Posts: 3,054
Posts: 4,085
hyperventilaatio, 26.2.2006 22:30:
Sekä kaksi Robin Cookin teosta, "Aivot" ja "Kooma"
Oon lukenut kaikki Cookin kirjat tähän mennessä. Todellakin tarjoilevat hyvää viihdettä.
Posts: 881
Kirjoja tulee jonkun verran luettua, mutta pääasiassa ihan tietokirjoja. Etenkin aiemmin kun oli enemmän aikaa niin luin todella paljon sotahistoriaa ihan siis vain huvikseni. Äärimmäisen mielenkiintoista minusta :) Varmaan taas kesällä tulee luettue muutama.
Ihan romaani-osastolla kolisee kaukaa haetut ja viihteelliset dekkarit hyvin, eli tyyliin Remes ja Dan Brown. Normaalit rikos/poliisidekkarit ei jaksa innostaa.
Omasta kirjahyllystä löytyykin sitten näitä edellämainittuja, eli sotahistoriaa, suuri osa Remeksen tuotantoa ja pari Dan Brownia, sekä joitakin lahjaksi saatuja Henning Mankeleita, mitä en ole kyllä edes lukenut :)
Ihan romaani-osastolla kolisee kaukaa haetut ja viihteelliset dekkarit hyvin, eli tyyliin Remes ja Dan Brown. Normaalit rikos/poliisidekkarit ei jaksa innostaa.
Omasta kirjahyllystä löytyykin sitten näitä edellämainittuja, eli sotahistoriaa, suuri osa Remeksen tuotantoa ja pari Dan Brownia, sekä joitakin lahjaksi saatuja Henning Mankeleita, mitä en ole kyllä edes lukenut :)
Posts: 2,258
taivaast tippuva kuvaraamattu tyrmää katuun!
Posts: 1,722
Posts: 42
Posts: 146
stephen king:it, dean koonz:it ja mary higgins clark:it on tullut kahlattua läpi. nämä kirjailijat ehdottomia suosikkeja mutta on myös paljon muita hyviä. suomalaisia dekkareita en kyllä pysty lukemaan sivuakaan, en tykkää yhtään 
nyt on menossa jo kolmatta kertaa E.M Remarque:n länsirintamalta ei mitään uutta, mahtava sotakirja 
nyt on menossa jo kolmatta kertaa E.M Remarque:n länsirintamalta ei mitään uutta, mahtava sotakirja
Posts: 804
No joo, tuleehan tuota aikalailla luettua. Kirjoja menee pari kolme kappaletta viikossa (tämä on tosin kausittaista, joskus menee parikin viikkoa, etten lue ollenkaan). Luen iltaisin ja pitkään. Vaimoni on uhkaillut laittavansa minut lainauskieltoon, kun en rupea nukkumaan ajoissa ja sitten valitan koko päivän kun väsyttää. 
Mitä luen:
Elämänkertoja. Näistä mielenkiintoisimmat on tullut jo käytyä läpi. Aina kun tulee joku uusi hyvä, niin tuleehan ne luettua, mutta varsinaisesti ei voi enää sanoa, että olisin mikään suurkuluttaja, kaikki vanhat hyvät kun on tullut jo luettua.
Faktaa. Maantieto, biologia, historia, talous ja kaikenmoinen kulttuurien tutkimus.
Politiikkaa ja uskontoa (näitä kahta en laske faktatiedoksi). Mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Suurin osa on aika tylsää luettavaa kyllä.
Klassikoita. Kaiken maailman kirjallisuuden klassikoita. Jotkut jää kesken tylsyytensä vuoksi, mutta joissain on kyllä melko vahva tenho.
Romaaneja. Jonkin verran on tullut viime aikoina innostuttua näistäkin taas. Nykyjulkaisujen suosta on vaan melko vaikea löytää itseä miellytäviä.
Novelleja. Lyhyissä tarinoissa jokin kiehtoo. Suuria asioita saadaan joskus tiivistettyä pieneen tilaan.
Mitä taasen en lue:
Dekkareita. Ovat vaan niin itseään toistavia.
Runoja. En tajuu.
Mitä luen:
Elämänkertoja. Näistä mielenkiintoisimmat on tullut jo käytyä läpi. Aina kun tulee joku uusi hyvä, niin tuleehan ne luettua, mutta varsinaisesti ei voi enää sanoa, että olisin mikään suurkuluttaja, kaikki vanhat hyvät kun on tullut jo luettua.
