miikkah, 19.10.2005 17:59:
Asioihin Vihkiytynyt Sisäpiiri opasti joskus, että trancesta puhuttaessa
kiksu = melodinen nykytrance
tiedä sitten, vitsailivatko..
Toi on ehkä lähinnä sitä, jona itse sitä pidän.
Tässä jotain omaa tulkintaa kiksusta ja trancesta yleensä, jonka takia en oikein edes tiedä mikä on nykyään kiksua ja mikä ei. Tihrustettu sit melkoisessa väsymyksessä, joten punainen lanka saattaa katoilla:
Peruskiksun erottaa ehkä nykyään muusta trancesta lähinnä bassolinjoista, biiteistä ja arppikuvioista, joita käytetään melodisissa soittimissa. Kaikki sekvenssit on suoraviivaisempia ilman erikoisempaa groovea ja ne on pilkottu 1/16-nuoteiksi. Biiseissä on myös tietty kädet ilmaan meininki suvantoineen ja hehkunostoineen.
Vertaillaan tän päivän kiksua 90-luvun lopun kiksuun niin juustoisia ralleja lukuunottamatta kiksu oli silloin paljon lähempänä progehousea ja progetrancea (joskus jopa vaikea erotella niitä toisistaan). Biisit perustui enemmän soundimaailmoihin tai yksittäiseen soundikoukkuun, kuin mihinkään melodioihin. Uudella ja vanhalla kiksulla ei ole oikeastaan mitään tekemistä toisiensa kanssa, muistuttaa toisiaan mut fiilis on täysin eri. Useat tämän päivän starat on kahlannu läpi koko kehityksen, joten heidän tuotannoistaan tuo muutos erottuu selkeästi.
Joskus kait 2003 puolivälin ja 2004 alun välillä Markus Schulz toi mm. Gabriel & Dresdenin kanssa kunnolla esille hybridin leijaavasta melodisesta trancesta ja progehousesta. Schulzin Global DJ Broadcast showsta tuli 2004 aikana niin suosittu, että se muutti koko tranceskeneä ja vei kiksukuuntelijakunnan lähemmäksi progemeininkiä. Sivusta seuranneena lopullinen niitti tuolle tapahtumasarjalle oli ehkä Schulzin Coldharbour Sessions 2004 tupla-CD, joka muutti myös itsellä koko ajatuksen trancesta ja progesta. Samalla alkoi tulla GDJB shown mukana pinnalle paljon uusia kykyjä, jotka yhdistivät progetrance, progehouse ja melodisen trancesoundin nipuksi uusia tyylejä. Niitä tekee ja on tehnyt yleistäen vaikkapa Perry O'Neil, Andy Moor, Markus Schulz, Mike Foyle, Santiago Nino, David West, Benz & MD, Luke Chable ja lukuisat muut. Jotkut tekevät enemmän kiksua ja toiset enemmän progea (esim Andy Moor on mulle kiksua ja Benz & MD progea:) Progemmalle tyylille ominaista on helvetin kauniit tai synkät äänimaailmat, surumielisyys, rauhallisuus. Kiksummalle enemmän iloinen meininki ja menevämmät biitit ja bassot. Biisit käytännössä kuitenkin sopivat samaan settiin hyvin. Anyway, tämä suuntaus on kokonaisuudessaan enemmän sitä trancesoundia, joka oli 90-luvun lopussa ennen hehkutuskiksua
Jotkut kuitenkin vaativat lattialle edelleen rankkuutta hehkutuskiksun tavoin, joten varsinainen hehkutuskiksu on ainakin Hollannissa, tuossa juuston luvatussa massa, muuttumassa pikkuhiljaa nykypäivän "techtranceksi", jossa sama meininki yleensä biiteissä ja bassoissa, mutta melodiat korvattu härömmällä sahapörinällä ja sekoilumeiningillä. Joku vanhemman koulukunnan techtrancefani (joihin itse myös lukeudun) sanoisi, että se on enemmän polkkaa kuin techtrancea :) Noh, tehdään sitä ns. aitoa techtranceakin vielä.
Jokatapauksessa eletään murtokautta melodisessa trancessa, joten kiksu-sanakin alkaa taas muuttaa merkitystään. Tehdään nykyään siis ihan selkeetä kiksuakin vielä, mut alkaa olemaan jo vaikeaa päätellä, mikä on kiksua ja mikä ei :) Jos pitäisi sanoa, teenkö nykyään itse kiksua, sanoisin, että en... Bizarre oli vielä ehkä kiksua, sen jälkeen tehdyt ei, ainakaan toistaiseksi.
Jos trance ei ole kiksua, se on trancea.. heh