145 posts, 8 pages, 31,609 views
yanz.q, 26.4.2006 22:42:
Onko kenelläkään tietoa, että onko "lentoliput" nerokkaita flyereita vai pääsylippuja? Satuin saamaan sellaisen käsiini ja se on hämännyt mua..
Joka tapauksessa aivan loistava idea!
OlliS, 4.4.2006 12:47:
Vapun sana: r-poge ja r-elekto
thomas, 27.4.2006 15:52:
---
OlliS, 4.4.2006 12:47:
Vapun sana: r-poge ja r-elekto
---
mites ois r-kisku ? ;) no ei vaa ... hieno flaba, paljon valinnanvaraa ihmisillä ja edullinen lippu. kyl tätä pitäis tukea jos asuisin sielläpäin. hyvä pojat !
Skenemursu, 27.4.2006 22:54:
---
thomas, 27.4.2006 15:52:
---
OlliS, 4.4.2006 12:47:
Vapun sana: r-poge ja r-elekto
---
mites ois r-kisku ? ;) no ei vaa ... hieno flaba, paljon valinnanvaraa ihmisillä ja edullinen lippu. kyl tätä pitäis tukea jos asuisin sielläpäin. hyvä pojat !
---
mitäh eihän sulla niin paljon matkaa ole... :)
A e r o, 24.4.2006 14:59:
Kerro meille kaikille surkeimmasta vapustasi!
Aero ja Helsinki Club haluaa korjata asian tarjoamalla sinulle ja ystävällesi vallan mainion hotellipaketin kärsimyksestäsi.
-2h hotellihuone jossa kuohuviinit odottaa jäissä
-liput Aeroon
-Corona & Campari palkinnot
-valokuva lentoemojen taikka kapteenien kanssa.. todisteeksi onnistuneesta vapusta.
Kerrankin siitä voi olla hyötyä että joskus meni Vappu pipariksi !
Muistelmat tulee kirjoitella tämän topicin alle.
Tarinointi päättyy torstaina kello 18:00. Sen jälkeen saavat muut äänestää mieleistään, aina perjantaihin kello 18:00 asti. Äänet lasketaan ja onnekkaalle ilmoitetaan vielä perjantain aikana, sekä julkisesti että salaisesti.
Ainoastaan se kaikista onnettomin tarina voittaa !
camouflage, 27.4.2006 00:00:
IHAN VAPPU SE OLI.
"Komppaniassa virka-apuhälytys, virka-apujoukkue valmistautukaa ulos siirtymiseen, aikaa 5 minuuttia!" Oli muuten kiva ylläri hetki ennen vappulomia ja arvaten saattaa, että kuuluin kyseisten onnellisten joukkoon. Noh, lastauduttiin sitten autoihin ja lähdettiin jonnekin tekemään jotakin jonkin aikaa. Ainoo huoli oli, että ehdinkö Alkoon enää samana päivänä, saatikka kotiin koko vapppuna.
Kello 17, kai, tai sitä se on näyttäny viimeset pari tuntia näköjään ja kännykkä tuvan kaapissa. Kysyisin joltain kelloa ellen seisois yksin vartioimassa tyhjää tietä. On muuten ihan hemmetin kivaa.
Elämä, en voi uskoo tätä, me lähetää menee täält skutsista, mä alotan vapun ny.
Kassulta bussiin, kiva ei oo rahaa eikä aikaa kortissa, ei muuta ku uuteen bussiin pienen lainailukierroksen jälkeen. Onneks yks kavru lainas vähä rahaa, että pääsen kotiin. Kotiovella riemu nous kattoon, ku huomasin, että kiireessä oli avaimet jääny sinne tuvan kaappiin. Ja ei ku soittelee ympäri sukua, jos joku ehtis tulla avaa oven ( niil on kaikil mun kotiavaimet). Kati tuli 45 minuutin päästä ja ryntäsin sisään vaihtaa vaatteita, samal katoin, mitä muuta oli jääny kassulle. Kännykänlaturi, tietenki, ja palkkeja kaks jäljellä kännykäs (meinaa mun puhelimes sitä, että sillä puhuu yhteensä 1,5 minuuttia, jonka jälkeen ei enää pysy päällä koko vehje). Tekstareilla pidin sitte tarvittavat yhteydet kavereihi ja tavattiin kaupungissa.
