Posts: 8,060
Posts: 4,429
ezzy, 27.2.2008 14:25:
Itsellä on aika hyvä intuitio minuutteja ennen kellon soimista heräämiseen
Joo, sama homma. Ärsyttävää kun sama homma myös on viikonloppuisin :D
Lueskelin tän topikin läpi ja kyl kans mullekin on sattunut samantapaisia juttuja. Minkä takia sit tälläisiä juttuja tapahtuu tai miksi? Mä luulen et ne on vaan sattumia, koska kylhän koko ajan elämässä tapahtuu asioita ja joskus jotkut asiat ja tapahtumat tuntuu menevän yhteen hassulla tavalla. Joku vois väittää et kyseessä olis kohtalo tai joku suurempi voima, mut se meneekin sit hieman ohi tästä aiheesta. Ihan kyl mielenkiintoinen aihe, mukavaa lukea mitä ihmisille on tapahtunu :)
edit: typoo
Posts: 6,049
Intuitio ja ennustaminen menny pahasti sekasin
tässä topikissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Intuitio
Mitä pitempään tekee jotain, sitä enemmän
tulee tehtyä intuitiivisia ratkaisuja sillä alueella.
Mulle intuitio on tavallaan passiivista tiedon
ja tunteiden käyttöä, jotkut ratkaisut vaan
tuntuu paremmilta kuin toiset, ja jälkikäteen
käy ilmi että näin on. Eniten tää pitää paikkansa
ihmissuhteissa, mukaanlukien työympäristö.
esim. kaikki mun tekemät rekrytoinnit on
perustunu hyvin pitkälti intuitioon, ja 80%
on käynyt niin että tyypit on asettunu just niihin
rooleihin joihin oletinkin.
Intuitiossa ei siis oo välttämättä mitään mystistä,
se vaan kertoo siitä miten paljon meillä on
passiivista informaatiota, ja miten vähän me
itseasiassa tiedostetaan meidän omia toimintatapoja
ja niiden syitä.
tässä topikissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Intuitio
Mitä pitempään tekee jotain, sitä enemmän
tulee tehtyä intuitiivisia ratkaisuja sillä alueella.
Mulle intuitio on tavallaan passiivista tiedon
ja tunteiden käyttöä, jotkut ratkaisut vaan
tuntuu paremmilta kuin toiset, ja jälkikäteen
käy ilmi että näin on. Eniten tää pitää paikkansa
ihmissuhteissa, mukaanlukien työympäristö.
esim. kaikki mun tekemät rekrytoinnit on
perustunu hyvin pitkälti intuitioon, ja 80%
on käynyt niin että tyypit on asettunu just niihin
rooleihin joihin oletinkin.
Intuitiossa ei siis oo välttämättä mitään mystistä,
se vaan kertoo siitä miten paljon meillä on
passiivista informaatiota, ja miten vähän me
itseasiassa tiedostetaan meidän omia toimintatapoja
ja niiden syitä.
Posts: 759
mku, 27.2.2008 14:34:
---
kosmo, 27.2.2008 14:07:
---
T-mu, 27.2.2008 07:49:
Joskus tulee nähtyä unta asioista mitkä tapahtuu... Aika pelottavaa.
---
ihanko niin että olet funtsinut unen tapahtumia ennen niiden toteutumista vai oisko kyseessä kuitenkin vaan deja vu?
---
Tai entä jos tapahtuma löytyy unipäiväkirjasta? Onko se tavallaan dokumentoitu Deja vu?
Jos tapahtuma löytyy unipäiväkirjasta tmv. niin toki se poistaa ton deja vu -mahdollisuuden. Ainakin sen määritelmän pohjalta jonka mukaan deja vu:ssa olisi kyse lyhyt- ja pitkäkestoisten muistien sekoilusta, ts. kokemus siirtyy suoraan pitkäkestoiseen muistiin ennen kuin henkilö tietoisesti tätä käsittelee. Muistan lukeneeni jostain että on väitetty unien menevän muuten myös suoraan tuonne pitkäkestoiseen muistiin ja että tästä syystä deja vu koetaan usein uneksi. Mut en tosiaan muista edes että mistä luin, joten saatan olla metsässä... ja meni vähän offtopiciksikin :)
Posts: 152
Posts: 6,592
Karski, 27.2.2008 14:40:
Intuitio ja ennustaminen menny pahasti sekasin
tässä topikissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Intuitio
Mitä pitempään tekee jotain, sitä enemmän
tulee tehtyä intuitiivisia ratkaisuja sillä alueella.
