Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan
En kyl muista milloin olisin nauranut näin paljon viimeks (voi olla että silloin kun ZAZ teki leffoja). Kun tuli ne Borat pätkät Ali G ohjelmassa vuosia sitten niin ne ei toiminu mulle, tämä leffa kyl.
vaavu, 7.4.2007 20:25:
Mutta siltikin. Jos elokuva alkaa ehkä 20 minuutin toimintakohtauksella, jota ei pohjusteta mitenkään, selitetä mitenkään, ja joka jää juonen kannalta täysin irralliseksi, toki hienoja parkour-henkisiä hyppyjä esitellen, niin miten voi kuvitella, että katsoja jaksaa kiinnostua valkokankaan tapahtumista?
Tähän voisi sanoa muutaman asian. Ensinnäkin kohta ei mielestäni tarvinnut hirveästi pohjustusta. Leffa kertoo salaisesta agentista ja alkaa (alkutekstien jälkeen) kohdasta, jossa salainen agentti jahtaa pahista. Peruskauraa ja ihan luonteva alku. Toisekseen sehän toimi lähtökohtana koko muulle leffalle: Bondin oli tarkoitus napata tyyppi elävänä kuulusteluun, jotta saataisiin isompia kaloja kiinni, mutta lopulta Bond joutuukin tapauksen takia huonoon valoon ja joutuu sooloilemaan tältä pommimieheltä saadun kännykän tarjoamien vihjeiden perusteella. Ilman pommimiestä tai tämän kuolemaa ei loppuelokuvakaan olisi mennyt niin kuin meni. Kyseessä ei siis ollut missään nimessä irrallinen tapahtuma. Eihän sille parkouraajalle mitään syvempää roolia kehitelty, mutta kyseessähän oli tosiaan vain tusinapahis.
Mielestäni elokuvan pitäisi olla sellaista, että tapahtumilla pitäisi olla jokin kiinnekohta tai funktio elokuvassa - siis muukin kuin se, että katsojalle pitää tarjoilla se pakollinen mäiskekohtaus.
Mitenkäs elokuva Ronin? Koko elokuvan ajan kiistellään laukusta, jonka alkuperää tai sisältöä ei leffassa paljasteta. Laukku on vain tekosyy muulle elokuvalle. Hitchcockin Psykossakin päähenkilön pomoltaan kavaltama 40 000 dollaria on vain keino aloittaa elokuva, mutta koko kavallus jää lopulta ihan sivuseikaksi. Kikkaa on käytetty monesti ja sille on joku nimityskin, jota en nyt muista. Pointti on nyt siis kuitenkin se, että läheskään kaikissa elokuvissa kaikella ei ole kiinteätä funktiota tai kiinnekohtaa, eikä sellaisten läsnäolo välttämättä tee elokuvasta huonoa.
En myöskään ole ihan varma, onko tämä uusi "vakavampi" linja kuitenkaan Bond-elokuville paras mahdollinen. Bond nyt kuitenkin hahmona sattuu olemaan sen verran kova kundi ja kaikin puolin omnipotentti, että ilman ironiaa esitetty äijäily on lähinnä tylsistyttävää.
Tosin tässä elokuvassahan Bondi ei ollut ainakaan minusta mitenkään omnipotentin oloinen, kun ns. "rivirikollisetkin" pistivät kampoihin ihan tosissaan. Lisäksi Q:n kehittämät teknolelut jokaiseen Bondin kohtaamaan ongelmaan loistivat poissaolollaan ja Bondin piti luottaa enemmän itseensä. Bondista oltiin kaiken kaikkiaan tehty paitsi vakavampi, myös uskottavampi (elokuvan loppupuolta lukuunottamatta). Itselläni on näissä uudemmissa Bondeissa muuten tökkinyt juuri se epäuskottavuus. Vanhat versiot pystyy vielä jotenkin ottamaan campina ja huumorilla, mutta Golden Eyen (elokuvan loppukohtaus on niin huono, ettei se enää jaksa oikein naurattaakaan) jälkeen ei ole tehnyt mieli muita käydä edes vuokraamassa.
Turhenpia spoilimatta, melkoisen kieli poskessa tehty väännös, hyvällä kierolla twistillä.
Väkivaltaa huumeksia ja muuta mukavaa, kaikki kuitenkin, err, "syystä".
En tiedä iskeekö valtavirtaan mutta jotenkin omalla kohdalla kolahti siihen tyyliin että tietyssä mielentilassa taisin nauraa ensimmäisen vajaan tunnin taukoamatta.
