nini, 26.11.2006 23:14:
Joo toi meidän sekoilu siä on näin jälkeenpäin aika huvittavaa.. paitsi et mä en kyl vieläkään tajua miks hitos me sinne iso-robal oikeen ekaks mentiin
Menisköhän tää nyt kuitenkin mun piikkiin ainakin osittain
. Edelleenkään en kyllä tajua mistä mä sen väärän kadun keksin, koska tarkistin volumen osotteen netistä. Emmä kyl tajuu
No mut pääasia et ehittii häppäreille. Vaik nekin ois kyl voinu jättää väliin ku olin jo valmiiks nii hyväs tuiskees et nyt nolottaa
Niin... olishan sitä aikasemminkin päästy mestoille mutta kun oli niitä mutkia matkassa, muitakin kuin tuo kaupunkikierros. Teitä naisia kun saa perinteisesti aina odottaa
. Jaetaan nyt sitten kaikkien kesken myös nämä Tampereen päädyn koukerot.
Meikä siis yritti ehdottaa ninille että hyppää riittävän aikaiseen bussiin että koko porukka on Hervannan lähtöpisteessä ajoissa.
"Ei pysty, mulla on jotain nörttihommelia ton wlanin kanssa. Mä tuun sillä joka lähtee vähän myöhemmin. Se on siellä joskus varttia vaille"
Ahaa, onko siis tietokoneet tärkeämpiä kuin bilereissu?
Noh, varttia vaille puhelin soi.
"Moi, mä oon tässä odottanut ja odottanut mutta bussia ei o näkyny"
Ahaa. No hyvä kun sentään viiden minuutin varoitusajalla mainitsit...
"No, venaile vaikka siellä yliopiston pihassa, me noukitaan sut sieltä"
Siispä autolla yliopiston pihaan. Ja neitiä ei tietenkään näy. Otamme jälleen puhelinyhdynnän.
"Mä on täällä yliopiston toisella (lue: väärällä) puolella."
Odotellaan taas hetki, kunnes päästään matkaan jonkun verran aikataulusta jäljessä. Eipä kauaakaan ehditä ajella kun kuuluu *psst* ja pohjienotto alkaa. Nimittäin peräpenkillä. Etupenkkien kuskeilla havaittavissa lievää kateellista vittuuntumista kun takapenkin kuningatar siemailee. Täytyy kuulemma laivalta ostettuja kaljoja tuhota ettei pian vanhene.
Matkan varrella kuuluu *psst* jos toinenkin. Hieman ennen Linnatuulta kuuluu takapenkilä pyyntö.
"Hei voitaisko pysähtyä tuolla..."
No, tokihan me pysähdymme. Ihan ennalta suunniteltu tauko Linnatuulessa. Hieman myöhemmin matka ja *psst*-äänet jatkuvat. Yllättäen linnatuulen tauko ei jäänyt sitten ainoaksi... aina teitä naisia saa odottaa
.
Helsingissä sitten alkaa ajoreitin arpominen. Pienen missä-vitussa-me-ollaan -ihmettelyn jälkeen ajetaan auto parkkiin ja otetaan aikalisä. Päätetään lähteä kävellen katselemaan vähän paikkoja ja yritetään hahmottaa minne pitäisi mennä. Jos tässä vaiheessa olisi ollut oikea osoite tiedossa, olisi ehditty kumoamaan useampikin häppärituoppi. Auto nimittäin oli parkissa Arkadiankadun ja Runeberginkadun risteyksessä. Paikalliset varmaankin osaavat hahmottaa kuinka lähellä määränpäätä siinä vaiheessa oltiin. Lähdettiin jopa kävelemään oikeaa katua pitkin, mutta siinä missä olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, jatkettiin matkaa suoraan.
Tässä vaiheessa matkakertomusta alkaa juoni mennä niin pahasti sivuraitelle alkuperäisestä quottauksesta että taidan lopettaa tähän
ei toi sinkkumeininki oikeen tullut esille..
Niin... vaikka eräille kyllä olisi näyttänyt vientiä olevankin...
Ja jotta ei tulisi ihan kauhean paha mieli näistä ilkeilyistä niin tässä on iso hali lohdukkeena ja kiitoksena matkaseurasta.