Posts: 4,117
Posts: 10,942
U n i k, 21.4.2006 00:38:
Mörkötaloa elektro, tech & psy vivahtein kenties
No niin. Jo kuullostaa paremmalta.
Posts: 1,050
U n i k, 21.4.2006 00:38:
Mörkötaloa elektro, tech & psy vivahtein kenties
lisätään sinne viel pari vivahdetta diskoo ja breiksii ni sit alkaa oleen vappuaeron näkönen soppa kasassa
reilu viikko enää!
Posts: 1,390
juju, 21.4.2006 09:33:
---
U n i k, 21.4.2006 00:38:
Mörkötaloa elektro, tech & psy vivahtein kenties
---
lisätään sinne viel pari vivahdetta diskoo ja breiksii ni sit alkaa oleen vappuaeron näkönen soppa kasassa
reilu viikko enää!
Älkää unohtako et hyvä soppa tarvitsee aina viinaa!!
Posts: 985
Posts: 1,050
Jaques, 21.4.2006 09:50:
Älkää unohtako et hyvä soppa tarvitsee aina viinaa!!
nii... ajattelin jättää sen mainitsematta ettei kukaan vaan luule et soitettais humalassa.
Posts: 1,390
juju, 21.4.2006 09:54:
---
Jaques, 21.4.2006 09:50:
Älkää unohtako et hyvä soppa tarvitsee aina viinaa!!
---
nii... ajattelin jättää sen mainitsematta ettei kukaan vaan luule et soitettais humalassa.
Enhän mä viinaan ikinä koske!!
Posts: 475
LooPy, 20.4.2006 19:26:
Olikos Tampereelta tulossa paljonkin jengiä? :)
kyllä, kissat lähtee!
...ja jos siipalla vapaata meitin Markokin tulee
Posts: 3,999
Taitaa tulla pelkkiä vivahteitaU n i k, 21.4.2006 00:38:
Mörkötaloa elektro, tech & psy vivahtein kenties
Posts: 1,568
OlliS, 21.4.2006 11:49:
---
U n i k, 21.4.2006 00:38:
Mörkötaloa elektro, tech & psy vivahtein kenties
---
Taitaa tulla pelkkiä vivahteita
kenties sitäkään..
Posts: 1,258
Posts: 156
Posts: 1,050
yaya, 22.4.2006 23:20:
Oli viimeksikin aika nihkeet bileet ja tosi tylsää
joo siltä näytti tosiaan
koitetaan täl kertaa pitää vähän viel enemmän kivaa
Posts: 637
Posts: 709
Posts: 53
Kerro meille kaikille surkeimmasta vapustasi!
Aero ja Helsinki Club haluaa korjata asian tarjoamalla sinulle ja ystävällesi vallan mainion hotellipaketin kärsimyksestäsi.
-2h hotellihuone jossa kuohuviinit odottaa jäissä
-liput Aeroon
-Corona & Campari palkinnot
-valokuva lentoemojen taikka kapteenien kanssa.. todisteeksi onnistuneesta vapusta.
Kerrankin siitä voi olla hyötyä että joskus meni Vappu pipariksi !
Muistelmat tulee kirjoitella tämän topicin alle.
Tarinointi päättyy torstaina kello 18:00. Sen jälkeen saavat muut äänestää mieleistään, aina perjantaihin kello 18:00 asti. Äänet lasketaan ja onnekkaalle ilmoitetaan vielä perjantain aikana, sekä julkisesti että salaisesti.
Ainoastaan se kaikista onnettomin tarina voittaa !
Aero ja Helsinki Club haluaa korjata asian tarjoamalla sinulle ja ystävällesi vallan mainion hotellipaketin kärsimyksestäsi.
-2h hotellihuone jossa kuohuviinit odottaa jäissä
-liput Aeroon
-Corona & Campari palkinnot
-valokuva lentoemojen taikka kapteenien kanssa.. todisteeksi onnistuneesta vapusta.
Kerrankin siitä voi olla hyötyä että joskus meni Vappu pipariksi !
Muistelmat tulee kirjoitella tämän topicin alle.
Tarinointi päättyy torstaina kello 18:00. Sen jälkeen saavat muut äänestää mieleistään, aina perjantaihin kello 18:00 asti. Äänet lasketaan ja onnekkaalle ilmoitetaan vielä perjantain aikana, sekä julkisesti että salaisesti.
Ainoastaan se kaikista onnettomin tarina voittaa !
Posts: 1,568
A e r o, 24.4.2006 14:59:
Kerro meille kaikille surkeimmasta vapustasi!
Ainoastaan se kaikista onnettomin tarina voittaa !
höh mulla on ollut vaan onnistuneita vappuja :(
Posts: 1,050
Posts: 10,942
A e r o, 24.4.2006 14:59:
Kerro meille kaikille surkeimmasta vapustasi!
Esipuhe:
Se on sitten sovittu. Opintotuet maksetaan tästä lähtien joka kuun neljäs päivä opiskelijoille.
Aatto
Pakko täällä nyt on vittu olla jotain muutakin ruokaa kuin makaronia ja ketsuppia. Pakko! Tyhjät pullot! innostuin ja katselin kuumeisesti ympäri soluni keittiötä ja pengoin kaappeja, mutta ainoa lasipullo, jonka löysin oli vanha, homeisen näköinen ja pölyinen ja sitä vastaan tuskin saisin senttiäkään lähikaupasta. Se mehupullo muistutti minua mummista, Lapista, jännittävästä vintistä siinä isossa talossa, josta en kerinnyt, kaikkina niinä kertoina kun siellä kävin, nähdä edes kaikkia koloja tai komeroita. Pienenä siellä välillä pelottikin. Se muistutti myös siitä hetkestä kun sain kuulla mummini kuolemasta äidiltäni. Olin silloin armeijassa ja asiasta kerrottiin minulle vasta viisi päivää tapahtuneen jälkeen. En muista edes itkeneeni, muistan kyllä äitini itkeneen hänen kysyttyään puhelimessa veljeltäni pääsisikö hän arkkua kantamaan.
