Posts: 5,636
tbo, 4.2.2008 19:32:
Kiitoksia tästäkin mielipiteestä. Valaistumisen hyötyjen epäily osoittaa kiistattomasti sen että kanssasi keskustelu asioiden henkisistä aspekteista on suunnilleen yhtä hedelmällistä kuin ilmastonmuutoksesta keskusteleminen hummerikuskin kanssa.
Olepa hyvä. Minkälaista avarakatseisuutta tämä kantasi, että valaistumisen hyötyjä ei sovi epäillä, oikein osoittaa? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaiken kokeminen yhdeksi ei ole suoralta kädeltä mikään suuri tai vaativa oivallus, eikä se automaattisesti johda minkään suuren viisauden lähteille. Käytännössä tämän on esim. tässä topikissa huomannut siinä, että nk. valaistuneiden joukosta tuntuu tässäkin topikissa tulevan lähinnä spekulaatiota, epäjohdonmukaisuuksia ja ihan suoraan virheellistä tietoa. Kuinka suuresta ymmärryksestä voi olla kyse, jos se on lähinnä subjektiivinen kokemus ja tuntuu vain pahentavan nk. hörhöilyä?
Kaiken voi muuten kokea yhdeksi myös seuraavalla tavalla: lukee vähän fysiikkaa. Silloin huomaa, että kaikki materia on mitä todennäköisimmin lähtöisin samasta alkutilasta, että kaikki maailman asiat rakentuvat samoista perusosasista ja esim. että meissä on jäänteitä jo kuolleista tähdistä. Vaan voiko tällöin olla kyse valaistumisesta? Missä on kaikki mystiikka? Missä on "henkinen aspekti", jota ei koskaan tarvitse sen kummemmin määritellä kenellekään? En tiedä, mutta ainakin ymmärrys maailman luonteesta lisääntyy.
Jos nyt oon ihan tosi julman rehellinen, noin tiukka omaan poteroon kaivautuminen ja toisten näkökantojen dumaaminen ei ole pelkästään epäkohteliasta ja vittumaista keskustelun tason kannalta, mutta myös todella, _todella_ ahdasmielistä, puhumattakaan siitä miten spedeä sellainen on.
Jos se, että en suostu nielemään puolivillaisuuksia purematta, tekee minusta speden, niin ei voi mitään. Veda-kulttuurissa käytettiin astrologiaa, joka on nykymittapuulla kaikin puolin huono teoria, m_a:n mukaan välineenä sellaisen ymmärryksen aikaansaamiseen, jonka luonne on helposti kyseenalaistettavissa ja jonka voisi saavuttaa paljon helpomminkin. Ei tässä tarvitse mihinkään poteroon kaivautua todetakseen veda-tekstien olevan näillä näytöillä pahasti aikansa elänyttä uskonnollista hömppää.
Sä tuskin itse näet sitä, mutta sun tyyppinen tiede-uskovaisuus ei eroa lainkaan hörhöimmästä huuhaauskovuudesta - sä vaan uskottelet et kyse on jostain "tiedosta", joka olis muka jotenkin konkreettisempaa ja "todellisempaa" kuin niiden muiden, vaikka kyse on vain eri ääripäästä.
Tähän muut vastasivatkin jo riittävän tyhjentävästi, joten en lähde toistamaan heidän pointtejaan.
Ihan kaikella myötätunnolla, toivon todella että elämääsi osuu tällainen Paavali-Damaskuksen-tiellä-tyyppinen kokemus, jotta näkisit miten kapea-alaisesti hahmotat maailmaa ja sen ilmiöitä.
Kapea-alaisesti? Katsotaanpa... Olen tutustunut maailmaan ja sen ilmiöihin niin hiukkastasolla, arkielämän tasolla, sekä maailmankaikkeuden mittakaavassa. Vaikka en muista lukemastani tarkasti edes suurinta osaa, niin väittäisin jonkinlaisen terveen intuition näiden eri tasojen toiminnasta ja keskinäisestä yhteydestä iskostuneen päähäni. Terveen siitä syystä, että melkeinpä kaikki, mitä olen lukenut, on koskenut sellaista, mikä voidaan kokeilla osoittaa eli mikä vaatii mahdollisimman vähän sokeaa uskoa. Lisäksi olen jossain määrin tutustunut tiedon rajoihin ja todennut voivani kyseenalaistaa aivan kaiken, jos jatkan pähkäilyä tarpeeksi pitkään. Olen myös todennut miten erehtyväisiä me aisteinemme ja arkipäivän järkeilyinemme olemme. Nyt sinä syytät minua kapea-alaisuudesta, koska minulla on terveet laatuvaatimukset minulle tarjottavan tiedon suhteen? Se, että toivottaa tervetulleeksi kaikki maailman teoriat ja ideat, eikä vaadi niiltä mitään näyttöjä, voi toki olla avomielisyyttä, mutta se ei pitkällä tähtäimellä auta hahmottamaan maailmaa. Päin vastoin, se sotkee käsitystä paitsi maailman ilmiöiden havaitusta luonteesta, myös niiden potentiaalisesta luonteesta; se ei lisää ymmärystä, vaan huonontaa sen laatua. Taidan siis ottaa syytöksesi kohteliaisuutena.
