Replying to lävistykset & tatuoinnit:
vala, 20.10.2009 17:58:
Eräs nasipuoleinen henkilö valitti jokunen vuosi sitten Helsingistä Lahteen muuttaessaan, ettei voi pitää enää kesäsin hiatonta paitaa kun mummot on ihan kauhuissaan hänen tatuoiduista käsivarsistaan. Nyttemmin hänellä on lapsikin, joten nuo koristelut on varmaan vielä "järkyttävämpää". Helsingissä kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta lahdessa sitten heti sai kuulla "katsokaa, tatuoitu nainen!" puheita.
Nää on kyllä jänniä kohtaamisia. Hyvä vaan, jos on vähän siedätyshoitoa mammoille.
Mun pomo kans sanoi, että mä näytän sille, kuin oisin karannut vankilasta tai laivastosta, eli noi vanhat mielikuvat elää edelleen osalla. Ihan hauskaa on kyllä jutella sellaisen ihmisen kanssa, jolla on täysin erilaiset mielipiteet ja ajatukset tatuoinneista. Välillä saa aikaan hedelmällisiä keskusteluja eri asenteiden ja ajatusten kohtaamisessa. Tosin, suht mielenkiintoinen pointti on se, että joidenkin mielestä on yleisesti hyväksyttävää tulla kauhistelemaan ja kummastelemaan toisen tatuointia suureen ääneen, mutta jos minä kauhistelisin kovaan ääneen esim. jonkin itseäni vanhemman mamman kampausta, olisin törkeä ja huonosti käyttäytyvä tytönhupakko. ;)
Sit kun meiän ikäluokka vanhenee, niin johan rokki raikaa, vertaillaan ringissä kellä on ryppysin kuva ja rullatuolit ja rollaattorit on tuunattu liekeillä! ROKROK! Näin totesin yhdelle mukulalle, kun hää totes, että tajuanko että mulla on sit mummelina kämäsiä ryppysiä perhosia käessä.
Yksi ihan hyvä pointti on se, että jos tatuointi on mummelina päällimmäisin katumuksen aihe, niin sitten voi kyllä todeta, että on tullut elettyä aika hyvä elämä. :)
Ja oleellisin pointti ehkä se, että mä en edes tiedä, elänkö mä niin vanhaksi, joten oon kyllä ajatellut elää ja toteuttaa itseäni tässä ja nyt sellaisilla tavoilla, jotka koen itselleni mielekkäiksi.
.
