vaikka kaikki yrittivätkin mua saamaan ne tekemään (esim. juoksemaan karkuun puku päällä ja koiran olis pitäny pysäyttää mut...).
Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen sanon vaan lyhyesti, että en pidä eläimistä. Ei ne ota sitä henkilökohtaisesti ja en minäkään. Siksi mulla ei ole elukoita.
Sorry, jos oli vähän off-topic...
Meilläpäs taasen on neljä tällästä söpöliiniä...
Olkaa kiitollisia, että teillä voi olla eläimiä! Itse en toivoisi mitään muutettavaksi fysiikastani enemmän kuin sitä, että allergiani saataisiin jollain konstilla pois, ja mieheltäni kans. Nykyiset ankarat siitepölyallergiamme kun voisivat laajentua eläinallergioiksi, jos ottaisimme pikku karvaturreja kotiin asumaan. Kalat ja käärmeet eivät yhtä söpöjä, vaikkakin ihan ok.
Jos mahdollista olisi, meillä olsi welsh corgi ja toinen, vähän isompi koira ja mahdollisesti kissoja. Niiden karvat tosin _hiukan_ ahdistavat vasta päällepuetuissa mustissa kuteissa, vaikka kissat muuten ovat eläimistä ehkä ihanimpia.
Jos mahdollista olisi, meillä olsi welsh corgi ja toinen, vähän isompi koira ja mahdollisesti kissoja. Niiden karvat tosin _hiukan_ ahdistavat vasta päällepuetuissa mustissa kuteissa, vaikka kissat muuten ovat eläimistä ehkä ihanimpia.
Originally posted by Tranceformer:
[QB]Meilläpäs taasen on neljä tällästä söpöliiniä...
Kumpia noista?
Yksi leopardigecko. Jos jokin matelijalaji saa heltymään,
niin tämä. Näkisittepä kun se haukottelee tai juo.
[ 15 April 2002: Message edited by: mttklrv ]
mulla/meillä on 3 hamsteria, 1 syyrialainen hamsteri, 2 venäjän kääpiöhamsteria, äskettäin vain valittettavasti 1 syyrialainen kuoli, eli 2v 10 kk.. mut muuten noi hamsut aivan ihania
Originally posted by Mimako:
Olkaa kiitollisia, että teillä voi olla eläimiä! Itse en toivoisi mitään muutettavaksi fysiikastani enemmän kuin sitä, että allergiani saataisiin jollain konstilla pois, ja mieheltäni kans. Nykyiset ankarat siitepölyallergiamme kun voisivat laajentua eläinallergioiksi, jos ottaisimme pikku karvaturreja kotiin asumaan. Kalat ja käärmeet eivät yhtä söpöjä, vaikkakin ihan ok.
Jos mahdollista olisi, meillä olsi welsh corgi ja toinen, vähän isompi koira ja mahdollisesti kissoja. Niiden karvat tosin _hiukan_ ahdistavat vasta päällepuetuissa mustissa kuteissa, vaikka kissat muuten ovat eläimistä ehkä ihanimpia.
Olen itsekin allerginen lähes kaikelle, mm. siitepölyille ja eläimille.
Löysin kuitenkin ratkaisun hirveään hinkuuni saada oma lemmikki! Asustan nykyisin maailman söpöimmän maakilpikonnavauvan kanssa!
Kotonani on aina ollut kaikenkarvaisia eläimiä:undulaatteja,käärmeitä,kaloja ja koiria -montakin samaanaikaan. Kotoa pois muutettuani minun on täytynyt tyytyä kahteen käppäkaveriin. Vaativathan ne paljon koulutusta ja seuraa mutta ovat ihan mukavia kavereita
Ei Petteri, ei siihen matolle!!
Ei Petteri, ei siihen matolle!!
Multa löytyis tuollainen
ja vanhempien luona oma vanha koira
*awww*
ja vanhempien luona oma vanha koira
*awww*
Meillä on tollanen:
Se on maailman rehellisin otus, jos sitä v!tuttaa, niin se vetää turpaan ja jos sillä on kivaa, niin se kehrää.
Se on maailman rehellisin otus, jos sitä v!tuttaa, niin se vetää turpaan ja jos sillä on kivaa, niin se kehrää.
Oon Wendylle kateellinen...
Mulla oli kaks hevosta, joista jouduin luopumaan kun muutin kotoa. Toinen oli ollut mulla jo kymmenen vuotta ja kumpikin oli mun silmäteriä. Voi voi.. Nyt niistä toinen on heppa-taivaassa ja toinen elää onnellisena uuden omistajansa luona. *Huoh*
Mulla oli kaks hevosta, joista jouduin luopumaan kun muutin kotoa. Toinen oli ollut mulla jo kymmenen vuotta ja kumpikin oli mun silmäteriä. Voi voi.. Nyt niistä toinen on heppa-taivaassa ja toinen elää onnellisena uuden omistajansa luona. *Huoh*
Mullakin on ollut aika liuta kaikenlaisia ötököitä...