Mulle intuitio on tavallaan passiivista tiedon
ja tunteiden käyttöä, jotkut ratkaisut vaan
tuntuu paremmilta kuin toiset, ja jälkikäteen
käy ilmi että näin on. Eniten tää pitää paikkansa
ihmissuhteissa, mukaanlukien työympäristö.
esim. kaikki mun tekemät rekrytoinnit on
perustunu hyvin pitkälti intuitioon, ja 80%
on käynyt niin että tyypit on asettunu just niihin
rooleihin joihin oletinkin.
Intuitiossa ei siis oo välttämättä mitään mystistä,
se vaan kertoo siitä miten paljon meillä on
passiivista informaatiota, ja miten vähän me
itseasiassa tiedostetaan meidän omia toimintatapoja
ja niiden syitä.
Intuitiota kutsutaan mun alallani yleisesti pelisilmäksi. Toisilla sitä on, toisilla ei.
Posts: 247
¡ Previous post about a year ago !
Posts: 734
Viimeaikoina tuli yhtäkkiä mieleen eräs henkilö, kenen kanssa vietin jonkin aikaa talvella. Hoksasin, että olin melkein unohtanut hänet. Tuon havainnon jälkeen tyyppi kävi mielessäni useita kertoja päivässä muutaman päivän ajan. Viikonloppuna kuulin, että hän oli hiljattain tappanut itsensä 
Toinen juttu samalta viikonlopulta:
Mulla on yleensä krapulassa kauheat vainotukset, joten en tykkää lähteä esim. kaupungille. Lauantaina päätin kuitenkin lähteä, sillä mulla ei ollut yhtään ruokaa kotona ja jotenkin huvitti. Kävin katsomassa Raxissa ja totesin että siellä on ihan järjenvastainen jono. Kiertelin muutamat muut ruokapaikat ja sama juttu. Palasin H&M:n kautta Raxiin, vaikka en IKINÄ käy siellä yksin. Otin ruokaa niin joku huusi mun nimeäni. Se oli yks mun tosi vanha & hyvä kaveri Pohjanmaalta (ja tosi reilu kun ei ollut tehnyt selväksi, että se on Treella
). Outoa. Hengattii monta tuntia ja mentiin illalla baariin. Oli todella hauskaa, hänkin on tämmöinen "hengellinen" tyyppi.
Veljen kanssa ei oltu soiteltu puoleen vuoteen, ja hän alkoi pyörimään mielessäni. Oon kuitenkin niin saamaton, etten jaksa soittaa/puhua puhelimessa, joten ajattelin että kai me kesällä sitten viimeistään nähdään. Pari päivää tästä se soitti mulle. Ja miten usein muutenkin tapahtuu niin, että kun ei itse jaksa soittaa tai tekstaa niin toinen soittaa hetikohta?
Mä oon päättänytkin ruveta kuunteleen intuitiotani enemmän kuin järkeä. Jos saan jostakin ihmisesta "oudot" vibat, niin olen kyllä todella varovainen. Ennen oon ajatellut, että varmaan vaan vainoilen ku kuvittelen kaikenmaailman juttuja - lähinnä, että miksi joku sanoo mitä se sanoo, ja että mitä se ajattelee oikeasti; miksi se teki tommosen sekunnin sadasosan oudon ilmeen, kumoaako se liike kaiken mitä se juuri sanoi ym. Joskus jonkun ihmisen "energia" (tai mikä lie onkaan, voisi kai sanoa seurakin) voi jo itsessään tuntua todella pistävältä, stressaavalta, mustalta. Jälkeenpäin ajateltuna oon monasti vaistonnut oikein pahat vibat, mutta oon järkeillyt asiat harhaluuloiksi ja saanut jälkeenpäin henkisesti turpiin.
Toki nämä kaikki voi olla sattumiakin, mutta mä en jaksa (enää) olla turhan skeptinen. Pitäkää hörhönä, minua ei kiinnosta. Nautin elämästä enemmän hihhulina, kuin liian järkiperäisenä. Olen sielu, en aivot.
