Replying to Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä:
anniharha, 2.7.2009 03:20:
MIKSI kenenkään pitäis loukkaantua mun mielipiteestä tai vakaumuksestani? Pitäiskö mun loukkaantua siitä, että joku toinen edustaa eri kantaa kuin minä? Se on se asia, mitä mä en ymmärrä, etkä säkään sitä ole selittänyt.
Sillä ei ole mitään väliä mitä ihmisten kenenkin mielestä pitäisi tehdä.
Jotkut ihimiset on vaan kasvaneet sellaisilla geeneillä, sellaisessa kulttuurissa, sellaisten vanhempien kasvatuksessa, sellaisten kaverien läheisyydessä, sellaisten yhteisöjen keskellä, sellaisessa paikassa ja sellaisten tapahtumien keskellä, että HE NYT VAIN YKSINKERTAISESTI LOUKKAANTUVAT joistaki asioista.
Sillä mitä sä haluaisit näiden ihmisten tekevän ja mitä sä kykenet pääsi sisällä kuvittelemaan heidän kuuluvan tehdä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Jos joku loukkaantuu niin paha mieli on jo aiheutettu. Asiaa ei voi enää muuttaa. Loukkaantuneet ihmiset tekevät suutuspäissään typeriä asioita ja todennäköisesti aiheuttavat lisää pahaa oloa.
Se mitä sinä voit tehdä on yrittää olla loukkaamatta muita ihmisiä. Voit myös yrittää kasvattaa itsestäsi, lapsistasi ja läheisistäsi ihmisiä, jotka eivät helposti loukkaannu. Voit opetella ja opettaa myös erilaisia tapoja selvittä tilanteita, joissa jotakuta toista on loukattu - tahallisesti tai tahatta. Sinun ei pidä tehdä niin kuin muut tekevät. Sinä voit valita muokkaavasi itseäsi juuri sellaiseen suuntaan kuin itse haluat.
Minä suosittelen, että muokkaat itsestäsi ymmärtäväisempää, myötätuntoisempaa ja rakastavampaa ihmistä, täysin riippumatta siitä millaisten kusipäiden keskellä satut tällä hetkellä elämään. Onnellisuutemme ja rauhamme löytyy meidän itsemme sisältä ja se auttaa lopulta usein myös lähellämme olevia ihmisiä löytämään omansa.
MISSÄ menee se raja, kenen mielipide tai vakaumus on niin "oikea", että sen saa tuoda julki, ja kenen kriteereillä se arvotetaan? Mun? Sun? Jeesuksen? Jacksonin? Juhanan? Joulupukin? Joel Hallikaisen? Entä jos kaikki voisivat vaan kertoa sen oman kantansa, ja yrittää hyväksyä sen tosiasian, että muillakin on oikeus omaan kantaansa?
Me emme voi koskaan ennalta (tai jälkeenkään) tietää mikä on paras tapa toimia ja missä menee oikean ja väärän raja. Toisinaan se, että kaikki kertovat avoimesti oman kantansa saa jonkun epätoivoiseksi ja suorittamaan Jihadin, jonka jälkeen ei ole enää ketään kertomassa omia mielipiteitään. Toisinaan tämä vain yksinkertaisesti ahdistaa ihmisiä niin, että he linnoittautuvat vielä syvemmin omiin ajatuksiinsa ja suklevat korvansa kaikelta uudelta tiedolta. Toisinaan se taas oikeasti johtaa yhteiseen näkemykseen ja sopusointuun.
Ei näihin asioihin ole sitä yhtä oikeata reittiä. Ei ole sitä mitä SAA tai PITÄÄ tehdä. On vain erilaisia, eri arvoihin ja erilaisiin kokemuksiin perustuvia henkilökohtaisia arvauksia tiettyjen toimintojen vaikutuksista tulevaisuuteen tietyllä hetkellä.. On siis "uskomuksia", joista toiset osoittautuvat lopulta todenmukaisemmiksi kuin toiset ja toiset osoittautuvat yhteiskunnan hyvinvoinnille hyödyllisemmiksi kuin toiset.
Voimme historiaa tutkimalla ja omia uskomuksiamme kuvitteellisesti testaamalla kenties oppia ennustamaan paremmin siitä miten asioista kannattaa puhua jos oikeasti haluaa vaikuttaa ihmisten arvomaailmaan, uskomuksiin ja mielipiteisiin. Sekin, että haluaisit kaikkien kuuntelevan toistensa mielipiteet ja hyväksyvän niiden erilaisuuden on lopulta sitä, että haluat vaikuttaa heidän arvomaailmaansa, uskomuksiinsa ja mielipiteisiinsä. Paras tapa toteuttaa tämä ei välttämättä ole se, että kaikki vain alkavat mahdollisimman pikaisesti puhumaan toisilleen. Ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden rakentuminen jo kahdenkin eri tahon välille vie aikaa ja resursseja.
On tietenkin turhauttavaa, että emme voi muokata maailmastamme "sormia napauttamalla" tai "vain yksinkertaisesti toisillemme puhumalla" täydellistä, sillä ihmiset muuttuvat hitaasti. Tämä on tosiasia, jonka kanssa meidän on vain elettävä. Tämän ikäviä tosiasioita täynnä olevan reaalimaailman sisällä vapaa-ajattelijoiden bussimainoksetkaan eivät välttämättä vie Suomea nopeimmalla mahdollisella tavalla kohti sekularismia.. Pahimmassa tapauksessa se saattaa jopa hidastaa liikehdintää tähän suuntaan jos loukkaantumisten ja vastareaktioiden määrä on riittävän suuri.
Mä en vieläkään usko, että hiljenemällä parannetaan maailmaa.
Toisinaan maailmaa ohjataan haluttuun suuntaan parhaiten hiljenemällä, toisinaan sitä tehdään oikeanlaisilla sanoilla ja toisinaan kenties jopa bussimainoksilla. Kaikki riippuu siitä millainen ympäröivä tilanne on, emmekä me voi määrittää mitään tällaisia absoluuttisia ohjenuoria.
