MAJOR DUNDEE -
Majuri Dundee
[The Extended Version]
(1965)
Sam Peckinpahin panos lännenelokuvien genreen oli samanlainen kuin
Orson Wellesin vastaava film noiriin. Hän hautasi sen genren. Peckinpahin elokuvissa pääosa on usein epäonnistumisella, sen vääjäämättömyydessä ja tuloksettomuudessa. Niitä on vaikea katsella ja myöntää, että ohjaaja voi tehdä suurteoksia epäonnistumisesta. Joidenkin elokuvaohjaajien nimistä tulee ikään kuin tavaramerkki. Allekirjoitus ja jopa uhka. Peckinpah on yksi niistä nimistä. Kollegat rakastivat ja pelkäsivät häntä. Kriitikot kunnioittivat ja halveksivat. Kuten
John Ford ennen häntä, Peckinpahista tuli standardi johon lännenelokuvaa verrattiin. Kuten
Alfred Hitchcock, hänestä tuli markkinointiväline - sellainen ohjaajapersoona, jonka nimi jo myi lippuja. Peckinpahin uraauurtava tyylitelty väkivalta kiteytti tietyn historiallisen ajanjakson: Vietnamin, salamurhat, jotka tuntuivat maailmanlopulta sen ajanjakson kanssa, joka on ajaton, jopa yliluonnollinen. Hankalaksi neroksi tunnustetun ohjaajavirtuoosin aloittama keskustelu erityisesti amerikkalaisesta väkivallasta, jatkuu tänäkin päivänä.
Hänen lyhyt mutta merkittävä uransa oli kauttaaltaan monipuolinen. Silti hänen lännenelokuvien ohjaustyönsä tekivät suurimman vaikutuksen. Hän käytti paljon nuoruusmuistojaan ihmisiä, joita tapasi, länsi, jonka hän näki kuolevan ja yritti kuvata ne asiat Amerikalle ja koko maailmalle. Peckinpah ei yleensä kuvannut nykymaailmaa ja kun hän teki niin, hän teki sen vastenmielisellä tavalla. Melkeinpä kauhistuttavasti. Suurkaupungit sen enempää kuin pienemmätkään ei edustaneet häntä juuri millään tasolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Teksasin ja Meksikon raja ja vuosisadan vaihde herättivät hänen mielikuvituksen. Se sai Peckinpahin tekemään parhaat työnsä. Ja sen ulkopuolella, vaikka mestari työstikin hienoja elokuvia, parhaat syntyivät juuri siinä ympäristössä. Peckinpahista puhuttaessa ei voi välttyä siltäkään tosiasialta, että kyseessä on elokuvantekijä, taiteilija, joka on siirtynyt realismista, eräänlaisesta ironiasta myyttiseen syventymiseen lännenelokuvissa.
Loistavan
Ride the High Country, (1962) menestyksen jälkeen Peckinpah ja Hollywood olivat ohikiitävän hetken ajan samalla aaltopituudella. He olivat valmiina tekemään jotakin suurta. Iso studioelokuva suurine tähtineen kuten
Charlton Heston ja
Richard Harris. Pidempi kuvausaikataulu, suurempi projekti, isompi budjetti.
Majuri Dundee oli kaikkea tätä ja enemmän. Se oli legendaarinen fiasko. Tunteet kävivät kuumina niin kameroiden edessä kuin kulisseissa. Kerran Peckinpah huusi rivouksia Charlton Hestonille, kun tämä johdatti ratsuväkensä liian hitaasti alas kukkulalta. Yleensä rauhallinen Heston kääntyi hevosellaan, veti sapelinsa esiin ja hyökkäsi kohti Peckinpahia, joka istui kameranosturissa. Hestonin miekka meni täpärästi harhaan osuen Peckinpahia housujen takamukseen. Loppujen lopuksi Heston tuki nuorta ohjaajaa, joskaan monet muut eivät.
Columbia Picturesin uhkapeli meni kaupallisesti pieleen. Peckinpahin ura vaikutti loppuneen, ennen kuin se alkoikaan. Ohjaaja erotettiin "Dundeen" kuvausten aikana. Mutta Charlton Heston julkitoi paheksuntansa tapahtuman johdosta, ja ilmoitti itsekin lopettavansa jos Peckinpah hyllytetään. Asiasta keskusteltiin ja lopulta Heston sanoi: "Olette väärässä. Sam tekee mestarillista työtä. Teillä on väärät tavoitteet. Osoitan teille, että uskon Peckinpahiin. Ottakaa palkkioni ja käyttäkää se filmauksen kustannuksiin. Koska hän kuluttaa enemmän rahaa kuin piti joten minä osallistun kustannuksiin." Ymmärtämättä kuitenkaan sitä miten tosissaan studiovastaavat aikeissaan olivat. Heston ei nähnyt vilaustakaan palkastaan.
Majuri Dundee oli Peckinpahille ennen muuta oppimisprosessi. Hän ei olisi voinut tehdä
Hurjaa joukkoa, joka muutti miehen elämän, ilman dundeen "epäonnistumista." Hän pyrki sinnikkäästi johonkin, mihin ei vielä pystynyt tahi ollut valmis.
Majuri Dundee on kaikesta huolimatta eeppinen Western ja tyylitajuinen kostotragedia, jota voi suositella varauksetta kaikkille lännenelokuvien ystäville. Erityisesti elokuvaa vielä näkemättömille. Sen väkivalta ja realismi enteilee ohjaajansa antiväkivaltaista sanomaa, jonka heijastus on läsnä Peckinpahin jälkimmäisissä tuotannoissa, jokaista nitraattiselluloidille tallentunutta otosta myöten. Enemmän kuin suurin osa aikalaisohjaajistaan Peckinpah pystyi luomaan mielihyvän tunnetta mikä välittyy Majuri Dundeessa värikkäänä dialogina, helppona henkilöhahmoihin samaistumisena sekä kuvauskohteissa joiden ajattomuus on yhtä suurta kuin ohjaajan visio kaiken katoavaisuudesta. Sivuuttamatta itse toimintaa, jonka sekasortoinen perfektionismi hakee vertaista... yhä.
Majuri Dundee on lyhyesti raottaen elokuva sisällissodasta ja sen keskiössä tapahtuvasta jääräpäisestä rangaistusretkestä Meksikoon, jossa Hestonin tulkitsema upseeri yrittää pakkomielteisesti todistaa itselleen sekä kokoamalleen joukkiolle tehtävän tarpeellisuutta ja näin lopulta menettää valtansa vastapuolen käsiin. Samalla se on melko julma kuvaus egoistisesta ja hullusta fasistista, jota uhkaa petos, rappio ja kosto.
"Minua syytetään aina elokuvieni väkivallasta. Mutta kun jätän sen pois, kukaan ei vaivaudu katsomaan niitä." -Sam Peckinpah
(Lausuma, johon kulminoutuu Peckinpahin koko uran ironisuus.)
Henkilökohtaisesti tunnustan suunnatonta nautintoa Peckinpah -elokuvien välittämästä muutoksen vastaisuudesta, joka saavutti suurimman suosionsa elokuvassa
Junior Bonnier, (1972). Siinä "sivistyksen" saapuminen ja sitä vastaan asettuva sopeutumattomuus kuvataan biologisesti aidon perheen kautta.
TRAILER (jonka dialogissa infoa pidennetyn version saloista)
Extended Trailer