Faktaa. Maantieto, biologia, historia, talous ja kaikenmoinen kulttuurien tutkimus.
Politiikkaa ja uskontoa (näitä kahta en laske faktatiedoksi). Mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Suurin osa on aika tylsää luettavaa kyllä.
Klassikoita. Kaiken maailman kirjallisuuden klassikoita. Jotkut jää kesken tylsyytensä vuoksi, mutta joissain on kyllä melko vahva tenho.
Romaaneja. Jonkin verran on tullut viime aikoina innostuttua näistäkin taas. Nykyjulkaisujen suosta on vaan melko vaikea löytää itseä miellytäviä.
Novelleja. Lyhyissä tarinoissa jokin kiehtoo. Suuria asioita saadaan joskus tiivistettyä pieneen tilaan.
Mitä taasen en lue:
Dekkareita. Ovat vaan niin itseään toistavia.
Runoja. En tajuu.
Posts: 493
Jooh.. Lueskelin tätä threadiä vain 14 sivua taaksepäin (ku ei aika eikä energia riitä nyt pitemmälle) ja keräsin taas listan opuksista mitä katsoa josko löytyisivät kirjastosta. 
Ois kiva jos ehtis lukea enemmän hyviä kirjoja, eikä vain tylsiä tentti-kakkoja..
Mutta niin siis itse asiaan: ainakin DjTaika ja keisha suosittelivat Umberto Econ Foucaultin heiluria, mutta näin Da Vinci koodin jälkihuumassa ja tulevaa Taide & fiktio-kurssia (ja sen suorittamiseksi kirjoitettavaa esseetä) varten tiedustelisin, että osaako joku suositella jotain
kirjaa, jossa käsitellään faktisesti olemassa olevia taiteilijoita, taideteoksia tai taidehistoriallisia tapahtumia FIKTION keinoin?!
Meidän taidehistorian lehtorit kyllä työstävät ja jakavat sitten luennolla jonkinmoisen kirjallisuusluettelon, mutta ajattelin silti kysyä vaihtoehtoisista tietolähteistäkin..
Ois kiva jos ehtis lukea enemmän hyviä kirjoja, eikä vain tylsiä tentti-kakkoja..
Mutta niin siis itse asiaan: ainakin DjTaika ja keisha suosittelivat Umberto Econ Foucaultin heiluria, mutta näin Da Vinci koodin jälkihuumassa ja tulevaa Taide & fiktio-kurssia (ja sen suorittamiseksi kirjoitettavaa esseetä) varten tiedustelisin, että osaako joku suositella jotain
kirjaa, jossa käsitellään faktisesti olemassa olevia taiteilijoita, taideteoksia tai taidehistoriallisia tapahtumia FIKTION keinoin?!
Meidän taidehistorian lehtorit kyllä työstävät ja jakavat sitten luennolla jonkinmoisen kirjallisuusluettelon, mutta ajattelin silti kysyä vaihtoehtoisista tietolähteistäkin..
Posts: 343
Tällä hetkellä menossa:
Richard Adams: Ruttokoirat
Omituinen ja raskas luettava, mutta kun muutaman sivun tahkoaa niin alkaa sujumaan ja maistumaan. Perusidea ja koiranäkökulma jaksaa kiinnostaa, mutta kestää silti varmaan silti vielä viikkoja ennen kuin saan luettua loppuun. En tiedä voinko suositella, koska tämä on todellakin turhan raskasta luettavaa.
Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Kieltämättä aika uskomatona tekstiä, ja ellei tietäisi Ecoa fiksuksi ihmiseksi, ei uskoisi puoliakaan. Eikä ehkä kannattaisikaan, mutta Eco rakentaa loppuhuipennusta mielenkiintoisten henkilöhahmojen ja runsaan kerronnan avulla niin pirun ovelasti vähitellen, että pakko jatkaa vaikka historian "faktojen" ja sivistyssanojen määrä tursuukin korvista. Ja juuri ennen kuin menee överiksi, huomaan aina jotain, jolla uskon olevan merkitystä loppuratkaisun kannalta. Tätä voin kyllä suositella, vaikken ole vielä loppuun asti lukenutkaan.
Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Tämä on matkalukemisena, ja täytyy sanoa että yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut (vaikka onkin siis kesken). Kertojana autistinen poika, jonka tunteeton kerronta on vain jotain niin tarttuvaa ja helposti lähestyttävää, vaikka samalla niin omituista. Suosittelen ehdottomasti!
Richard Adams: Ruttokoirat
Omituinen ja raskas luettava, mutta kun muutaman sivun tahkoaa niin alkaa sujumaan ja maistumaan. Perusidea ja koiranäkökulma jaksaa kiinnostaa, mutta kestää silti varmaan silti vielä viikkoja ennen kuin saan luettua loppuun. En tiedä voinko suositella, koska tämä on todellakin turhan raskasta luettavaa.
Umberto Eco: Foucaultin heiluri
Kieltämättä aika uskomatona tekstiä, ja ellei tietäisi Ecoa fiksuksi ihmiseksi, ei uskoisi puoliakaan. Eikä ehkä kannattaisikaan, mutta Eco rakentaa loppuhuipennusta mielenkiintoisten henkilöhahmojen ja runsaan kerronnan avulla niin pirun ovelasti vähitellen, että pakko jatkaa vaikka historian "faktojen" ja sivistyssanojen määrä tursuukin korvista. Ja juuri ennen kuin menee överiksi, huomaan aina jotain, jolla uskon olevan merkitystä loppuratkaisun kannalta. Tätä voin kyllä suositella, vaikken ole vielä loppuun asti lukenutkaan.
Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Tämä on matkalukemisena, ja täytyy sanoa että yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut (vaikka onkin siis kesken). Kertojana autistinen poika, jonka tunteeton kerronta on vain jotain niin tarttuvaa ja helposti lähestyttävää, vaikka samalla niin omituista. Suosittelen ehdottomasti!
Posts: 3,206
Tällä hetkellä luen Thomas Hobbesin The Leviathania. Kieltämättä aika vaikeaa tekstiä, mutta väitän ymmärtäväni ainakin 80% lukemastani. Vaikka hiukan häiritseekin se, että Hobbes julistaa tavoitteiden saavuttamisen muista välittämättä ja arvonimen olevan "kunniallista", täytyy muistaa kirjan ilmestyneen v. 1651. Toisaalta Hobbes alleviivaa valtioiden pääsevän pidemmälle, jos ei sodittaisi niin paljon. Kyseessä on siis aika, jolloin sodittiin keskimäärin joka kolmas vuosi. Hobbes myös joutui kirjassaan tasapainoilemaan rojalistien ja tasavaltalaisten välissä, elettiinhän Englannin sisällissodan aikaa. Kirja kyllä sisältää mielenkiintoisia ajatuksia yhteiskunnasta ja tieteestä, jotka ainakin osin ovat selviytyneet meidän aikaamme asti.
Posts: 206
Jutu, 29.3.2006 00:15:
Luin tänään uusimman Hartsa Potterin ja jäin kyllä innolla odottamaan viimeistä osaa*hih*
vaikka se loppu olikin niin surullinen
mä luin viimesimmän potterin heti sinä viikonloppuna kun julkasivat sen... ja odottanu siit asti*uuh*
sais tulla nopee... ku edellistkin odotin... hmmm... ja odottaminen ei oikein sovi mulle
vaiks o kyl paljo muitkin hyviä kirjoja... mm.Mika Waltarin - Sinuhe egyptiläinen
ehkä paras mitä oon lukenu tai parempaa ei tu mieleen tosin en muista puoliakaan mitä oon lukenu 
Posts: 1,167
Viimeiseksi saanut luettua:
John Courtenay Grimwood: Stamping Butterflies
Korkealentoista scifiä, jossa liikutaan vuoron perään kolmessa aikakaudessa. Aiheutti ehkä eniten ymmärtämisvaikeuksia tähän mennessä luetuista scifi-kirjoista, tosin ehkä eniten kielen takia.
