Posts: 24
Posts: 3,605
Posts: 369
Posts: 42
Posts: 11,768
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Inception
Tätä oli sen verran paljon hehkutettu että käytiin ihan teatterissa katsomassa - odotukset eivät ihan täyttyneet.
Hienohan tämä on, ja idea on hyvä, mutta tämä menee vähäsen liikaa Matrix-tyyppisen actionin puolelle, kun odotin jotain hieman psykologisempaa tai abstraktimpaa.
Silti, kyllä tätä voi hyvillä mielin suositella kenelle tahansa, eli
/ 5
Katsoin tämän pitkästä aikaa uudelleen (ei taida muuten tässä alphan puolella näkyä postausten aikaleimoja?), ja oli ehkä vielä hienompi kuin viimeksi. Varsinkin loppu oli todella vaikuttava, kun ehkä jotenkin enemmän tajusi että mitä kaikkea oikeastaan oli tapahtunut, mutta mitä leffassa ei oltu näytetty.
Edit: haa, näkyypä sittenkin itse forumnäkymässä, mutta ei tässä reply/kommenttinäkymässä. Kyllä tässä näköjään ehti reilu pari vuotta mennä viime katselukerrasta.
Posts: 202
Posts: 24
Posts: 4,525
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
The Hobbit HFR 3D
Hobitti oli aika viihdyttävä, ainoa asia joka jäi hampaankoloon häiritsemään oli loppu joka tuli yllätyksenä vastaan.
The hobbit 2 odotellessa!
Posts: 751
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Sapeli katsoo inceptionin
Sapeli katsoo inceptionin uudestaan
Ei tullut katottua tätä sillon kun se oli uus juttu ja kaikki sitä hehkutti. Jossain vaiheessa makasi koneella jokusen kuukauden, mutta en vaan saanut aikaiseksi alotettua katsomista. Meikäläisellä muutenkin vähän sellanen mentaliteetti, että pitää olla tietyssä mielentilassa, että riittää keskittyminen elokuvan katselemiseen.
Posts: 493
Posts: 510
Olivier Nakache & Éric Toledano: KOSKEMATTOMAT
Enempi tämä komedia oli minusta kavalkadi hupsuja heittoja ja sutjakkaita sattumuksia aiheesta "kaksi täysin erityyppistä ihmistä kohtaa toisensa" kuin mikään oikea elokuva. Tai oikeastaan lopputulos näytti siltä kuin voisi kuvitella rahoittajia varten tehdyn raakakopion näyttävän: "Että katsokaas, tällaisten ideoiden ympärille me ajattelimme tehdä juonielokuvan."
Näyttelijät, myös sivurooleissa, olivat kyllä tavattoman sympaattisia, mutta ei se välttämättä riitä jättämään yhtä pitkää muistijälkeä kuin jos roolit ja suoritukset olisivat olleet samalla tavalla koskettavia kuin kahdessa muussa ranskalaisessa elokuvassa Kilimanjaron lumet ja Luihin ja ytimiin, jotka näin tuossa syksyllä ja jotka olivat omissa pisteytyksissäni viime vuoden kaksi parasta elokuvaa.
Naurujahan tämä kirvoitti timmistä* pallealihaksestani pari tusinaa, joten viihdytystarkoitukseen Koskemattomattomattomat* oli passeli pätkä. Jos joku tietää, miksi elokuvan nimi on se mikä se on, niin saa kertoa minulle. Ja miksi se nimi lävähti alussa kankaalle englanniksi eikä ranskaksi? En tajua. Ranskiksethan ovat kuuluja siitä, että heidän mahtavaa kieliperintöähän ei sitten millään anglosaksimongerruksella jyrätä, taikka taivas putoaa niskaan, kautta Teutateksen!
(* Saa kai sitä humoristista elokuvaa brutikuivasti arvioidessaan käyttää vähän huumoriakin?)
Enempi tämä komedia oli minusta kavalkadi hupsuja heittoja ja sutjakkaita sattumuksia aiheesta "kaksi täysin erityyppistä ihmistä kohtaa toisensa" kuin mikään oikea elokuva. Tai oikeastaan lopputulos näytti siltä kuin voisi kuvitella rahoittajia varten tehdyn raakakopion näyttävän: "Että katsokaas, tällaisten ideoiden ympärille me ajattelimme tehdä juonielokuvan."
