7,277 posts, 364 pages, 2,455,837 views
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
RUNAWAY TRAIN - Pakojuna
(1985)
"No beast so fierce but knows some touch of pity. But I know none, and therefore I am no beast."
Kolme vuotta Alaskalaisen vankilan eristyssellissä viruneen elinkautisvangin "Manny" (Jon Voight mm. Deliverance - Syvä joki) vapaus takaisin selliosaston asukiksi korkeimman oikeuden määräyksellä, ei ole miehen sinne passittaneen sadistisen diktaattorin elkein hallitsevan vankilanjohtajan "Rankin" (John P. Ryan mm. Avenging Force - Teloittaja, Death Wish 4: The Crackdown) mieleen. Miehet vihaavat toisiaan sydänjuuriaan myöden. Kumpikin ryhtyy koettelemaan toisensa rajoja ja pian tilanne riistäytyy käsistä ja pakottaa Mannyn pakenemaan Jumalan selän takana sijaitsevasta rangaistussiirtolasta. Veteraani saa apua yllättävältä taholta, kun tämän mukaan lyöttäytyy laitoksen paikallinen nuori nyrkkeilymestari "Buck" (Eric Roberts mm. Best of the Best 2) jonka kanssa alkaa matka juosten läpi lumikenttien kuollettavan kylmässä ja vihamielisessä ympäristössä kohti vapautta, joka saapuu miesten luo neljän turboahdetun dieselveturiketjun muodossa. Kyytiin päästyään he huomaavat jonkin olevan pahasti vialla: kukaan ei ohjaa junaa jonka vauhti vain kiihtyy eikä ensimmäiseen veturiin pääse käsiksi jo ulkona vallitsevan ikiroutahelvetinkään tähden. Lisäksi junassa on vielä yksi matkustaja, koneinsinööri "Sara" (Rebecca de Mornay mm. The Hand That Rocks the Cradle - Käsi joka kehtoa keinuttaa). Samaan aikaan karkureitten jäljille päässyt Rankin ryhtyy metsästämään miehiä tahollaan.
Akira Kurosawa:n alkuperäiskäsikirjoitukseen ja samalla kertaa inspiraationsa tositapahtumista ammentava toimintadraama lukeutuu parhaimpiin vankilapakoelokuviin mitä milloinkaan on filmattu.
Samalla se edustaa legendaarisen Cannon tuotantoyhtiön (jonka The Texas Chainsaw Massacre Part 2 jäi ks. viimeiseksi) esimerkillistä kykyä kuvata teoksia, jotka jättivät lähtemättömän vaikutuksen katsojiin erityisesti b-tuotannoillaan '80- ja 90-lukujen taitteessa jossa Runaway Train ei edusta poikkeusta, paitsi ehkä ylivertaisuudellaan.
Pakojuna on feeniksin laulu vapaudelle, tuskalle hinnasta, joka on maksettava viimeistä myöden ennen aamuruskon armoa.
Kohteista Alaska antoi koko kuvausryhmälle tästä opetuksen haasteissa, joiden maassiivisuus oli hajoittaa niin tekniikan kuin fyysisyyden äärirajoilla rypevän stuntrintamankin riekaleiksi ja jälki on sen mukaista: alun pimeä brutaalius vaihtuu paon myötä eloonjäämistaisteluksi josta vieroitutaan verissäpäin valaistuneena lopullisen ratkaisun järjettömyydessä kysymykseen kaiken kannattavuudesta jopa olevaisuudesta.
"Win, lose, what's the difference?"
Elokuvan nähtyä on työlästä tajuta ettei esitettyjä henkilöhahmoja ole oikeasti olemassa, joista varsinkin Jon Voight:n tulkinta on niin kertakaikkisen käsittämättömiin mittakaavoihin yltävä, että sen realistisuus on lähes kenen tahansa käsin kosketeltavissa. Ei liene ihme, että Oscar-ehdokkuus tuli tästä kuin tarjottimella, joskaan itse pystistä ei mies päässyt milloinkaan nauttimaan kuten ei leffan toinenkaan pääosanesittäjä Eric Roberts, jolle myönnettiin roolistaan niinikään samainen ehdokkuus.
Suoranaista euforiaa elokuvassa ammennetaan maisemista, jotka auringonvalo on tyystin unohtanut ja kaikessa luotaantyöntävyydessään se on jumalaista. Horisontin alleen alistava harmaus hiipii lähes ruudusta läpi. Lumen tulo on taukoamatonta pakkasen pysyessä -30c:ssa. Tätä tukee Trevor Jones:n dark ambienttia huokuva synaseireeni joka viimeistelee uskottavuuden unohtumattomaksi nyansseiksi. Muutamassa yksittäisessä kohtauksessa mieleen nousee vain paria vuotta aikaisemmin valmistuneen sci-fi klassikko Dune soundtrack mihin koneguruvelho Brian Eno synnytti yhden ylistetyimmistä sovituksistaan The Prophecy -teemalla. Vertaus on kieltämättä rohkea, mutta seison tämän takana sillä todisteet tuosta on kaikkien kuultavissa jo filmin puolivälin tienoilla, kunhan vain pitää korvansa auki.
Tämä elokuva ei tarjoa digiajan viihdettä valveutuneille. Se ei myöskään pidä sisällään takkatulen valossa väritettyä rakkausharhaa tahi muuta tyhjiöpakattua romantiikkarienaa. Edes kauniita ihmisiä ei ole luvassa.
Ei uskontoa, ei politiikkaa saati muita epäterveellisyyksiä.
Jopa jenkeille ominainen (väsynyt) pössyttelyihannointi loistaa sekin onnistuneesti poissaolollaan.
Näiden sijaan se näyttää niiden tarpeettomuuden ja pakottaa iholle pyrkivällä asenteellaan tunnustamaan ihmisen itsensä mitättömyyden tavalla, mikä huipentuu loppukohtauksen runollisuudessa, joka on niin anteeksiantamaton kuin oikeamielinenkin. Ajaton, koskettava, julma ja rehellinen.
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Pompoko
http://www.imdb.com/title/tt0110008/
Studio Ghiblin leffa vuodelta 1994.. aikas eko leffa oli.. melkein kyl nukahin pariin otteeseen kesken leffan... Ihan hauskoja kohtauksia oli leffassa mut loppujen lopuks aikas pitkäveteinen.... seuraavaa odotellessa :D
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
Paul tuli katottua ja naurettua ihan riittävästi, mainio pätkä dynaamiselta duolta taas :D
Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:
The Priest (2011)
http://www.imdb.com/title/tt0822847/
Ihan hyvää ajanvietettä. Ei nyt mikään maailmanluokan tekele mutta on sitä huonompaakin nähty.