Suosittelen action/adrenaliinifriikeille.
Epailija, 7.4.2007 20:59:
Leffa kertoo salaisesta agentista ja alkaa (alkutekstien jälkeen) kohdasta, jossa salainen agentti jahtaa pahista. Peruskauraa ja ihan luonteva alku.
No mutta hitsi, pitääkö aina aloittaa jollakin perusklisheellä?
Mutta sanotaan näin: jos tuo toimintakohtaus olisi ollut lyhyt ja rapsakka, ikään kuin intro varsinaiselle problem setupille, se olisi vielä voinut olla hyväksyttävä. Mutta kun nyt se oli pitkä kuin nälkävuosi, ehti katsoja monta kertaa miettiä, mistä tässä nyt sedät oikein riehuu, ja pitäisikö tästä olla nyt kiinnostunutkin.
---
Mielestäni elokuvan pitäisi olla sellaista, että tapahtumilla pitäisi olla jokin kiinnekohta tai funktio elokuvassa - siis muukin kuin se, että katsojalle pitää tarjoilla se pakollinen mäiskekohtaus.
---
Mitenkäs elokuva Ronin? Koko elokuvan ajan kiistellään laukusta, jonka alkuperää tai sisältöä ei leffassa paljasteta. Laukku on vain tekosyy muulle elokuvalle. Hitchcockin Psykossakin päähenkilön pomoltaan kavaltama 40 000 dollaria on vain keino aloittaa elokuva, mutta koko kavallus jää lopulta ihan sivuseikaksi. Kikkaa on käytetty monesti ja sille on joku nimityskin, jota en nyt muista. Pointti on nyt siis kuitenkin se, että läheskään kaikissa elokuvissa kaikella ei ole kiinteätä funktiota tai kiinnekohtaa, eikä sellaisten läsnäolo välttämättä tee elokuvasta huonoa.
Hmm, ehkä sanoin tuon vähän epäselvästi, mutta tuo funktio ei välttämättä tarkoita yhteyttä juonikuvioon. Aika monessa elokuvassa on juttuja, joita ei varsinaisesti "juonellisesti" selitetä, mutta joissa kuitenkin emotionaalinen, taiteellinen tai visuaalinen intensiteetti on sellainen, että katsoja seuraa elokuvaa mielenkiinnolla.
Aika monissa toimintakohtauksissa ongelmana on, että mäiskekohtauksia ei kovinkaan hyvin motivoida. Niistä tulee usein sellainen fiilis, että jaaha, nyt on taas kulunut N minuuttia edellisestä actionista, laitetaanpa lisää räjähdyksiä tulemaan. Ne toimintakohtaukset eivät ikään kuin oikeuta itseään elokuvassa. Sitten kun ne turkaset vielä nykyään kestävät niin kauan, niin haukotushan siinä tulee.
Tosin tässä elokuvassahan Bondi ei ollut ainakaan minusta mitenkään omnipotentin oloinen, kun ns. "rivirikollisetkin" pistivät kampoihin ihan tosissaan.
walk the line. henkilönä johnny cash ei kiinnosta, mutta halusin nähdä elokuvan kun sitä on niin kehuttu. Kyllähän näyttelijäsuoritukset olivat erinomaiset. Käsikirjoitus oli jokseenkin puuduttava. Puolentoista tunnin katselun jälkeen oli fiilis kuin olisi 3 tuntia sitä kyttäillyt.
lord of the rings for dummies, julkaisunimellään eragon
en muista koska oon viimeks nauranut yhtäpaljon leffassa. tässä käytiin läpi about jokainen fantasialeffaklisee mitä vaan mahollista + suuressa osassa kohtauksista joko sanotaan tai näytetään samanlaisia kohtauksia kun lotrissa
itse leffan hahmotkin ovat sekoituksia eri lotri hahmoista*nauru*
suosittelen kaikilla jotka haluu kattoo fantasialeffaparodiaa
+ lisähauskutusta aiheutti että pääosaesittäjä näyttää possulta*lmao*
Visuaalisesti hieno elokuva.. värit, kuvakulmat, maisemat oli vaikuttavia. Spartans-sanaa kuuli joka toisessa lauseessa, mut mikäs siinä.. kovia jätkiä ne spartalaiset.
vaavu, 7.4.2007 21:28:
No mutta hitsi, pitääkö aina aloittaa jollakin perusklisheellä?
