Minkä leffan katsoit viimeksi ?

APT PUPIL - Mallioppilas
(1998)


"Boy, be careful. You play with fire."

Fuksivuottaan ('84) täysillä elävä 16-vuotias Todd on oikea "mallioppilas": hyvä käytöksinen nuorimies, joka saavuttaa kiitettyjä arvosanoja useimpien aineiden kohdalla, urheilua unohtamatta. Koti on keskiluokkaista varakkaampi ja vanhemmatkin vielä yhdessä. Koulussa nuorta kiinnostaa erityisesti historia mikä onkin pojan sydäntä lähellä. Vahinko vain, että aihe josta hän on erityisen kiinnostunut sattuu olemaan ihmiskunnan historian hirveimpiä.
Eräänä sateisena iltana Toddin kanssa samaiseen bussiin nousee vanhus, jonka olemus saa hänen mielenkiintonsa heräämään. Todd tunnistaa tämän olevan toisen maailmansodan aikaisen nazisaksan yksi julmimmista massamurhaajista, jonka etsinnät ovat olleet tuloksettomia.. tähän saakka.
Eristäytynyttä elämää viettävä vanha mies saa yllättävän vieraan, kun hänen 40-vuotta salassa pitämänsä identiteetti paljastuu, salapoliisia varsin menestyksekkäästi leikkineen teini-ikäisen opiskelijan ryhtyessä ensitöikseen kiristämään tältä tarinoita tapahtumista, joita historiantunneilla ei kerrota.
Alkaa psykologisen sodankäynnin kertausharjoitus mistä molemmat osapuolet saavat maksaa korkojen kera. Tämän yksityisopetuksen välitunnilla tarjoillaan taatusti veret seisauttavaa purtavaa josta kieltäytyminen johtaa jo opitun kertaamiseen.

Kaikkien aikojen Stephen King -filmatisointien parhaaseen kärkikymmenikköön, Stanley Kubrick:n kuolemattoman tulkinnan The Shining - Hohto ohella, kuuluva kuvaus kahden toisistaan tyystin erillaisen elämän kohtaamisesta kohtalossa, joka sekä shokeeraa sairailla mielikuvillaan myös antaa armon käydä oikeudesta.
Kingin "Different Seasons" novellin (josta niinikään syntyi kaksi vedosta valkokankaille, loistava lapsuusajan draama: Stand By Me - Viimeinen kesä sekä mestarillinen vankilathrilleri Shawshank Redemption - Rita Hayworth: Avain pakoon) lyhyestä tarinasta ohjauksen ohella myös tuottajan työsarkan tekevä Bryan Singer (mm. Usual Suspects - Epäillyt) antaa juuri oikeat eväät dramaturkialle olla tunnustettu klassikko jo valmistuessaan.

Aivan omaa luokkaansa oleva Sir Ian McKellen (mm. The Lord of the Rings -trilogia) tinkimätön tutkielma pahuudesta on kerrassaan selkäpiitä karmiva jopa siinä määrin, että sen johdosta olisi herran kuulunut itseoikeutetusti plokata Oscar.
HÄPEÄ AKATEMIA!
Brad Renfro (mm. The Client - Päämies) lunastaa paikkansa nuorten näyttelijöiden eturivissä ja saavuttaa huipputyöllään ansaittua arvostusta yleisön haukkoessa henkeään.

Unstoppable
http://www.imdb.com/title/tt0477080/

Tositapahtumiin perustuva leffa parista junatyypistä jotka niinku pelasti Stantonin kaupungin fakin isolta turmalta.. ihan toimiva leffa kaiken kaikkiaan ja suosittelen katsomaan kyllä leffan. vähän välillä kävi ottamaan päähän muutamat kamerahmm"lennot" mutta muuten oikein toimivata viihdettä.

