uskonnollisuus

Super-Kerttu, 12.5.2006 08:48:
No mun mielestä ne ei liity mitenkään toisiinsa.. Se nyt vaan on mun uskomus..

"Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Enkeli

hallucinogen, 12.5.2006 08:51:
---
Super-Kerttu, 12.5.2006 08:48:
No mun mielestä ne ei liity mitenkään toisiinsa.. Se nyt vaan on mun uskomus..

---

"Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Enkeli

No ehkä noin, mut mulle enkelit on lähinnä kuolleita ihmisiä. Mun mielestä meistä kaikista tulee kuoleman jälkeen enkeleitä tai jotain muuta, mut mun uskomuksessa, sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa..

hallucinogen, 12.5.2006 08:19:
Miten voi uskoa enkeleihin mutta ei kuitenkaan Jumalaan? =D

Voi olla, että lasten kohdatessa kuolemaa tavalla tai toisella, on (varsinkin pienten lasten kohdalla) helpompi turvautua tarinoihin enkeleistä kuin sanoa vain ihmisen katoavan. Itse en usko, en kuulu kirkkoon ja näin ollen lapsenikin ovat pakanoita, mutta voi olla, että joskus joutuu turvautumaan tarinoihin enkeleistä. Jos näin on, todennäköisesti lapset pitävät enkeleitä tärkeinä pitkin ikäänsä, sillä heidät on opetettu uskomaan näihin hyviin olentoihin. En siis sano, että välttämättä loppuikänsä uskoisivat enkeleihin, mutta todennäköisesti pitävät niitä läheisimpinä ja "todellisempina" kuin Jumalaa.

EDIT: Tämä siis yhtenä esimerkkinä tuollaisesta käytöksestä..

On jotenkin tosi vaikea pukea sanoiksi mitä uskon. Mielestäni "jumala" ei ole mikään partamies, joka tsekkailee tuolta ylhäältä meidän meininkiä, vaan kyseessä on enemmänkin joku auringon tyyppinen energialähde joka on osa kaikkea ja joka pistää kaiken elämään.

Uskon että me ollaan kaikki ikuisia olentoja ja että tämä ruumis missä nyt olemme vain kuori. Lainatakseni Drunvalo Melchizedekiä "We're having a human experience here on Earth", mikä on mielestäni aika kivasti sanottu. Oikea minämme majailee ehkä tuolla jossain alitajunnan sopukoissa ja on tuon suuremman kautta jatkuvassa yhteydessä kaikkeen. Mielestäni tietoisuutta on aivan turha etsiä aivoista ja niiden toiminnasta. Entä jos aivojen toiminta onkin seurausta meidän tietoisuudestamme, eikä toisinpäin kuten tiedemiehet nyt uskovat. Just katselin Discovery Scienceltä yhtä aivodokumenttia ja rupes ihan ärsyttämään kun asiaa katsottiin vain toiselta kannalta. Uskon että aivot ovat vain prosessori joka suorittaa minämme ohjelmoimaa koodia, joka on ehkä tallennettu DNA:han.

En oikeastaan jaksa miettiä mistä tämä maailma on tullut, mutta on vaikea uskoa että se olisi sattumalta räjähtänyt tällaiseen harmoniaan. Sattuma on vain helppo pakotie niille, jotka eivät uskalla tai halua avata silmiään. Tämä maailma on vain eräänlaista unta, projektio, joka on meidän kaikkien kollektiivisen tajuntamme seurausta jota voimme kaikki itse vähän muokata. Ehkä näitä maailmoja voi olla monta ja pystymme tällä fyysisellä olemuksellamme aistimaan vain yhden niistä. Kaikki on vain värähtelyä ja fyysisesti rajoittuneet näkö- ja kuulo aistimme tulkitsevat kaikesta vain kapean spektrin. Silti voimme erinäisten substanssien avulla venyttää taajuuskaistaa ja aistia vähän enemmänkin tai olla tietoisesti yhteydessä "jumalaan" jos saamme yhteyden minäämme esim meditoinnin avulla.