Toinen juttu samalta viikonlopulta:
Mulla on yleensä krapulassa kauheat vainotukset, joten en tykkää lähteä esim. kaupungille. Lauantaina päätin kuitenkin lähteä, sillä mulla ei ollut yhtään ruokaa kotona ja jotenkin huvitti. Kävin katsomassa Raxissa ja totesin että siellä on ihan järjenvastainen jono. Kiertelin muutamat muut ruokapaikat ja sama juttu. Palasin H&M:n kautta Raxiin, vaikka en IKINÄ käy siellä yksin. Otin ruokaa niin joku huusi mun nimeäni. Se oli yks mun tosi vanha & hyvä kaveri Pohjanmaalta (ja tosi reilu kun ei ollut tehnyt selväksi, että se on Treella
). Outoa. Hengattii monta tuntia ja mentiin illalla baariin. Oli todella hauskaa, hänkin on tämmöinen "hengellinen" tyyppi.Veljen kanssa ei oltu soiteltu puoleen vuoteen, ja hän alkoi pyörimään mielessäni. Oon kuitenkin niin saamaton, etten jaksa soittaa/puhua puhelimessa, joten ajattelin että kai me kesällä sitten viimeistään nähdään. Pari päivää tästä se soitti mulle. Ja miten usein muutenkin tapahtuu niin, että kun ei itse jaksa soittaa tai tekstaa niin toinen soittaa hetikohta?
Mä oon päättänytkin ruveta kuunteleen intuitiotani enemmän kuin järkeä. Jos saan jostakin ihmisesta "oudot" vibat, niin olen kyllä todella varovainen. Ennen oon ajatellut, että varmaan vaan vainoilen ku kuvittelen kaikenmaailman juttuja - lähinnä, että miksi joku sanoo mitä se sanoo, ja että mitä se ajattelee oikeasti; miksi se teki tommosen sekunnin sadasosan oudon ilmeen, kumoaako se liike kaiken mitä se juuri sanoi ym. Joskus jonkun ihmisen "energia" (tai mikä lie onkaan, voisi kai sanoa seurakin) voi jo itsessään tuntua todella pistävältä, stressaavalta, mustalta. Jälkeenpäin ajateltuna oon monasti vaistonnut oikein pahat vibat, mutta oon järkeillyt asiat harhaluuloiksi ja saanut jälkeenpäin henkisesti turpiin.
Toki nämä kaikki voi olla sattumiakin, mutta mä en jaksa (enää) olla turhan skeptinen. Pitäkää hörhönä, minua ei kiinnosta. Nautin elämästä enemmän hihhulina, kuin liian järkiperäisenä. Olen sielu, en aivot.
sativa, 9.6.2009 01:00:
Mä oon päättänytkin ruveta kuunteleen intuitiotani enemmän kuin järkeä. Jos saan jostakin ihmisesta "oudot" vibat, niin olen kyllä todella varovainen. Ennen oon ajatellut, että varmaan vaan vainoilen ku kuvittelen kaikenmaailman juttuja.
Joskus jonkun ihmisen "energia" (tai mikä lie onkaan, voisi kai sanoa seurakin) voi jo itsessään tuntua todella pistävältä, stressaavalta, mustalta. Jälkeenpäin ajateltuna oon monasti vaistonnut oikein pahat vibat, mutta oon järkeillyt asiat harhaluuloiksi ja saanut jälkeenpäin henkisesti turpiin.
Mä uskon ja luotan intuitioon. Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan muiden ihmisten auroja ja energioita kuin toiset, monet pitävät moista hölynpölynä. Minä en. Tästä huolimatta olen monesti toiminut intuitiotani vastaan, koska olen myös rationaalinen ihminen. Esim. olen aistinut jossakin treffikumppanissa / ihmisessä jotakin outoa, mutta halunnut antaa hälle mahdollisuuden, koska rationaalinen puoleni on sanonut, että enhän minä voi ekalla tapaamisella tietää millainen henkilö on. Eräskin treffikumppani osoittautui ihan psykoksi, eikä ollut ainut kerta kun intuitoni osoittautui lopulta oikeaksi ihmissuhteissa.
Joistain ihmisistä saa ihan älyttömän upeeta energiaa, toiset syövät sitä. Koen myös, että kaikkien ihmisten energiat eivät vaan yksinkertaisesti kohtaa, mikä on täysin luonnollista. Tämän vuoksi en jaksa yrittää väkisin soluttaa omia energioitani sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa väreillään ihan eri taajuuksilla. En ole luonteeltani kaikkien kanssa kaveeraaja, koska mielestäni teeskentely ei ole reilua ketään kohtaan. Pakollinen keskinäinen toimeentuleminen on eri asia kuin kaveeraaminen, toimeenhan meidän on tultava keskenämme, tykättiin toisistamme tai ei.
Nää on jänniä juttuja nää henkimaailman hommat, mutta itse en koe niitä mitenkään höperöinä tai kaukaisena ajatteluna, vaan arkipäiväisenä ilmiönä, joka on jatkuvasti läsnä - joskus vahvempana, joskus heikompana, riippuen kuinka avautuneita tai sulkeutuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan energioita. Jotkut haluaa varmasti erottaa nää energiahommat intuitiosta, mutta mä en halua, koska koen, että intuitio perustuu erilaisten energioiden aistimiseen, ja koko meidän elämänmuoto perustuu erilaisiin energioihin.
