En odottanut tältä kaupupläjäykseltä juuri mitään, mutta oli paras kauhuleffa pitkään aikaan. En olis uskonut, että hiihtohissiin juuttumisesta saa tiukan leffan aikaiseksi, mutta onneksi olin väärässä.
Samaa shaibaa kuin kaikki edellisetkin, mutta ehkä silti sarjan paras tähän mennessä. Pitää vaan unohtaa kaikki mitä on resident evil peleissä ja laittaa aivot narikkaa, niin meneehän siinäkin 1,5h katsellessa kun zombeilta ammutaan aivoja pihalle ja ihmiset juoksee niitä karkuun.
Elokuvan ohjaaja on ilmiselvästi sitä mieltä, että Matrix on maailman paras elokuva. Tapahtumapaikkoja, kuvakulmia ja erikoistehostekikkailuita sumeilematta kopioitu ja sitten vielä kopioitu "erikoisvoimia" sekä tietenkin myös pahan tyypin puhetyyli lähes yks yhteen. Elokuva on kyllä paikoitellen ihan nätin näköinen mutta ilmiselvästi se on ainoa syy miksi elokuva on tehty - on haluttu tehdä 3D leffa jossa on näyttäviä kuvakulmia. Lisäksi täytyy sanoa, että jos tuntuu siltä, että hidastus on maailman paras asia sitten vihreän minttuhyytelön, niin tämä elokuva sopii silloin kuin nyrkki silmään. Koska sitä hidastusta on ja paljon ja sitä on paikoissa jossa hidastusta ei edes tarvitse. Yleensä hidastus on tehoste jolla haetaan jotain TEHOSTETTA mutta nyt elokuvassa se normaali nopeuksinen toiminta on TEHOSTE koska sitä on niin vähän.
Juonessa on jatkuvuutta edellisiin mutta sitten se juonen järkevyys tässä on vähän kyseenalainen. Tämä on taas niitä elokuvia jossa tuotantotiimi on yhtä jeees-miestä eikä yksikään nouse sanomaan, että nyt tehdään paskaa - tehtäskö edes hieman toisin. Kun ei tunnu edes editointihuoneen pojilla olevan homma hanskassa ja flow on elokuvassa täysin hukassa.
Juoni on kyllä aivan diipa daapaa ja yksi huonoimpia zombileffoja joita olen ikinä nähnyt. Milla Jojowitchin habitus on tosin katsomisen arvoista ja sen ääni on yhä vieläkin niin ihkudaa. Tosin 11 ekua siitä hyvästä on aika paljon, varsinkin kun katsoin kelloon ensimmäisen 20 minsan jälkeen ja lopussa toivoin jo hyvissä ajoin, että leffa loppuisi jo.
Hahhah! Kun ruotsalaiset heittäytyivät hauskoiksi niin ne ovat sitten totisesti hauskoja. Tämä tuli mieleen, kun katsoin R&A:ssa "SOUND OF NOISE"n. Lyhyesti idea oli se, että sävelkuuro poliisi, joka ei mitään muuta haluaisi kuin olla hiljaisuudessa saa selville, että kaupunkia terrorisoi muusikkoryhmä, joka vastustaa elitististä musiikillista korkeakulttuuria räväköillä soittotempauksilla. Hupaisa oli varsinkin ensimmäinen kommandoisku sairaalaan, jossa porukka ryhtyi soittamaan potilasta. Entä miten muusikot valtaavat pankkisalin: "Älkää liikkuko! Tämä on keikka!" Hiukan elokuvaa haittasi se, että hauskimmat kohtaukset (kuten muusikkojen esittäytymiset leipätyönsä ääressä) keskittyivät alkupuolelle ja loppu oli vähäsen löpsömpi, mutta jos sellainen ihme kävisi, että S.O.N. tulisi teatterilevitykseen, niin taatusti lähtisin nauramaan uudestaan.
Nappaako nipponilainen nauratus? No, ei hätää! Lääketiede tuntuu etenevän nopeammin kuin pyöräilijä conttaa(dor). Sitä paitsi et ole yksin: Meitä oli aimo lauma Kinopalatsissa ihan omalla nimellä ja naamalla naurahtelemassa japanilaiselle SYMBOL-elokuvalle. (Tämä oli R&A:ssa.) Vaikka voi olla, että useimmat naurahtelivat minun laillani ajatellen: Ei voi olla!!
