juju, 9.9.2006 20:09:
---
Android, 9.9.2006 19:50:
Keskustassa oli äsken "mukavasti" poliiseja, mellakkapoliiseja ja rajavartiolaitoksen "sotilaita. Suuri osa keskustasta on eristetty ja kadut suljettu. Poliiseja oli joitakin satoja.
---
täysin oikein 
ei heru sitten pienintäkään myötätuntoa yhdellekään takkutukalle joka on pidätetty "ilman syytä".
tsot tsot!
En jaksanut eilen kirjoittaa kun putkasta pääsin. Sen verran raskasta oli olla 24 tuntia pidätetty syyttömänä ja sivullisena (syyttömyyden ja sivullisuuden myönsi myös poliisi, ennen kuin päästi)
Eli kävipä seuraavaa:
Viiden jälkeen lähdin ostamaan synttärilahjaa ystävälleni. Fredalta oli tarkoitus polkea rautatieasemalle. Mannerheimintiellä näin luokkakaverini ja vähän aikaa katsasteltiin menoa.
Mutta montaa minuuttia siinä ei jaksanut pällistellä ja ilmapiirikin oli jokseenkin synkeä (tuntui siltä että tulevista meisingeistä ei seuraa mitään hyvää) ja odottava (vielä ei tapahtunut mitään), päätin jatkaa matkaani. Mielenosoitukset eivät olleet vielä alkaneet. Poljin bussirivistön päähän, siellä hoodeilla kasa mellakkapoliiseja piti jonkin sortin palaveria tai vain odottelivat. Pysäytin fillarin, mutta koska poliisit vain katsahtivat kohti ja jatkoivat jorinoitaan, oletin että autojen ja poliisien vierestä saa vielä mennä pyörällä rautatieasemalle, koska tilaa oli roimasti. Polkiessani poliisijoukon ohi yhtäkkiä kaksi kaksi mellakkapoliisia tönäisee minut linja-auton perää vasten. Tämän jälkeen kimpussani on kuusi mellakkapoliisia jotka repivät suuntaan jos toiseen. Kysyn että nousenko pyörältä ja eräs poliiseista vastaa että "joo" mutta eipä siinä paljon nousta kun kaksi muuta pitää aloillaan.
Tämä kaikki löytyy erään tv-kanavan uutilähetyksestä. Nauhoituksesta myös näkyy kuinka nauran koko tuon ajan ja myös epäusko kasvoilta. Mellakkapoliisin yllättävä kimppuun hyökkääminen oli ehkä absurdeinta mitä olen koskaan kokenut ja en osannut muuta kun nauraa epäuskoisesti.
Seuraavaksi eräs mellakkapoliisesita heittää pyöräni maahan ja kaksi muuta taluttaa minut bussin oven eteen. Selitän poliiseille että en ole mielenosoittaja ja että olin matkalla rautatieasemalle. Poliisit vastaavat että selitä tutkinnassa. Pyydän toista poliiseista lukitsemaan pyöräni ettei sitä varasteta, mutta poliisi sanoo ettei ole hänen ongelmansa. Onneksi toinen poliiseista on mukavampi ja lukitsee pyöräni. Seuraavakasi minut viedään bussin sisään jossa kaikki taskuni tyhjennetään ja minut laitetaan bussin penkille istumaan kädet kiinnitettynä edessä olevaan selkänojaan nippusiteillä. Bussissa on sekalainen seurakunta. Aikalailla kaikki raggarin oloisia. Vanhin asiakas kylläkin on reilusti yli kuusikymppinen mies. Siinä sitten istutaankin seuraavat reilut kolme tuntia ja seurataan aitiopaikalta menoa. Parin tunnin jälkeen jengi rupeaa käymään levottomaksi koska ihmisillä rupeaa olemaan kusihätä (itselläni myös). Pitkän anelun ja sen jälkeen kun ilmoitin että jos en kohta pääse kuselle niin oikeasti kusen housuun (näin olisi myös hyvin äkkiä käynyt:/) päästetään minut ja vanhempi herra kuselle poliisien saattamana (ja täytyy myöntää että ikinä ei ole rakko ollut niin täynnä). Sitten taas takaisin bussiin joka tunnin sisään lähtee kohti kisahallin juoppoputkaa (Pasila oli siinä vaiheessa täynnä). Bussin ikkunasta näen että kaksi bussia kolmesta jäljellejäävästä on myös kansoitettu pidätetyillä.
