Kommentteja vastauksiin.
ollip1, 26.6.2009 22:56:
Jumala on oikeudenmukainen.
Näin uskot, mutta voihan olla, että uskosi ei pidäkään paikkaansa.
Hyvä Jumala ei päästä rikollista myöskään vapaaksi, vaan tuomitsee elämän lakien mukaan.
Ehkä Jumala ei olekaan hyvä _tai_ ehkä hän tuomitsee eri elämän lakien mukaan kuin mitä odottaisit.
Jumala autta tarvitsijaa ja on jopa siinä määrissä hyväntahtoinen, että lähetti Poikansa kärsimään meidän ansaitseman rangaistuksen ("jottei yksikään hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän" Joh. 3:16). Mutta harvathan ne ottavat tästä vaarin, vaan jäävät pohtimaan mitä kukin.
Pojan näkökulmasta Jumala on siis huono isä. Hänellähän olisi ollut valta antaa kaikki anteeksi, mutta silti pojan piti kärsiä (ja jätetään nyt huomioimatta se masokistinen skenaario, jossa Jeesus ja Jumala ovat yhden ja saman asian eri ilmentymiä).
Toisaalta, ehkä Jeesus on oikeasti vain myytti siinä missä jöröjukkakin. Kummastakin kyllä kerrotaan opettavaisiksi tarkoitettuja tarinoita.
Jumalan kanssa keskustelin tänään. Oikeata joulupukkia en ole tavannut milloinkaan.
Jos sanoisit keskustelleesi yksisarvisen kanssa, sinut todennäköisesti yritettäisiin ohjata hoitoon. Kuitenkin, jos joku sydämmessään tietää jutelleensa yksisarvisen kanssa, niin voiko häntä tällöin nimittää harhaiseksi?
Oliko keskustelu muuten yhdensuuntaista (eli rukoilua), vai ihan oikeata keskustelua?
Oikeudenmukainen, hyvä tuomari, joka Jumala on, ei päästä rikollista vapaaksi ilman sovitusta.
Kuitenkin katuva saa Raamatun mukaan syntinsä anteeksi. Toisaalta Jeesushan sovitti jo syntimme, kärsi puolestamme ja niin pois päin. Rangaistusten jakeleminen tuollaisen jälkeen on maalitolpan siirtelyä.
Jumala on valmistanut itse sovituksen rikoksiimme, koska meillä ei ole valuuttaa.
Toisaalta Jumalahan ei itse valvo sovituksen suorittamista, vaan paholainen - ellei jumala sitten ole valtiaana kummassakin paikassa. Henk. koht. näen asian niin, että paholaisella ei periaatteessa ole mitään syytä rankaista syntisiä - etenkin kun juuri sitä paholaisen arkkivihollinen eli Jumala toivoisi.
Hän rankaisi Jeesusta meidän rikoksistamme.
Täysin viaton kärsi siis rikoksista, joihin ei voinut itse mitenkään vaikuttaa. Teosta tekee vielä kieroutuneemman se, että Jumala uhrasi oman poikansa käytännössä itselleen. Halusiko Jumala alun perin tytön vai miksi hän vihasi poikaansa näin?
Nyt me voimme ottaa vastaan tämän sovituksen, jos haluamme. miettiköön kukin mielessään millainen suhtautuminen Jumalalla on meihin on tämän pohjalta.
Täytyy muistaa, että me ihmiset tapoimme tarinan mukaan Jeesuksen, ei Jumala (tosin jos Jeesus = Jumala, kuten eräs näkemys kuuluu, tapoimmeko tosiaan samalla kaikkivaltiaan?). Koska meillä on tarinan mukaan myös vapaa tahto, ei Jumala voinut nähdä tätä ennalta ja siten koko touhu antaa vähän kyseenalaisen kuvan Jumalasta. Itse luottaisin huomattavasti enemmän sellaiseen kaikkivaltiaaseen, joka pelastaisi oman poikansa ihmisten perusteettomalta julmuudelta.
Paholainen nauraa, kun saa huijattua ihmisen kadotukseen, Jumala itkee kun ihminen ei ole ottanut Hänen valmistamaansa sovitusta vastaan.
Eihän se mitään huijausta ole, jos ihminen tietää mitkä teot johtavat kadotukseen. Jumalalla taas on valta armahtaa, joten hän saa syyttää itkusta itseään - kukaan ei pakota häntä lähettämään ihmisiä helvettiin. Niin ja tosiaan, olisi järkeenkäypää jos Paholainen tekisi syntisten olon erityisen mukavaksi. Se, jos mikä, ottaisi rangaistuksia jakelevaa Jumalaa pottuun.
Todella hyvä kysymys. Varsinkin niille, jotka pitävät itseään uskovina. Vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Joh.14:6 "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
Mitä jos lainaamasi tekstin pätkä ei olekaan tosi? Mitä jos Koraanin vastaava lause sen sijaan on? Molemmat ovat toki ihmisten kirjoittamia teoksia, mutta oletetaan nyt, että niillä on taivaallisen ilmoituksen potentiaalia.
Maailmassa on monenlaisia sanoja, mutta Jumalan sanat ovat tietty ne tärkeimmät. Esim. kuka voi sanoa näin Joh. 8:51 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." Jurikaan kenelläkään muulla kuin yhdellä ei ole ollut pokkaa edes väittää moista.
En mene vannomaan, mutta epäilen useammankin väittäneen jotain tuon suuntaista. Koska Raamattu on kuitenkin kaikkea muuta kuin luotettava teos, emme valitettavasti voi ihan luottaa siihen että tuotakaan toteamusta oltaisiin koskaan oikeasti lausuttu.
Onko sinulla pokkaa ottaa siitä selvää, pitävätkö hänen sanansa paikkaansa?
Itse asiassa kyllä on. Olisi todennäköisesti myös pokkaa nuhdella Jumalaa, jos hän sattuisi eteeni ilmestymään (ennen tai jälkeen kuolemani).
Joh7:17 "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani."
Sinällään harmi, että juuri tunteisiin pitää vedota, sillä niihinhän ei tosiaan voi luottaa. Jumalallle olisi helppo nakki todistaa olemassaolonsa ihmiselle järjellisesti, jolloin ei tarvitsisi enää leikkiä sitä "kuka menee taivaaseen ja kuka ei"-leikkiä ainakaan nykyisessä mittakaavassa ja Jumalalta säästyisi useampi mainitsemasi kyynel. Se, että Jumala antaa ihmisten mieluummin arvuutella ja mm. leimailla toisiaan vääräuskoisiksi, tukee teoriaa siitä, että _jos_ Jumala on tosiaan olemassa, hän ei parhaassakaan tapauksessa pidä ihmisiä hirveän suuressa arvossa. Tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta syö vähän pohjaa rakastavan taivaallisen isän imagolta.