Paiskasin kaapinoven kiinni, palasin huoneeseeni ja laskin sentit lompakostani vielä kerran tai olisin laskenut, jos niitä olisi ollut. Katseeni harhaili pitkin solukämppäni lattiaa. Kerrankin olin puunannut luukkuni putipuhtaaksi ja varmaa oli, että minkään maan valuuttaa ei lattialta löytyisi. Luovuin toivosta, että voisin herkutella uunilenkillä ja ranskanperunoilla ja tiesin joutuvani tyytymään tänä viikonloppuna keitettyihin makaroneihin ja ketsuppiin. Kahvia sentään oli jäljellä ja sokeria. "Saanpahan ainakin jälkiruokaa.", tuhahdin.
Syödessäni onnistuin hetkeksi sysäämään ajatuksen vappuaatosta taka-alalle, mutta kun ateria oli nautittu ja mittasin kahvia keittimeen, iski tietoisuus siitä, että melkein koko Suomi juhlii tällä hetkellä. Kaikki paitsi minä, joka olin loukussa kaupungissa, jota olin alkanut vihata, joka oli alkanut muuttua vieraammaksi päivä päivältä, vaikka olin siellä viettänyt jo yli kaksi vuotta. Entiset kaverit, perjantai-iltojen seuralaiset, se hyvä porukka, olivat enää pelkkiä hyvän päivän tuttuja, joita osaa jopa arastelin tervehtiä kävellessäni jalkakäytävän asfalttia katsellen. Se hyvä puoli tässä oli, että monet asukkaat talostani olivat poistuneet, kuka kotiinsa, kuka kotibileisiin, eikä minun tarvinnut kuunnella heidän juhlimisensa ääniä, eikä herätä yöllä siihen, että joku huudatti stereoitaan.
Aika ja yksinäisyys olivat vierainani tänä vappuaattona. Yksinäisyys ei poistunut, vaikka kohteliaasti pyysin. Aika sentään mateli laiskasti eteenpäin, mutta tiesin, että hänenkin seurastaan saisin nauttia vielä pitkään. Keitin uudelleen kahvia ja samalla yksinäisyys huomasi tilaisuutensa. Kahvi pitää tuon valveilla., hän ajatteli ja tiputtaessani osan kahvinpuruista maahan, sekosin ajatuksissani sen verran, että yksinäisyys pääsi pujahtamaan pääni sisälle kaikella voimallaan. Hetken tuntui kuin olisin halunnut hyppiä seinille, repiä ne niiltä sijoiltaan, huutaa ja juosta jonnekin pois. Mietin, mitä jos en koskaan pääsisi täältä pois, joutuisin jäämään tähän kaupunkiin, niiden ihmisten pariin, joista oli tullut vieraita.
Ajatukseni harhailivat hetkeksi myös kotikaupunkiini. Niihin bileisiin, jotka paraikaa olivat käynnissä. Siihen tunteeseen, kun olet tanssilattialla niiden ihmisten ympäröimänä joiden kanssa oikeasti viihdyt, jotka merkitsevät sinulle melkein yhtä paljon kuin perhe ja tanssit kuin maailma loppuisi seuraavana päivänä ja tämä olisi viimeinen kerta. Koko huone peittyy savuun, valokiilat halkaisevat usvaa, jossain strobo näyttää sen rytmin, jonka tunnet rintakehässäsi, koko vartalossasi. Jossain savuverhon sisällä vilahtaa ystävän selkä. Hänkin tanssii, nostaa kädet ilmaan. Nostatus tuntuu kestävän ikuisesti, kunnes hetken pysähdyksen jälkeen koko maailma räjähtää ympärilläsi euforiaan, sillä tällä hetkellä et tunne, et tiedä muuta maailmaa. Se kaikki on tässä. Täydellistä. Ikuises
Paskat! Kello ei ollut vielä edes puolta yötä. Ei nukuttanut. Yksinäisyydestä ei onneksi ollut enää jäljellä kuin rapaiset saappaan jäljet eteisen käytävällä, mutta ei se ollut kaukana. Se eli varjoissa. Niissä varjoissa, jotka mailleen laskeva aurinko muodostaa taloista. Niiden talojen ikkunoissa loistaa valo ja ihmisten ääriviivat heijastuvat verhojen läpi. Halataan, riemuitaan, eletään täysillä ilman rapaisia saappaan jälkiä eteisten käytävillä.
Matele, aika! Matele!, manasin vaihdellessani matkatelkkarin kanavia. Miten noin pienestä laatikosta ja ruudusta voi tulla noin paljon huonoa ohjelmaa. Hetkeksi torkahdin tuoliin, mutta säpsähdin uudelleen hereille. Huomenna, vapunpäivänä kävelisin koulumme studiolle. Jos ei muuta, niin saisinpa ainakin soittaa ja ensi viikolla jonottaisin malttamattomana matkalippua kuukausikorttejaan lataavien opiskelijoiden jonossa, joilla kaikilla on kiire jonnekin pois. Samaistuisin heihin voimakkaammin kuin kenenkään pitkään aikaan. Minullakin oli kiire. Kotiin. Ostaisin junalipun. Istuisin paikalleni ja katselisin ikkunasta, kuinka vihaamani kaupungin rakennukset jäisivät taakse ja olisivat pian pelkkiä hämäriä ääriviivoja. Ensi viikolla. Matele, aika matele , ajattelin ja vihdoin nukahdin.
edit: viilail*
Posts: 203