Posts: 734
Olis eilen taas pitänyt luottaa enemmän inthuithioon.
Chillattiin kaverien kans puistossa ja siinä filtillä pyöri jonku lompsa. Aikani sitä kattelin ja vilkuilin humaltuvia kavereitani huolestuneena ja kysyin, että kenenkä toi kukkaro on. Toni (nimi muutettu) sano sitten, että hänen. Ei se korjannu sitä siitä talteen ja mä katselin, että laittais nyt sen vaikka reppuunsa. Mutta koska en halunnut olla holhoava, en sanonut mitään.
No sit ku lähettiin niin se Toni oli tietenki unohtanut sen rahapussinsa siihen ja kun se huomas erheensä, juoksi pullonkerääjämummo jo kaukana eikä sitä enää saatu kiinni. Harmittaa, kun en sanonut uudestaan ja Tonia harmitti, ettei se laittanut sitä kukkaroa talteen vaikka mä kerran siitä sanoin.
Kerran kanssa tuli hirvee hinku sanoa kaupungilla tuntemattomalle muorille, että sillä on kengännauhat auki. En sitte kuitenkaan kehdannu sanoa. Puolen minuutin kuluttua kuulu hirvee tömähdys ja se oli perseellänsä Nordean tuulikaapis ja ihmiset riensi apuun.
Ei varsinaisesti liity intuitioon, mutta kaverilla menee tosi huonosti suhteessa ja se pyysi mua lähettään sille voimaa koska mäkin uskon näihin juttuihin. Sanoin vain, että voin yrittää mutta en ole varma osaanko, koska en oo koskaan koklannu. Tulin aamuyöllä himaan, riisuin takin ja menin keskelle olohuoneen lattiaa. Keskityin niin kovaa ku pystyin, tuli semmonen oudon sähkönen olo about kymmeneks sekunniks niin samalla mun tietokoneesta meni virrat ja se käynnisty uudelleen päälle! Vitsi että rupes pelottaan... (Skeptikoille: toki toi voi olla ihan sattumaakin, mutta mulla on ollu tää toosa jo yli kolme vuotta eikä se oo ikinä tehny tollai olin sitte koneella tai en.)
Chillattiin kaverien kans puistossa ja siinä filtillä pyöri jonku lompsa. Aikani sitä kattelin ja vilkuilin humaltuvia kavereitani huolestuneena ja kysyin, että kenenkä toi kukkaro on. Toni (nimi muutettu) sano sitten, että hänen. Ei se korjannu sitä siitä talteen ja mä katselin, että laittais nyt sen vaikka reppuunsa. Mutta koska en halunnut olla holhoava, en sanonut mitään.
No sit ku lähettiin niin se Toni oli tietenki unohtanut sen rahapussinsa siihen ja kun se huomas erheensä, juoksi pullonkerääjämummo jo kaukana eikä sitä enää saatu kiinni. Harmittaa, kun en sanonut uudestaan ja Tonia harmitti, ettei se laittanut sitä kukkaroa talteen vaikka mä kerran siitä sanoin.
Kerran kanssa tuli hirvee hinku sanoa kaupungilla tuntemattomalle muorille, että sillä on kengännauhat auki. En sitte kuitenkaan kehdannu sanoa. Puolen minuutin kuluttua kuulu hirvee tömähdys ja se oli perseellänsä Nordean tuulikaapis ja ihmiset riensi apuun.
Ei varsinaisesti liity intuitioon, mutta kaverilla menee tosi huonosti suhteessa ja se pyysi mua lähettään sille voimaa koska mäkin uskon näihin juttuihin. Sanoin vain, että voin yrittää mutta en ole varma osaanko, koska en oo koskaan koklannu. Tulin aamuyöllä himaan, riisuin takin ja menin keskelle olohuoneen lattiaa. Keskityin niin kovaa ku pystyin, tuli semmonen oudon sähkönen olo about kymmeneks sekunniks niin samalla mun tietokoneesta meni virrat ja se käynnisty uudelleen päälle! Vitsi että rupes pelottaan... (Skeptikoille: toki toi voi olla ihan sattumaakin, mutta mulla on ollu tää toosa jo yli kolme vuotta eikä se oo ikinä tehny tollai olin sitte koneella tai en.)
Posts: 573
Posts: 1,835
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
Vampyrella, 9.6.2009 02:26:
---
sativa, 9.6.2009 01:00:
Mä oon päättänytkin ruveta kuunteleen intuitiotani enemmän kuin järkeä. Jos saan jostakin ihmisesta "oudot" vibat, niin olen kyllä todella varovainen. Ennen oon ajatellut, että varmaan vaan vainoilen ku kuvittelen kaikenmaailman juttuja.