Uskon että tuo "jumala" on puhdasta rakkautta ja että raamatun kuvaamat jumala ja saatana ovat vain kirkon (valtion jatke) keksimä tapa kontrolloida ihmisiä. Käsittääkseni kuoleman jälkeen oikea minä jää jäljelle ja sitä tavallaan herää ja ymmärtää kaiken siitä miksi olimme täällä ja mitä meidän oli tarkoitus elämällämme oppia. Viitaten NDE kokemuksiin ja vanhoihin kirjoituksiin, meille näytetään kuoleman jälkeen eräänlainen "life review", joka voi olla hyvinkin epämiellyttävä kokemus kun koemme uudestaan kaiken kärsimyksen mitä olemme muille aiheuttaneet. Sen jälkeen suunnittelemme tämän pohjalta itse itsellemme seuraavan elämän, jotta voisimme oppia jotain. Elämän tarkoitus on siis hyvin yksinkertainen; oppia rakastamaan enemmän, siinä kaikki.

Jep, suurinpiirtein tommoiseen johtopäätökseen olen itse vuosien aikana tullut ja voin tuota kautta mielestäni ymmärtää kaikki "yliluonnolliset" ilmiötkin, eikä oikeastaan mikään tässä maailmassa tunnu kovin mystiseltä vaan ihan selkeältä ja mukavalta. Mutta joo, monien mielestä oon tietty ihan sekaisin koko äijä, mutta koitan olla välittämättä

Sunflower, 12.5.2006 08:53:
---
hallucinogen, 12.5.2006 08:19:
Miten voi uskoa enkeleihin mutta ei kuitenkaan Jumalaan? =D

---


Voi olla, että lasten kohdatessa kuolemaa tavalla tai toisella, on (varsinkin pienten lasten kohdalla) helpompi turvautua tarinoihin enkeleistä kuin sanoa vain ihmisen katoavan. Itse en usko, en kuulu kirkkoon ja näin ollen lapsenikin ovat pakanoita, mutta voi olla, että joskus joutuu turvautumaan tarinoihin enkeleistä. Jos näin on, todennäköisesti lapset pitävät enkeleitä tärkeinä pitkin ikäänsä, sillä heidät on opetettu uskomaan näihin hyviin olentoihin. En siis sano, että välttämättä loppuikänsä uskoisivat enkeleihin, mutta todennäköisesti pitävät niitä läheisimpinä ja "todellisempina" kuin Jumalaa.

EDIT: Tämä siis yhtenä esimerkkinä tuollaisesta käytöksestä..

Juurikin tästä syystä uskon enkeleihin, mutten Jumalaan.. Lapsena oli helpompi käsittää rakkaan perheenjäsenen poismeno. Ja siitä usko enkeleihin on minuun jäänyt. Edelleenkin ajattelen, että tämä kyseinen perheenjäden vartioi minua tuolta pilvenreunalta.

sxx, 12.5.2006 09:54:
Silti voimme erinäisten substanssien avulla venyttää taajuuskaistaa ja aistia vähän enemmänkin tai olla tietoisesti yhteydessä "jumalaan" jos saamme yhteyden minäämme esim meditoinnin avulla.

Ai, että vähän sieniä tms nappailemalla saa yhteyden jumalaan? :D

Mikä siinä elämässä on niin ihmeellistä, että se "vaatii" aina luojan? Jos maailma ei ole syntynyt "tyhjästä ja vaatii luojan niin miksi se luoja on voinut sitten syntyä tyhjästä tai voinut olla aina olemassa, miksi ei maailmankaikkeus olisi voinut olla aina olemassa??

hallucinogen, 12.5.2006 10:07:
---
sxx, 12.5.2006 09:54:
Silti voimme erinäisten substanssien avulla venyttää taajuuskaistaa ja aistia vähän enemmänkin tai olla tietoisesti yhteydessä "jumalaan" jos saamme yhteyden minäämme esim meditoinnin avulla.

