Posts: 734
Kertokaahan ihmiset, missäpäin maailmaa olette asustelleet vai asutteko paraikaa jossain? Mitä olette hommailleet, millaisia fiiliksiä on jäänyt jne.?
Kuuntelen tässä paraikaa Dr.Dren Xxplosive -biisiä, joka herätti niin vahvat muistot omasta vaihtarivuodestani, että päätin tehdä tällaisen topicin. Toivon mukaan tämä kannustaisi ihmisiä lähtemään maailmalle, sillä omasta mielestäni mikään(!) ei ole niin siistiä, kuin uudessa ympäristössä ja kulttuurissa eläminen
Itse siis vietin lukion ekan jälkeen 2003-2004 11 kuukautta New Yorkin osavaltiossa, Syracusen esikaupunkialueella. Ihan summan mutikassa mut tuonne sijoitettiin, sain itse asiassa tietää kohteen vasta päivää ennen lähtöä
Se lähtö oli muutenkin siinä mielessä ironinen, että juuri sinä päivänä kun saavuin oli tämä the Great Black Out ja koko helkutin koillisosa Jenkkilää ja osa Kanadaa oli ilman sähköjä. Kattelin vaan lentokoneesta, että mihin helvetin metsään mä oon saapunut, kun MISSÄÄN ei palanu valoja.
Kokemus oli kyllä aivan uskomaton. Oli onneksi niin lapsellinen vielä, ettei ollut oikeestaan huolen häivää. Ei tarvinnu käydä töissä eikä koulullakaan ollu mitään väliä, koska enhän mä siitä saisi hyväksiluettua yhtäkään kurssia koto-Suomessa. Sitten onnekseni tapasin vielä NIIIIIIN mahtavaa jengiä, että siinähän se vuosi nopeeta pyörähtikin hengaillessa, autolla ajellessa ja syödessä
Oikeesti, jotkut jenkit on vaan niin ällistyttäviä tapauksia, niin mahtavia persoonallisuuksia. Tässä oli mm. tää yks kaverimme pizzakuski Jon, joka vain luukutti musaa, poltti taukoamatta bajaa siellä pizza-autos ja nälän iskiessä söi niitä asiakkaiden sapuskoita mitä se oli kuskaamas. Se otti meidätkin joskus mukaan kierrokselle ja oli kyl niin läppä seurata sen touhua ja sitten kun se vei ihan tosihyvässä kunnossa ne puoliksisyödyt ruuat asiakkaille
. Joo, no se sai sit potkut.
Isäntäperhe ei ollut kyllä mikään paras (paitsi ihana 13-vuotias pikkuveli ja aivan syötävä isoveli (todella huono combo syötävä ja isoveli, tiedän)). Tää perhe ei kertakaikkiaan harrastanu mitään, mikä mua olis kiinnostanut. Niitten arki oli niin oksettavan rutinoitunutta ja ykstoikkosta, että mua ällötti. Se isä varsinkin oli todella ilkeä ja röyhkeä. Se rupeskin sitten meneen siihen, että olin kaverilla joka yö niin kauan, kunnes pääsin sitten vihdoin muuttaan sinne. Siellä olikin sitten onneksi todella rentoa asustella
Oli ollut niin vaikee tottua kaikkiin ex-perheen kotiintuloaikasysteemeihin sun muihin tiukkoihin sääntöihin, että mähän olin aivan paratiisissa, onneni kukkuloilla tuolla kaverin talossa.
High School oli kyllä perseestä. Läksyä tuli ihan sairaan paljon ja ne kierrettiin tarkastamas joka tunnin alku, et ne oli tehty. Muuten ei päässyt läpi. Mut kokeet olikin sitten aivan naurettavan helppoja. Ja kun kaikki on niin kovin kiinnostuneita, että onko ne kastijaot todellakin sillai kuin tv-sarjoissa, niin mun täytyy ikäväksenne todeta että on. On ne kaikista kuumimmat kissat, eli cheerleaderit. Ne seukkaa yleensä footballin pelaajien kanssa. Jääkiekkoilijatkin on aika "kovaa kamaa". Jonkin istrumentin soittajat luokitellaan yleisesti hihhuleiksi, sitten on nörtit, hipit (tai muuten vaan potheadit), gootit jne. Mä en ikinä tykänny tosta touhusta. Suurin osa noitten suhteistakin oli semmosia imagonnostatuspaskoja. Ei siellä paljon sisintä katsottu.
Suomeen oli hirvittävän vaikee palata tän kaiken jälkeen. Varsinkin, kun mä asuin eräässä pienessä eteläpohjalaisessa körtti"kaupungissa". Kulttuurishokki kesti takasin tullessa yli 8 kuukautta, oli kyllä aika onnetonta aikaa se. En kyllä vaihtais tätä vaihtarivuotta yhtään mihinkään. Kauhea kaipuu ulkomaille on aina ja ikuisesti. Olis mukava käydä nyt aikuisena uudestaan tuolla, kun osaa ajatella kriittisemmin ja ymmärtääkin jo asioista jotain. Niin, ja pääsis baareihin.