Bussi ajaa kisahallin eteen josta yksi kerrallaan viedään. Itse, eli vanki numero 15 (jokaiselle pidätetylle oli laitettu jeesus teippi rintaan kiinni, missä lukee bussin numero ja vankinumero) olen vuorossa keskivaiheilla. Minut viedään sisään jossa otetaan kuvat edestä, sivulta ja takaa. Tämän jälkeen tulee toinen kuvaaja joka ottaa kuvan edestä ja viistoisti kasvoista. Ennen toisia kuvia pyydän saada tietää mihin toiset kuvat tulevat. Koska mieleeni juolahtaa että toinen saattaa olla joku Supon ihme kuvaaja ja kun myöhemmin kyselisi että mihin kuvat menivät, niin poliisit vastaisivat että mitkä kuvat? Mutta tiedusteluihini vastataan melko aggressiivisesti tyyliin että minun ei sitä tarvitse tietää. Joten näen paremmaksi pitää pääni kiinni. Seuraavaksi joudun luovuttamaan kenkäni ja vyöni poliisin säilytykseen ja minut viedään putkaan. Putka (eli minun tapauksessa putka numero 25) on about 2,5m X 3m koppi jossa on vessanpönttö (jota ei voi sitäpuolelta vetää), pienisuihkuinen vesipiste ja ohut keltainen muovipatja. Ovessa on 5cm X 20cm ikkuna josta näkyy käytävän toisella puolella oleva seinä. Putkan valaistuksen toimii loisteputki jota ei saa pois päältä.
Pian putkaan tuodaan myös uudet asukit (kyseessä on ilmeisestikkin yhden hengen putka, mutta tilanpuutteen vuoksi asukkeja on kolme per putka). Hippi ja pian perään punkkari. Hippi oli pidätetty ammuskeltuaan vesipyssyllä poliiseja ja punkkari siksi että hänellä oli ollut vaaleanpunaiseksi maalattu pesäpallomailla mukana. Koska patjoja on yksi jakaamme hipin kanssa patjan niin että kummankin ylävartalot ovat patjalla ja alavartalot betonilla. Punkkari nukkuu kokonaan betonilla. Itselläni on kovasti kylmä, koska päälläni on vain t-paita, mutta punkkari lainaa takkiaan, joten saan nukkua vähän aikaa peitto päälläkin.
Aikaa kulutamme nukkuen, jutellen. Itse välillä kävelen edestakaisin putkassa, punnerran ja teen vatsalihaksia. Punkkari ja hippi taasen taiteellisuuden vimmassa raaputtavat seiniin sitä sun tätä.
Näin kuluvat tunnit. Aika käsite saakin uuden merkityksen putkassa koska siellä ei ole kelloa ja virikkeitä on vähän, jos ollenkaan. Jossain vaiheessa aamuyöstä rupeaa mieliala laskemaan ja ahdistamaan. Mutta pienen mietinnän jälkeen totean itselleni että tämä on ainut kertainen tilaisuus olla putkassa ilman syytä ja otan koko homman elämysmatkailun kannalta. Siinä jää Big brotherinkin seikkailut kakkoseksi kun kusen hajuisessa putkassa viettää aikaa vallankumouksellisten kanssa. Harmi vaan että ei pysty äänestämään ketään pois, ei edes itseään. Yhdeksältä aamulla saamme ensi kosketuksemme oven toispuoleiseen elämään kun meille tuodaan aamupalaa, joka koostuu sämpylästä,voinapista, jugurtista ja mehusta. Aamupalan tuoneelta poliisilta kysymme että milloin pääsee pois ja poliisi vastaa että puolen tunnin viiva tunnin päästä meidät viedään kuulusteluun. Tämä puolituntia viiva tunti osoittautuu seitsemäksi tunniksi. Joten päivä jatkuu normaali askareitten merkeissä, enimmäkseen edestakaisin kävelyn merkeissä, se osoittautuukin mielekkäimmäksi harrastukseski putkassa. Enkä varmasti ole ainut joka näin on kokenut, sillä lattiaan oli kuluneet jäljet niinkuin Aku Ankassa. Jossain vaiheessa päivää, muutaman putkan päässä saa joku tyttö paniikkikohtauksen ja huutaa, ulvoo ja itkee pari tunita, sellitovereiden yrittäessä rauhoittaa. Kukaan ei mene katsomaan tytön vointia. Itselläkin rupeaa nälkä vaivaamaan ja välillä jopa tylsyys. About kolmen aikaan päivällä punkkari noudetaan kuulusteluihin. Kello neljä tulee oma vuoroni. Saan kenkäni takaisin.