Joskus jonkun ihmisen "energia" (tai mikä lie onkaan, voisi kai sanoa seurakin) voi jo itsessään tuntua todella pistävältä, stressaavalta, mustalta. Jälkeenpäin ajateltuna oon monasti vaistonnut oikein pahat vibat, mutta oon järkeillyt asiat harhaluuloiksi ja saanut jälkeenpäin henkisesti turpiin.
---
Mä uskon ja luotan intuitioon. Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan muiden ihmisten auroja ja energioita kuin toiset, monet pitävät moista hölynpölynä. Minä en. Tästä huolimatta olen monesti toiminut intuitiotani vastaan, koska olen myös rationaalinen ihminen. Esim. olen aistinut jossakin treffikumppanissa / ihmisessä jotakin outoa, mutta halunnut antaa hälle mahdollisuuden, koska rationaalinen puoleni on sanonut, että enhän minä voi ekalla tapaamisella tietää millainen henkilö on. Eräskin treffikumppani osoittautui ihan psykoksi, eikä ollut ainut kerta kun intuitoni osoittautui lopulta oikeaksi ihmissuhteissa.
Joistain ihmisistä saa ihan älyttömän upeeta energiaa, toiset syövät sitä. Koen myös, että kaikkien ihmisten energiat eivät vaan yksinkertaisesti kohtaa, mikä on täysin luonnollista. Tämän vuoksi en jaksa yrittää väkisin soluttaa omia energioitani sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa väreillään ihan eri taajuuksilla. En ole luonteeltani kaikkien kanssa kaveeraaja, koska mielestäni teeskentely ei ole reilua ketään kohtaan. Pakollinen keskinäinen toimeentuleminen on eri asia kuin kaveeraaminen, toimeenhan meidän on tultava keskenämme, tykättiin toisistamme tai ei.
Nää on jänniä juttuja nää henkimaailman hommat, mutta itse en koe niitä mitenkään höperöinä tai kaukaisena ajatteluna, vaan arkipäiväisenä ilmiönä, joka on jatkuvasti läsnä - joskus vahvempana, joskus heikompana, riippuen kuinka avautuneita tai sulkeutuneita olemme antamaan ja vastaanottamaan energioita. Jotkut haluaa varmasti erottaa nää energiahommat intuitiosta, mutta mä en halua, koska koen, että intuitio perustuu erilaisten energioiden aistimiseen, ja koko meidän elämänmuoto perustuu erilaisiin energioihin.
Nyt skeptikon sana. En ole juurikaan seuraillut tätä topiccia mutta ennenkin olen näistä energioista jutellut monen niihin uskovan kanssa. Kaikki nämä arkipäivän ilmiöt on selitettävissä ihan normaalein, psykologisin termein. Miksi sekoittaa nyt joku "energia"-sana tähän? Onhan se tietysti maallikolle helpompaa kun ei vältsisti niitä oikeita termejä tiedä mutta miksi tehdä näistä asioista niin maagisen kuuloisia?
EDIT: Lukasin topikin läpi ja oon samaa mieltä et olis monelle aika tärkeetä nyt tsekata mitä se "intuitio" nyt tarkoittaakaan :D
Posts: 1,982
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
sativa, 30.7.2009 18:06:
Chillattiin kaverien kans puistossa ja siinä filtillä pyöri jonku lompsa. Aikani sitä kattelin ja vilkuilin humaltuvia kavereitani huolestuneena ja kysyin, että kenenkä toi kukkaro on. Toni (nimi muutettu) sano sitten, että hänen. Ei se korjannu sitä siitä talteen ja mä katselin, että laittais nyt sen vaikka reppuunsa. Mutta koska en halunnut olla holhoava, en sanonut mitään.
No sit ku lähettiin niin se Toni oli tietenki unohtanut sen rahapussinsa siihen ja kun se huomas erheensä, juoksi pullonkerääjämummo jo kaukana eikä sitä enää saatu kiinni. Harmittaa, kun en sanonut uudestaan ja Tonia harmitti, ettei se laittanut sitä kukkaroa talteen vaikka mä kerran siitä sanoin.
Kutsuisin tuota kyllä enemmän maalaisjärjeksi kuin intuitioksi.