Alkoon en siis ehtiny. Jääkaapist otin vodkapullon jämät mukaan. Sitte oli perusvappua: Tappeluita väistellen, pulloja väistellen, juoppoja väistellen, oksennuksia väistellen, idiootteja väistellen, hyväntekijöitä väistellen, lokkeja väistellen, t3iN!x3Jä väistellen, teekkareita väistellen, kaikkeamahdollistamitäykssaakelinmassatapahtumavoimukanaantuodakeskustaanjokaonjovalmiikstäynnäkaikenlaistashaissea väistellen.
(Oon vieläki NIIN katkera tolle vapulle et voisin jättää tänki vuoden vapun väliin. Ottaa vaa päähä, ku miettii, et mitä täll kertaa tapahtuu.)
Kellon ollessa noin 01.00 totea, että en pysty, en millään pysty jatkamaan. Kaverit kaatokännissä pokaamassa Espan pissiksiä eikätkä muutamat ulkomaalaistaustaiset sällit ymmärrä, että minulla ei ole heille tupakkaa. Eli perussälää.
Tein kylmät kavereille ja lähin pois. Otti päähän niin intti, kuin koko vappuki ja aattelin paluuta kassulle. Kävelin kohti rautatientoria ja olin menossa jonkin jätkäporukan läpi. Yhtäkkii ne tyypit rupes riehuu ja vieressä oli poliisiauto, josta tuli pollarit ulos. Poliisit päätti ottaa sitte koko porukan maijaan juttelemaan ja halus mutki sinne, koska luuli mun kuuluvan niihin riehujiin. Vastustelin aikani, mutta sisälle sitä jouduin kuitenkin. Paperit tarkistettiin kaikilta. Annoin itse koko lompakon niille tutkittavaks, koska otti vielä enemmän päähän. Tässä vaiheessa he suhtautuivat minuun jo erittäin negatiivisesti. Ylläripylläri, ne löys mun varusmieskortin, jonka olin unohtanu lompakkoon. Heidän mielestään minut kuului häiritsevän ja humaltuneen käyttäytymisen takia viedä Santahaminaan viettämään yöni putkassa. Ja sinne ne mut myös veivät.
Kiitos poliisit, kiitos kaverit, kiitos puolustusvoimat, kiitos kaikki, jotka edesautoitte tämän vapun toteutumisessa!
Individual, 25.4.2006 12:24:
---
A e r o, 24.4.2006 14:59:
Kerro meille kaikille surkeimmasta vapustasi!
---
Esipuhe:
Se on sitten sovittu. Opintotuet maksetaan tästä lähtien joka kuun neljäs päivä opiskelijoille.
Aatto
Pakko täällä nyt on vittu olla jotain muutakin ruokaa kuin makaronia ja ketsuppia. Pakko! Tyhjät pullot! innostuin ja katselin kuumeisesti ympäri soluni keittiötä ja pengoin kaappeja, mutta ainoa lasipullo, jonka löysin oli vanha, homeisen näköinen ja pölyinen ja sitä vastaan tuskin saisin senttiäkään lähikaupasta. Se mehupullo muistutti minua mummista, Lapista, jännittävästä vintistä siinä isossa talossa, josta en kerinnyt, kaikkina niinä kertoina kun siellä kävin, nähdä edes kaikkia koloja tai komeroita. Pienenä siellä välillä pelottikin. Se muistutti myös siitä hetkestä kun sain kuulla mummini kuolemasta äidiltäni. Olin silloin armeijassa ja asiasta kerrottiin minulle vasta viisi päivää tapahtuneen jälkeen. En muista edes itkeneeni, muistan kyllä äitini itkeneen hänen kysyttyään puhelimessa veljeltäni pääsisikö hän arkkua kantamaan.
Paiskasin kaapinoven kiinni, palasin huoneeseeni ja laskin sentit lompakostani vielä kerran tai olisin laskenut, jos niitä olisi ollut. Katseeni harhaili pitkin solukämppäni lattiaa. Kerrankin olin puunannut luukkuni putipuhtaaksi ja varmaa oli, että minkään maan valuuttaa ei lattialta löytyisi. Luovuin toivosta, että voisin herkutella uunilenkillä ja ranskanperunoilla ja tiesin joutuvani tyytymään tänä viikonloppuna keitettyihin makaroneihin ja ketsuppiin. Kahvia sentään oli jäljellä ja sokeria. "Saanpahan ainakin jälkiruokaa.", tuhahdin.