World Invasion - Battle at Los Angeles

Jos tykkää nähdä puolustusministeriön sponsoroiman rekrytointi / armeijassa on munaa elokuvan, joka on naamioitu sci-fi elokuvaksi, kannattaa käydä katsomassa.

Elokuvassa kyllä hyvääkin. Välillä kohtauksissa on reilusti sitä siellä olemisen tuntua. CGI + perinteiset efektit + kuvaus + äänet on tehty aika huolella.

2,5 / 5 tähteä.

NEVER SAY NEVER AGAIN
- Älä kieltäydy kahdesti
(1983)


LUOJAN KIITOS TÄMÄ TEHTIIN!
Pallosalaman remake palauttaa 007:n rooliin Sean Connery:n joka tekee viimeisestä ilmestymisestään agentin aliaksena ikimuistoisen niin alkuperälleen uskollisena loan laukojana, kuin tappavan tehokkaana terrorismin vastaisena yhden miehen armeijanakin, jonka naisenkaatotaidot eivät osoita tässäkään laantumisen merkkejä.
Viime vuonna edesmenneen ohjaajalegenda Irvin Kershner (mm. Star Wars: Episode V - Empire Strikes Back) - ja joka lienee yhä ainoa jenkkiohjaaja kaikista tuplanolla filmatisoinneista - jälki on viihdyttävyydessään tinkimätöntä, tunnelma ei voisi olla parempi.
Siinä missä Casino Royalen (jonka kuvauskohteista Bahama on edustettuna miltei identtisissä puitteissa tämän kanssa) kaltaiset, realismia painottavat väkivaltaoopperat pitäytyvät visusti parvibongaajien kiikareiden keskipisteessä, onnistuu Lorenzo Semple, Jr:n käsikirjoitus yllättämään myös escapismillaan, jopa siinä määrin, että alun aseenpiippuintro kliseisine tunnareineen loistavat poissaolollaan.
Itse Ian Fleming:llähän ei onneksi ole tämän nimenomaisen Bondin kanssa mitään tekemistä.

Eturivin näyttelijöillä (joihin lukeutuu mm. paremmin "Mr. Beaninä" tunnetun kuminaamakoomikko Rowan Atkinson elokuvadebyytti) ladattu kasariklassikko täyttää tutut tunnusmerkit tunnistettavien maamerkkien sekä laajennettujen lavasteitten komeassa kulminaatiossa. Sen näyttävyys rakentuu pitkälti myös ansioituneen pääkuvaajansa Douglas Slocombe:n ja tuotannon johdosta vastaavan Kevin McClory:n (jonka voittama lakikiista elokuvan oikeuksista ylipäätään mahdollisti koko tuotannon toteuttamisen) varaan joiden ammattitaito tukee teeskentelemättä ohjaajan visiota.

Näyttelijöistä pahikset: Max von Sydow (mm. Det sjunde inseglet - Seitsemäs sinetti, Dune, The Exorcist, Stephen King's: Needful Things), Klaus Maria Brandauer (mm. Mephisto, The Russia House, Entrusted), Pat Roach (mm. Indiana Jones and the Riders of the Lost Ark + Temple of Doom) sekä superseksikäs Barbara Carrera (mm. juuri ennen tätä valmistunut: Lone Wolf McQuade jonka tähden sen pääosanesittäjä Chuck Norris skippasi yhden kolmesta pääroolista Renny Harlinin esikoisessa Artic Heat a.k.a. Born American - Jäätävä polte, minkä johdosta herran poika Mike Norris pestattiin pallille miehen sijaan) joka jättää kauneudellaan varjoonsa jopa toisen pääosanesittäjän ja niinikään kauneudestaan tunnetuksi tulleen Kim Basinger (mm. No Mercy, Batman) tekevät helvetin hienoa jälkeä kukin tahoillaan!!

Tätähän nyt voisi tulettaa taas niin maan perusteellisesti, että pyrkimys leffan referoituun läpikäyntiin osoittautuisi kaikkea muuta kuin aiotun kaltaiseksi..

