Posts: 5,636
pizzacat:
No kerrotaan nyt, että mä uskon henkilökohtaisesti Urantia-kirjan ilmoitukseen. Usko on jokaiselle henkilökohtainen asia, minkä vuoksi vastustan järjestäytyneitä uskontokuntia ja lahkoja.
Itse asiassa sen mukaan, mitä minä olen keskusteluja U-kirjasta seurannut, on kyseessä yksi helpoimmin kritisoitavista uskonnollisista teoksista. Siinä kun esitetään useita väitteitä, jotka voidaan ihan selvästi osoittaa vääriksi ja siten kyse ei ole enää uskon, vaan herkkäuskoisuuden asiasta (ei mitään henkilökohtaista sitten). Skepsis ry:n keskustelufoorumilta löytynee aiheen tiimoilta viesti poikineen, vaikka nykyään aiheesta ei siellä saakaan keskustella lähinnä siitä syystä, että palstalla piiiitkän aikaa vauhkonnut u-uskovainen suostui näkemään vain sen, mitä halusi, ja rönsyili enemmän kuin on kenellekään hyväksi.
Ihminen taas on saanut riesakseen liian kehittyneet aivot jolloin se alkaa miettimään jotain syvempiä tarkoituksia 
ihan mielenkiintosta vielä jossain vaiheessa, mut sit alko kyl jurppii.
oon muilla foorumeilla seurannu uskisten väittelyä ja se ahistaa melkeen enemmänki. vaikka en olisikaan samaa mieltä jonkun toisen kanssa jostain uskosta, niin haluun sen verran kunnioittaa etten ala tyrkyttämään omaa ajattelutapaani ja periaatteitani. jos joku sitte miettii mitä mä ajattelen (mikä itseasiassa oli tän koko topikin pointti..?) ni voin kertoo enemmänki. mut näin lyhyesti: olen uskova kristitty.
.... teoistaan vastaaminen tarkoittaa mulle ehkä sitä että sitten kun lähtö tulee ei viimeinen ajatus saa olla se että olen elänyt elämäni väärin, tehnyt pääasiassa pahaa, ja jättänyt tekemättä kaiken mitä joskus halusi ja piti oikeana, siinä on se helvetti, jos ajatellaan kuoleman kannalta asiaa (tarkoitan siis sitä että uskon että siinä lähdön hetkellä ihmiselle tulee, vaikka olisi tehnyt pahaa uskoen sen oikeaksi, jonkinlainen välähdys siitä että mikä todella on oikein ja mikä väärin).... taivas sitten taas olisi kai se että voisi silloin vain laskea irti ja olla tyytyväinen elämäänsä ja kokea että on elänyt elämänsä oikein..... taitaa olla aika utopistinen ajatus mutta niin ajattelen kuitenkin.... ja muuta uskomisesta..... uskon sattunnaisiin hyviin tekoihin ja tuntemattomien ihmisten hyviin tekoihin toisilleen ilman mitään syytä ja oman edun tavoittelua. niin ainakin itse pyrin elämään, vaikka se ei välttämättä onnistu itseltäkään.... uskon siis siihen että pitää kelata asioita ja paljon, ja yrittää miettiä että mitä omat teot (sanatkin) saattavat saada aikaan. eihän sitä tietenkään voi elää niin ettei ketään koskaan satuta mutta voihan sitä yrittää minimoida sen satuttamisen, ei se niin hirveitä ponnistuksia vaadi. ja pitää yrittää olla rehellinen itselleen vaikka se ei helppoa ole....