Näyttelijät, myös sivurooleissa, olivat kyllä tavattoman sympaattisia, mutta ei se välttämättä riitä jättämään yhtä pitkää muistijälkeä kuin jos roolit ja suoritukset olisivat olleet samalla tavalla koskettavia kuin kahdessa muussa ranskalaisessa elokuvassa Kilimanjaron lumet ja Luihin ja ytimiin, jotka näin tuossa syksyllä ja jotka olivat omissa pisteytyksissäni viime vuoden kaksi parasta elokuvaa.
Naurujahan tämä kirvoitti timmistä* pallealihaksestani pari tusinaa, joten viihdytystarkoitukseen Koskemattomattomattomat* oli passeli pätkä. Jos joku tietää, miksi elokuvan nimi on se mikä se on, niin saa kertoa minulle. Ja miksi se nimi lävähti alussa kankaalle englanniksi eikä ranskaksi? En tajua. Ranskiksethan ovat kuuluja siitä, että heidän mahtavaa kieliperintöähän ei sitten millään anglosaksimongerruksella jyrätä, taikka taivas putoaa niskaan, kautta Teutateksen!
(* Saa kai sitä humoristista elokuvaa brutikuivasti arvioidessaan käyttää vähän huumoriakin?)
Posts: 11,768
Cloud Atlas
Aika jännä! Leffa siis kertoo ikään kuin samaa tarinaa monessa eri ajassa, satojen vuosien skaalalla. Tästä ei oikein enempää voi kertoa spoilaamatta koko juttua.
Pisti miettimään. Jäi sellainen olo että toisella katsomiskerralla saisi vielä lisää irti. Ilahdutti ja järkyttikin.
Suosittelen kaikille, paitsi niille, jotka haluavat että juoni on selvillä ekan 5 minuutin jälkeen.
/ 5
Aika jännä! Leffa siis kertoo ikään kuin samaa tarinaa monessa eri ajassa, satojen vuosien skaalalla. Tästä ei oikein enempää voi kertoa spoilaamatta koko juttua.
Pisti miettimään. Jäi sellainen olo että toisella katsomiskerralla saisi vielä lisää irti. Ilahdutti ja järkyttikin.
Suosittelen kaikille, paitsi niille, jotka haluavat että juoni on selvillä ekan 5 minuutin jälkeen.
/ 5
Posts: 1,972
MAJOR DUNDEE - Majuri Dundee
[The Extended Version]
(1965)
Sam Peckinpahin panos lännenelokuvien genreen oli samanlainen kuin Orson Wellesin vastaava film noiriin. Hän hautasi sen genren. Peckinpahin elokuvissa pääosa on usein epäonnistumisella, sen vääjäämättömyydessä ja tuloksettomuudessa. Niitä on vaikea katsella ja myöntää, että ohjaaja voi tehdä suurteoksia epäonnistumisesta. Joidenkin elokuvaohjaajien nimistä tulee ikään kuin tavaramerkki. Allekirjoitus ja jopa uhka. Peckinpah on yksi niistä nimistä. Kollegat rakastivat ja pelkäsivät häntä. Kriitikot kunnioittivat ja halveksivat. Kuten John Ford ennen häntä, Peckinpahista tuli standardi johon lännenelokuvaa verrattiin. Kuten Alfred Hitchcock, hänestä tuli markkinointiväline - sellainen ohjaajapersoona, jonka nimi jo myi lippuja. Peckinpahin uraauurtava tyylitelty väkivalta kiteytti tietyn historiallisen ajanjakson: Vietnamin, salamurhat, jotka tuntuivat maailmanlopulta sen ajanjakson kanssa, joka on ajaton, jopa yliluonnollinen. Hankalaksi neroksi tunnustetun ohjaajavirtuoosin aloittama keskustelu erityisesti amerikkalaisesta väkivallasta, jatkuu tänäkin päivänä.