Katso jos/kun käsiisi saat eritoten jos et vielä ole nähnyt.
Näkemisen arvoinen 007 ja samalla AINOA oikea Bondi enkä jälkimmäisellä viittaa vain yksinomaan sen pääosanesittäjään.
Kelpuuta vain alkuperäinen laajakuvaprintti (2.35:1) joka on 70mm. työkelasta masteroitua 2.20:1 versiota nautittavampi katselukokemus.

World Invasion - Battle: Los Angeles

Perussotaleffa, jossa tällä kertaa vastassa avaruusolioita. Visuaalisesti hieno leffa, mut muuten aika keskivertomatskua.

Jackass 3D
½

Kelpo leffa oli. Tuli muutaman kerran naurettua oikein kunnolla

Replying to Minkä leffan katsoit viimeksi ?:

World Invasion - Battle: Los Angeles

Perussotaleffa, jossa tällä kertaa vastassa avaruusolioita. Visuaalisesti hieno leffa, mut muuten aika keskivertomatskua.

Meitsi diggas. Sopivasti adrenaliinintäyteinen pläjäys :)

Mut se jatkuva sankarimusiikki kävi kyl häiritsemään.

J.F.K. - Avoin tapaus
[Director's Cut]
(1991)


Yksi parhaimmista elokuvista mitä elämäni aikana olen nähnyt ja liiemmälti rehvastelematta todettakoon, että muutama on tullut katsottua.
72:n päivän kuvaussessio kohtaa 40:n
milj.dollarin budjetin aiheesta, jonka kokonaisvaltaiseen julkipuintiin (tälläisenään) kykenee kenties kymmenen ohjaajaa koko maailmassa.
Tämä teos edustaa kaikkea sitä mikä tekee painetusta sanasta kuollutta kuvallisen kerronnan rinnalla, monen mielestä, "joihin" myös itse rohkenen lukeutua. Kunnioitukseni tuotantoa kohtaan on liian henkilökohtainen ollakseen olematta objektiivinen.
Askel takavasemmalle arvostelusta kielinee tästä osaltaan.

CONSTANTINE
(2005)


Sarjassa "saatana kutsuu meitä" varsin viihdyttävä ollakseen näinkin kliseinen paholaispresentaatio.
Plussaa ryhdikkäästä soundtrackistä!

Season of the witch .. kohtuu maukas keskiajan noitaraina.***
Battle Los Angeles .. ihan hyvää mäiskettä, odotin toki paljon enemmän hypen yltyessä mutta, maistuu näinkin, ironista että tälläsessä eeppisessä scifileffassa tuntuu armeijakäytös realistisemmalta kun suurimmassa osaa nykyajan sotaleffoista.***

The Way Back Ehdottomasti paras näistä kolmesta.. seikkailuelokuva paosta Siperian vankilasta Stalinin aikaan kohti kommunistivapaata maata.****

TRON: The Legacy



Kävin katsomassa 3D:nä joulun alla leffateatteris ja nyt piti sit ostaa DVD omaksi. Olihan se edelleen perhanan hyvä, vaikka nyt 3D efektit ei päässytkään täyteen loistoonsa. Daft Punkin musiikit teki elokuvasta kyllä astetta paremman ja loivat todella hyvän tunnelman leffalle. Oikeastaan ilman tätä soundtrackia olisi kokemus jääny todella vaisuksi. Siitä ainakin yks tähti lisää. Ihmettelen vain, et miks jäi Oscar ehdokkuus saamatta?