TÄMÄN SELOSTUKSEN TOISEKSI VIIMEINEN KAPPALE SISÄLTÄÄ SPOILERIN!!!
Elokuvassa etenee rinnakkain kaksi tarinaa. Toisessa seurataan kohtalaisen asiallisesti varjoaan plösömmän viihdepainiraakin valmistautumista illan matsiin meksikolaisessa pölykylässä, ja toisessa, keskeisemmässä suureen valkoiseen huoneeseen vangittua (tai jotenkin muuten päätynyttä) pyjama-asuista moppitukkaa, joka ei tajua miten on sinne joutunut ja haluaa vain ulos. Se miten nämä kaksi maailmaa lopulta kohtaavat melkein koko elokuvan mittaisen vitsin huipentumana on ikimuistoista (ja kirvoitti älyttömyydessään yleisöstä aivan hervottomat naurut).
Ja se japanilainen huumori? Huoneessa, johon se hermostuttava kaveri on joutunut (hermostuttava siinä mielessä, että jos hän olisi kanssani samassa bussissa, jäisin viisi pysäkkiä aiemmin kyydistä pois etten sortuisi parturoimaan häntä) on täysin sileät vitivalkoiset seinät,... Paitsi että yhdessä kohdin silmien korkeudella on peenen peeni peenis. Heppu tulee (tietenkin, tietenkin!!!) painaneeksi sitä, ja samassa huone täyttyy tuhansista pikku enkeleistä. Nämä leijuvat ja kikattelevat ympäriinsä aikansa, kunnes sulautuvat takaisin seinään lukuun ottamatta - niin - pippeleitään, joita on nyt seinissä ja vähän lattiallakin satoja tai tuhansia. Ja ei kun painelemaan niitä.
Aina kun riepuletti painaa jotain esillä killottavista pileistä kuuluu ekstaattinen "Aaaa..." ja seinästä singahtaa esille jotain tuiki tarpeellista: Syömäpuikkoja, ruukku, 3D-lasit, vesisuihku, huoneen läpi porhaltava masai ja valtava pierun päästävä ahteri katosta - sen sellaista. Tätä saadaan seurata todella piotkään ennen kuin miekkonen onnistuu löytämään kikkelin, joka nostaa huoneen kauimmaiseen nurkkaan oven - mutta vain hetkeksi aikaa. Sitten alkaa kuumeinen paon suunnittelu, joka nilkuttaa vastoinkäymisestä toiseen.
Välttääkseni luetteloimasta paon eri vaiheita ja paljastamasta sitä mainitsemaani tarinoiden yhtymäkohtaa tyydyn kertomaan tarinan ja kaiketi japanilaisen huumorintajun huipentuman: Viimeisessä kuvassa heppu hiipii sormi ojossa huoneessa, jossa on vain yksi giganttinen pippeli ja mitä ilmeisimmin se, joka sitä pippeliä painaa on Jumala.
Elokuvien festarinäytöksissä yleisö puhkeaa usein spontaaneihin aplodeihin - tapa, johon olen törmännyt vain kerran ns. tavallisessa näytöksessä. (Se elokuva oli "Babe, urhea possu"; ja voi olla, että minä aloitin aplodeeraamisen.) Tämän vuoden R&A:ssa aplodeja todistin ainakin "Rubberissa" ja annoin itsekin "Illusionistissa". SYMBOLin yleisönä emme todellakaan tienneet kehdatako taputtaa vai ei, ja epämääräinen läpsyttely yritti alkaa ja jatkua ainakin kaksi minuuttia.
Tän leffan jälkeen tuli kyllä sellanen wtf-olo, että ei sellasta oloa ole ollutkaan sitten Twilightin vikan osan lukemisen jälkeen. Takakannen tekstin perusteella luulin, että tää ois ollut perinteinen vihtahousu vs j-man ottelu, mutta yllätyin positiivisesti ettei näin ollutkaan! Oli kerran katottava, mutta tuskin tulee toiste tuijotettua. Loppu oli suht arvattava, mikä kyllä vei lopusta mielenkiinnon. Tai sanotaanko näin, että odotin toisenlaista loppua.
