m_a, 1.2.2008 02:39:
Yritin puhua käsityksestäni että kaikkeuden vuorovaikutus on värähtelyä, ja vastasit siihen että värähtely ei yksinään ole mikään vuorovaikutus. Halusit siis vain opettaa mua käyttämään äidinkieltäni? Mä en kirjoita graduani täällä enkä sun kanssa.
Jos yrität käyttää tieteellisiä tai tieteelliseltä kuulostavaa kieltä, niin sitten on syytä kanssa valmistautua siihen, että sinulta odotetaan edes jonkinasteista tieteellistä täsmällisyyttä tai edes valmiutta pyrkiä sellaiseen. Et ehkä kirjoita gradua, mutta jos haluat vain mutuilla termeillä, joista sinulla on vain hämärä käsitys, eikä kiinnostusta keskustella niiden merkityksestä, niin sitten en näe tässä oikein mitään mieltä.
Nykyinen standardimalli tuntee neljä perusvuorovaikutusta:
1. Vahva vuorovaikutus
2. Sähkömagneettinen vuorovaikutus
3. Heikko vuorovaikutus
4. Gravitaatio
Nämä ovat ne vuorovaikutukset, jotka on maailmankaikkeudesta löydetty.
Kysyn sulta mielipidettä vielä kerran: mitä on kaikki?
Aikaisemmin kysyit mitä tarkoittaa kaikkeus. Onko kaikki kaikkeuden synonyymi sinun mielestäsi? En tiedä, mitä kaikki on. Voi olla, että voidaan sanoa kaiken olevan energiaa eri muodoissa, mutta toisaalta tämä on hirveä mutuileva yksinkertaistus, joka hukkaa yksityiskohdat. Kaikkeus taas on minusta se, mikä pitää sisälllään kaiken olevaisen, oli se sitten minkälaista tahansa l. kaikkeus on maailmankaikkeuden synonyymi. Kaikkeus voi mahdollisesti koostua pelkästä energiasta eri muodoissaan, mutta tämäkin on hirveä yksinkertaistus.
Mun mielestä se on värähtelyä.
Ja jälleen vaikka tämä tämä ainakin toistaiseksi perusteeton luokittelu olisikin paikkansapitävä, on se kamala yksinkertaistus, joka hukkaa yksityiskohdat, eikä tarjoa hirveästi.
Kumoaisitko sitten väitteen: kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Minulla on parempi idea: Mitä jos perustelisit väitteesi? Jos sinä esität jonkin väitteen, ei ole minun hommani lähteä sitä kumoamaan. Todistustaakka on sinulla.
Ennen kuin ehdit kuitenkaan aloittaa, sanon, että ihan puhtaan teoreettisellakaan tasolla ei ole perusteltua sanoa kaiken vaikuttavan kaikkeen, sillä vaikutus edellyttää jotain vuorovaikutustapaa. Esimerkiksi jollain planeetalla miljardien valovuosien päässä tapahtuu maanjäristys, jolla saattaa olla paikallisesti suurta merkitystä. Ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvää, että on olemassa edes teoreettinen tapahtumien ketju tuosta tapahtumasta johonkin meidän planeetallamme tapahtuvaan asiaan. Lisäksi vaikka oletettaisiin tällaisten ketjujen olevan aina mahdollisia löytää, on ihan eri asia onko näillä teoreettisilla vaikutuksilla minkään sortin
käytännön merkitystä meidän elämiimme.
Kirjoitetussakin tekstissä on yleensä päämäärä. Kokonaisuuden ymmärtäminen.
Veda-astrologian päämäärä oli alunperin valaistuminen, kaiken kokemista yhdeksi.
Vai niin. Tämänkin olisit voinut sanoa ihan selkokielellä heti alkuun. Veda-kulttuurissa pyrittiin siis johonkin, minkä hyödyllisyydestä voidaan olla monta mieltä, metodilla, joka on enemmän taikauskoa kuin mitään muuta. Valitettavasti en ole kovin vakuuttunut.
En puhunut luonnon päämääristä, vaan muutoksesta ja siitä että se voi tulla havaituksi.
Luulin esittäväni mahdollisuuden.
"Mutta luonto havaitsee muutoksen, ja osaa mutatoida itsensä muutoksen mukaan."
