Kansainväliset kriisit ja konfliktit

Android, 15.1.2009 21:57:
Mikään valtio ei sietäisi sitä että heidän alueelle ammutaan raketteja. Gazasta on viimeisen viiden vuoden aikana ammuttu 10 000 rakettia Israelin puolelle. Jokainen valtio ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisessa tilanteessa. En hyväksy Israelin vastausta rakettituleen sellaisena kuin se nyt on ollut, mutta ymmärrän vallan hyvin miksi Hamasista halutaan eroon.

Android, 15.1.2009 22:19: Gazassa on tilaa taistella ilman että vetää siviilejä mukaan. Gaza City on poikkeus, mutta Gaza Cityn ulkopuolella on tilaa jossa Hamas voisi taistella vetämättä siviilejä mukaan. Tarkista vaikka Google Earthista jos et usko.

mä: Toisekseen kyseessä on nk epäsymmetrinen sota, jonka doktriinit sanelevat sodan johtajille heidän väistämättömän kohtalonsa.

Android: Kyllähän tämä on vaivannut, kun tilannetta päivittäin olen seurannut siitä lähtien kunnes se alkoi. Uskon että olen seurannut tilannetta Gazassa enemän kuin sinä (katson tälläkin hetkellä livekuvia Gaza Citystä).

En usko että IDF tarkoituksellisesti, ensisijaisesti tappaa siviilejä.

Jos se kuuluisi heidän toimeenkuvaan, Gaza olisi jo pyyhitty maailmankartalta eikä yksikään ihminen olisi siellä enää elossa.

Olen nähnyt lukusia videoita siitä tämän konfliktin aikana.

Sderotiin, Ashkeloniin tai Ashdodiin

Siionismi liikkeenä syntyi virallisesti Baselissa 1897 järjestetyssä kongressissa. Sen oli kutsunut koolle Itävallan juutalainen lehtimies Theodor Hertzl, joka oli edellisenä vuonna julkaissut kirjan Der Judenstaat, Juutalaisvaltio. Kirjassa ehdotettiin juutalaisten oman valtion perustamista ratkaisuna antisemitismiin, ja kongressi järjestettiin toteuttamaan tätä hanketta.

Kongressin ajatuksena oli perustaa Palestiinaan juutalaisten kotimaa, joka toimisi Saksan tai Turkin alaisuudessa. Alueella asuvan palestiinalaisväestön siionistit uskoivat poistuvan omia aikojaan muihin arabimaihin, kun miljoonat eurooppalaiset juutalaiset vähitellen tulisivat maassa enemmistöksi.
---
Juutalaisvaltion perustamispaikaksi kaavailtu Palestiina ei kuulunut Britannian valtapiiriin, mutta hallitus oli valmis tarjoamaan siionisteille uuden valtion perustamispaikaksi muun muassa Ugandaa. Toisena vaihtoehtona palestiinalaisvaltion paikaksi suunniteltiin Siinain erämaata. Argentiinakin oli yksi kaavailtu mahdollisuus. (kevennys)
---
Kiitokseksi juutalaisprikaatin avusta Palestiinan valtauksessa hän antoi 1917 niin sanotun Balfourin julistuksen, jossa luvattiin, että Britannia pyrkii tukemaan "kansallisen kodin" perustamista juutalaisille Palestiinaan. Britannia miehitti tuolloin lähinnä arabien hallussa olleen Palestiinan lopullisesti vuonna 1918.
---
Pariisin rauhankongressi 1919 oli arabeille suuri takaisku. He katsoivat tulleensa petetyiksi. Suuren yhtenäisen arabivaltion sijasta Englanti ja Ranska sopivat keskenään etupiirijaosta Palestiinassa ja useamman pienen arabivaltion perustamisesta.
---
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen juutalaisten muutto Palestiinaan kiihtyi. Sitä lisäsivät osaltaan Saksassa 1930-luvulla alkaneet juutalaisvainot. Vuonna 1940 noin kolmannes Palestiinan 1,5 miljoonasta asukkaasta oli juutalaisia.

Palestiinan arabiväestö vastusti juutalaisten kasvavaa maahanmuuttoa, sillä haaveita itsenäisestä arabivaltiosta ei ollut haudattu. Kiista sai aikaan levottomuuksia.

Elokuun 1929 mellakoissa palestiinalaiset surmasivat toistasataa juutalaista ja Britannian poliisivoimat surmasivat toistasataa palestiinalaista.

