Hemmetti, mä hoin koko illan että Tapsa pelasti bileet, mutta muut on varastanu mun kommentin. Paolo oli kieltämättä aika pettymys ja tylsähkö miljoonine leijuntoineen ja pelkkine pelkistettyine ei-draivaavine biitteineen, mutta kyllä se ilta siitä sitten lähti käyntiin. Pari viimeistä klassikkoa toimivat taas kuin junan vessa, kyllä siinä vanhassa musiikissa on sitten jotain, eikä ilmeisesti vain minun mielestäni.
Lisäys: Plussaa loistavasta äänentoistosta. Kaiuttimien luona basso hakkasi ihanasti rinta-alaa myöten, mutta toisaalta tanssilattia oli sen verran pitkä, että jokainen pystyi valitsemaan sopivan volyymitason itselleen. Korvat soi nyt, mutta kyllä se oli sen arvoista.
Lisäys: Plussaa loistavasta äänentoistosta. Kaiuttimien luona basso hakkasi ihanasti rinta-alaa myöten, mutta toisaalta tanssilattia oli sen verran pitkä, että jokainen pystyi valitsemaan sopivan volyymitason itselleen. Korvat soi nyt, mutta kyllä se oli sen arvoista.



) mutta kyllä tykkäsin.. Mojo ei itsellekkään täysin iskenyt (ei sillä ettenkö olisi danssannut), mutta Orkidea pystyy aina tekemään mulle mieleiseni bileet ja siitä setistä ei sit liiemmin aikaa mennytkään pousailuun 