I, ROBOT
(2004)


Visuaalisesti päivettynyt filosofiafuturismi josta olisi voinut kehkeytyä jotain niin paljon suurempaa, kuin mitä harvinaisen ennalta-arvattava juonikuvio ja puujalkavitseihinsä kompasteleva pääosanesittäjä kykenevat osaltaan "avartamaan".
Puitteet pedataan miltei yksinomaan läpitunkevan bittitsunamin aallonharjalle, josta tarkasteltuna edukseen erottuvat yksityiskohdat(kin)
vaikuttavat ajoittan jokseenkin mitään sanomattomilta. Odotukset syvemmän tulkinnan muodostumisesta deletoidaan ronskilla räiskinnällä, joka vakuuttaa lähinnä itsensä toistossa, mikä sekin osoittautuu osaltaan yliampuvaksi.
Tarinalla on kuitenkin kyky koukuttaa sanomallaan johon keskittymällä ohjaaja Alex Proyas saa hetkeksi kuristusotteen yleisöstä muutoin ylisiirappisessa kokonaisuudessa.

Veltohkoa viikonloppuviihdettä. Antaa vähemmän kuin mitä lupaa.

PROPHECY - Pahan enne
(1979)


Ihmisen itsekeskeiseen luontoa riistoraiskaavaan ylihyödyntämiseen kriittisesti kantaaottava "hirviöelokuva" on ohjaajansa John Frankenheimer (mm. French Connection II - Kovaotteiset miehet II, 52 Pick-Up - Pahan otteessa, Ronin) väkevävoimainen ympäristön ylistys siitä yhä enenevässä määrin erkanevalle yleisölleen.
Vaikka varsin verettömän erikoistehostetarjonnan paikka paikoin hilpeyttä osakseen kerjäävä kölin_alta_veto vesittääkin muutoin monikerroksiseksi muovautuvaa kuvitusta karusta kauneudesta, on leffan yleisilme niin julmetun onnistunutta, että sen sivuuttaa jokseenkin huomaamattaan.
Loppua kohden kiihtyvä väkivalta varmistaa mielenkiinnon ylläpidon pakopatikointina pysyttäytyvässä pelottelussa.
Tämä on se elokuva joka aloitti kuvaussessioiden kultakauden Brittiläisen Kolumbian henkeäsalpaavissa maisemissa, jossa on sittemmin syntynyt useampi tusina toinen toistaan tyylikkäimpiä klassikoita, First Blood - Taistelija muiden muassa.


DIRTY SANCHEZ: The Movie
(2006)


Ainoa tähti irtoaa nipin napin naurun arvoisesta kohtauksesta jossa yksi ks. porukan paskiksista peeloillaan hulkiksi.
Ala-arvoista, surullista.

A-Team (2010)

Menihän toi tollasena lauantai-illan aivot narikassa actionpläjäyksenä. Jotenkin vain noi toiminta kohdat olivat mun mielestä (tohon leffaan) vähän liian överiksi vedettyjä (esim. panssarivaunu-kohtaus, tai helikopteri-kohtaus). Tuli siis muutaman kerran sellainen "no just joo" -fiilis. :) Ihan viihdyttävä, muttei mitään parasta A-ryhmää. :P

Harry Potter and The Deathly Hallows Part 1
http://www.imdb.com/title/tt0926084/

Voi jumppe että oli oikein ratkinami nami leffaj a seuraava osa sais tulla jo! Tippakin jopa tuli linssiin tätä kattoessa. Suosittelen kyllä kattomaan edellisen osan ja sen jälkeen tämän niin pysyy tarina mielessä. itellä jonkin aikaa kun edellisen osan katoin ni piti vähän muistela että mitäs vattulia siinä tapahtu. KAttelin myös noi extra scenet ja en kyl tajua miks ne oli jätetty pois edes.. ois käyny oikein hyvi tarinankerrontaan. Oh WEll.. suosittelen! :)

RUNAWAY TRAIN - Pakojuna
(1985)


"No beast so fierce but knows some touch of pity. But I know none, and therefore I am no beast."