Vuonna 1936 arabit osoittivat tyytymättömyyttään yleislakolla. Samoihin aikoihin äärijuutalaiset sissiliikkeet alkoivat tehdä terrori-iskuja brittiläistä hallintoa ja arabeja vastaan. Tuon ajan juutalaisaktivistien liikkeistä kuuluisin oli vuonna 1931 perustettu Irgun Zwai Leumi, joka teki verisiä iskuja brittihallintoa ja arabiväestöä vastaan.
---
Juutalaisten muutto Palestiinaan ja levottomuudet juutalaisten ja arabien välillä jatkuivat toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, jopa kiihtyvällä vauhdilla.

Vuonna 1940 Irgun Zwai Leumin johtajiin kuulunut Avraham Stern perusti vielä Irguniakin väkivaltaisemman aktivistiryhmän, joka niitti kuuluisuutta Stern-jenginä. Samalla arabien vastaavat liikkeet tekivät omia terroritekojaan juutalaisia maahanmuuttajia vastaan.

Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 maailma sai tietää juutalaisten suunnitelmallisesta kansanmurhasta Saksassa ja sen miehittämissä maissa. Tuolloin suunnitelmat juutalaisvaltiosta alkoivat saada eri maissa laajaa kannatusta. Etenkin siionismin kasvanut kannatus Yhdysvalloissa oli merkittävä asia.

Palestiinaa hallinnut Britannia huomasi olevansa keskellä ongelmaa, joka oli paitsi Palestiinan sisäinen myös kansainvälispoliittinen. Muun muassa Yhdysvallat painosti Britanniaa päästämään Palestiinaan enemmän juutalaisia kuin Britannia olisi halunnut.

Lopulta Britannia päätti luopua mandaatistaan ja siirsi ongelman YK:n ratkaistavaksi. YK laatikin 1947 suunnitelman, jonka mukaan Palestiina jaettaisiin kahdeksi itsenäiseksi valtioksi siten, että juutalaiset saisivat 55 prosenttia ja arabit 45 prosenttia alueen pinta-alasta. Juutalaisia oli alueella tuolloin noin 600 000–650 000 ja arabeja toista miljoonaa.

Sisällissota Palestiinan arabien ja juutalaisten välillä alkoi heti YK:n jakoehdotuksen jälkeen.
---
Egyptin presidentti Nasser vaati toukokuussa 1967 YK:n rauhanturvajoukkoja poistumaan Siinailta. YK:n pääsihteeri U Thant suostui.

Samoihin aikoihin levisi huhu, että Israel oli keskittänyt joukkojaan Syyrian vastaiselle rajalle. Kyseessä oli Neuvostoliiton toistaiseksi tuntemattomasta syystä levittämä väärä tieto.

Huhua vahvistivat eräiden israelilaisten politiikkojen uhkaukset Syyrialle, joka julisti valmiustilan. Egyptillä ja Syyrialla oli puolustussopimus, joten myös Egyptissä määrättiin liikekannallepano. Egypti sulki Akabanlahdelta Punaiselle merelle johtavan Tiranin salmen israelilaisilta laivoilta.

Israel piti Tiranin salmen sulkemista vihamielisenä tekona ja hyökkäsi 5. kesäkuuta 1967 lentotukikohtiin Egyptissä, Syyriassa, Jordaniassa ja Irakissa. Israel valtasi salamasodalla parissa päivässä Jordanialta Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, Egyptiltä Gazan kaistan ja Siinain sekä Syyrialta Golanin kukkulat.

YK:n välittämä tulitauko astui voimaan 10. kesäkuuta. Israelilta kaatui sodassa 769 miestä ja noin 3 000 haavoittui. Arabimailta kuoli ja haavoittui noin 15 000.

Jo itsenäisyyssodan peruja oleva suuri palestiinalaisten pakolaisten joukko lisääntyi noin puolella miljoonalla. YK yritti puuttua tilanteeseen vaatimalla Israelia luopumaan valtaamistaan alueista, mutta tuloksetta. Israelin aluevaltaukset vuonna 1967 ovat yhä Lähi-idän konfliktin keskeisiä ongelmia.

IDF:lle prioriteetti #1 on omien sotilaiden kuolemien minimointi.

JAMES A. HAUGHT

Incredibly, President George W. Bush told French President Jacques Chirac in early 2003 that Iraq must be invaded to thwart Gog and Magog, the Bible’s satanic agents of the Apocalypse.

Honest. This isn’t a joke. The president of the United States, in a top-secret phone call to a major European ally, asked for French troops to join American soldiers in attacking Iraq as a mission from God.

