Musta tää keskustelu siitä, että graffiteille pitäisi olla luvallisia paikkoja on ihan vitun vammanen, kun kuitenkin niin iso osa sen touhun viehätystä on siinä, että se on kiellettyä ja sitä vedellään sinne tänne mihin huvittaa. Ei junia tai metroja varmaan kukaan lopeta maalaamasta vaikka herttoniemeen vedettäis jonnekkin sata kilometriä harmaata betoniseinää että tässä, piirtäkää tähän.
Graffititaide ei tunnu olevan niinkään kiinni siitä, että nuori ei saa ilmaista itseään koska sopivaa maalausalustaa ei löydy vaan siitä, että suurin osa siitä ilmaisusta on juuri sen maalausalustan sijaintia. Se varmaan selittää osin myös sitä, minkä takia valtaosa graffiteista on pelkkiä kirjaimia, eikä kuvallista ilmaisua ole tiukkojen sääntö- ja ja tyylimääritteiden ulkopuolelle juurikaan laajennettu.
Tämän ajatuksen takia tuon banksynkin näissä keskusteluissa aina voimalla esille, koska banksyn ero muihin katutaiteilijoihin ei ole siinä että banksy on parempi kuin muut, vaan siinä, että banksyn työt ovat muuta kuin pelkkä BANKSY-sana eri muodoissa ja väreissä. Graffitin ideahan taitaa olla juuri se famen hakeminen ja muut itse maalaustapahtumasta ulkoiset seikat, eikä se, että kenen kolmikirjaiminen akronyymi on hienoiten maalattu - se tuntuu olevan enemmän skenen sisäinen henkseleidenpaukuttelujuttu.
Katutaide on joskus oivaltavaa, nerokasta ja ihanaa. Pääasiassa se ei sitä ole, koska se ei
pyrikään olemaan sitä. Omien keksittyjen nimikirjaimien piirtäminen mahdollisimman moneen näkyvään paikkaan ei varmasti pyri "piristämään" kenenkään kaupunkikuvaa. Taustalla ovat toiset motiivit, eivätkä nämä motiivit oikein sovi keskusteluun siitä, miksi sitä vastustetaan.
Katutaidetta ei vastusteta siksi, että kaupunki ei halua taidetta kaduille, vaan siksi, että suurin osa katutaiteesta on oman skenen sisäistä nokittelua ja "nurkkiin kuseskelua", ihan omaa egoa hyväilevää kiellettyä pikkukivaa.
Jos katutaide pyrkisi olemaan positiivista, luovaa ja hienoa, niin minkä takia se on maalaustaiteen mahdollisuuksien puitteet tuntien rajattu kuitenkin niin tiukkaan ja ahtaaseen formaattiin? Tietenkin on poikkeuksia, jotka aina raavitaan internetistä esille näihin keskusteluihin (kuten tuo tajunnanräjäyttävän hieno evoluutioteos), mutta
tästähän ei puhuta sillon kun puhutaan töhrimisestä.
Töhrimisessä voidaan noudattaa montaa linjaa, joista nollatoleranssi on yksi. Vaikka katutaiteilijat eivät nollatoleranssia arvosta, se ei muuta sitä tosiasiaa että kaupasta saa vaneria, jota voi omalla pihallaan ihan rauhassa maalata. Ketään ei kielletä maalaamasta, sille vain pyritään osoittamaan sopiva paikka. Jos ne maalaukset ovat hyviä, niitä voi kärrätä galleriaan jonne ihmiset tulevat varta vasten niitä ihastelemaan, ehkä ostavat jopa omakseen muutaman. Jos ne maalaukset ovat sen sijaan omia "kalligrafisia mestarinäytteitä", kukaan ei niistä kiinnostu eikä kukaan halua tulla niitä katsomaan. Sen jälkeen se piirretään raitiovaunun ikkunaan ja itketään siitä, kun joudutaan maksamaan sen ikkunan puhdistaminen. Tässä on niin helvetin hieno aina viskoa ajatuksia siitä miten SYSTEEMI VIHAA LUOVUUTTA, vaikka kyse on siitä, että IHMISET vihaavat sitä luovuutta. Systeemi noudattelee sitä, mitä ihmiset haluavat.
Valtaosa kansasta ei halua, että katutaitelijat rikastavat heidän kaupunkikuvaansa piirtämällä vanhan arvotalon kivijalkaan kolmekirjaimisen yhdistelmän. Mikäli katutaide ottaa itseään niskasta kiinni ja kasvaa aikuiseksi, niin sitten sitä voidaan puolustaa, koska silloin ihmisetkin nauttivat sen näkemisestä.
Nyt tämä vitun itku siitä, miten kytät ja fäpsit hakkaa taiteilijoita on tekopyhää, kaksinaismoralistista ja epärehellistä. Ensin katse voidaan kääntää sinne omaan napaan ja miettiä, millä helvetin oikeudella kehdataan ihmisten ilmoilla sanoa, että omien nimikirjaimien raapustaminen talon seinään on
perusoikeus tai taidetta, kun kyse on siitä, että sinne piirrellään nimikirjaimet siksi että se on jännää ja että kaverit näkee.
tarkennukseksi vielä: Kummalla näistä teoksista on taiteellista meriittiä, ja miettikää
miksi.