Hänen lyhyt mutta merkittävä uransa oli kauttaaltaan monipuolinen. Silti hänen lännenelokuvien ohjaustyönsä tekivät suurimman vaikutuksen. Hän käytti paljon nuoruusmuistojaan ihmisiä, joita tapasi, länsi, jonka hän näki kuolevan ja yritti kuvata ne asiat Amerikalle ja koko maailmalle. Peckinpah ei yleensä kuvannut nykymaailmaa ja kun hän teki niin, hän teki sen vastenmielisellä tavalla. Melkeinpä kauhistuttavasti. Suurkaupungit sen enempää kuin pienemmätkään ei edustaneet häntä juuri millään tasolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Teksasin ja Meksikon raja ja vuosisadan vaihde herättivät hänen mielikuvituksen. Se sai Peckinpahin tekemään parhaat työnsä. Ja sen ulkopuolella, vaikka mestari työstikin hienoja elokuvia, parhaat syntyivät juuri siinä ympäristössä. Peckinpahista puhuttaessa ei voi välttyä siltäkään tosiasialta, että kyseessä on elokuvantekijä, taiteilija, joka on siirtynyt realismista, eräänlaisesta ironiasta myyttiseen syventymiseen lännenelokuvissa.
Loistavan Ride the High Country, (1962) menestyksen jälkeen Peckinpah ja Hollywood olivat ohikiitävän hetken ajan samalla aaltopituudella. He olivat valmiina tekemään jotakin suurta. Iso studioelokuva suurine tähtineen kuten Charlton Heston ja Richard Harris. Pidempi kuvausaikataulu, suurempi projekti, isompi budjetti. Majuri Dundee oli kaikkea tätä ja enemmän. Se oli legendaarinen fiasko. Tunteet kävivät kuumina niin kameroiden edessä kuin kulisseissa. Kerran Peckinpah huusi rivouksia Charlton Hestonille, kun tämä johdatti ratsuväkensä liian hitaasti alas kukkulalta. Yleensä rauhallinen Heston kääntyi hevosellaan, veti sapelinsa esiin ja hyökkäsi kohti Peckinpahia, joka istui kameranosturissa. Hestonin miekka meni täpärästi harhaan osuen Peckinpahia housujen takamukseen. Loppujen lopuksi Heston tuki nuorta ohjaajaa, joskaan monet muut eivät. Columbia Picturesin uhkapeli meni kaupallisesti pieleen. Peckinpahin ura vaikutti loppuneen, ennen kuin se alkoikaan. Ohjaaja erotettiin "Dundeen" kuvausten aikana. Mutta Charlton Heston julkitoi paheksuntansa tapahtuman johdosta, ja ilmoitti itsekin lopettavansa jos Peckinpah hyllytetään. Asiasta keskusteltiin ja lopulta Heston sanoi: "Olette väärässä. Sam tekee mestarillista työtä. Teillä on väärät tavoitteet. Osoitan teille, että uskon Peckinpahiin. Ottakaa palkkioni ja käyttäkää se filmauksen kustannuksiin. Koska hän kuluttaa enemmän rahaa kuin piti joten minä osallistun kustannuksiin." Ymmärtämättä kuitenkaan sitä miten tosissaan studiovastaavat aikeissaan olivat. Heston ei nähnyt vilaustakaan palkastaan.
Majuri Dundee oli Peckinpahille ennen muuta oppimisprosessi. Hän ei olisi voinut tehdä Hurjaa joukkoa, joka muutti miehen elämän, ilman dundeen "epäonnistumista." Hän pyrki sinnikkäästi johonkin, mihin ei vielä pystynyt tahi ollut valmis. Majuri Dundee on kaikesta huolimatta eeppinen Western ja tyylitajuinen kostotragedia, jota voi suositella varauksetta kaikkille lännenelokuvien ystäville. Erityisesti elokuvaa vielä näkemättömille. Sen väkivalta ja realismi enteilee ohjaajansa antiväkivaltaista sanomaa, jonka heijastus on läsnä Peckinpahin jälkimmäisissä tuotannoissa, jokaista nitraattiselluloidille tallentunutta otosta myöten. Enemmän kuin suurin osa aikalaisohjaajistaan Peckinpah pystyi luomaan mielihyvän tunnetta mikä välittyy Majuri Dundeessa värikkäänä dialogina, helppona henkilöhahmoihin samaistumisena sekä kuvauskohteissa joiden ajattomuus on yhtä suurta kuin ohjaajan visio kaiken katoavaisuudesta. Sivuuttamatta itse toimintaa, jonka sekasortoinen perfektionismi hakee vertaista... yhä.