Now out of office, Chirac recounts that the American leader appealed to their “common faith” (Christianity) and told him: “Gog and Magog are at work in the Middle East…. The biblical prophecies are being fulfilled…. This confrontation is willed by God, who wants to use this conflict to erase his people’s enemies before a New Age begins.”

This bizarre episode occurred while the White House was assembling its “coalition of the willing” to unleash the Iraq invasion. Chirac says he was boggled by Bush’s call and “wondered how someone could be so superficial and fanatical in their beliefs.”

After the 2003 call, the puzzled French leader didn’t comply with Bush’s request. Instead, his staff asked Thomas Romer, a theologian at the University of Lausanne, to analyze the weird appeal. Dr. Romer explained that the Old Testament book of Ezekiel contains two chapters (38 and 39) in which God rages against Gog and Magog, sinister and mysterious forces menacing Israel. Jehovah vows to smite them savagely, to “turn thee back, and put hooks into thy jaws,” and slaughter them ruthlessly. In the New Testament, the mystical book of Revelation envisions Gog and Magog gathering nations for battle, “and fire came down from God out of heaven, and devoured them.”

In 2007, Dr. Romer recounted Bush’s strange behavior in Lausanne University’s review, Allez Savoir. A French-language Swiss newspaper, Le Matin Dimanche, printed a sarcastic account titled: “When President George W. Bush Saw the Prophesies of the Bible Coming to Pass.” France’s La Liberte likewise spoofed it under the headline “A Small Scoop on Bush, Chirac, God, Gog and Magog.” But other news media missed the amazing report.

Subsequently, ex-President Chirac confirmed the nutty event in a long interview with French journalist Jean-Claude Maurice, who tells the tale in his new book, Si Vous le Répétez, Je Démentirai (If You Repeat it, I Will Deny), released in March by the publisher Plon.

Oddly, mainstream media are ignoring this alarming revelation that Bush may have been half-cracked when he started his Iraq war. My own paper, The Charleston Gazette in West Virginia, is the only U.S. newspaper to report it so far. Canada’s Toronto Star recounted the story, calling it a “stranger-than-fiction disclosure … which suggests that apocalyptic fervor may have held sway within the walls of the White House.” Fortunately, online commentary sites are spreading the news, filling the press void.

The French revelation jibes with other known aspects of Bush’s renowned evangelical certitude. For example, a few months after his phone call to Chirac, Bush attended a 2003 summit in Egypt. The Palestinian foreign minister later said the American president told him he was “on a mission from God” to defeat Iraq. At that time, the White House called this claim “absurd.”

Recently, GQ magazine revealed that former Defense Secretary Donald Rumsfeld attached warlike Bible verses and Iraq battle photos to war reports he hand-delivered to Bush. One declared: “Put on the full armor of God, so that when the day of evil comes, you may be able to stand your ground.”

It’s awkward to say openly, but now-departed President Bush is a religious crackpot, an ex-drunk of small intellect who “got saved.” He never should have been entrusted with the power to start wars.

For six years, Americans really haven’t known why he launched the unnecessary Iraq attack. Official pretexts turned out to be baseless. Iraq had no weapons of mass destruction after all, and wasn’t in league with terrorists, as the White House alleged. Collapse of his asserted reasons led to speculation about hidden motives: Was the invasion loosed to gain control of Iraq’s oil—or to protect Israel—or to complete Bush’s father’s vendetta against the late dictator Saddam Hussein? Nobody ever found an answer.

Now, added to the other suspicions, comes the goofy possibility that abstruse, supernatural, idiotic, laughable Bible prophecies were a factor. This casts an ominous pall over the needless war that has killed more than four thousand young Americans and cost U.S. taxpayers perhaps $1 trillion.

Replying to Kansainväliset kriisit ja konfliktit:

tbo, 11.8.2009 23:53:
Massatuhoaseet ja öljysalaliitot ja multinationaalikorporaatioiden rahankäärinnän Irakissa voi unohtaa, tässä on vihdoin oikea syy miks sinne Irakiin piti päästä niitä rättipäitä kiusaamaan:

Irakin hallituksen julkaiseman raportin mukaan maan väkivaltaisuuksissa vuosina 2004-2008 kuoli 85 694 ihmistä. Raportti on lajissaan ensimmäinen sen jälkeen kun sotatoimet Irakissa alkoivat vuonna 2003.

Ephraim Sneh, a former Israeli deputy defence minister, warned that time was running out for action to stop the programme. “If no crippling sanctions are introduced by Christmas, Israel will strike,” he said. “If we are left alone, we will act alone.”