Epailija, 10.7.2007 00:01:
Eikös tuo aika pitkälti päde näihin suurimpiin länsimaisiin uskontoihin ja ainakin islamiin?
Niin, eli niihin kaikkein pahimpiin esimerkkeihin. Buddhalaisuus, taolaisuus ja jopa hindulaisuus ovat käsittääkseni huomattavasti suvaitsevampia. Toki niissä kulttuureissa perinteiden ja vanhempien/opettajien kunnioitus on yleensäkin sen verran perustavanlaatuinen asia, että se värittää näitä perinteitä.
Mikä muuten on mielestäsi syvä ja _älykäs_ vakaumus? Kysehän on kuitenkin uskosta, eikä uskolla ole järjen kanssa oikein mitään tekemistä. Jos minulta kysytään, niin uskonnolliset vakaumukset ovat kunnioitettavuuden suhteen pitkälti samalla viivalla Bertrand Russelin aurinkoa kiertävän teepannun suhteen. Uskonnollisia ihmisiä kyllä voi olla syytä kunnioittaa, mutta useimmiten ihan muista syistä kuin tyhjästä tempaistujen (tai kasvatuksen mukana syötettyihin) vakaumusten takia.
Minäkään en kyllä oikein sulata äidinmaidossa annettua uskontoa, tai yleensäkään erityisemmin ole kiinnostunut vain puhtaasti uskoon perustuvista järjestelmistä. Olen ehkä alkanut paremmin ymmärtää niiden funktiota, mutta olen vielä sitä mieltä, että niistä on useimmiten enemmän haittaa kun hyötyä.
Minä olen viime aikoina kiinnostunut ns. "henkisistä" perinteistä, joissa käytännön harjoituksella on merkittävä osa. Zen luonnollisesti on kiehtonut minua jo pitkään, mutta sen vahvuus - eli ettei se tarjoa juuri mitään selityksiä opettamilleen asioille - on myös heikkous, ja se tie on näyttänyt minusta vähän harmaan kiven läpi puskemiselta. Viime aikoina olen tutustunut joogaan ja yleisesti intialaiseen perinteeseen (josta muuten löytyy ihan puhtaan filosofiankin saralta niin hienoja juttuja, että usein helposti käsiterunkkaukseksi menevä länsimainen filosofia vaikuttaa monesti tunkkaiselta ja ahdasmieliseltä).
Jooga kuitenkin on hyvin läheisesti sidoksissa hindulaiseen perinteeseen. Tämä mielestäni näkyy siinä, että sen tarjoamat selitykset harjoituksille ja niiden vaikutuksille ovat hyvin vahvasti värittyneitä. On kuitenkin mahdotonta edes yrittää ymmärtää tuollaisen perinteen ydintä, mikäli ei vähän anna periksi ja ole valmis kuuntelemaan kaikkea mitä sillä on sanottavanaan. Se mikä esimerkiksi joogasta tekee mielestäni älykästä, on saamani käsitys siitä, ettei ole mitenkään olellista, että harjoittaja uskoisi kaikkea, mitä perinne opettaa. Jos haluaa oppia, riittää että on valmis tekemään työtä sen eteen (ja tietenkin kunnioittamaan yhteisiä pelisääntöjä). Lisäksi olen muutamien antoisien keskustelujen ansiosta alkanut ymmärtämään, miten myös puhtaan uskonnolliset piirteet voivat olla vain työkaluja tietynlaisia ihmisiä varten. Ei jokainen meistä ole tai voikaan olla filosofi tai fyysikko.
Mutta tämä on vielä melko alustavaa kelailua, en todellakaan ole muodostanut vielä kunnollista mielipidettä asiasta, saatika pystyisin sitä sanoiksi oikein pukemaan.
On a side note, mitä mieltä olet useiden todella merkittävien fyysikoiden mystiikkaan taipuvaisista ajatuksista? Schrödinger, Heisenberg, Eddington, Jeans, Einstein ja monet muut merkittävät nimet ovat esittäneet hyvinkin vahvoja mielipiteitä mystisen maailmankuvan puolesta, ja useat ovat suoraan tunnustaneet saaneensa intialaisesta perinteestä innoitusta ja jopa inspiraatiota. Onko tuonsuuntainen ilmiö mielestäsi vain "hurahtamista"? Minua asia kiehtoo huomattavan paljon, varsinkin ottaen huomioon sen miten fysiikan perimmäisen tason tulkinnalla ei ole juuri rationaalisella ajattelulla pitkään aikaan pärjännyt (poislukien tietenkin matematiikka, mutta kyllä sekin JOTAIN todellista kuvaa).
Suosittelisin tätä kirjaa ehkä sinullekin, itse pidän ainakin kovasti.
http://www.amazon.com/Quantum-Questions-Mystical-Writings-Physicists/dp/1570627681