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
dj upi, 31.7.2009 09:44:
Nyt skeptikon sana. En ole juurikaan seuraillut tätä topiccia mutta ennenkin olen näistä energioista jutellut monen niihin uskovan kanssa. Kaikki nämä arkipäivän ilmiöt on selitettävissä ihan normaalein, psykologisin termein. Miksi sekoittaa nyt joku "energia"-sana tähän? Onhan se tietysti maallikolle helpompaa kun ei vältsisti niitä oikeita termejä tiedä mutta miksi tehdä näistä asioista niin maagisen kuuloisia?
EDIT: Lukasin topikin läpi ja oon samaa mieltä et olis monelle aika tärkeetä nyt tsekata mitä se "intuitio" nyt tarkoittaakaan :D
Mä olenkin siitä jännä tyyppi, että olen lukenut psykologiaa, olen sekä rationaalinen että hihhuli-immeinen. Mun kohdalla ei siis välttisti kannata sanoa, ettenkö tuntisi psykologisia termejä.
Tästä vois helposti saada samantyylisen väittelyn kuin ''Onko Jumalaa olemassa vai ei?'', toinen osapuoli perustelisi mielipidettään rationaalisesti ja toinen ns. uskonsa pohjalta, eikä väittelyssä kumpikaan osapuoli saisi toista vakuutetuksi. ;)
Intuitio- ja energiahommat on tavallaan eri asioita, mutta toisaalta ne liittyvät myös toisiinsa, kuten tuossa aiemmin olin kirjoitellut. Näin siis _omasta_ mielestäni, nää kun on pikemminkin mielipideasioita. Ne, jotka ei näihin usko, niin ei usko ja that's it, mutta kyllä mä olen aina ollut sitä mieltä, että tiede ja järki eivät pysty antamaan vastauksia kaikkeen, vaikka jotkut vahvasti tätä mieltä ovatkin.
Jos tosiaan viittasit lähinnä tuohon mun kirjoitteluun eri ihmisten keskinäisestä toimeentulosta kun puhuit arkipäivän psykologiasta, niin tottahan se on, että psykologialla voidaan selittää hyvin pitkälti ihmisten ns. synkkaavuutta tai ei-synkkaavuutta. Psykologialla ei kuitenkaan voida selittää ihan kaikkea, vaikka yritystä toki onkin. Psykologia, kuten muutkin tieteen eri suuntaukset, ovat nekin kuitenkin vain ihmisen omia tuotoksia. Ihminen pyrkii selittämään erinäisiä ilmiöitä tieteen avuin, mutta mielestäni esim. juuri intuiton kohdalla tämä on aika turhaa. Tietysti voidaan ajatella niinkin, että ihmisellä on ollut aikojen alusta saakka tiettyjä luonnollisia aisteja, jotka ovat sitten aikojen saatossa jääneet vähemmälle huomiolle ja käytölle, mutta jotka ilmenevät toisilla ihmisillä vahvempina kuin toisilla.
Tätä aihetta voisi pyöritellä loputtomiin. Itse olen sitä mieltä, että intuitota ei voida täysin selittää tieteellä, koska välillä itse ainakin saan ihmisistä sellaisia viboja, joita ei järjen mukaan pitäisi vielä saada, kun ei ole ehtinyt seurata ihmisen käyttäytymistä.
Posts: 734
Mä uskon vain siihen, että ihminen on yksi eläin muiden joukossa - tietenkin "älykkäin" (niinkuin ihmiset termin käsittävät ja haluavatkin käsittää) telluksella - mutta se, että me käytetään aivoistamme vaan pientä osaa, niin mikseivät ne muut osat voisi tuoda viestejä muualta koko ajan, muusta tietoisuudesta. Mun mielestä on aika tyhmää, että jengi tulee pätemään jollain tieteellisillä faktoilla asioista. Ihminen - eläin - on ollut se, joka tieteen on kehittänyt. Ja sekin muuttuu koko ajan - joka hetki joku keksii jotain uutta, joka hetki joku teilaa vanhat "totuudet". Hyvin monet "uskojatkin" ovat todellakin tieteestä perillä, mutta kun kaikkea sillä ei vain pysty vielä perustelemaan siinä näkökulmassa, ja sattumakin yltiöpienine mahdollisuuksineen on mun mielestä aika huono selitys monelle todella uskomattomalle asialle.
Posts: 5,636
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
sativa, 1.8.2009 05:15:
mutta se, että me käytetään aivoistamme vaan pientä osaa,
Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että me käytämme käsilihaksistamme vain pientä osaa, eikä perustu mihinkään tosiasiaan. Aivoja voi treenata (muistitekniikat, ongelmanratkonnan harjoittelu jne.), kyllä, mutta ei siellä mitään sellaista ole, joka vain odottaisi aktivointia. Oletko koskaan kuullut kenenkään sanoneen aivovaurion saaneesta, että "onneksi vaurio tuli siihen osaan aivoja, mikä ei ole käytössä"? Ei ole kukaan muukaan.
niin mikseivät ne muut osat voisi tuoda viestejä muualta koko ajan, muusta tietoisuudesta.