---

Ai, että vähän sieniä tms nappailemalla saa yhteyden jumalaan? :D

Ei tuossa kyllä ihan noin lue.. siinä on katsos toi "tai" sana välissä.

edit: Vaikka mistäs tietää vaikka saiskin yhteyden jos tarpeeksi syö. Kieltämättä houkuttelis tehdä joskus tutkimusmatka hollantiin ja selvittää mistä siinä oikeastaan on kysymys.

sxx, 12.5.2006 09:54:
Uskon että aivot ovat vain prosessori joka suorittaa minämme ohjelmoimaa koodia, joka on ehkä tallennettu DNA:han.

Entäs kloonatut ihmiset? Onko niillä "minä", jonka ohjelmoimaa koodia aivot suorittavat? Missä yhteydessä tietoisuus (tai vaikkapa sielu) hyppää keinotekoiseen ihmiseen?

Itse asiassa kysymyksen voisi yleistää koskemaan meitä kloonaamattomiakin ihmisiä. Käytän nyt termiä sielu, vaikka sinä et sitä maininnutkaan, eli: Missä vaiheessa ihmisen kehitystä sielu astuu kuvioon mukaan? Onko vastasyntyneellä vauvalla sielu? Sikiöllä? Siittiöllä?

Jos tietoisuus kerran kehittyy sitä mukaa kuin ihmisen fysiologiakin, niin eikö olisi aika järkeenkäypää olettaa, että fysiologia on primääri tietoisuuden suhteen, eikä toisin päin?

sxx, 12.5.2006 10:15:
Ei tuossa kyllä ihan noin lue.. siinä on katsos toi "tai" sana välissä.

edit: Vaikka mistäs tietää vaikka saiskin yhteyden jos tarpeeksi syö. Kieltämättä houkuttelis tehdä joskus tutkimusmatka hollantiin ja selvittää mistä siinä oikeastaan on kysymys.

Itse olen sitämieltä, että kysymys on pelkistä harhoista eikä mistään muusta. Aivot vaan yhdistelevät saamiaan ärsykkeitä epänormaalilla tavalla. Voihan jollekin ehkä syntyä tunne siitä, että jotain yliluonnollista tapahtuu mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi mitenkään todellista. Tuli mullekin kännissä jeesus juttelee mutta en mä sitä seuraavana aamuna todellisena pitänyt :D

Epailija, 12.5.2006 10:38:
---
sxx, 12.5.2006 09:54:
Uskon että aivot ovat vain prosessori joka suorittaa minämme ohjelmoimaa koodia, joka on ehkä tallennettu DNA:han.

---

Entäs kloonatut ihmiset? Onko niillä "minä", jonka ohjelmoimaa koodia aivot suorittavat? Missä yhteydessä tietoisuus (tai vaikkapa sielu) hyppää keinotekoiseen ihmiseen?

Itse asiassa kysymyksen voisi yleistää koskemaan meitä kloonaamattomiakin ihmisiä. Käytän nyt termiä sielu, vaikka sinä et sitä maininnutkaan, eli: Missä vaiheessa ihmisen kehitystä sielu astuu kuvioon mukaan? Onko vastasyntyneellä vauvalla sielu? Sikiöllä? Siittiöllä?

Jos tietoisuus kerran kehittyy sitä mukaa kuin ihmisen fysiologiakin, niin eikö olisi aika järkeenkäypää olettaa, että fysiologia on primääri tietoisuuden suhteen, eikä toisin päin?

Hyviä kysymyksiä Jos osaisin vastata noihin niin saisin Nobelin.. Veikkaisin että sielu tulee osaksi sikiötä jo ihan ensi hetkellä. Klooni tai ei.

Mikä siinä elämässä on niin ihmeellistä, että se "vaatii" aina luojan? Jos maailma ei ole syntynyt "tyhjästä ja vaatii luojan niin miksi se luoja on voinut sitten syntyä tyhjästä tai voinut olla aina olemassa, miksi ei maailmankaikkeus olisi voinut olla aina olemassa??