Luonto on tässä sinulla sekä havaitsija, että tietoinen reagoija. Luonto ei ole kumpaakaan. Mikä mahdollisuus tähän siis kätkeytyy? Yritätkö sanoa, että me voimme havaita muutoksia muutoksia luonnossa?
Mitä ihmettä? Puhuit luononlaeista.
Ja? Sanoin: "Puhut kuin muutos olisi jotain luonnosta erillistä ja että luonto jotenkin päämäärähakuisesti reagoisi muutoksiin. Asiat regoivat toisiin asioihin luonnonlakien mukaan. Ei siinä mistään kummemmasta ole kyse."
Sanonko jossain, ettei muutoksia voitaisi havaita, vaikka on keinot havaitsemiseen? Vastaat kritiikkiini luonnon personofoinnista lauseella, joka on paitsi itsestäänselvyys myös täysin yhdentekevä kritiikkini kannalta.
Ja halusin löytää syyn vuorovaikutukselle luonnonlakien avulla.
Siinä tapauksessa ilmaiset itseäsi turhan kryptisesti. Lisäksi yksinkertaistat ilmeisesti niin paljon, ettei puuhassa ole enää mitään järkeä. Toimiiko maailmankaikkeus luonnonlakien mukaan? Kyllä. Tapahtuuko maailmankaikkeudessa paljon sellaista, mikä voi luonnonlakien kautta meihin teoriassa vaikuttaa? Kyllä. Tarkoittaako tämä sitä, että astrologialla olisi jokin luonnonlakeihin perustuva pohja? Ei todellakaan. Entä tarkoittavatko edellämainitut asiat, että käytännössä täysin mutu-pohjalle rakentuvat veda-tekstit olisivat yht'äkkiä jotenkin vakavasti otettavaa materiaalia? Kaukana siitä.
Sitäpaitsi, voimakkuus on yksi tekijä, jonka havaintomekanismi voi tunnistaa. Se että voimakkuus on pieni, ei tarkoita etteikö se ole havaittavissa. Ei siinäkään mitään kummempaa ole!
Ja lisää itsestäänselvyyksiä... Huomaa kuitenkin, että kaikki, mikä on havaittavissa, ei ole merkittävää. Lävitsesi kulkee joka sekunti valtaisa määrä neutriinoja ja ne voidaan oikeissa olosuhteissa havaita, mutta niiden merkitys sinun jokapäiväiseen elämääsi on häviävän pieni.
Se olikin tarkoitukseni. Jos tietäisin jonkin värähtelyn joka tukee tätä hypoteesia, käyttäisin eksaktisti sanaa värähtely.
Ja edelleen, en tee kanssas gradua.
Ja edelleen, jos haluat vain mutuilla ja heitellä perusteettomia hypoteeseja, joiden muotoilu on kieliopillisesti huono ja siten sisältökin vähintään outo, on sinun turha odottaa vakuuttavasi ketään yhtään mistään. Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että sen sijaan että tässä oltaisiin jonkun suuren totuuden äärellä, on kyse vain sinun epätoivoisista pyrkimyksistäsi löytää jotain suurta ja merkittävää teksteistä, joiden kirjoittajat olivat - kuten monet aikalaisensa - pahasti pimennossa maailmankaikkeuden luonteen suhteen. Nykyisen terminologian merkityksen hämärtäminen niin, että se tuntuu epämääräisesti sopivan joihinkin mystisiin kirjoituksiin, ei ole mikään todiste näiden tekstien voimasta.
Jos jokin värähtely on muuttuvaa, kuitenkin tietyissä jaksoissa, luonto voi kehittyä muutoksen mukaan jos tapahtuu vuorovaikutusta. Mikä tämä muutos on, en osaa selittää tiedeyhteisössä tämän enempää.
Kun osaisit selittää edes yleisesti... Väitteesi ei ole periaatteessa väärä (jos on muutos, niin se saattaa aiheuttaa muutosta, jos on jokin vuorovaikutus tämän muutoksen aiheuttamiseen), mutta se on niin ympäripyöreä, ettei sillä ole oikein minkäänlaista tiedollista arvoa - etenkään kun et taaskaan liitä sitä mitenkään konkreettisesti siihen, mistä oli puhe eli autonomiseen hermostoon.