Kolme vuotta Alaskalaisen vankilan eristyssellissä viruneen elinkautisvangin "Manny" (Jon Voight mm. Deliverance - Syvä joki) vapaus takaisin selliosaston asukiksi korkeimman oikeuden määräyksellä, ei ole miehen sinne passittaneen sadistisen diktaattorin elkein hallitsevan vankilanjohtajan "Rankin" (John P. Ryan mm. Avenging Force - Teloittaja, Death Wish 4: The Crackdown) mieleen. Miehet vihaavat toisiaan sydänjuuriaan myöden. Kumpikin ryhtyy koettelemaan toisensa rajoja ja pian tilanne riistäytyy käsistä ja pakottaa Mannyn pakenemaan Jumalan selän takana sijaitsevasta rangaistussiirtolasta. Veteraani saa apua yllättävältä taholta, kun tämän mukaan lyöttäytyy laitoksen paikallinen nuori nyrkkeilymestari "Buck" (Eric Roberts mm. Best of the Best 2) jonka kanssa alkaa matka juosten läpi lumikenttien kuollettavan kylmässä ja vihamielisessä ympäristössä kohti vapautta, joka saapuu miesten luo neljän turboahdetun dieselveturiketjun muodossa. Kyytiin päästyään he huomaavat jonkin olevan pahasti vialla: kukaan ei ohjaa junaa jonka vauhti vain kiihtyy eikä ensimmäiseen veturiin pääse käsiksi jo ulkona vallitsevan ikiroutahelvetinkään tähden. Lisäksi junassa on vielä yksi matkustaja, koneinsinööri "Sara" (Rebecca de Mornay mm. The Hand That Rocks the Cradle - Käsi joka kehtoa keinuttaa). Samaan aikaan karkureitten jäljille päässyt Rankin ryhtyy metsästämään miehiä tahollaan.

Akira Kurosawa:n alkuperäiskäsikirjoitukseen ja samalla kertaa inspiraationsa tositapahtumista ammentava toimintadraama lukeutuu parhaimpiin vankilapakoelokuviin mitä milloinkaan on filmattu.
Samalla se edustaa legendaarisen Cannon tuotantoyhtiön (jonka The Texas Chainsaw Massacre Part 2 jäi ks. viimeiseksi) esimerkillistä kykyä kuvata teoksia, jotka jättivät lähtemättömän vaikutuksen katsojiin erityisesti b-tuotannoillaan '80- ja 90-lukujen taitteessa jossa Runaway Train ei edusta poikkeusta, paitsi ehkä ylivertaisuudellaan.

Pakojuna on feeniksin laulu vapaudelle, tuskalle hinnasta, joka on maksettava viimeistä myöden ennen aamuruskon armoa.
Kohteista Alaska antoi koko kuvausryhmälle tästä opetuksen haasteissa, joiden maassiivisuus oli hajoittaa niin tekniikan kuin fyysisyyden äärirajoilla rypevän stuntrintamankin riekaleiksi ja jälki on sen mukaista: alun pimeä brutaalius vaihtuu paon myötä eloonjäämistaisteluksi josta vieroitutaan verissäpäin valaistuneena lopullisen ratkaisun järjettömyydessä kysymykseen kaiken kannattavuudesta jopa olevaisuudesta.
"Win, lose, what's the difference?"
Elokuvan nähtyä on työlästä tajuta ettei esitettyjä henkilöhahmoja ole oikeasti olemassa, joista varsinkin Jon Voight:n tulkinta on niin kertakaikkisen käsittämättömiin mittakaavoihin yltävä, että sen realistisuus on lähes kenen tahansa käsin kosketeltavissa. Ei liene ihme, että Oscar-ehdokkuus tuli tästä kuin tarjottimella, joskaan itse pystistä ei mies päässyt milloinkaan nauttimaan kuten ei leffan toinenkaan pääosanesittäjä Eric Roberts, jolle myönnettiin roolistaan niinikään samainen ehdokkuus.