Sori kun tätä tekstiä tuli niin paljon, ei ollut tarkoitus mutta tää on vaan mulle niin rakas muisto, että aina tekee mieli kertoa kaikkea ja muistella. Kannustan todellakin kaikkia lähtemään kokeilemaan siipiään
Kuuntelen tässä paraikaa Dr.Dren Xxplosive -biisiä, joka herätti niin vahvat muistot omasta vaihtarivuodestani, että päätin tehdä tällaisen topicin. Toivon mukaan tämä kannustaisi ihmisiä lähtemään maailmalle, sillä omasta mielestäni mikään(!) ei ole niin siistiä, kuin uudessa ympäristössä ja kulttuurissa eläminen
Itse siis vietin lukion ekan jälkeen 2003-2004 11 kuukautta New Yorkin osavaltiossa, Syracusen esikaupunkialueella. Ihan summan mutikassa mut tuonne sijoitettiin, sain itse asiassa tietää kohteen vasta päivää ennen lähtöä
Se lähtö oli muutenkin siinä mielessä ironinen, että juuri sinä päivänä kun saavuin oli tämä the Great Black Out ja koko helkutin koillisosa Jenkkilää ja osa Kanadaa oli ilman sähköjä. Kattelin vaan lentokoneesta, että mihin helvetin metsään mä oon saapunut, kun MISSÄÄN ei palanu valoja.Kokemus oli kyllä aivan uskomaton. Oli onneksi niin lapsellinen vielä, ettei ollut oikeestaan huolen häivää. Ei tarvinnu käydä töissä eikä koulullakaan ollu mitään väliä, koska enhän mä siitä saisi hyväksiluettua yhtäkään kurssia koto-Suomessa. Sitten onnekseni tapasin vielä NIIIIIIN mahtavaa jengiä, että siinähän se vuosi nopeeta pyörähtikin hengaillessa, autolla ajellessa ja syödessä
Oikeesti, jotkut jenkit on vaan niin ällistyttäviä tapauksia, niin mahtavia persoonallisuuksia. Tässä oli mm. tää yks kaverimme pizzakuski Jon, joka vain luukutti musaa, poltti taukoamatta bajaa siellä pizza-autos ja nälän iskiessä söi niitä asiakkaiden sapuskoita mitä se oli kuskaamas. Se otti meidätkin joskus mukaan kierrokselle ja oli kyl niin läppä seurata sen touhua ja sitten kun se vei ihan tosihyvässä kunnossa ne puoliksisyödyt ruuat asiakkaille
. Joo, no se sai sit potkut.Isäntäperhe ei ollut kyllä mikään paras (paitsi ihana 13-vuotias pikkuveli ja aivan syötävä isoveli (todella huono combo syötävä ja isoveli, tiedän)). Tää perhe ei kertakaikkiaan harrastanu mitään, mikä mua olis kiinnostanut. Niitten arki oli niin oksettavan rutinoitunutta ja ykstoikkosta, että mua ällötti. Se isä varsinkin oli todella ilkeä ja röyhkeä. Se rupeskin sitten meneen siihen, että olin kaverilla joka yö niin kauan, kunnes pääsin sitten vihdoin muuttaan sinne. Siellä olikin sitten onneksi todella rentoa asustella
Oli ollut niin vaikee tottua kaikkiin ex-perheen kotiintuloaikasysteemeihin sun muihin tiukkoihin sääntöihin, että mähän olin aivan paratiisissa, onneni kukkuloilla tuolla kaverin talossa.High School oli kyllä perseestä. Läksyä tuli ihan sairaan paljon ja ne kierrettiin tarkastamas joka tunnin alku, et ne oli tehty. Muuten ei päässyt läpi. Mut kokeet olikin sitten aivan naurettavan helppoja. Ja kun kaikki on niin kovin kiinnostuneita, että onko ne kastijaot todellakin sillai kuin tv-sarjoissa, niin mun täytyy ikäväksenne todeta että on. On ne kaikista kuumimmat kissat, eli cheerleaderit. Ne seukkaa yleensä footballin pelaajien kanssa. Jääkiekkoilijatkin on aika "kovaa kamaa". Jonkin istrumentin soittajat luokitellaan yleisesti hihhuleiksi, sitten on nörtit, hipit (tai muuten vaan potheadit), gootit jne. Mä en ikinä tykänny tosta touhusta. Suurin osa noitten suhteistakin oli semmosia imagonnostatuspaskoja. Ei siellä paljon sisintä katsottu.
Suomeen oli hirvittävän vaikee palata tän kaiken jälkeen. Varsinkin, kun mä asuin eräässä pienessä eteläpohjalaisessa körtti"kaupungissa". Kulttuurishokki kesti takasin tullessa yli 8 kuukautta, oli kyllä aika onnetonta aikaa se. En kyllä vaihtais tätä vaihtarivuotta yhtään mihinkään. Kauhea kaipuu ulkomaille on aina ja ikuisesti. Olis mukava käydä nyt aikuisena uudestaan tuolla, kun osaa ajatella kriittisemmin ja ymmärtääkin jo asioista jotain. Niin, ja pääsis baareihin.
Sori kun tätä tekstiä tuli niin paljon, ei ollut tarkoitus mutta tää on vaan mulle niin rakas muisto, että aina tekee mieli kertoa kaikkea ja muistella. Kannustan todellakin kaikkia lähtemään kokeilemaan siipiään
Tosin tässä nyt oli vaan tätä vaihtari jutskaa, mut kivaa luettavaa kuitenkin. Ite en oo asunut ulkomailla, mutta reissannut kyllä aina paljon. On se vaan niiiiin hieno laji! 
Ei tietoakaan himassa kovaa pyörivästä oravanpyörästä, eikä juurikaan mistään muustakaan 
Vois kyl tällä kertaa kirjottaa blogeja kilroyhin niin pääsee esmes vanhemmatkin paremmin niitä lukemaan ja myös kommentoimaan.
