Kolahtaako kirjat?

Pitäis järjestää tää kämppä niin et sais ennen nukkumaanmenoa luettua sängys kirjoi. Muutenkin pitäis päästä irti tän koneen ääres lymyymisestä niin et sais luettuu kirjoi. Alla jo ollu vuoden verran Philip K. Dick:n Valis. Pitäähän se saada luettua, kun sen on kirjastolta lunastanut =p

Pitkästä aikaa luvun alla pari kirjaa:

- Kettusen Kannettava
- Muisti palailee pätkittäin - Ere Kokkonen

Molemmat varmaan tällä viikolla loppuun ja molemmat on kyl ollu odotetun hyviä. Kokkosen muistelmat jopa odotuksia parempi.

Viimeisen vuoden aikana tullut luettua paljon scifiä, viimeksi lopetin tuon John Twelve Hawksin Matkaajan, oli todella hyvä kirja pelottavan ajankohtaisesta dystopiasta.

Nyt (viimeisessä luvussa) mennään M. John Harrisonin Nova Swingiä, seuraavana kirjahyllyssä vuoroaan odottaa Max Barry: Jennifer Valtiovalta

Just sain väkisin vääntämällä lopuun Everett Truen Ramones -historiikin "Hey ho let's go". Harvoinhan elämäkerrat mitään kovin mukaansatempaavaa tekstiä on mutta toi oli ihan rimanalitus. Pelkkää turhanpäiväistä paskanläpinää siitä kuinka kova Ramo-fani kirjan kirjoittaja on, ei mitään mielenkiintoista vaikka bändin historiasta löytyisi vaikka mitä. Takakansitekstissä hehkutetaan harvinaisia kuvia mutta ne ovat mallia "Ramones edestä", "Ramones takaa", "Ramones istuu", "Ramones makaa". Nolla pistettä.

jesus, 18.12.2008 17:13:
Seppo Lampela (aka Steen1) - Hullu klovni

Tämän plokkasin just duunista tänään.. arviota kun on luettu..

Eilen luin tän loppuun vihdoin. Tykkäsin kyllä. Melko rujoa läppää mut tykkäsin.

Asiasanoina ehkäpä..

-Itä-Helsinki
-huumeet
-rikollisuus
-huumeet
-viina

ja sanoinko jo..
-huumeet =DD

Ihan viihdyttävä paketti.

Samalla aloitin hieman kevyempää luettavaa..

Vicki Myron - Kirjastokissa



'Iowalaisen pikkukaupungin kirjaston palautusluukusta löytyi kylmänä tammikuun aamuna 1988 kohmeinen kissa. Kirjasto päätti adoptoida kissan, ja sille annettiin nimi Dewey Readmore Books, vanhan kirjastoluokituksen mukaan. Deweystä tuli kaikkien kirjastossa kävijöiden lemmikki. Kissa myös toi kirjastolle ja Spencerin kaupungille valtavasti julkisuutta. Deweysta kirjoitettiin lukuisissa lehdissä, se esiintyi kirjoissa ja televisiossa ja oli jopa japanilaisen dokumenttivideon tähti. Lopulta kissa muutti taloudellisissa vaikeuksissa kamppailleen pikkukaupungin ja sen asukkaiden kohtalon. Deweyn uskomattoman ja hellyyttävän tarinan kertoo kirjastonjohtaja Vicky Myron, jonka syliin juuri 19 vuotta täyttänyt Dewey kuoli marraskuussa 2006. Deweyn nekrologi julkaistiin 250 lehdessä, mukana myös USA Today ja The Washington Post!'


Tykkään jo heti.

Sain joululahjaksi pikkuveikalta Jari Tervon Troikan, ja lukaisin sen tuossa parin flunssapäivän ratoksi.

Troikka kertoo sisällissodan* tappion melskeistä pakenevista punikeista, ja heidän elämästään oman sisällissotansa aalloissa keikkuvalla Neuvosto-Venäjällä. Siinä kuvaillaan punaisten suomalaisten toimia tarkoituksenaan synnyttää vallankumous uudestaan valkoisten valtaamalla Suomenmaalla. Kirjan tärkeää antia on mielestäni kuvaus erilaisista ihmisistä, joista toisilla inhimillisyys voittaa aatteen, toisilla aate inhimillisyyden. Kertomus ottaa tuulta alleen hieman hitaasti, mutta noin puolivälin paikkeilta alkava ihmiskohtaloiden yhdistyminen keskenään on sitäkin riemastuttavampaa luettavaa.

Troikka on mielestäni kekseliäästi kirjoitettu eri ihmisten muistelmien varaan, mutta moninaiset kertojat ja vaihtelevat fontit tekevät kirjasta hieman sekavan.

Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista, siitä löytää hyvin aikansa tärkeitä poliittisia tuulia ja myskyjä, ja saa hyvän kuvan suomalaisten toisilleen aiheuttamista tragedioista ilman liiallista sentimentaalisuutta tai puolueellisuutta.

* Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä vaikealta päättää, mitä sanaa tässä yhteydessä käyttää?

nostatus, 21.12.2008 11:18:
John Ajvide Lindqvist - Ystävät Hämärän Jälkeen
...

Luin myös. Ihan omaan top3:een ei yllä mutta top10:een kylläkin. Jäi mieleen vaivaamaan (hyvällä tavalla) loputtuaankin, mikä on mielestäni hyvän kirjan yksi tunnusmerkeistä.

Toivottavasti tähän ei koskaan tehdä jatko-osaa. Ja toivottavasti hyvän kirjan leffakirous ei päde tästä tehtyyn leffaan (hyvistä kirjoista tehdyt leffat on usemmiten täyttä paskaa tai ainakaan ne eivät ole hyviä).

Nyt lukemassa: Alastair Reynolds: Ilmestyksen Avaruus.

Täytyy kyllä sanoa, että olen löytänyt itselleni suosikkikirjailijan luettuani ensin samaiselta kirjailijalta kahdesta n. 100 sivuisesta novellista koostuvan Timanttikoirat/Turkoosit Päivät. Reynolds kirjoittaa kovaa scifiä kovalla otteella, teksti on usein hyvin tieteellistäyteistä mutta silti hyvin uskottavaa. Tarina tuntuu olevan mukaansatempaava ja monina aamuina onkin töihin meneminen ollut hieman vaikeaa pitkään venyneen lukemisen takia. Kirjahyllyssä odottaa nyt samalta kirjoailijalta Kuilukaupunki osat 1 ja 2 vuoroaan.

xl8r, 27.2.2009 11:25:
Nyt lukemassa: Alastair Reynolds: Ilmestyksen Avaruus.

Täytyy kyllä sanoa, että olen löytänyt itselleni suosikkikirjailijan luettuani ensin samaiselta kirjailijalta kahdesta n. 100 sivuisesta novellista koostuvan Timanttikoirat/Turkoosit Päivät. Reynolds kirjoittaa kovaa scifiä kovalla otteella, teksti on usein hyvin tieteellistäyteistä mutta silti hyvin uskottavaa. Tarina tuntuu olevan mukaansatempaava ja monina aamuina onkin töihin meneminen ollut hieman vaikeaa pitkään venyneen lukemisen takia. Kirjahyllyssä odottaa nyt samalta kirjoailijalta Kuilukaupunki osat 1 ja 2 vuoroaan.

Hah, scifistä Reynolds on myös oma suosikki. Löytyy kaikki, mitä Likeltä on tullut ulos miehen kirjoittamana. :) Ihastuin Kuilukaupunkien avulla miehen kirjoihin. Sen jälkeen pitikin alkaa lukea aikajärjestyksessä moiset. :P

Tosin nyt ei ole hetkeen scifi napannut, mikä on sinänsä kummallista, koska scifi on aina ollut läsnä elämässäni aina leikeistä lähtien.
Olen koittanut etsiä jotain kirjaa, mikä kertoo tavallisesta elämästä keskiajalla. Ei lohikäärmeitä, ei velhoja tai prinsessoja - saatanan kerettiläiset! Tahdon jotain tavallista, mikä on silti kaukana nykyisestä maailmasta. Saa suositella. :)

Viimeksi luin Heikki Hietamiehen Sydän toivoa täynnä romaanin. Pidin ja tuntui mukavalta,kun ko. sarjaa seurasin tv:stä pentuna (ja ihastuin alkutunnusmusiikkiin! )

Juha Vuorisen kirjat kolahtaa ainakin ja lujaa! Mahtavaa huumoria. Voin suositella lämpimästi :)

Hanoi rocks “All those wasted years” Kirj Ari Väntänen kust. Like

Vihdoin Hanoista tehty kunnon kirja mikä keskittyy itse asiaan eli rockiin eikä ainoastaan Kaman vetoon.
Kirja lähtee käyntiin jäbien nuoruudesta eli noin 6-8v jolloin jo urasuuntaus oli selkeä ROCK!
Tämän jälkeen on paljon helpompi ymmärtää moni asia jolle on naurettu, itketty tai myötähäpeänä töllöstä punasteltu.
Mm Andyn finski aksentti jota pidetään opeteltuna, jäbähän on asunut nuoruudestaan suurimman osan jossain muualla kuin härmässä.
Ja se draivi mikä vie nuorii hemmoi eteenpäin saavuttaakseen unelmansa. Ei ihme että heebot ei paljon arvosta joitan idols formaattia, kun on itse budjannut Stokiksessa sillan alla ja skruudannut dyykkiksestä ku ainoot massit menee skittan kieliin.