Minun mielestäni Jumala on enemmän prosessi kuin "luoja". Sana "elämä" kuvaa sitä mielestäni hyvin, koska se on niin laaja käsite että se käsittää universumin, evoluution ja sikäli myös pienen ihmisen taipaleen tässä kosmisessa sopassa. Ja tämä on siis jotain, mikä on ollut ikuisesti olemassa.

sxx:n jutut kuulostivat tutuilta kelailuilta, tosin kaikkea en ihan sellaisenaan allekirjoita joskaan en kielläkään. Sielun käsitettä olen yrittänyt joskus pohtia, jotenkin päädyn sellaisiin mietteisiin, että jos on joku "sielu", niin se on kaikille yhteinen, eli ilmentää sitä kuinka jokainen ihminen on pieni osa tätä maailmankaikkeuden elämänprosessia ja jonkin alitajuisen siteen ansiosta ihmiset toimivat hienommin yhteen kuin mitä yksilö pienen henkilökohtaisen elämänsä kaaoksessa yleisesti luulee. Sitten se, miten tuo side toimii eli onko se kehonkieltä, jotain aivojen sähkömagneettista säteilyä mikä resonoi muissa ihmisissä vai täysin henkimaailman juttuja, sitä en tiedä, mutta onpahan tässä elämä aikaa ihmetellä ja tutkia sitäkin.

Kuolemanjälkeiseen elämään en ota kantaa, mutta jotenkin päädyn siihen, että jos hyväksyy itsensä osana suurta kosmista prosessia, niin kehosta, persoonallisesta tietoisuudesta ja muistoista luopuminen kuollessa ei tunnu ollenkaan pahalta, koska jotain elämää kuitenkin jää eloon ja se ei ole niin irrallista itsestä kuin luulisi.

taikakaulin, 12.5.2006 10:43:
Sielun käsitettä olen yrittänyt joskus pohtia, jotenkin päädyn sellaisiin mietteisiin, että jos on joku "sielu", niin se on kaikille yhteinen, eli ilmentää sitä kuinka jokainen ihminen on pieni osa tätä maailmankaikkeuden elämänprosessia ja jonkin alitajuisen siteen ansiosta ihmiset toimivat hienommin yhteen kuin mitä yksilö pienen henkilökohtaisen elämänsä kaaoksessa yleisesti luulee.

Onko vain ihmisillä sielu vaiko kaikilla pallomme eliöillä, myös kasveilla? Entäs humanoidit jos semmoisia on jossain, niin sillä pienellä vihreällä miehellä kuin pienellä bakteerilla Europan merissä?

taikakaulin, 12.5.2006 10:43:
Sielun käsitettä olen yrittänyt joskus pohtia, jotenkin päädyn sellaisiin mietteisiin, että jos on joku "sielu", niin se on kaikille yhteinen, eli ilmentää sitä kuinka jokainen ihminen on pieni osa tätä maailmankaikkeuden elämänprosessia ja jonkin alitajuisen siteen ansiosta ihmiset toimivat hienommin yhteen kuin mitä yksilö pienen henkilökohtaisen elämänsä kaaoksessa yleisesti luulee.

Tota samaa mäkin tuossa tarkoitin, mutten osannut vaan pistää sitä noin hyvin.

edit: Samaan aikaan kuitenkin uskon että kaikilla on sen yhteisen ohella silti jotain omaakin

sxx, 12.5.2006 10:42:
Hyviä kysymyksiä Jos osaisin vastata noihin niin saisin Nobelin.. Veikkaisin että sielu tulee osaksi sikiötä jo ihan ensi hetkellä. Klooni tai ei.

Mä veikkaisin ennemmin että sielu on sitoutunut materiaan kuin yksilöihin ja tajuntaan jos sellaista tosiaan on olemassa.

hallucinogen, 12.5.2006 10:46:
---
taikakaulin, 12.5.2006 10:43:
Sielun käsitettä olen yrittänyt joskus pohtia, jotenkin päädyn sellaisiin mietteisiin, että jos on joku "sielu", niin se on kaikille yhteinen, eli ilmentää sitä kuinka jokainen ihminen on pieni osa tätä maailmankaikkeuden elämänprosessia ja jonkin alitajuisen siteen ansiosta ihmiset toimivat hienommin yhteen kuin mitä yksilö pienen henkilökohtaisen elämänsä kaaoksessa yleisesti luulee.
---

Onko vain ihmisillä sielu vaiko kaikilla pallomme eliöillä, myös kasveilla? Entäs humanoidit jos semmoisia on jossain, niin sillä pienellä vihreällä miehellä kuin pienellä bakteerilla Europan merissä?