Majuri Dundee on lyhyesti raottaen elokuva sisällissodasta ja sen keskiössä tapahtuvasta jääräpäisestä rangaistusretkestä Meksikoon, jossa Hestonin tulkitsema upseeri yrittää pakkomielteisesti todistaa itselleen sekä kokoamalleen joukkiolle tehtävän tarpeellisuutta ja näin lopulta menettää valtansa vastapuolen käsiin. Samalla se on melko julma kuvaus egoistisesta ja hullusta fasistista, jota uhkaa petos, rappio ja kosto.
"Minua syytetään aina elokuvieni väkivallasta. Mutta kun jätän sen pois, kukaan ei vaivaudu katsomaan niitä." -Sam Peckinpah
(Lausuma, johon kulminoutuu Peckinpahin koko uran ironisuus.)
Henkilökohtaisesti tunnustan suunnatonta nautintoa Peckinpah -elokuvien välittämästä muutoksen vastaisuudesta, joka saavutti suurimman suosionsa elokuvassa Junior Bonnier, (1972). Siinä "sivistyksen" saapuminen ja sitä vastaan asettuva sopeutumattomuus kuvataan biologisesti aidon perheen kautta.
TRAILER (jonka dialogissa infoa pidennetyn version saloista)
Extended Trailer
[The Extended Version]
(1965)
Sam Peckinpahin panos lännenelokuvien genreen oli samanlainen kuin Orson Wellesin vastaava film noiriin. Hän hautasi sen genren. Peckinpahin elokuvissa pääosa on usein epäonnistumisella, sen vääjäämättömyydessä ja tuloksettomuudessa. Niitä on vaikea katsella ja myöntää, että ohjaaja voi tehdä suurteoksia epäonnistumisesta. Joidenkin elokuvaohjaajien nimistä tulee ikään kuin tavaramerkki. Allekirjoitus ja jopa uhka. Peckinpah on yksi niistä nimistä. Kollegat rakastivat ja pelkäsivät häntä. Kriitikot kunnioittivat ja halveksivat. Kuten John Ford ennen häntä, Peckinpahista tuli standardi johon lännenelokuvaa verrattiin. Kuten Alfred Hitchcock, hänestä tuli markkinointiväline - sellainen ohjaajapersoona, jonka nimi jo myi lippuja. Peckinpahin uraauurtava tyylitelty väkivalta kiteytti tietyn historiallisen ajanjakson: Vietnamin, salamurhat, jotka tuntuivat maailmanlopulta sen ajanjakson kanssa, joka on ajaton, jopa yliluonnollinen. Hankalaksi neroksi tunnustetun ohjaajavirtuoosin aloittama keskustelu erityisesti amerikkalaisesta väkivallasta, jatkuu tänäkin päivänä.
Hänen lyhyt mutta merkittävä uransa oli kauttaaltaan monipuolinen. Silti hänen lännenelokuvien ohjaustyönsä tekivät suurimman vaikutuksen. Hän käytti paljon nuoruusmuistojaan ihmisiä, joita tapasi, länsi, jonka hän näki kuolevan ja yritti kuvata ne asiat Amerikalle ja koko maailmalle. Peckinpah ei yleensä kuvannut nykymaailmaa ja kun hän teki niin, hän teki sen vastenmielisellä tavalla. Melkeinpä kauhistuttavasti. Suurkaupungit sen enempää kuin pienemmätkään ei edustaneet häntä juuri millään tasolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Teksasin ja Meksikon raja ja vuosisadan vaihde herättivät hänen mielikuvituksen. Se sai Peckinpahin tekemään parhaat työnsä. Ja sen ulkopuolella, vaikka mestari työstikin hienoja elokuvia, parhaat syntyivät juuri siinä ympäristössä. Peckinpahista puhuttaessa ei voi välttyä siltäkään tosiasialta, että kyseessä on elokuvantekijä, taiteilija, joka on siirtynyt realismista, eräänlaisesta ironiasta myyttiseen syventymiseen lännenelokuvissa.