Paljon puhutut pullistelut isojen starojen kunnioituksesta saa kasvot kun esim Slash, Bishop ja muut kumppanit suitsuttavat Hanoin ainutlaatuisuutta ja Varsinkin sen energisyyttä lavalla.

Handut tutisten joutuu lukemaan myös Razzlen kohtalokkaan kuoleman Vincen kännisen automällin johdosta :/ Heebo joka sai Hanoin sisäisen kemian toimimaan oli veks ja jäbät aivan tuuliajolla kun jäljellä oli vaan helvetisti talenttia.

Saa kirjassa toki hihitellä kaiken maailman sähläilyille ympärimaailmaa kun härmän juntit laajentaa tajuntaansa. Kaiken kaikkiaan loistokirja joka kuvaa aikaa ennen kuin rockareista tuli lähinnä bisnesmiehiä ja rock itsessään lähinnä hubbabubbaa, pepsodenttiä ja hyppykeppejä.

Niin ja MÄ siis en ole kirlailija! Joten kaikenmaailman oikeinkirjoituspoliisitvoipainuusinneminnebrunaeipaista :D

Calumet, 1.1.1970 02:00:
Juha Vuorisen kirjat kolahtaa ainakin ja lujaa! Mahtavaa huumoria. Voin suositella lämpimästi :)

Mä olen aivan samaa mieltä! Eikä pelkästään Juoppikset, muukin tuotanto toimii ainakin mulle.

Ite olen nyt lukemassa Julia Navarron "Vaiennut veljeskunta"-kirjaa, ja alku(=ekat 240 sivua) ainakin on vakuuttanut, tulee iltasin valvottua ja luettua :D Kirja on samaa tyyliä kun Dan Brownin Da Vinci-koodi, kertoo Torinon käärinliinasta, ja siihen kohdistuneista onnettomuuksista vuosisatojen varrella. Tai noh, "onnettomuuksista". Jännä kirja omalla tavallaan :)

Tulee luettua aika paljon mahdollisuuksien mukaan, rupee ihan ahdistamaan jos ei ole mitään uutta luettavaa, mulla on siis aina joku kirja käsittelyn alla :) Pitäis tehdä matka johonkin divariin joskus, uudet kirjat on aika tyyriitä :/
(ja kirjastokorttihan taitas olla aika kova veto:D)

..esit: korjattu Da Vincin kirjottajan nimi :D:D

kindertin, 1.1.1970 02:00:
Grishamin Da Vinci-koodi

? Erm...Dan Brown?

pirpeli, 1.1.1970 02:00:
---
kindertin, 1.1.1970 02:00:
Grishamin Da Vinci-koodi

---


? Erm...Dan Brown?

TOTTA :D:D:D:D
Anteeks, korjaan aiempaan viestiini sen.
Luin tossa viimeks Grishamin kirjan ja meni hienosti nimet sekasin

kindertin, 1.1.1970 02:00:
TOTTA :D:D:D:D
Anteeks, korjaan aiempaan viestiini sen.
Luin tossa viimeks Grishamin kirjan ja meni hienosti nimet sekasin

No, seikkailua kummallakin*nauru*

casper-dj, 1.1.1970 02:00:
Hanoi rocks “All those wasted years” Kirj Ari Väntänen kust. Like

Vihdoin Hanoista tehty kunnon kirja mikä keskittyy itse asiaan eli rockiin eikä ainoastaan Kaman vetoon.

Ostin tämän heti kun ilmestyi ja tuli ahmittua sitten muutamassa suupalassa koko kirja. Erinomainen kirja ja niin kuin bandikin, arvostus nousi entisestään.

Neko, 1.1.1970 02:00:
---
casper-dj, 1.1.1970 02:00:
Hanoi rocks “All those wasted years” Kirj Ari Väntänen kust. Like

Vihdoin Hanoista tehty kunnon kirja mikä keskittyy itse asiaan eli rockiin eikä ainoastaan Kaman vetoon.
---

Ostin tämän heti kun ilmestyi ja tuli ahmittua sitten muutamassa suupalassa koko kirja. Erinomainen kirja ja niin kuin bandikin, arvostus nousi entisestään.

Juuri näin. Eilen oikeen harmitti kun sain luettuu loppuun:)

Mattilan Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä kolahtaa hyvin nyt. Löysin siitä ajatuksia, jotka selvensivät negatiivista asennettani tänhetkistä työyhteisöäni kohtaan. Eli huomasin olleeni oikeassa.

Mukava lukea tätä threadia kun ihmiset jaksaa vähän
kertoa mitä kirjassa ollut ideana :) Threadin innoittamana
tullutkin jo luettua useampi teos.

Eilen itkin ja paruin loppuun John Groganin kirjan "Marley ja minä".
"Elämää ja rakkautta maailman kauheimman koiran kanssa." Kertoo kaiken oleellisen, ja tää olis aika hyvä kirja hauvakuumeisille