Ei toki, mutta hei, kyse oli kuitenkin Bondista. On kohtuutonta odottaa yhtäkään innovaatiota. ;)
Mutta sanotaan näin: jos tuo toimintakohtaus olisi ollut lyhyt ja rapsakka, ikään kuin intro varsinaiselle problem setupille, se olisi vielä voinut olla hyväksyttävä. Mutta kun nyt se oli pitkä kuin nälkävuosi, ehti katsoja monta kertaa miettiä, mistä tässä nyt sedät oikein riehuu, ja pitäisikö tästä olla nyt kiinnostunutkin.
Nyt on pakko vetää nais-kortti esiin ja sanoa, että sä et vain tajua kun olet nainen. =P Hyviä stuntteja, toimivaa kameratyöskentelyä ja muuta ei tarvitakaan. Se ei oikeasti myöskään ollut kovin pitkä, etenkään kun vertaa joihinkin Jackie Chanin takaa-ajokohtauksiin. Jos et pitänyt tuosta, en suosittele kyllä niitäkään. x)
Aika monessa elokuvassa on juttuja, joita ei varsinaisesti "juonellisesti" selitetä, mutta joissa kuitenkin emotionaalinen, taiteellinen tai visuaalinen intensiteetti on sellainen, että katsoja seuraa elokuvaa mielenkiinnolla.
Eli kyse on vain siitä, että et tempautunut siihen ensimmäiseen toimintapätkään mukaan millään tasolla. Siihen on paha sanoa mitään.
Aika monissa toimintakohtauksissa ongelmana on, että mäiskekohtauksia ei kovinkaan hyvin motivoida. Niistä tulee usein sellainen fiilis, että jaaha, nyt on taas kulunut N minuuttia edellisestä actionista, laitetaanpa lisää räjähdyksiä tulemaan. Ne toimintakohtaukset eivät ikään kuin oikeuta itseään elokuvassa. Sitten kun ne turkaset vielä nykyään kestävät niin kauan, niin haukotushan siinä tulee.
Ei kyllä itselle tullut kertaakaan mieleen, että nyt oltiin ihan syyttä suotta painimassa. Kyse on kuitenkin toimintaelokuvasta, enkä tähän hätään keksi mitä syvällisempiä virtauksia noille kohtaamisille olisi pitänyt keksiä. Pahis + hyvis + vähintään toisella halu tappaa ja molemmilla halu selviytyä = toimintakohtaus. Minkälaista perustelua tai oikeutusta noille toimintakohtauksille oikein kaipaat? Tai kysytään mieluummin niin, että onko jossain elokuvassa toimintakohtauksille ollut sellainen pohjustus, joka on tuntunut riittävältä?
No kyllä sillä pallit ainakin oli aika rautaa. ;)
No eihän se saanut kuin vähän köyttä niille. ;P Kyseisessä kohtauksessa oma suspension of disbeliefini muuten tökki hieman; sen kivunhan pitäisi tulla viiveellä, eikä välittömästi. Täytyy tosin varmaan olla mies kiinnittääkseen tällaiseen huomiota. x)
Turhenpia spoilimatta, melkoisen kieli poskessa tehty väännös, hyvällä kierolla twistillä.
Väkivaltaa huumeksia ja muuta mukavaa, kaikki kuitenkin, err, "syystä".
En tiedä iskeekö valtavirtaan mutta jotenkin omalla kohdalla kolahti siihen tyyliin että tietyssä mielentilassa taisin nauraa ensimmäisen vajaan tunnin taukoamatta.
Suosittelen action/adrenaliinifriikeille.
Ite kattelin jonkun aikaa sit kans ja voin kyllä suositella kans. hauskoja kohtia riitti kyl :)
edit: ja tämä ei siis ole mikään komedia vaan actionleffa
Perus Adam Sandlerin leffa, ei mitään uutta eikä yllättävää. Toimi ihan sellasenaankin suht hyvin, muutamassa kohdassa joutui nauramaankin. :P Harmi vaan, että tällasia leffoja on muutenkin niin paljon, ettei ne oikeen erotu joukostaan.
Mulla oli pääsiäisenä aikaa katsella muutama leffa..
Casino Royale (2006)
Happy Feet
Flags of our fathers
Letters from Iwo Jima
Into the Blue
Borat
Over the Hedge
Hoodwinked
Sad Movie
Lost in Translation
Stealth
Eragon
Hyvä leffa...pisti hiljaseksi