Loistavan Ride the High Country, (1962) menestyksen jälkeen Peckinpah ja Hollywood olivat ohikiitävän hetken ajan samalla aaltopituudella. He olivat valmiina tekemään jotakin suurta. Iso studioelokuva suurine tähtineen kuten Charlton Heston ja Richard Harris. Pidempi kuvausaikataulu, suurempi projekti, isompi budjetti. Majuri Dundee oli kaikkea tätä ja enemmän. Se oli legendaarinen fiasko. Tunteet kävivät kuumina niin kameroiden edessä kuin kulisseissa. Kerran Peckinpah huusi rivouksia Charlton Hestonille, kun tämä johdatti ratsuväkensä liian hitaasti alas kukkulalta. Yleensä rauhallinen Heston kääntyi hevosellaan, veti sapelinsa esiin ja hyökkäsi kohti Peckinpahia, joka istui kameranosturissa. Hestonin miekka meni täpärästi harhaan osuen Peckinpahia housujen takamukseen. Loppujen lopuksi Heston tuki nuorta ohjaajaa, joskaan monet muut eivät. Columbia Picturesin uhkapeli meni kaupallisesti pieleen. Peckinpahin ura vaikutti loppuneen, ennen kuin se alkoikaan. Ohjaaja erotettiin "Dundeen" kuvausten aikana. Mutta Charlton Heston julkitoi paheksuntansa tapahtuman johdosta, ja ilmoitti itsekin lopettavansa jos Peckinpah hyllytetään. Asiasta keskusteltiin ja lopulta Heston sanoi: "Olette väärässä. Sam tekee mestarillista työtä. Teillä on väärät tavoitteet. Osoitan teille, että uskon Peckinpahiin. Ottakaa palkkioni ja käyttäkää se filmauksen kustannuksiin. Koska hän kuluttaa enemmän rahaa kuin piti joten minä osallistun kustannuksiin." Ymmärtämättä kuitenkaan sitä miten tosissaan studiovastaavat aikeissaan olivat. Heston ei nähnyt vilaustakaan palkastaan.
Majuri Dundee oli Peckinpahille ennen muuta oppimisprosessi. Hän ei olisi voinut tehdä Hurjaa joukkoa, joka muutti miehen elämän, ilman dundeen "epäonnistumista." Hän pyrki sinnikkäästi johonkin, mihin ei vielä pystynyt tahi ollut valmis. Majuri Dundee on kaikesta huolimatta eeppinen Western ja tyylitajuinen kostotragedia, jota voi suositella varauksetta kaikkille lännenelokuvien ystäville. Erityisesti elokuvaa vielä näkemättömille. Sen väkivalta ja realismi enteilee ohjaajansa antiväkivaltaista sanomaa, jonka heijastus on läsnä Peckinpahin jälkimmäisissä tuotannoissa, jokaista nitraattiselluloidille tallentunutta otosta myöten. Enemmän kuin suurin osa aikalaisohjaajistaan Peckinpah pystyi luomaan mielihyvän tunnetta mikä välittyy Majuri Dundeessa värikkäänä dialogina, helppona henkilöhahmoihin samaistumisena sekä kuvauskohteissa joiden ajattomuus on yhtä suurta kuin ohjaajan visio kaiken katoavaisuudesta. Sivuuttamatta itse toimintaa, jonka sekasortoinen perfektionismi hakee vertaista... yhä.
Majuri Dundee on lyhyesti raottaen elokuva sisällissodasta ja sen keskiössä tapahtuvasta jääräpäisestä rangaistusretkestä Meksikoon, jossa Hestonin tulkitsema upseeri yrittää pakkomielteisesti todistaa itselleen sekä kokoamalleen joukkiolle tehtävän tarpeellisuutta ja näin lopulta menettää valtansa vastapuolen käsiin. Samalla se on melko julma kuvaus egoistisesta ja hullusta fasistista, jota uhkaa petos, rappio ja kosto.
"Minua syytetään aina elokuvieni väkivallasta. Mutta kun jätän sen pois, kukaan ei vaivaudu katsomaan niitä." -Sam Peckinpah
(Lausuma, johon kulminoutuu Peckinpahin koko uran ironisuus.)
Henkilökohtaisesti tunnustan suunnatonta nautintoa Peckinpah -elokuvien välittämästä muutoksen vastaisuudesta, joka saavutti suurimman suosionsa elokuvassa Junior Bonnier, (1972). Siinä "sivistyksen" saapuminen ja sitä vastaan asettuva sopeutumattomuus kuvataan biologisesti aidon perheen kautta.