Oli koira, kaneja, marsu, hamsteri, hiiriä, gerbiileitä(varmaan parikymmentä), kaloja, vesiliskoja... lähes puoliks oma heppa ja kaks rottaa, joista toinen yhä porkutteleen täysissä voimissaan!!
Ja oman (suomen)hevosen ja Saksanpaimenkoiran tulen vielä hankkimaan!!!
Oli koira, kaneja, marsu, hamsteri, hiiriä, gerbiileitä(varmaan parikymmentä), kaloja, vesiliskoja... lähes puoliks oma heppa ja kaks rottaa, joista toinen yhä porkutteleen täysissä voimissaan!!
Ja oman (suomen)hevosen ja Saksanpaimenkoiran tulen vielä hankkimaan!!!
Mulla... On Urospuolinen angorakani joka on aiiiivan iiiihanan pörröinen karvakasa. Sen nimi on Roover ja se ei onneks järsi sähköjohtoja mut sohvan reunat sille maistuu.
meiltä löytyy yks koira, mutta olen myös kuullut eräiltä, että se näyttää nelijalkaiselta oksennukselta
Ja sitten löytyy myös pari kummitussirkkaa
Tosin kyseisen kuvan sirkat eivät ole minun, vaan kuva on vain netistä bongattu havainnollistamaan miltä ne näyttävät.
Ne on molemmat naaraita, mutta mulla on tapana kutsua niitä aivan sattumanvaraisilla nimillä, milloin Jonnaksi ja Eriniksi tai Osamaksi ja Bushiksi.
Ne on nyt joulusta saakka muninut arviolta 150-200 munaa ja loppua ei näy. Ens syksynä pitäis ensimmäisten poikasten alkaa kuoriutua, mutta tietääkseeni vain pieni prosentti syntyy ja niistäkin vain osa selviää. Mielenkiintoista on, ettei uroksia ole lainkaan olemassa, vaan ne ovat täysin omavaraisia lisääntymisen kannalta.
edit:kuva
[ 15 April 2002: Message edited by: Nautilus ]
Ja sitten löytyy myös pari kummitussirkkaa
Tosin kyseisen kuvan sirkat eivät ole minun, vaan kuva on vain netistä bongattu havainnollistamaan miltä ne näyttävät.
Ne on molemmat naaraita, mutta mulla on tapana kutsua niitä aivan sattumanvaraisilla nimillä, milloin Jonnaksi ja Eriniksi tai Osamaksi ja Bushiksi.
Ne on nyt joulusta saakka muninut arviolta 150-200 munaa ja loppua ei näy. Ens syksynä pitäis ensimmäisten poikasten alkaa kuoriutua, mutta tietääkseeni vain pieni prosentti syntyy ja niistäkin vain osa selviää. Mielenkiintoista on, ettei uroksia ole lainkaan olemassa, vaan ne ovat täysin omavaraisia lisääntymisen kannalta.
edit:kuva
[ 15 April 2002: Message edited by: Nautilus ]
Originally posted by Nautilus:
Ne on nyt joulusta saakka muninut arviolta 150-200 munaa ja loppua ei näy. Ens syksynä pitäis ensimmäisten poikasten alkaa kuoriutua, mutta tietääkseeni vain pieni prosentti syntyy ja niistäkin vain osa selviää. Mielenkiintoista on, ettei uroksia ole lainkaan olemassa, vaan ne ovat täysin omavaraisia lisääntymisen kannalta.
[ 15 April 2002: Message edited by: Nautilus ]
ts. Jokaisen itseään kunnioittavan rekkalesbon lempilem-
mikki
Originally posted by Analogia:
ts. Jokaisen itseään kunnioittavan rekkalesbon lempilem-
mikki
LOL
Meil on ollu kolme hiirtä. Otto oli ensimmäinen ja sen kuoltua tuli Vera ja Viivi. Meil on kans tää inhottava allergia ongelma, jossei sitä ois ni meil ois varmaan kunnon eläintarha tääl kotona...sen verran eläinrakkaita meiän perheessä ollaan...
Meil on kyl niinsanottu 'kesäkoira' ,meiän mökillä yhdellä kaverilla on sellanen iiiihana vaaleenruskee kääpiöpinseri ja sit kesäsin se aina viihtyy meiän talossa ,että onpahan ainakin puolivuotinen 'kotieläin'...
Meil on kans sellanen hassu tapa et aina ku näkee kadulla tai muualla jonkun söpönnäköisen koiran niin sitä on aina pakko mennä paijaamaan..
Meil on kyl niinsanottu 'kesäkoira' ,meiän mökillä yhdellä kaverilla on sellanen iiiihana vaaleenruskee kääpiöpinseri ja sit kesäsin se aina viihtyy meiän talossa ,että onpahan ainakin puolivuotinen 'kotieläin'...
Meil on kans sellanen hassu tapa et aina ku näkee kadulla tai muualla jonkun söpönnäköisen koiran niin sitä on aina pakko mennä paijaamaan..