Richard P. Feynman: Surely You're Joking, Mr. Feynman! Adventures of a Curious Character Nobel-palkitun fyysikko Feynmanin sangen riemastuttavat muistelmat, osa 1. 2. lukukerta, tällä kertaa alkuperäiskielellä. Hämmentävää, miten yhdelle hepulle voi tapahtua noin paljon hupaisuutta. Onneksi äijän intohimo, fysiikka, ei ole läsnä niin, että sen syvällistä ymmärtämistä tarvitaan kirjasta nauttimiseen. Pääpaino keppostelulla ja seikkailuilla. :)
Alastair Reynolds: Diamond Dogs, Turquoise Days
Huh huh! Reynoldsin raapustukset, etenkin Revelation Space / Ilmestysten avaruus -universumiin sijoittuvat (kuten tämä kahden novellin kokoelma), eivät laka päräyttämästä. Parhaiten varmaankin kuvaisi näin: synkeää avaruusoopperaa, jonka taustalla oleva tiede ei ole ihan täysin tuulesta temmattua. Siltikin hahmo- ja tarinavetoista, mukana siellä täällä joitakin ripauksia noiria, kauhua ja tylyä huumoria. Voittajakaava!
Tällä hetkellä menossa:
William Gibson: Pattern Recognition
M. John Harrison: Valo
John Courtenay Grimwood: Stamping Butterflies
Korkealentoista scifiä, jossa liikutaan vuoron perään kolmessa aikakaudessa. Aiheutti ehkä eniten ymmärtämisvaikeuksia tähän mennessä luetuista scifi-kirjoista, tosin ehkä eniten kielen takia.
Richard P. Feynman: Surely You're Joking, Mr. Feynman! Adventures of a Curious Character Nobel-palkitun fyysikko Feynmanin sangen riemastuttavat muistelmat, osa 1. 2. lukukerta, tällä kertaa alkuperäiskielellä. Hämmentävää, miten yhdelle hepulle voi tapahtua noin paljon hupaisuutta. Onneksi äijän intohimo, fysiikka, ei ole läsnä niin, että sen syvällistä ymmärtämistä tarvitaan kirjasta nauttimiseen. Pääpaino keppostelulla ja seikkailuilla. :)
Alastair Reynolds: Diamond Dogs, Turquoise Days
Huh huh! Reynoldsin raapustukset, etenkin Revelation Space / Ilmestysten avaruus -universumiin sijoittuvat (kuten tämä kahden novellin kokoelma), eivät laka päräyttämästä. Parhaiten varmaankin kuvaisi näin: synkeää avaruusoopperaa, jonka taustalla oleva tiede ei ole ihan täysin tuulesta temmattua. Siltikin hahmo- ja tarinavetoista, mukana siellä täällä joitakin ripauksia noiria, kauhua ja tylyä huumoria. Voittajakaava!
Tällä hetkellä menossa:
William Gibson: Pattern Recognition
M. John Harrison: Valo
Tällä hetkellä pöydällä lepää:
Charles Bukowskin: Siinä Sivussa
Suhteellisen puuduttavaa luettavaa verrattuna muihin
miehen tuotoksiin jotka oon lukaissut läpi. Kirjakin
tosin on vasta hilppasen yli puolen välin, joten ehkä tuo
tuosta vielä lähtee vauhtiin. Toisaalta, oon niin
huumaantunut niihin kirjoihin joissa äijä rietastelee
naisten kanssa ja juo itsensä humalaan kerta toisensa
jälkeen, että se selittää puudutuksen aiheen.
Tosin erittäin tärkeä (ellei tärkein.) asia mikä nostaa
muut luetut Bukowskin kirjat tämän edelle on, että
tästä kirjasta on jäänyt uupumaan äijän hulvattomat
riipaisut keskusteluissa. Ne tunnetut: "Lujaa iskevät lauseet."
Se on se syy joka sai allekirjoittaneen tutustumaan
tarkemmin Bukowskin tuotantoon.
Charles Bukowskin: Siinä Sivussa
Suhteellisen puuduttavaa luettavaa verrattuna muihin
miehen tuotoksiin jotka oon lukaissut läpi. Kirjakin
tosin on vasta hilppasen yli puolen välin, joten ehkä tuo
tuosta vielä lähtee vauhtiin. Toisaalta, oon niin
huumaantunut niihin kirjoihin joissa äijä rietastelee
naisten kanssa ja juo itsensä humalaan kerta toisensa
jälkeen, että se selittää puudutuksen aiheen.