Syödessäni onnistuin hetkeksi sysäämään ajatuksen vappuaatosta taka-alalle, mutta kun ateria oli nautittu ja mittasin kahvia keittimeen, iski tietoisuus siitä, että melkein koko Suomi juhlii tällä hetkellä. Kaikki paitsi minä, joka olin loukussa kaupungissa, jota olin alkanut vihata, joka oli alkanut muuttua vieraammaksi päivä päivältä, vaikka olin siellä viettänyt jo yli kaksi vuotta. Entiset kaverit, perjantai-iltojen seuralaiset, se hyvä porukka, olivat enää pelkkiä hyvän päivän tuttuja, joita osaa jopa arastelin tervehtiä kävellessäni jalkakäytävän asfalttia katsellen. Se hyvä puoli tässä oli, että monet asukkaat talostani olivat poistuneet, kuka kotiinsa, kuka kotibileisiin, eikä minun tarvinnut kuunnella heidän juhlimisensa ääniä, eikä herätä yöllä siihen, että joku huudatti stereoitaan.
Aika ja yksinäisyys olivat vierainani tänä vappuaattona. Yksinäisyys ei poistunut, vaikka kohteliaasti pyysin. Aika sentään mateli laiskasti eteenpäin, mutta tiesin, että hänenkin seurastaan saisin nauttia vielä pitkään. Keitin uudelleen kahvia ja samalla yksinäisyys huomasi tilaisuutensa. Kahvi pitää tuon valveilla., hän ajatteli ja tiputtaessani osan kahvinpuruista maahan, sekosin ajatuksissani sen verran, että yksinäisyys pääsi pujahtamaan pääni sisälle kaikella voimallaan. Hetken tuntui kuin olisin halunnut hyppiä seinille, repiä ne niiltä sijoiltaan, huutaa ja juosta jonnekin pois. Mietin, mitä jos en koskaan pääsisi täältä pois, joutuisin jäämään tähän kaupunkiin, niiden ihmisten pariin, joista oli tullut vieraita.
Ajatukseni harhailivat hetkeksi myös kotikaupunkiini. Niihin bileisiin, jotka paraikaa olivat käynnissä. Siihen tunteeseen, kun olet tanssilattialla niiden ihmisten ympäröimänä joiden kanssa oikeasti viihdyt, jotka merkitsevät sinulle melkein yhtä paljon kuin perhe ja tanssit kuin maailma loppuisi seuraavana päivänä ja tämä olisi viimeinen kerta. Koko huone peittyy savuun, valokiilat halkaisevat usvaa, jossain strobo näyttää sen rytmin, jonka tunnet rintakehässäsi, koko vartalossasi. Jossain savuverhon sisällä vilahtaa ystävän selkä. Hänkin tanssii, nostaa kädet ilmaan. Nostatus tuntuu kestävän ikuisesti, kunnes hetken pysähdyksen jälkeen koko maailma räjähtää ympärilläsi euforiaan, sillä tällä hetkellä et tunne, et tiedä muuta maailmaa. Se kaikki on tässä. Täydellistä. Ikuises
Paskat! Kello ei ollut vielä edes puolta yötä. Ei nukuttanut. Yksinäisyydestä ei onneksi ollut enää jäljellä kuin rapaiset saappaan jäljet eteisen käytävällä, mutta ei se ollut kaukana. Se eli varjoissa. Niissä varjoissa, jotka mailleen laskeva aurinko muodostaa taloista. Niiden talojen ikkunoissa loistaa valo ja ihmisten ääriviivat heijastuvat verhojen läpi. Halataan, riemuitaan, eletään täysillä ilman rapaisia saappaan jälkiä eteisten käytävillä.
Matele, aika! Matele!, manasin vaihdellessani matkatelkkarin kanavia. Miten noin pienestä laatikosta ja ruudusta voi tulla noin paljon huonoa ohjelmaa. Hetkeksi torkahdin tuoliin, mutta säpsähdin uudelleen hereille. Huomenna, vapunpäivänä kävelisin koulumme studiolle. Jos ei muuta, niin saisinpa ainakin soittaa ja ensi viikolla jonottaisin malttamattomana matkalippua kuukausikorttejaan lataavien opiskelijoiden jonossa, joilla kaikilla on kiire jonnekin pois. Samaistuisin heihin voimakkaammin kuin kenenkään pitkään aikaan. Minullakin oli kiire. Kotiin. Ostaisin junalipun. Istuisin paikalleni ja katselisin ikkunasta, kuinka vihaamani kaupungin rakennukset jäisivät taakse ja olisivat pian pelkkiä hämäriä ääriviivoja. Ensi viikolla. Matele, aika matele , ajattelin ja vihdoin nukahdin.
edit: viilail*
camouflage, 27.4.2006 00:00:
--klip--
Individual, 28.4.2006 18:00:
Onnittelut voittajalle!