Tämä oli aika erilainen ilta kuin mihin olen tottunut bileisiin lähtiessä :)
Noin yhdeltätoista paikan päälle saapuessa vaikutelma tuki pelkäämääni Presidentticlubista. Konemusiikkibileiden sijaan tuntui kuin olisi saapunut rikkaiden skidien ruotsinlaivalle. Axl Smith sattui soittamaan vielä pari
turhan tutusta listamusasta remixattua biisiä, mikä vahvisti perusraflavaikutelmaa. Melkein lähdin toisiin bileisiin ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta onneksi jäin vielä odottamaan.
Joidenkin biisivalintojen "liiasta helppoudesta" huolimatta aloin pitää Axl Smithinkin setistä, ja bileiden varsinaisesti startatessa upealla tanssiesityksellä ja Jay Mellinin tiukoilla biisivalinnoilla innostuin kunnolla. Illalta toivomani samankaltaisuudet Hypen Reunioneihin tulivat sittenkin esiin; älyttömän hyvää ja nykyajan normibileistä poikkeavaa musiikkia, kauniita ihmisiä sekä ihastuttavia tanssijoita (sekä esiintymässä että yleisössä) ja nykybileistä usein puuttuva tunnelma ihmisten huutaessa ja riemuitessa.
Olin ihan ällikällä monien todella nuoren näköisten kävijöiden hyvästä asenteesta. Useimmat olivat varsin selvinpäin, taitavia tanssimaan ja
pitivät musiikista vaikka se oli konemusiikkia, vieläpä vanhaa sellaista Itse olin jo totuttautunut asenteeseen, että suomalaiset nuoret kuuntelevat vain hoppia, heviä ja listamusaa, mutta ehkä tällainen kansainväliseltä tuntuva klubimeininki tekee poikkeuksen ainakin jossakin ihmisryhmässä.
Mahtava ilta siis ja muistutti hyvin siitä että miten jämähtänyt sitä on omaan lokeroonsa. Vaikka meininki olikin paljolti pintaliitoa ja parinmuodostusta, oli se silti riemukasta ja jotenkin freesiä.