Pointti on siinä, että jos kaikki onkin yhtä ja samaa, niin tuota ei tarvitse edes miettiä. Eli olettaen että sinä olet osa myös jokaista kiveä ja kantoa.

Pää savuaa ajattelemisesta, joten pistänpä vaan linkin http://en.wikipedia.org/wiki/Panpsychism .. Tää on taas näitä juttuja mihin kvanttifyysikot hurahtaa.

sxx, 12.5.2006 10:54:
Pointti on siinä, että jos kaikki onkin yhtä ja samaa, niin tuota ei tarvitse edes miettiä. Eli olettaen että sinä olet osa myös jokaista kiveä ja kantoa.

No kyllähän me ollaan kaikki yhtä ja samaa eli tätä maailmankaikkeutta ja ei me täältä mihinkään kadota. Kun me kuollaan me maadutaan ja toimitaan ravintona jne muille eliöille et kyl jokainen osa meistä on tullut jostain ja me myös palataan jonnekin mut ei se mitenkään liity hengellisyyteen saatikka uskontoon.

hallucinogen, 12.5.2006 11:23:
---
sxx, 12.5.2006 10:54:
Pointti on siinä, että jos kaikki onkin yhtä ja samaa, niin tuota ei tarvitse edes miettiä. Eli olettaen että sinä olet osa myös jokaista kiveä ja kantoa.

---

No kyllähän me ollaan kaikki yhtä ja samaa eli tätä maailmankaikkeutta ja ei me täältä mihinkään kadota. Kun me kuollaan me maadutaan ja toimitaan ravintona jne muille eliöille et kyl jokainen osa meistä on tullut jostain ja me myös palataan jonnekin mut ei se mitenkään liity hengellisyyteen saatikka uskontoon.

Juu. Noi omat uskomukseni eivät vissiin muuten eroa pahemmin ateismista kuin siinä, että mielestäni esim. meditaatiolla voi herkistää tuota kontaktia ympäristöönsä ja toimia siten harmonisemmin kaikkeuden virrassa ilman että egon neuroosit yms on sotkemassa maailmankuvaa ja toimintaa.

taikakaulin, 12.5.2006 11:36:
Juu. Noi omat uskomukseni eivät vissiin muuten eroa pahemmin ateismista kuin siinä, että mielestäni esim. meditaatiolla voi herkistää tuota kontaktia ympäristöönsä ja toimia siten harmonisemmin kaikkeuden virrassa ilman että egon neuroosit yms on sotkemassa maailmankuvaa ja toimintaa.

Mitä ihmettä se harmoninen toiminta on? Entä kaikkeuden virta, miten ihmeessä me muka voisimme kulkea sitä vastaan?

Meditaatiolla voi onnistua puolivahingossa "sammuttamaan" aivoista sen osan, joka ottaa vastaan palautetta kehon eri osista. Käytännössä tämä ilmenee tunteena siitä, että oman kehon rajat häviävät ja että onkin yhtä ympäristönsä kanssa. Tätä ei kuitenkaan tule luulla miksikään todelliseksi yhteydeksi ympäröivän kosmoksen kanssa. It's all in your head.

Edit: Tuossa aikaisempi aiheesta kirjoittamani viesti lähdeviitteineen: http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=36133;pid=526361#526361

sxx, 12.5.2006 09:54:
Elämän tarkoitus on siis hyvin yksinkertainen; oppia rakastamaan enemmän, siinä kaikki.

Tämä oli hyvin sanottu, vaikken olekaan satavarma onko se koko totuus.