TRAILER (jonka dialogissa infoa pidennetyn version saloista)
Extended Trailer
Posts: 568
Posts: 1,972
OUTLAND - Operaatio Outland
(1981)
Lähes unohdettu tieteistrilleri, jossa maassa sijaitseva yritys Con-Amalgamate on vuokrannut Jupiterin kolmannen kuun, Ion, louhiakseen titaanimalmia. Kaivosmiehiä houkutellaan Ioon korkeilla palkoilla. He tekevät vuoden sopimuksen, saavat asuttavakseen ankean kopperon ja työskentelevät kovan paineen alaisina olosuhteissa, jossa sietokykyä koetellaan pelottavalla tavalla. Lahjomaton sheriffi O'Niel (Sean Connery) saapuu paikalle valvomaan lakia ja järjestystä parintuhannen asukkaan keskuudessa. O'Niel saa huomata, että huolestuttavan moni kaivosmies on joutunut lyhyen periodin sisällä hämäräperäiseen onnettomuuteen. Näiden fataalien "tapaturmien" taustalta paljastuu ainekset laajempaan rikokseen.Tutkimustensa edetessä sheriffi havaitsee, että sekä hänen esimiehensä Montone (James B. Sikking) että työnjohtaja Sheppard (Peter Boyle) ovat huomattavan haluttomia yhteistyöhön. Käynnistyy kujanjuoksu, jossa yksi mies nousee vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Sci-fi:n parissa aiemminkin viihtynyt Peter Hyams (mm. 2010: The Year We Make Contact, Timecop) on loihtinut näyttävät puitteet ristiriitaisten päähenkilöiden keskinäiselle kurinpalautuksille. Alienin vaikutus huokuu kuvatusta erityisen maltillisesti. Elokuva on yksi niistä tuhansista mitkä koki kastettitelevisiokaudella kuvasuhderaiskauksen alkuperäisestä 2.35:1 } pan & scan:ksi joten oli upeaa nähdä filmi sen 16:9 -muodossa.
TRAILER
(1981)
Lähes unohdettu tieteistrilleri, jossa maassa sijaitseva yritys Con-Amalgamate on vuokrannut Jupiterin kolmannen kuun, Ion, louhiakseen titaanimalmia. Kaivosmiehiä houkutellaan Ioon korkeilla palkoilla. He tekevät vuoden sopimuksen, saavat asuttavakseen ankean kopperon ja työskentelevät kovan paineen alaisina olosuhteissa, jossa sietokykyä koetellaan pelottavalla tavalla. Lahjomaton sheriffi O'Niel (Sean Connery) saapuu paikalle valvomaan lakia ja järjestystä parintuhannen asukkaan keskuudessa. O'Niel saa huomata, että huolestuttavan moni kaivosmies on joutunut lyhyen periodin sisällä hämäräperäiseen onnettomuuteen. Näiden fataalien "tapaturmien" taustalta paljastuu ainekset laajempaan rikokseen.Tutkimustensa edetessä sheriffi havaitsee, että sekä hänen esimiehensä Montone (James B. Sikking) että työnjohtaja Sheppard (Peter Boyle) ovat huomattavan haluttomia yhteistyöhön. Käynnistyy kujanjuoksu, jossa yksi mies nousee vallitsevaa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Sci-fi:n parissa aiemminkin viihtynyt Peter Hyams (mm. 2010: The Year We Make Contact, Timecop) on loihtinut näyttävät puitteet ristiriitaisten päähenkilöiden keskinäiselle kurinpalautuksille. Alienin vaikutus huokuu kuvatusta erityisen maltillisesti. Elokuva on yksi niistä tuhansista mitkä koki kastettitelevisiokaudella kuvasuhderaiskauksen alkuperäisestä 2.35:1 } pan & scan:ksi joten oli upeaa nähdä filmi sen 16:9 -muodossa.
TRAILER
Posts: 4,143
Cloud Atlas
The Hobbitt
Moonrise Kingdom
... kaikki ihan paskoja
The Hobbitt
Moonrise Kingdom
... kaikki ihan paskoja
Posts: 493
Posts: 1,972
Posts: 806
Tiukka pätkä edelleen näin 15+ vuotta lautailua aikanaan harrastaneena, normi kasarikuviot.
Thrashin (1986) Full Movie
Thrashin (1986) Full Movie
Posts: 24