Tosin erittäin tärkeä (ellei tärkein.) asia mikä nostaa
muut luetut Bukowskin kirjat tämän edelle on, että
tästä kirjasta on jäänyt uupumaan äijän hulvattomat
riipaisut keskusteluissa. Ne tunnetut: "Lujaa iskevät lauseet."
Se on se syy joka sai allekirjoittaneen tutustumaan
tarkemmin Bukowskin tuotantoon.
Posts: 10,942
Nyt on työn alla tuo J.T. Leroyn omaelämänkerrallinen Petollinen on ihmissydän, joka ainakin alkusivujen perusteella on aika rankkaa kuvausta, ei niin onnellisesta lapsuudesta. Sen jälkeen tulisi siirtyä Audiovisuaalisen käsikirjoittajan oppaaseen ja kaikkien äänijätkien perusjärkäleeseen Mastering audio.
Posts: 789
Posts: 731
Tuli vaan mieleen, että jos kirjallisuus ja tekotaiteellisuus ja asioiden kiertelypaska vituttaa, niin lukekaa CHARLES BUKOWSKIa! Mä löysin sen lukemalla ensin Jack Kerouackin "Matkalla" pätkän (joka muuten kanssa oli niin, niin virkistävä tuttavuus, parin vuoden klassikoiden kahlaamisen jälkeen) ja poimimalla nimen sitten jostain takakannen kirjalistalta.
On muuttanut suhtautumistani kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen varmaan enemmän kuin mikään muu kirjailija koskaan. En vaan voi lopettaa bukowskin lukemista ja nyt on menossa toinen kierros sen lahden kaupunginkirjastosta löytyvistä teoksista (joitan on varmaan n 40) vuoden sisällä :)
On muuttanut suhtautumistani kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen varmaan enemmän kuin mikään muu kirjailija koskaan. En vaan voi lopettaa bukowskin lukemista ja nyt on menossa toinen kierros sen lahden kaupunginkirjastosta löytyvistä teoksista (joitan on varmaan n 40) vuoden sisällä :)
Posts: 169
Aika huonosti kieltämättä tulee kirjoja luettua nykyään kun ei vaan ehdi... Silloin, kun ehtii niin mieluiten lukee sellasta jotain höpöhöpöö, eli ei mitään niin hirveen raskasta luettavaa jaksa. Sitä vapaa-aikaa on niin vähän, että pitää sitten kun kirjan saa käteen niin lukee jotain, jonka aikana pystyy ehkö jotenkin rentoutumaankin.
Sci-fi ja fantasia ei oo muhun koskaan iskenyt, jännä juttu. Sellanen viihteellinen kunnon hömppäkirjallisuus sitten kolahtaa.
Sci-fi ja fantasia ei oo muhun koskaan iskenyt, jännä juttu. Sellanen viihteellinen kunnon hömppäkirjallisuus sitten kolahtaa.
Posts: 187
Nuoremmiten tuli luettua palkon scifiä, näin vanhemmiten jännitystä (Remes & co). Ja toisinaan myös ihan tositapahtumista tehtyjä, suosittelen erityisesti Antony Beevorin kirjoja Berliini 1945 ja Stalingrad. Osoittavat kuinka historia ja maailmankaikkeus itsessään luovat jännittävämpiä ja julmempia "tarinoita" kuin yksikään tomclancy.
Tällä hetkellä luettavama Remeksen Hiroshiman Portti ja Caesarin Gallian Sota.
Tällä hetkellä luettavama Remeksen Hiroshiman Portti ja Caesarin Gallian Sota.
Posts: 3,973
Mä oon viime aikoina yrittäny viimein löytää jotain muuta luettavaa kun fantasia kirjat. En vaan oikeen osaa ettiä kirjastosta mitään, paitsi fantasia hyllystä
Vaihtelua tohon fantasia maailmaan anto Johanna Sinisalon kirja Ennen päivänlaskua ei voi. Aivan ihana kirja. Hieman fantasiaa ripoteltuna nykypäivän elämään
Suosittelen, jopa niille, jotka eivät lue fantasiaa.
Vaihtelua tohon fantasia maailmaan anto Johanna Sinisalon kirja Ennen päivänlaskua ei voi. Aivan ihana kirja. Hieman fantasiaa ripoteltuna nykypäivän elämään
Suosittelen, jopa niille, jotka eivät lue fantasiaa.