Minut ja kuusi muuta pidätettyä viedään ulkopuolella olevaan maijaan ja meidät ajetaan Pikku-roban kyttikselle kuulusteltavaksi ja rekisteröitäväksi. Siellä on jo kuutisen ihmistä valmiiksi joten jäämme odotteluhuoneeseen odottelemaan. Muutamien ihmisten jälkeen on oma vuoroni. Pyydän saada jotain syötävää. Oltuani siihen mennessä pidätettynä 22 tuntia ja syöneenä pelkästään jugurtin ja sämpylän, olo on erittäin heikko. Syötävän saaminen ei ikävä kyllä onnistu. Kuulustelija vie minut läpi rakennuksen huoneeseen jossa kuulustelu suoritetaan. Pyydän että kuulustelu nauhoitetaan. Kuulustelun nauhoittaminen ei onnistu. Kuulustelija, joka on erittäin mukava ja leppoisa herra, pyytää minua omin sanoin kertomaan mitä tapahtui. Kerron mitä tapahtui. Kuulustelija sanoo että olen ilmeisen syytöön ja sivullisena tilanteessa ja että suosittaa tutkinnan johtajalle vapauttamistani syytteistä. Hän myös toteaa että en ole ainut syytön tänään. Ymmärrän mitä hän tarkoittaa hiukan myöhemmin, mutta siitä lisää edempänä. Kysyn kuulustelijalta että mistä minua syytetään ja saan vastaukseski sulun läpi ajamisen. Sulun läpi ajaminen tarkoittaa käytännössä sitä että olisin ajanut päin mellakkapoliisien riviä. Pidän aika omituisena että kukaan haluaisi ajaa sulun läpi, koska mellakkapoliisien takana oli vain lisää poliiseja. Kuulustelija kertoo että juttuni tutkimiseen ei pitäisin mennä montaa päivää (saas nähdä, taitaa olla poliiseilla kädet täynnä) ja että oletettavaa on että saan vapauttavan päätöksen ja kaikki tietoni poliisi hallusta tuhotaan. Hän myös pahoittelee että olen joutunut näin ikävään tilanteeseen itsestäni riippumattomista syistä ja tahtomattani. Ikävä kyllä joudun jättämään puhelimeni poliiseille, koska oli määrätty että kaikkien pidätettyinä olevien puhelimet pitää takavarikoida.
Allekirjoitan kuulustelupöytäkirjan.
Minut viedää odottelu koppiin. Tämä koppi on monelle mieleen, sillä siellä he pääsevät polttamaan tupakkaa ekaa kertaa pidätyksensä jälkeen. Kopissa on noin kymmenen ihmistä. Suurin osa aktivistimielenosoittaja mitä lie, mutta joukossa myös tavallinen yli viisikymppinen mies joka ei hirveästi vaikuta minkään sortin mielenosoittajalta. Juttelen odotellessani nuoren rippikoululaisen näköisen pojan kanssa joka kertoo ettei tiennyt mielenosoituksesta ja oli muissa merkeissä tullut tätinsä luo helsinkiin ja kävellessään asemalta majapaikkaansa oli ottanut valokuvan mielenosoituksesta ja joutunut pidätetyksi. Odotamme kopissa rekisteröintiin pääsyä. Rekisteröinti tarkoittaa sormenjälki, dna ja valokuvien ottamista. Vihdoin koittaa vuoroni ja pääsen huoneeseen jossa kolme sankaria suorittaa rekisteröinnin. Ensimmäisenä kuvat, sen jälkeen sormenjäljet ja viimeisenä dna. Sormenjälkiä ottava kaveri on ainut joka juurikaan puhuu, mutta hän sitten muidenkin edestä. Ja niin paskaa läppää että ei paremmasta väliä. esim. "Tykkäätkö ottaa kaljaa, taidat tykkää ottaa kaljaa, taidat tykkää ottaa kaljaa. Ootko ollut kunnolla viime aikoina, et oo tainnu." Joudun pinnistelemään etten lauo takaisin mitään tyyliin: taidat itse ottaa kakkoseen. Mutta koska vapaus häämöttää jo niin hillitsen itseni. Tämän jälkeen uniformupukeinen uhkea naispoliisi saattaa minut ovelle ja koittaa vapaus.
Ihmiselle joka ei ole koskaan ollut putkassa tai ylipäätään tuollaisissa merkeissä poliisien kanssa tekemisissä, mennyt 24h oli ollut ikimuistoinen kokemus. Sen takia kirjoitankin tämän teille ja toivon että ette joudu koskaan kokemaan samaa.