Koska meidän ei tarvitse keksiä aivoihin jotain käyttämättömiä osia tai mitään metafyysistä tietoisuuksien välistä viestintää selittämään esim. sitä sanatonta viestintää, jota tapahtuu kaikkien eläinlajien kesken. Tämä sanaton viestintä tapahtuu ruumiinkielen kautta ja kyse on monesti niin pienistä asioista, että itse liikkeitä ei pistä merkille tietoisesti, mutta ne kuitenkin vaikuttavat siihen vaikutelmaan, minkä toisesta saa.
Mun mielestä on aika tyhmää, että jengi tulee pätemään jollain tieteellisillä faktoilla asioista.
Nii! Koska keksityt asiat ovat ihan yhtä päteviä juttuja! ;P
Posts: 5,301
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
Epailija, 3.8.2009 15:08:
Tämä sanaton viestintä tapahtuu ruumiinkielen kautta ja kyse on monesti niin pienistä asioista, että itse liikkeitä ei pistä merkille tietoisesti, mutta ne kuitenkin vaikuttavat siihen vaikutelmaan, minkä toisesta saa.
Kyllä, sanaton viestintä on hyvin voimakasta. Mutta olis ihan kiva kuulla miten selität "viestinnän" sellaisessa tilanteessa joissa toista ei ole edes näkyvissä. Saati kuuloetäisyydellä :)
En jotenkin jaksa uskoa siihen, että on sattumaa kun ihmiset toteaa esimerkiksi: "Ajattelin sinua juuri ennenkuin soitit". Vastaavanlaisia juttuja sattuu varsinkin paljon: Tuo kaupasta toiselle jotain jota ko. henkilö juuri kaipasi. Käy puhumaan sellaisesta asiasta jota toinen on juuri miettinyt tms jne.
Nii! Koska keksityt asiat ovat ihan yhtä päteviä juttuja! ;P
Ehkä nekin on sitten keksittyjä :)
EDIT: Nykytiede on vielä edelleenkin niin lapsen kengissä, ettei se selitä täysin tai osittain edes kasvikunnassa tapahtuvaa viestintää. Jo ihan tästä johtuen en itse viitsi olla kovinkaan tieteeseen tukeva henkilö tämmöisen intuition suhteen. Jos koko maailmankaikkeus on jollain tapaa energiaa tai sen liikehdintää - niin ihmettelen kovasti jos ei muutamassa miljoonassa vuodessa ole kehittynyt eläimille ja ihmiselle jonkinlaista alkeellista työkalua tulkita tätä energian liikehdintää. Teoriaa toki sekin.
Juhgu, 31.7.2009 12:20:
ezzy, 27.2.2008 14:25:
Itsellä on aika hyvä intuitio minuutteja ennen kellon soimista heräämiseen
---
Itse heräilen torkuilta niin usein yhtä minuuttia ennen kellon soimista (torkkujen ajankohdasta ja pituudesta riippumatta), että olen alkanut miettiä jotta osaakohan sisäinen/alitajuinen/whatever kello laskea minuutteja.
Tosta oli tehty jotain tutkimusta, ihmisen sisäisestä kellosta. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että se pelaa ihan luonnostaan hyvinkin tarkasti. Oli kyse jostain 10minuutin sektorista esm aamuherätyksen suhteen. Jos kyseessä oli vielä jotenkin toistuva tilanne (esm torkkuu aina tunnin) tai herätys on samaan aikaan joka aamu, niin tarkkuus vaan kasvoi.
Posts: 1,123
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
Caro², 3.8.2009 17:18:
---
En jotenkin jaksa uskoa siihen, että on sattumaa kun ihmiset toteaa esimerkiksi: "Ajattelin sinua juuri ennenkuin soitit". Vastaavanlaisia juttuja sattuu varsinkin paljon: Tuo kaupasta toiselle jotain jota ko. henkilö juuri kaipasi. Käy puhumaan sellaisesta asiasta jota toinen on juuri miettinyt tms jne.
On väistämätöntä, että kun lukemattomat ihmiset ajattelevat lukemattomia toisia ihmisiä, ja nämä ihmiset myös soittelevat toisilleen, sattuu useinkin niin, että joku on ajatellut ihmistä juuri ennen kuin on saanut tältä puhelun. Ja toki myös kaksi ihmistä väistämättä ajattelevat samaa asiaa samaan aikaan.