Tää on ilmeisestikin johonkin sarjakuvaan(?) perustava leffa, josta on ilmeisesti tulossa jatkoa ensi vuonna. Noh, en oo sarjakuvaa lukenut, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia tältä leffalta. Yllättävä leffa, tykkäsin juonesta ja maisemista. Joistain kohtauksista tuli kyllä Bond-leffat mieleen Tämä kestäis kyllä useammankin katselukerran, ihan vaan sen takia, että en arvannut sitä pahista :/
En ole nähnyt sitä aiempaa osaa, joten saattaa ehkä vaikuttaa mielipiteeseen. Tai sitten ei. Noh, en oo pitkään aikaan nähnyt yhtä tylsää leffaa. Siis oikeesti, kaksi tuntia kierrätetty sitä samaa juonta, mutta vaihdettu vaan kusetuksen kohteeksi toiset henkilöt. Odotin kyllä leffalta enemmän näyttelijöiden ja ohjaajan takia, mutta aika pettynyt olin kun lähin. Ikinä ei oo tuntunut kaksi tuntia noin pitkältä ajalta. Ideana leffa kuulostaa hyvältä, mutta siihen se sitten jäikin. Ärsytti se LaBeoufin roolihahmo, ei oikeesti kukaan jätkä voi olla noin tyhmä, ei edes keksitty. Ja niin kyllä ärsytti se Gekon tyttökin. Miten kukaan voi antaa anteeksi noin nopeesti ja varsinkin sellaselle miehelle kuin se, mitä häh?!
Tän kävin kattomassa leffateatterissa silloin kun se tuli ja nyt sitten toiseen kertaan dvd:ltä. Ekalla kerralla tietysti oli vaikuttavampi ja parempi sen takia, että loppua ei tiennyt (selvästikään). Nyt kun sen katsoi, niin tiesi koko ajan mitä siinä tapahtuu ja miten se loppuu. Toki samat asiat nauratti samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla ja samat asiat laitto miettimään, mutta tietty hohto siitä puuttui. Vaikka nyt sitä tietysti katsoikin eri lailla, kiinnitti ehkä eri asioihin huomiota kuin ensimmäisellä katsomisella. Waltzin suoritus oli helkkarin hienoa ja Pittin myös. Mutta tälläkin kerralla surin sen Poliisikoira Rexin isännän kuolemaa (Burkhard), se oli niin komeekin! :/ Tämä leffa kyllä kestää useammankin katsomiskerran.
Prince of Persia - The Sands of time http://www.imdb.com/title/tt0473075/
Pelejä oon kovasti taonnut mut leffa toimi .. piste. vois kattoo joku toinen kerta uusiksin .)
Iron Man 2 http://www.imdb.com/title/tt1228705/
noniin tässäpäs ongelmallinen leffa.. toisaalta loistava toisaalta niin o.O jos ei ois ykköstä nähny ni vwtftpo?! mutta kyl toimi jatkoks ykköselle oikein hyvin. .) suosittelen
Ei niin perinteinen kauhuelokuva ja meneekin paikoin enemmän jännityksen puolelle. Alku on niin löysä, ettei se paljon odotuksia tulevasta herätä, mutta toisin kuitenkin käy. Elokuva pureutuu syvälle toimivan dialogin kautta ja näyttelijäkolmikko selviää vaativasta suorituksesta todella hyvin. Erityisesti Emma Bell loistaa ja mielenkiinnolla tsekkaan sen tulevia leffoja.
just katottiin äidin kanssa julie&julia vai kumminpäin sen nyt meni, syötiin aino-jäätelöö ja jogurttirusinoita... omnomnom.
hyvä elokuva, näyttää siltä että joidenkin muidenkin elämä pyörii lähinnä ruuan ympärillä ;D
Posts: 1,495
#6216
•
•
KeijoK Member of L.I Groovecommunity | 1845 Celebrity Ale
George Clooneyn Up in the air! Kyllä tuo mies jaksaa vieläkin ihastuttaa komeudellaan...ja se hymy!
Muttamutta, itse elokuvaan*pepsodent*:
Leffa oikein viihdyttävä, kiinnostavia yksityiskohtia ja näkökulmia. Loppu oli myöskin kivan realistinen. Myös paljon terävää huulen heittoa, erityisesti herra Clooneyn osalta, joka on roolissaan älykäs ja sanavalmis tyyppi. Tykkäsin kyllä. :)