Riku, 11.12.2006 07:08:
Mutta tuo oli vain alkusoittoa. Liikkeelle lähdettiin HTML:stä (jonka osaaminen on melkeinpä täysin turhaa nykyään), Wordin perusteista ja ties mistä aineista, joista keskimääräinen sihteerikin selviytyy ongelmitta. Tosin ehkä mun kuva ammattikorkeakouluista oli vähän turhan ruusuinen, meno kun tuntui olevan suoraan yläasteelta muutenkin. Mutta ehkä se lipasto on mulle sopivampi paikka...
Ensimmäisenä vuonna ainot TKK:lla opitut asiat josta myöhemmässä elämässä hyödyin oli HTML, unixin peruskomennot, Wordin tyylitiedostot, Excelin pikkujuttuja, snadisti visual basicia tmv. Toki tuli luettua jotain piirianalyysia, 12ov matematiikkaa, 10ov fysiikka tmv, mutta ei näistä oikeassa elämässä mitään kostunut. Lähinnä olivat pakollisia, jotta olisi edellytykset selvitä tulevissa opinnoissa.
Olisihan siellä myöhemmin ollut opinto-oppaan mukaan järkevämpiäkin kursseja, mutta jos siitä neljästä vuodesta ensimmäiset pari menee melkein täysin hukkaan kenellekään hieman asiantuntemusta aiheesta omaavalle, niin eipä sinne kannata paljon asiantuntijakoulutusta mennä hankkimaan.
Tästä ei voi olla ajattelematta, että jengi olettaa opiskelun olevan autaaksi tekevää. Opiskelun pitäisi kertoa vastauksen kaikkiin ongelmiin, tarjota haasteita mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ei pääsisi koskaan kursseista läpi. Opiskelun pitäisi mukautua aina omiin tavoitteisiin, opettaa vain uusia asioita, olla äärettömän joustavaa ja tottakai valmistumisen kohdalla tarjota paras mahdollinen työpaikka.
Suoraan sanottuna mä en tiedä yhtään ihmisitä, joka olisi todennut (ammatti)korkeakoulun opinnot onneksi ja autuudeksi. Ihan jokaisessa koulussa on perustason paskaa jossa pitää kahlata jopa pari vuotta, jotta pääsee tekemään jotain järkevää. Lähes poikkeuksetta alun kurssit on massakursseja, edessä luonnoitsija ja yleisössä 400 nasevaa oppilasta, jotka osaavat vain valittaa.
Mä en myöskään tiedä yhtään valmistunutta, joka sanoisi "vitsi, kaikki mitä opiskelin, tuli tosi tarpeeseen!". Eiköhän se oli ihan perussääntö, että opiskelun idea on tarjota alalta kohtalaisen laaja peruspaketti tietoa ja sitten pikkusen enemmän jostain yksittäisestä jutusta. Ja tämä yksittäinen juttu on hyttysen pieru siinä kaikessa, mitä ala lopulta käsittää.
Mä en usko, että valmistuminen mistään koulusta takaa sulla työpaikkaa, jossa olet heti maailman suurimpia ongelmia ratkova erikoisosaaja. Valmistuminen on paperi, joka (saattaa) osoittaa, että opiskelijalla on jossain määrin kyky tehdä pitkäjänteistä työtä tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi se voi osoittaa kiinnostusta tiettyyn alaan ja antaa jotakin käsitystä henkilön tietotasosta.
Noin keskimäärin uskon kyllä hyvin, että AMK:ssa opettajien taso on aika alhainen ja se varmasti laskee opiskelumotivaatiota. Toinen laskeva tekijä voi olla opiskelijamateriaalin laajuus: kun 40%? jengistä pitäisi "korkeakouluttaa", tuskin voi olettaa, että kaikki "korkeakouluissa" on kovin fiksuja ja motivotineita.
Mutta sitä mä en käsitä, että jätetään koko opiskelu sikseen koska "opettajat oli ihan paskoja" tai "en mä oppinut mitään 2 ekan vuoden aikana". Oppiiko sitä sitten paremmin työttömänä tai tekemällä jotain perusduunia, jossa ei opi mitään 10v aikana? Eikö opiskelu kuitenkin ole aina parempi kuin duuni jossa ei opi mitään? Eikö se kuitenkin aina mene niin, että alussa homma on paskaa, mutta kun sitä paskaa työstää tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi, joku huomaa että toi tyyppi voisi ehkä työstää muutakin kuin paskaa....