Suoranaista euforiaa elokuvassa ammennetaan maisemista, jotka auringonvalo on tyystin unohtanut ja kaikessa luotaantyöntävyydessään se on jumalaista. Horisontin alleen alistava harmaus hiipii lähes ruudusta läpi. Lumen tulo on taukoamatonta pakkasen pysyessä -30c:ssa. Tätä tukee Trevor Jones:n dark ambienttia huokuva synaseireeni joka viimeistelee uskottavuuden unohtumattomaksi nyansseiksi. Muutamassa yksittäisessä kohtauksessa mieleen nousee vain paria vuotta aikaisemmin valmistuneen sci-fi klassikko Dune soundtrack mihin koneguruvelho Brian Eno synnytti yhden ylistetyimmistä sovituksistaan The Prophecy -teemalla. Vertaus on kieltämättä rohkea, mutta seison tämän takana sillä todisteet tuosta on kaikkien kuultavissa jo filmin puolivälin tienoilla, kunhan vain pitää korvansa auki.

Tämä elokuva ei tarjoa digiajan viihdettä valveutuneille. Se ei myöskään pidä sisällään takkatulen valossa väritettyä rakkausharhaa tahi muuta tyhjiöpakattua romantiikkarienaa. Edes kauniita ihmisiä ei ole luvassa.
Ei uskontoa, ei politiikkaa saati muita epäterveellisyyksiä.
Jopa jenkeille ominainen (väsynyt) pössyttelyihannointi loistaa sekin onnistuneesti poissaolollaan.
Näiden sijaan se näyttää niiden tarpeettomuuden ja pakottaa iholle pyrkivällä asenteellaan tunnustamaan ihmisen itsensä mitättömyyden tavalla, mikä huipentuu loppukohtauksen runollisuudessa, joka on niin anteeksiantamaton kuin oikeamielinenkin. Ajaton, koskettava, julma ja rehellinen.

DIE HARD 2: Die Harder
- Vain kuolleen ruumiini yli 2
(1990)


20-vuotta tästä pitänyt eikä diggailu näytä laantumisen merkkejä, pikemminkin päin vastoin.
Lähes yhtä "freshiä" kuin ensi-iltana. On vähintäänkin oikeutettua kysyä:
MITÄ **TTUA HARLINILLE TAPAHTUI?

Olen onnellinen, olen ostanut sen, minulla on

MARY & MAX

½

THE FOG
(2005)


Jo ennen valmistumistaan tuhoon tuomittu fiasko floppaa lähes kaikessa missä remake vain kaltaiseen on kykenevä.
Genren kenties kliseisin sillisalaatti edustaa poskettomuudessaan niin mittavaa ammattitaidon puutetta cinemadramaturkian saralla, ettei sitä kykene kursimaan edes puolivillainen soundtrack, joka sekin on huonoudessaan esimerkillinen.
Teknisesti kammottavat kömmähdykset, visuaalinen välinpitämättömyys ja nälkävuodeksi venyvä kesto kestitsevät harhaan johtavaa propagandaa sumutuksesta, jonka miltei parodiaksi pyörtävä kuvakerroin saa katsojan erkanemaan jo ennestään älyttömästä ylilyönnistä. Kaikesta huomaa, että leffa on kyhätty pikavauhtia rahastamaan uuden sukupolven kusetettavia, joiden anteeksiantamattomuus tälläistä usvaa kohdatessa on kyseenalaisen kalpea edustamaani koulukuntaan verrattuna.

Aivan ehdoton "elokuva" jenkkilästä ylenantavaa euro-trashia halajavalle.
Muille kaukaa kierrettävä kirosana jonka vertaaminen mestarilliseen alkuperäisteokseen on jalkapuuhun johtava synti!

GHOST RIDER - Aaveajaja
(2007)


Voi jumalauta, että teki mieli potkaista varvas naulaan!!
Tämän myötä täyttyi loppuvuoden paskakiintiö kertaheitolla. Siirrymma seuraavaksi setvimään aikuisviihteen syvällisempää sanomaa.
FADE TO BLACK -->