Jos koko maailmankaikkeus on jollain tapaa energiaa tai sen liikehdintää - niin ihmettelen kovasti jos ei muutamassa miljoonassa vuodessa ole kehittynyt eläimille ja ihmiselle jonkinlaista alkeellista työkalua tulkita tätä energian liikehdintää. Teoriaa toki sekin.
Kyllähän me "tulkitsemme" monenlaisia energian liikehdintöjä, kuten vaikkapa auringonpaisteen, aallokon, linnunlaulun, tähtitaivaan jne. Vai mistä energiasta oikein puhut?
Posts: 5,636
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
Caro², 3.8.2009 17:18:
EDIT: Nykytiede on vielä edelleenkin niin lapsen kengissä, ettei se selitä täysin tai osittain edes kasvikunnassa tapahtuvaa viestintää.
Ei pidä paikkaansa. Kasvikunnan tiedetään viestivän (vai pitäisikö sanoa "viestivän") keskenään ainakin ilmaan vapautuvien orgaanisten molekyylien avulla. Lisäksi argumenttina tuollainen "eihän tiede osaa selittää _edes_ tätä" ei ole mikään kovin kaksinen edes silloin, kun argumenttiin ympätty asia ei ole
a)erittäin monimutkainen ja siten soveltumaton käytettäväksi termin "edes" kanssa
b)todellisuudessa jossain määrin tutkittu ja ymmärretty
sillä tällöin yksipuolisesti unohdetaan kaikki ne lukuiset soveltamiskohteet, joissa tiede onnistuu hämmästyttävän hyvin.
Posts: 5,301
Replying to Kokemuksia intuitiosta:
phanatic, 3.8.2009 17:30:
On väistämätöntä, että kun lukemattomat ihmiset ajattelevat lukemattomia toisia ihmisiä, ja nämä ihmiset myös soittelevat toisilleen, sattuu useinkin niin, että joku on ajatellut ihmistä juuri ennen kuin on saanut tältä puhelun. Ja toki myös kaksi ihmistä väistämättä ajattelevat samaa asiaa samaan aikaan.
Juu, onhan se matemaattisesti mahdollista, että kyseessä on vaan tilastollinen oikku. On myös väistämätön tosiasia, että ihmisien joukosta löytyy iso kasa jengiä jotka uskookin siihen :) Nykytieteen selittämiin tosiasioihin on helppo tukeutua ja uskoa - hankalampaa on löytää jotain uutta ja etsiä selityksiä sieltä mistä niitä ei valmiiksi tarjota. Sekin on väistämätön tosiasia, että hyvin harvalla ihmisellä on rahkeita siihen :)
Mutta en puhu nyt mistään semmosesta ohimenevästä: "näin sun kuvan ja kävit mielessä"-tilanteesta. Itselleni käy hyvinkin usein niin, että kelaan ja mietin jotakuta ihmistä intensiivisesti ja sitten ko. ihminen soittaa miullepäin. En yleensä kuitenkaan päivän aikana ajattele monia ihmisiä kovinkaan intensiivisesti, harvemmin oikeastaan. Eikä tuota joka kerta satu - mutta silloinkun se sattuu, niin se ei kyllä jää huomaamatta. Samoin tuo käy toisinpäin, tulee olo, että soitampa tuolle ja soiton alussa kohde kommentoi, että oli juuri ajatellut minua syystä tai toisesta. Aikoinaan kävi paljon sellaistakin, että soitettiin suoraan ristiin henkilöiden kanssa. Juuri ottaa puhelinta kouraan, niin ko. henkilö soittaa - tai toisinpäin.
Jos koko maailmankaikkeus on jollain tapaa energiaa tai sen liikehdintää - niin ihmettelen kovasti jos ei muutamassa miljoonassa vuodessa ole kehittynyt eläimille ja ihmiselle jonkinlaista alkeellista työkalua tulkita tätä energian liikehdintää. Teoriaa toki sekin.
---
Kyllähän me "tulkitsemme" monenlaisia energian liikehdintöjä, kuten vaikkapa auringonpaisteen, aallokon, linnunlaulun, tähtitaivaan jne. Vai mistä energiasta oikein puhut?
En tiedä mistä energiasta puhun. Mutta hyvä puoli on, ettet sinäkään tiedä :) Mutta se, ettei kumpikaan tiedä mistä puhuu, niin poistaako se kyseisen asian olemassaoloa - jos sitä edes on. Parempi on pitää avoin mieli, kuin joko fanaattisesti vannoa sen nimiin tai fanaattisesti kieltää sen olemassaoloa :)